Vuoden 2019 sim racingin eSM-karsintasarjasta ei ole jännitystä puuttunut, eikä draamaltakaan olla säästytty. Lähes 80 kuljettajaa lähtivät kauteen mielessään vain yksi tavoite: Suomen mestaruus. Sitä ennen oli kuitenkin selvitettävä tiensä karsinnoista läpi, ja kuten aikaisemminkin, oli urakka kaikkea muuta kuin helppo.

Kahtena aikaisempana vuonna on kansallisesta mestaruudesta ajettu GT-autoilla. Niinpä paluu formuloihin olikin täksi kaudeksi luontevaa. Vaihtoehtoja oli useita, mutta lopulta valinta kohdistui Formula Renault 3.5 -luokan kalustoon. Kyseessä olikin monelle kuljettajalle hyppy tuntemattomaan - olihan auto paitsi äärimmäisen nopea, myös täysin erilainen ajettava. Kontakteihin ei olisi varaa, sillä ylimääräistä peltiä ei ympärillä juurikaan ollut. Taistelutilanteissa täytyisi siis olla erityisen tarkkana.

Kuinka nämä virtuaaliratojen gladiaattorit sitten selvisivät haasteesta? Entä mistä tilanteesta lähdetään kohti ratkaisevaa, kauden viimeistä karsintakilpailua? Se selviää lukemalla eteenpäin...

1. osakilpailu - Nürburging, Saksa

 

Kauden avausosakilpailu käytiin tarunhohtoisissa maisemissa. Nürburging on nähnyt vuosien varrella lukuisia, jo legendaarisiksi muodostuneita kilpailuita, ja jo nimi yksin herättää jokaisessa lajin harrastajassa pelonsekaista kunnioitusta. Yksin Nordschleifea, radan pohjoislenkkiä, pidetään maailman haastavimpana kilparatana. Sen soveltuvuudesta ja mielekkyydestä kalenterissa voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Niinpä eSM-sarja käyttikin radan GP-konfiguraatiota - eli sitä samaa, missä formula ykkösetkin aika ajoin vierailevat.

Ennen kilpailua suurimmat huolenaiheet keskittyivät starttiin ja ensimmäiseen mutkaan. Pääsuora oli leveä, mutta kapeni nopeasti pullonkaulaksi. 32 autoa taittamassa tiukasti loivaan alamäkeen voisi aiheuttaa useita ikäviä tilanteita, se oltiin nähty monta kertaa aikaisemminkin. Moni kävikin mielessään läpi vanhaa mantraa jo vuosien takaa - "Kilpailua ei voiteta ensimmäisessä mutkassa, mutta se voidaan kyllä hävitä siellä."

Kausi saatiin kuitenkin käyntiin mallikkaasti. Paalupaikalta lähtenyt Joni Heikkinen johti ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta hienoisena ennakkosuosikkina pidetty Riku Alatalo ei antanut tuumaakaan periksi. Perässä seurasi Valtteri Alander. Onnettomuuksiltakaan ei toki vältytty, sillä esimerkiksi Tuomas Tähtelän ja Antti Pihlajan kilpailu päättyi jo avauskierrokselle.

Pitkään näytti siltä että Heikkinen olisikin matkalla kohti vakuuttavaa voittoa. Tänä vuonna se tiesi myös suoraa finaalipaikkaa, joka olisi varmasti ollut iiläiselle helpotus - hän kun joutui keskittymään myös alkavaan RX Academy -sarjaan. Viimeisellä kierrokselle eteen tullut kierroksella ohitettava kuitenkin sekoitti pakan pahanpäiväisesti. Heikkinen joutui hidastamaan, ja samalla Alatalo kuittasi kärkipaikan haltuunsa. Taistelu ei ollut kuitenkaan ohi, eikä Joni suostunut luovuttamaan. Tuloksena hieman epätoivoinen ohitusyritys, ja osuma Alataloon, joka lennätti jälkimainitun hurjan volttisarjan kautta laulukuoroon.

Näin Joni Heikkinen ylitti maaliviivan ensimmäisenä, mutta tulokset olivat kaikkea muuta kuin lopulliset. Ne saatiin vasta illalla: Tuomaristo langetti Joni Heikkiselle törmäyksestä 5 sekunnin aikarangaistuksen, ja näin voittajaksi selvisi monien yllätykseksi Alatalon tallitoveri Valtteri Alander. Nuori porilainen kuittasi finaalipaikan lisäksi itselleen 100 euron palkinnon - juuri paremmin ei hänen kautensa olisi voinut alkaa.

 

2. osakilpailu - Watkins Glen, Yhdysvallat

 

Karsintasarja siirtyi modernilta ja tekniseltä Nürburgringiltä kohti perinteisempiä maisemia. New Yorkin osavaltiossa sijaitseva, sympaattisesti "Watkulina" tunnettu baana oli monille tuttu jo heti uran alkuvaiheista. Siellä ajetaan usean eri luokan kalustolla, ja on näin olennainen osa lähestulkoon jokaista iRacing-kautta. Tätä taustaa nähden voidaankin pitää yllättävänä, ettei eSM-sarja ole aikaisempina vuosina täälläpäin vieraillut.

Alanderin voitto avauskilpailusta oli kirjoissa ja kansissa, mutta kuumin puheenaihe oli ollut viimeisen kierroksen kolari. Vaikka miehet olivatkin asian kilpailun jälkeen sopineet, oli ilmassa selkeitä jännitteitä. Kaikki odottivat Heikkisen ja Alatalon kaksinkamppailun jatkuvan heti aika-ajoista alkaen. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka paalupaikalla istuikin suomenmestari. Hän oli nimittäin vuoden 2016 voittaja, simumaailman rokkistara Aleksi Elomaa. Avauskilpailussa neljänneksi tullut kontiolahtelainen on aikaisemminkin väläytellyt teknista kyvykkyyttään, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Hän taisikin olla ainoa, joka oivalsi oikeiden vaihdevälitysten merkityksen näin nopealla radalla.

Kilpailun lähtökohdat olivat monien mielestä selvät: Nopeat suorat keräävät joukon kasaan, ja ohituksia nähtäisiin runsaasti. Tulisi draftikamppailu, jollaista eSM-historiassa on harvoin nähty.

Alussa tämä tuntuikin toteutuvan. Muutaman kierroksen jälkeen onnistui Elomaa kuitenkin vakiinnuttamaan johtopaikkansa, ja Matias Vitikaisen pyörähdettyä ajovirheen seurauksena seinään oli peli selvä. Takana nähtiin hyviä vääntöjä, ja varsinkin keskipakassa ei mikään ollut selvää ennen ruutulippua. Lopulta kärkikamppailusta muodostui kuitenkin pannukakku; Elomaa ajoi voittoon kuuden sekunnin erolla jälleen toiseksi tulleeseen Joni Heikkiseen. Kolmantena maaliviivan ylitti Riku Alatalo, toiset kuusi sekuntia Heikkisestä jääneenä. Nämä kaksi eivät kuitenkaan missään vaiheessa päässeet taistelun makuun.

 

3. osakilpailu - Road Atlanta, Yhdysvallat

 

Kolmantena vuorossa oli toinen huippunopea ja nautinnollinen jenkkibaana. Road Atlanta sijaitsee Georgian osavaltiossa ja on suomalaisille hieman vieraampi rata. Formula 1 ei täällä ole koskaan vieraillut, ja vain harva seuraa rapakon takaista urheiluautojen IMSA-sarjaa näillä leveysasteilla. Niinpä nämä maisemat ovatkin tuttuja lähinnä niille, jotka ovat joko peleissä tai simulaattoreissa päässeet täällä vierailemaan. Ei siinä, yleensä täällä päädytäänkin sitten ajamaan uudestaan ja uudestaan, sillä sellainen määrä ajonautintoa on näihin neljään kilometriin onnistuttu ahtamaan...

Avauskisan pettymyksen ja Glenissä hieman vaisuksi jääneen esityksen jälkeen katseet kääntyivät Riku Alataloon. Road Atlantan tiedettiin sopivan hänelle kuin ananas pitsaan, eikä vuoden 2012 muistot olleet juurikaan päässeet haalistumaan. Saavutus olikin Rikulle äärimmäisen tärkeä, sillä moni alkoi jo kyseenalaistamaan tamperelaisen vauhtia. Toki kyseessä ei olisi ensimmäinen kerta, kun Alatalo on ottanut ei-ratkaisevat kilpailut hieman rauhallisemmin, ja antanut kynsiensä puhua vasta kun on tosi kyseessä. Ei siinä, iltapuhde ei tulisi nytkään olemaan helppo - siitä pitivät huolen niin viereltä lähtevä Alander, kuin myös toiseen riviin asettuneet Antti Pihlaja sekä vasta ensimmäistä kilpailuaan tällä kaudella ajanut Rallicross-tähti Sami-Matti Trogen, joka tarvitsikin täältä aimo annoksen pisteitä. Muuten ei finaaliin olisi asiaa.

Nuori haastaja. Lauman alfauros. Klassinen asetelma jo eläinkunnasta, mutta dynamiikka on läsnä kaikkialla. Niin myös kilparadoilla, ja ennen kaikkea kilpatalleissa. Vaikkei sitä suoraan kukaan ääneen sanonutkaan, oli startissa aistittavissa jotain samaa. Valtteri Alander oli ajanut Nürburgringillä hienosti, muttei oikeastaan voittanut Alataloa. Watkins Glenissä hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen. Siitä huolimatta pisteissä tilanne oli tasainen, eikä aika-ajoissakaan eroa ollut kuin alle kymmenys. Pystyisikö porilainen peittoamaan kokeneen ja nopeaksi tiedetyn tallitoverinsa, ottaen samalla valtikan nimiinsä? Entä mitä tekevät muut; olisiko heillä heittää oma lusikkansa tähän soppaan?

No, ei.

Alusta asti painoivat Alatalo ja Alander muilta karkuun. Glacier Racingin kuljettajat hallitsivat kilpailua käytännössä miten tahtoivat, ja vaikka Valtteri ajoittain lähellä olikin, ei todellisia ohituspaikkoja tullut. Kolmannelta sijalta lähtenyt Pihlaja oli vaikeuksissa käytännössä koko illan, eikä kokenut kettu varmastikaan ollut suoritukseensa tyytyväinen. Trogenille sen sijaan päivä paistoi; voittoa ei tullut, mutta kolmossija oli omiaan pitämään finaalihaaveet elossa. Kilpailussa nähtiin verrattain monta keskeytystä, ja jo virheiden välttäminen toi tullessaan hyvän sijoituksen. Näin esimerkiksi Antti Levoska onnistui nousemaan 22. lähtöruudusta aina sijalle 9, eikä ollut ainoa joka lähti kolmen viikon tauolle hyvillä mielin.

 

4. osakilpailu - Motegi, Japani

 

Kevät oli muuttunut kesäksi, yöpakkaset helteiksi, ja torikin korkattu. Aika palata sorvin ääreen. Jos oli kauden kolme ensimmäistä kilpailua käyty jokseenkin perinteisissä maisemissa, oli seuraavaksi luvassa jotain aivan muuta. Nousevan auringon maassa oli toki ajettu kilpaa ennenkin, sillä sekä Suzuka että erityisesti Tyynenmeren GP:n näyttämönäkin aikoinaan toiminut Okayama olivat lähestulkoon jokavuotinen osa virtuaalikuljettajan kilpailukalenteria. Japanissa oli kuitenkin muitakin näyttämöitä, niistä uusimpana Gran Turismo -pelisarjastakin tuttu Tsukuba. Sinne ei kuitenkaan näillä autoilla ole asiaa, joten monien yllätykseksi karsintasarjan neljäs kilpailu ajettiinkin Twin Ring Motegin modernilla ja keskinopealla radalla.

Harvassa olivat ne, joille nämä maisemat olivat ennestään tuttuja. Niinpä suurin osa kuljettajista joutuikin ensimmäisillä harjoituskierroksillaan tyytymään lähinnä mutkien opetteluun sekä yleisesti radan luonteen pänttäämiseen. Toki osa oli täällä käynyt aikaisemminkin, ja heillä olikin melkoinen etulyöntiasema aika-ajoihin lähdettäessä. Siellä parhaiten suoriutui hieman vähemmän yllättäen Valtteri Alander, joka alkoi kilpailu kilpailulta vankistaa asemaansa sim racingin kansallisessa eliitissä. Vierelle ylsi vaikeaa kautta ajanut Matias Vitikainen, jolle tämä merkitsi käytännössä viimeistä oljenkortta. Vielä oli mahdollisuudet olemassa, mutta nyt oli pakko onnistua. SET Esportsin kaksikko Heikkinen - Trogen löysivät itsensä toisesta rivistä.

Kilpailu itsessään alkoi jännittävästi, kun Heikkinen menetti muutaman sijoituksen heti avauskierroksella ja joutui näin taisteluun Black Star Racingin Tuomas Tähtelän kanssa. Karummin kävi Antti Pihlajalle, jonka hyvä lähtöpaikka vaihtui spinnaukseen ja paikkaan pakan perällä. Kokonaan ensimmäiselle kierrokselle murenivat Mika Vähämäen sekä Matti Sipilän kilpailut. Yhteentörmäys tarkoitti käytännössä kummallekin finaalihaaveiden kariutumista. Entäs Alander? Tallikaveri Alatalon loistaessa poissaolollaan ja Vitikaisen ottaessa varman päälle oli hänen suurin uhkaajansa hieman yllättäen Sami-Matti Trogen. Turhaan ei ennen kauden alkua kerrottu lohjalaisen hurjasta vauhdista, sillä esitykset tähän asti olivat olleet vähintäänkin vakuuttavia. Mihin tämä mies pystyisikään, jos ajaisi täyden kauden keskittyen ainoastaan yhteen autoon? Sitä on kuitenkin turha miettiä. Totuus on se että SET Esportsilla on käsissään kaksi kultakimpaletta, joilla kummallekin voi tänä vuonna antaa täysin realistiset mahdollisuudet aina mestaruuteen asti.

Mutta jos ovat Pinomäen Jussin suojatit kultaa, on Valtteri Alander ollut vuonna 2019 täyttä timanttia. Ainoastaan Watkins Glen tahraa muuten niin loisteliaan sarjan. Ei voidakaan enää puhua yllätyksestä, jos porilaisen nimi löytyy aivan tulosluettelon kärkipäästä. Hän ajaa hyvin samanlaista kautta kuin Santeri Kekkonen viime vuonna, ja Joni Heikkinen toissa vuonna. Heikkisen matka päättyi mestaruuteen, Kekkonen ei puolestaan finaaliin päässyt. Miten käy Alanderin? On vielä ehkä liian aikaista sanoa. Totta on myös se, ettei hän missään nimessä ole ensimmäinen tai toinen nuori kuljettaja, jonka ura jäisi tähdenlennoksi. Se on hyvä pitää mielissä, vaikka nuorukaisella onkin riittävästi kiviä taskussa ja oikea asenne työntekoon. Sen tuli selväksi viimeistään Motegissa, jonka voittoa hän piti kauden ensimmäisenään. Kabinettipäätöksiä ei kuulemma lasketa. Ja vaikka tilastot ovatkin toista mieltä, on vaikea löytää sanoista moittimista. Alanderille siis kauden toinen voitto, ja hänen seurakseen palkintokorokkeelle nousivat Trogen sekä Heikkinen - tässä järjestyksessä. Tuomas Tähtelä ajoi jälleen neljänneksi, ja viidennelle sijalle kaasutteli puolestaan hyvän nousun tehnyt Ville Leppälä.

 

5. osakilpailu - Circuit of the Americas, Yhdysvallat

Mitä voidaan sitten odottaa kauden päätöskilpailulta? Ainakin ratavalinta on herättänyt jyrkkiäkin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä rata on sopivan haastava ja tekninen, toiset puolestaan kuvailevat sitä vähemmän mairittelevin (ja painokelpoisin) termein. Oli miten oli, yksi asia on varmaa: Mitään ei tulisi helpolla.

Voitosta on edelleen siis jaossa 100 euroa, ja sen lisäksi varma finaalipaikka. Huhut kertovat myös ainakin yhden takavuosien tähden kiinnostuneen paikasta Jyväskylään, joka puolestaan on omiaan lisäämään jännitystä. Nimiä sen enempää mainitsematta, on kyseessä kuljettaja jolla on taskussaan mm. voittoja iRacingin MM-sarjasta. Mikään turha kaveri ei siis ole kyseessä.

Käytännössä selvillä on noin tusinan verran finalisteja, joiden lisäksi pari seuraavaa voivat jo ainakin valmistautua matkaan kohti Keski-Suomea. Väliin ei tätä viimeistä karsintakilpailua sopisi kuitenkaan jättää, muuten voi tulla kylmä suihku niskaan.

Monien kuljettajien kohdalla finaalipaikka on sen sijaan täysin auki. Suurimpina yllätyksinä voidaan pitää kaksinkertaisen eSM-pronssimitalisti Kim Erikssonin ja ajoittain tuulennopean mutta epävarman Matias Vitikaisen löytymistä sijoilta 16 ja 18. Noilta sijoituksilta päästäisiin kyllä jatkoon, mutta varsinkin Vitikaisen tilanne on hieman turhankin tukala. Virheitä on tullut liikaa, ja se näkyi puolestaan Motegissa varmisteluna. Lisäksi toimituksen saamien tietojen mukaan Teksasissa sijaitseva rata on Inertia-kuskille kaikkea muuta kuin entuudestaan tuttu.

Jimi Nisula on myös yksi niistä kuljettajista, joiden pistemäärä ei anna todellista kuvaa nopeusvaroista. Avauskisan väliin jättäminen ja Road Atlantasta tullut keskeytys tarkoittavat tamperelaisen kohdalla varsin kiperää tilannetta. Hän on vielä ennen päätöskilpailua kiinni viimeisessä jatkopaikassa, mutta takana vaanii useita nälkäisiä haastajia. On sanomattakin selvää, ettei virheisiin ole varaa.

Finaalipaikkojen ulkopuolelta kaikkein parhaat mahdollisuudet on ehkäpä Tommy Unholalla. Suomea World Cupissa edustanut, kovan työmoraalin omaava kuljettaja ei ole suurelle yleisölle niinkään tuttu, mutta on ajanut Road Atlantan keskeytystä lukuunottamatta tasaisen kauden. Sijoitukset 16, 16, ja 17 tietävät hyvää viimeiseen kilpailuun lähtiessä. Hänen heikkoutenaan voidaankin pitää lähinnä äärimmäisen nopeuden puuttumista. Ilman sitä ei kärkikymmenikköön näin kovassa sarjassa ole asiaa. Sama tilanne on myös Joni Onnelalla, Markus Aaltosella, ja Petteri Niemellä, jotka löytyvät pistetaulukosta aivan Unholan perästä. Heistä Niemi on nähty eSM-finaaleissa kahdesti aikaisemminkin, vuosina 2016 ja -17.

Heidän takanaan onkin sitten pieni rako, ja finaalipaikka vaatii jo merkittävää rypistystä. Tähän realistiset mahdollisuudet on käytännössä kahdella kuskilla: Nuori espoolainen Timi Laine on ajoittanut esittänyt varsin lupaaviakin otteita, mutta turhat virheet ja ailahtelevuus ovat vaivanneet tätä kartingin suomenmestaria. Simo Holmilla on puolestaan kokemusta jo vuosien takaa, eikä taidot varmastikaan ole mihinkään hävinneet. Kisarutiini on kuitenkin vielä hieman kateissa, ja paikka huipputallista auttaisi myös paljon. Holm joutui myös jättämään avauskilpailun väliin, ja on näin vasta sijalla 27.

Sunnuntaina on siis luvassa melkoinen jännitysnäytelmä. Taistelu, jossa ei ajeta pelkästään voitosta, vaan mahdollisuudesta päästä ajamaan sim racingin suomenmestaruudesta kymmenien tuhansien ihmisten keskelle, maailman rallipääkaupunkiin Jyväskylään. Puitteet ovat mitä mahtavimmat, eikä ilmasta varmastikaan sähköä puutu. Se, jos mikä, on tarpeeksi suuri motivaatio jokaiselle näistä kuljettajista pistää kaikkensa likoon tähän viimeiseen karsintakilpailuun. Parhaat pääsevät jatkoon, lopuille on luvassa tappion katkera kalkki.

Draamaa. Jännitystä. Taistelua. Huippuluokan kilpa-autoilua. Tätä on sim racing parhaimmillaan. Se ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman yhteistyökumppaneitamme, joihin pääsette tutustumaan heti alapuolelta. Niiltä nurkilta löydätte myös kauden pistetilanteen, kilpailut ja tulokset, sekä karsintasarjan viimeisen kilpailukutsun.

 

Decens
Webasto
Foracer
Jimm's
Janicol Racing
Track Cams for Gourmets
Suomen Elektronisen Urheilun Liitto SEUL ry
Autourheilun kattojärjestö AKK-Motorsport ry

---