Kolmen viikon mittaisen kilpailutauon suurin uutinen oli finaalipaikan varmistuminen. Tutun ja turvallisen Assembly Summer -tapahtuman sijaan tänä vuonna sim racingin kansallinen mestaruus ratkaistaisiin Neste Rally Finlandin yhteydessä, Jyväskylän Paviljongissa. Puitteet olisivat siis maailmanluokkaa. Kuljettajille luvassa oli ainutkertainen mahdollisuus näyttää taitojaan suurelle yleisölle, lajille puolestaan kädenojennus moottoriurheilun puolelta. Eipä siis ihme, että vastaanotto oli pääosin positiivinen ja laajalti innostunut.

Mutta ennen elokuuta ja finaaleita oli tottakai karsittava osallistujat. Paikkana Japanin Motegi, siirtyminen tutusta tuntemattomaan. Harvassa olivat ne, jotka ennen tätä kautta olivat Motegin rataan tutustuneet. Se kun ei usein ole kalenterissa, oli sarja sitten kotimainen tai kansainvälinen. Syytä tähän on vaikea keksiä - 4.8 kilometriä pitkä rata on moderni, leveä, tarpeeksi haastava, ja kuljettajallekin kohtuullisen mielenkiintoinen. Siksipä karsintasarja sinne suuntasikin, kohti kauden neljättä ja samalla toiseksi viimeistä osakilpailua. 

Aika-ajoissa näkyi kauden eteneminen. Moni oli jo menettänyt uskon omiin mahdollisuuksiinsa, ja ripustanut ajohanskat kesäksi naulaan. Ratkaisu on ymmärrettävä, olihan keli kuin morsian. Helteet hellivät lähes koko Suomenniemeä, joten niinkin hikinen puuha kuin kilpa-autoilu oli harvalla ihan ensimmäinen mieliteko. Moni kuljettaja valittelikin huomattavan suuresta soijapitoisuudesta riginsä lähettyvillä, ja mahdolliset tuulettimet olivatkin säädetty hyvissä ajoin kohti taktisia sijainteja. Poikkeuksen tähän kaartiin teki ehkäpä Kim Eriksson - hänellä kun on ilmalämpöpumppu. Asia, josta turkulainen on myös muistanut mainita elohopean noustessa tarpeeksi korkealle. Psykologinen sodankäynti ei siis missään nimessä rajoitu vain kilpailullisiin seikkoihin...

Paalupaikalle ajoi ensimmäistä kertaa tällä kaudella Porin oma poika, Glacier Racingin nouseva tähti Valtteri Alander. Kierros ei juuri jättänyt muille nokan koputtamista, sillä piikkipaikka irtosi yli kahdella kymmenyksellä ennen Matias Vitikaista. Inertia SimRacingiä edustava Vitikainen tarvitsikin kipeästi hyvää lähtöpaikkaa, niin vaikea oli hänen kautensa toistaiseksi ollut. Epäonnistumiset seurasivat miestä paikasta toiseen, ja olot alkoivat olla lähes yhtä ahtaat kuin toimittajalla Saudi-Arabiassa.

Edellisen kilpailun väliin jättänyt Joni Heikkinen kiilasi itsensä kolmanneksi, ja hänen viereltään lähti tallitoveri Sami-Matti Trogen. Näin sai SET Esports kummatkin kuljettajansa lähtöruudukkoon - ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Ei siinä, Heikkisen finaalipaikka oli sinettiä vaille valmis jo muutenkin. Trogen puolestaan oli tehnyt homman itselleen hieman helpommaksi ottamalla Road Atlantasta kolmossijan, mutta siitä huolimatta tarvitsi lohjalainen täältä hyvän ja ehjän suorituksen. Vähintään kärkiviisikkoon, mutta mieluiten podiumille. Se oli tavoite, sillä jo nyt tiedettiin että kauden päätökseen ei Trogen ehtisi.

Viidenneksi ajoi jo Road Atlantassa väläytellyt Antti Pihlaja, joka jatkoi hyvien aika-ajojensa sarjaa. Kolmosrivissä olikin tuttu taistelupari, sillä Tuomas Tähtelän kierros riitti kuudenteen sijaan. "Parempaankin olisi ollut vauhtia mutta kierrokset eivät aivan osuneet nappiin", kertoi joensuulainen.

Seuraavassa rivissä istuivat kaksi hienoista yllättäjää - Matti Sipilä sekä Mika Vähämäki. Kummallekin lähtösijoitus tuli tarpeeseen, sillä ajoittain lupaavasta vauhdista huolimatta oli miesten pistesaldo kaikkea muuta kuin riittävä. Kärkikymmenikön täydensivät vahvaa sarjaa jatkanut Niko Arvilommi sekä kauden edetessä aina vain parantanut Joonas Vastamäki.

Harventuneen kuskikatraan vuoksi karsintalähtöjä ajettiin tavallisen kahden asemasta vain yksi kappale. Siihen paalupaikalta lähti aikaisemmin mainittu ILP-mies Eriksson, jolle oli siis luvassa tavallista pidempi iltapuhde. Puolustava pronssimitalisti kun ainakin ennakkokaavailuissa on yleensä selvästi kahdenkympin paremmalla puolella. Hänen ajonsa ei jättänytkään hirveästi jossiteltavaa, vaan voitto tuli melko rutiininomaisella esityksellä. Eroa toiseksi tulleeseen Tommy Unholaan kertyi lopulta 15 sekuntia, kolmanneksi ajanut Timi Laine jäi pari sekuntia lisää ja heidän takanaan maaliin ehätti Markus Aaltonen.

Jarno Sippola puolestaan jatkoi huikeita nousujaan. Nyt 19. ruudusta liikkelle ampaissut vaasalainen ohitteli autoja vasemmalta, oikealta, ja välillä keskeltäkin. Siivet kantoivat aina toiselle sijalle asti, kunnes Jarno päätyi hieman turhan lähelle aurinkoa. Maahan asti ei pudotus sentään jatkunut, ja kuudes sija oikeutti silti jatkoon. Hyvä näin, sillä Off Track Racingiä edustavan Sippolan otteet ovat olleet piristysruiske koko sarjalle.

Tästä yksittäisestä lähdöstä otettiin siis 12 kuskia jatkoon, joten kahdeksalle jäi kohtaloksi loppupäivän seuraaminen katsomon puolelta. Heistä oikeastaan ainut yllätysnimi oli Joni Onnela, jonka kahdeksas lähtöruutu vaihtui lohduttomaan 13. sijaan. Hänhän oli pisteissä finaaliin oikeuttavalla sijalla, mutta tippuisi nyt taulukossa ainakin muutaman sijan alaspäin.

Finaalilähdöstä odotettiin yllätyksellistä ja tasaista kilpailua loppuun asti. Motegin rataa ei liiemmin oltu kilpailussa nähty, mutta ohituspaikkoja tiedettiin olevan riittämiin. Varsinkin alamäkijarrut aiheuttivat kuljettajille harmaita hiuksia ennen kilpailua, ne kun tuppaavat aiheuttamaan ylimääräistä ohjelmaa. Kuljettajista huomio kiinnittyi paalumies Alanderin ohella ennen kaikkea viereltä lähteneeseen Vitikaiseen, sekä nelosrivin kaksikkoon Sipilä - Vähämäki. Heistä jokainen oli melkoisessa painekattilassa, ja kanssakilpailijat tiesivät vuorenvarmasti tilanteen.

Lähtöruudukon takapäästä löytyi myös nyt muutamia, joille finaalilähtö oli ensimmäinen. Muuan muassa Kalle Kärkkäinen selvisi karsinnoista jatkoon, ja oli näin minimitavoitteensa täyttänyt. Kaikki eivät voi ajaa voitosta, se täytyy muistaa, ja onnistumisia sekä tarinoita löytyy palkintokorokkeen ulkopuoleltakin. Myös Kimmo Rovanperä onnistui selvittämään tiensä jatkoon, ja vieläpä komeasti sillä paikka tuli suoraan aika-ajoista! Itse kilpailusta ei kuitenkaan hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa. "Ensimmäinen finaalilähtö ja sehän meni myös sen mukaisestikin... Ensimmäisessä mutkassa itsellä aika varovainen jarrutus jonka seurauksena takaa tultiin perään ja tiputtiin hännille. "

Edempänä lähtö sujui mallikkaasti. Alander ampaisi liikkelle tarpeeksi hyvin, ja leikkasi saman tien sisälinjalle Vitikaisen eteen. Heikkinen puolestaan jarrutti ulkopuolella itsensä leveäksi, eikä Trogen jäänyt sen kummempia ihmettelemään vaan painoi tallikaverinsa edelle. Samoin teki Tähtelä, joka löysi itsensä muutaman mutkan jälkeen jo sijalta neljä. Myös Matti Sipilä pääsi hetkeksi hätyyttelemään vuoden 2017 suomenmestaria, mutta siinä kohtaa pisti Joni patoluukut kiinni ja asemansa viidentenä.

Antti Pihlajan ensimmäinen kierros oli sen sijaan painajaismainen. Ensimmäisessä mutkassa jarruvirheen ansiosta leveäksi, eivätkä renkaat ehtineet palautua ennen seuraavaa kurvaa. Tuloksena spinni, ja Pihlaja tippui kauas kärjestä. Avauskierroksen jälkeen sijalla 27 majaillut tamperelainen lähetti myös terveisiä rengasguru Dave Kaemmerin suuntaan - "plz fix temp sensitivity." Katsotaan, tuleeko Atlantin yli vastausta.

Painekattilaan puolestaa alkoi kertyä melko kuumat oltavat. Niin kuumat, että kansi suorastaan tärisi. Vitikainen selvisi vähällä; Trogen painoi vastustamattomasti takasuoran päähän ohi, mutta kolmossijalta oli hyvä jatkaa kilpailua. Sen sijaan Mika Vähämäelle kävi se karmein mahdollinen, kun taistelu Matti Sipilän kanssa päättyi törmäykseen. Näin sylkäisi kattila kummatkin miehet pihalle ja pitkin keittiön seiniä. Viemäriin puolestaan valui ainakin Sipilän mahdollisuudet finaaliin. Matka tästä jatkuu takaisin valtion palvelukseen, joten viimeisessä kilpailussa ei miestä nähdä. Sääli, koska nopeusvaroja löytyy kyllä. Siitä saatiin vielä tässäkin kilpailussa muutamia osoituksia, vaikka auto ei enää parhaassa terässä ollutkaan.

Ville Leppälä palasi myös kilpailutauoltaan ratin taakse. Rata ei ollut entuudestaan tuttu, mutta siitä huolimatta oli "Kaasu" onnistunut nostamaan itsensä avauskierroksen jälkeen jo seitsemänneksi - eli neljä sijaa hyvää. Noususuhdanteessa oli myös Antti Levoskan kilpailu; sijalta 15 lähdettyään oli tullut viisi sijaa hyvää, kun kärkikymmenikkö kutsui jo toisen kierroksen alussa.

Alander löysi itsensä uudesta asemasta, sillä hän johti kilpailua. Taakse oli matkaa hieman yli sekunti, perässä tuli kovaa alusta asti rynnistänyt Trogen. Vaikka ulkoapäin ajo näyttikin hallitulta, oli totuus toinen: "Jarrujalka ihan spagettina, kun olin niin hermostunut, niin meni ekoilla kiekoilla jarrut ihan pieleen."

Mies myönsi kuitenkin, ettei niissä aikaa sen enempää hävitty. Johto siitä huolimatta pysyi vankkana, eikä Sami-Matti oikein missään vaiheessa päässyt paheemmin hätyyttelemään.

Kovemmat taistelut käytiinkin tuttuun tapaan heti kärjen takana. Kolmossijalla oli vielä toistaiseksi Vitikainen, mutta aivan perässä vaanivat nälkäiset Tähtelä ja Heikkinen. Taistelu oli monellakin tapaa mielenkiintoinen; pystyisikö Matias vastaamaan radalla kahden nuoren hurjan vauhtiin? No, ei aivan. Toki täytyy muistaa sekin, että kuljettajien tilanne oli täysin eri. Saalistajat olivat finaalipaikkansa käytännösä varmistaneet, Vitikaisella sen sijaan ei ollut varaa yhteenkään virheeseen. Siitä kieli myös autojen nopeusero: Suorilla ero kutistui huomattavasti. Näyttikin siltä, että siipeä oli laitettu mielummin hieman liikaa kuin liian vähän.

Kolmoskierroksen kolmosmutkassa ampuikin Tähtelä vastustamattomasti vierelle, ja vaikka Inertia-kuljettaja yrittikin räpistellä vastaan, oli hän kuin kala kuivalla maalla. Lisäksi pieni lipsahdus kanttarilta nurmikon puolelle päästi myös Heikkisen vierelle ja ohi; yrittipä Joni saman tien myös kolmanneksi. Aivan siihen asti ei kuitenkaan vauhti riittänyt - vielä. Taistelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi.

Jarno Sippolan kilpailu oli myös alkanut vähintään hyvin - tai oikeastaan jo odotusten mukaisesti. Muutaman kierroksen jälkeen hän löysi itsensä sijalta 16, eikä hyytymisen merkkejä näkynyt. Jälleen kerran tasapainoista ajamista vaasalaiselta, joka tuntui kotoutuneen siipiautoihin vallan mainiosti. Kaikki edellytykset jopa kärkikymmenikköön asti olivat olemassa, varsinkin kun siellä käytiin hurjaa taistelua sijoituksista. Asialla Heikkisistä nuorempi eli Jonne, joka sai myös asiantuntijakommentaattori Olli Pahkalalta ansaitut kehut painettuaan ohi Niko Arvilommista. Myös Antti Levoska sekä Jimi Nisula olivat vielä hyvin kuvissa mukana. Kauaa ei Jonne saanut kuitenkaan tuulta halkoa, sillä hieman voimakkaampi puhuri lennätti iiläisen ulos radalta viimeisessä mutkassa. Mitään peruuttamatonta ei päässy tapahtumaan, mutta jonossa tuli kaksi sijaa takkiin.

Edellä Joonas Vastamäki joutui myös monen muun lailla toteamaan Leppälän ylivoimaiseksi vastustajaksi. Ohitus oli kuin suoraan oppikirjasta, ja näin Inertia-kuski otti yhden sijoituksen verran takkiin. Siitä huolimatta Joonaksen vauhti oli selvästi eri tasolla kuin vielä alkukaudesta. Kehitystä oli tapahtunut, ja samalla luotto omaan tekemiseen kasvanut.

Joni Heikkinen puolestaan palasi hetkeksi muistoissa alkukauteen. Näkyviin ilmestyi nimittäin Kalle Kärkkäisen hitaampi auto, ja perässä ahdisteli periksiantamaton Tähtelä. Tällä kertaa kävi kuitenkin hyvin, sillä Kärkkäinen huomasi siniset liput ajoissa, onnistuen väistämään. Finaalidebyytti ei ollut Kallen vahvimpia kilpailuita, siitä osoituksena muutamat pakolliset kuviot ja niiden seurauksena tullut ylimääräinen varikkokäynti. "Loppukisa menikin sitten sinisten lippujen merkeissä melkein kokonaan, yrittäen päästää nopeemmat ohi mahdollisimman jouheasti."

Sippola puolestaan koki hänelle harvinaisen vastoinkäymisen. Simo Holmin perässä ajanut Mika Vähämäki joutui vaikeuksiin vitosmutkassa, ja Sippola karautti suoraan miehen peräloosteriin. Tuloksena Vähämäen auto seinään - tai oikeammin siltaan. Myöskään Jarno ei tilanteesta vaurioitta selvinnyt, vaan joutui pysähtymään päästen kuitenkin jatkamaan matkaa. Tuomaristo antoi armon käydä oikeudesta, olihan kyseessä selvä kilpailutilanne.

Kim Eriksson oli pysytellyt kilpailun aikana viileänä, eikä alussa äitynyt mihinkään hirmuiseen ohitteluun. Taktiikka kantoi hedelmää, sillä hetkeksi kolarin seurauksena yksin ajamisen makuun päässyt Holm sai hyvinkin nopeasti turkulaisen peileihinsä - ja jo kohta vaihtoikin sijoitus omistajaa. Niin pääsi Eriksson jahtaamaan toista tasaista suorittajaa, sillä edellä siinsi jo Jukka Savolaisen jäänsininen kilpuri. Sitä ennen sai kuitenkin kumpainenkin poimittua yhden päänahan, kun Vastamäki tippui jarruvirheen seurauksena tulosliuskalla alaspäin.

Matias Vitikaiselle oli myös käydä kylmät kilpailun puolivälin tuntumassa. Perässä hiillostanut Ville Leppälä painoi radan loppuosalla vierelle, ja viimeisen shikaanin tultaessa oli myös hieman edelle. Tilaa kuitenkin jäi ulkoreunaan melkoisen vähän, eikä osumakaan ollut kaukana. Ammattimiesten elkein he pystyivät kuitenkin kontaktin välttämään, ja näin tästä selvittiin muutamalla ylimääräisellä sydämentykytyksellä. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Kärkipaikalla Alander ajoi edelleen tasaisen varmasti, mutta Trogen ei suostunut millään tippumaan kelkasta. Vain vaivoin oli porilainen rutistanut eron kahteen sekuntiin. Joni Heikkinen oli hieman yli sekunnin päässä kolmantena, mutta tiukasti hänen kanssaan kamppaillut Tähtelä oli jäänyt kauas taakse!

"Vauhti oli ihan hyvää kisan alkuvaiheilla, mutta keskittyminen ja luotto autoon hieman huononi kisan keskivaiheilla ja Heikkinen pääsikin ohi. Sen jälkeen otin vielä puoli-spinnin ja putosin parin sekunnin päähän.", kertoi Black Star Racingiä hyvin edustanut nuorukainen. Hän olikin kauden aikana kehittynyt tallin vahvimmaksi kuljettajaksi - vakuuttava suoritus, ottaen huomioon kuinka kiireisenä iRacingin kuljettajien MM-sarja miehen pitää. Kalustonahan siellä on nykyään Porsche 911 GT3 Cup, eli sieltäkään ei juuri formulapuolelle apuja ole.

Taaempana Kimmo Rovanperä pääsi myös kuviin. Petteri Niemen kanssa käyty taistelu saavutti kliimaaksinsa tullessa 21. kierrokselle. Niemi otti hyvän ulostulon pääsuoralle, mutta Rovanperä ei luovuttanut vaan sulki ovea lähestulkoon varikkomuuriin asti. Liike oli varsin röyhkeä, ja monille tulikin mieleen muutaman esimerkit autourheilun kuninkuusluokasta. Tällä kertaa se myös kostautui, sillä pieneen tilaan painettu Niemi ei saanut autoaan pidettyä tiukalla linjalla vaan ajautui Rovanperän kylkeen. Tuloksena Niemelle 24. sija haltuun, ja Rovanperälle spinni. Tuomaristo tutki tilanteen ja totesi ettei seuraamuksille ole tarvetta - Kimmohan kärsi tilanteesta itse eniten.

Podiumin tuntumassa tilanteen rauhoituttua kiinnittyi huomio kymppisijan ympärille. Arvilommi ajoi jälleen kerran pirteästi, mutta on ajoittain hieman hyytynyt loppua kohti. Tällä kertaa siihen ei olisi varaa, sillä perässä vaani aimo joukko nälkäisiä kuljettajia. Teemu Toikka oli kaikessa hiljaisuudessa esitellyt käsivoimiaan nostamalla itsensä sijalle 10, saaden peräänsä Joonas Vastamäen. Ei kuitenkaan kirjaimellisesti - vielä. Eriksson, Savolainen, ja alun vaikeuksista hyvin palautunut Antti Pihlaja täydensivät jonoa.

Arvilommi alkoi kuitenkin pikkuhiljaa jäämään jalkoihin, ja kuljettaja toisensa perään painoi edelle. Ensin vuorossa oli Toikka, sitten Vastamäki. Vielä Savolainen onnistui urakassaan nopealla aikataululla, mutta Pihlaja joutui tekemään täyden päivätyön. Vasta pääsuora pelasti tamperelaisen, ja samalla sukelsi myös Eriksson varsin opportunistiseen tyyliin tuohon samaan väliin. Vain vaivoin sai Arvilommi jätettyä oven auki, joten kuljettajan painoivat rinnakkain kohti kolmosmutkaa. Eriksson oli ulkopuolella heikommassa asemassa, mutta onnistui paremman ulostulon turvin puristamaan edelle.

Heidän edellään Toikka oli hetkeksi joutunut päästämään Vastamäen ohitseen, mutta mielessä oli kaikkea muuta kuin luovuttaminen. Kehopositiivinen kausalalainen nimittäin järjesti yhden kauden komeimmista ohituksista painettuaan lipsuttelevan Vastamäen edelle huippunopassa S-mutkassa - ulkopuolelta! Ei syyttä haukottu henkeä niin yleisössä kuin selostamossakin. Toikan ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun Joonas kolautti häntä perään seuraavalla kierroksella. Tuomaristo muisti Inertia-kuskia tempusta kymmenen sekunnin aikarangaistuksella, eikä Teemukaan varmasti ollut kovin mielissään. Pihlaja sen sijaan oli vielä nälkäinen, mutta:

"Lopussa jäi yksi sijoistus ns. pöydälle, kun tiimikaveri Vastamäki puolusti onnistuneesti pari viimeistä kierrosta. Itsellä vähän loppui DRS:t kesken kun jo muutama aiempi ohitus oli DRS:n avulla suoritettu."

Näin onnistui Vastamäki pitämään radalla paikkansa, mutta aikarangaistus osoittautui tiukassa keskipakassa todella raa'aksi. Paikka kärkikymmenikössä vaihtui nimittäin sijaan 16, ja näin pistetilannettakin katsoessa on hän kaikkea muuta kuin selvillä vesillä.

Merenkäynti sen sijaan oli suotuisa rannikolla varttuneelle Valtteri Alanderille, jonka voitolle ei lopulta kukaan voinut yhtään mitään. Mies ajoi kypsästi ja hyvin, eikä päästänyt Trogenia missään vaiheessa iskuetäisyydelle. Nürburgingin voitossa voidaan puhua vielä hienoisesta sattumasta, mutta nyt löi Alander muille jauhot kurkkuun ja luulot pois. Mies itse oli syystäkin tyytyväinen: "Voitto tuli ja ittelle tää oli vasta kauden eka voitto, koska se tuli ajamalla!"

Ennen kaikkea tuo viimeinen osa lauseesta kannattaa ottaa huomioon. Valtteri sanoi heti Nürburgringin voittonsa jälkeen, ettei hän pidä sitä minään. Finaalipaikka ja palkintorahat toki kelpaavat, mutta vain ajamalla otetut tulokset lasketaan. Se on kilpa-autoilijan, ja ennen kaikkea rehellisen miehen asenne.

Toisen sijan kohtaloa saatinkin jännittää loppuun asti. Heikkinen ajoi Trogenin kiinni aivan kalkkiviivoilla, ja pääsi vielä takasuoran päähän rinnalle. Ohitusyritystä ei kuitenkaan tullut, vaan Joni tyytyi ajamaan tallikaverinsa perässä kolmantena maaliin. Jossain päin maailmaa seurasi Jussi Pinomäki epäilemättä tyytyväisenä suojattiensa esityksiä, niin vakuuttavasti kumpikin nuorista RX-tähdistä ajoi.

Lopulta muita kamppailuja ei viiden parhaan joukossa nähtykään. Neljänneksi sijoittui siis Tuomas Tähtelä ennen Ville Leppälää ja vihdoinkin ehjän kilpailun ajanutta Matias Vitikaista. Pisteet tulivat tarpeeseen, mutta Matiaksen tilanne on ennen viimeistä kilpailua edelleen tiukka. Seitsemänneksi tuli Antti Levoska, kahdeksanneksi puolestaan viimeisessä finaalipaikassa tällä hetkellä kiinni oleva Jimi Nisula. Kärkikymmenikköön kerkesivät heidän lisäkseen Antti Pihlaja sekä kaikessa hiljaisuudessaan paluutaan tekevä Jukka Savolainen. Espoolainen Glacier-kuljettaja on ajanut tasaisia suorituksia, ja tultaneen näkemään kahden vuoden tauon jälkeen jälleen eSM-finaalissa.

Pistetilanne on ennen viimeistä kilpailua juuri niin jännittävä kuin odottaa saattaa. Alander johtaa sarjaa, ja selvillä vesillä ovat myös seuraavana majailevat Joni Heikkinen, Ville Leppälä, sekä Riku Alatalo. Kärkinelikossa on kolme Glacier Racingin kuljettajaa, joka puolestaan kertoo omaa kieltään perinteikkään tallin iskukyvystä. Viidentänä seuraa Tuomas Tähtelä, ja käytännössä turvassa ovat myös loput kymmenestä parhaasta - järjestyksessä Teemu Valkeejärvi, Jarno Sippola, Antti Levoska, Aleksi Elomaa, sekä tasoissa olevat Antti Pihlaja & Jonne Heikkinen. Toki Elomaa heistä on jo kilpailun voittanut, joten hänet tullaan Jyväskylässä näkemään.

Sitten menee kuitenkin jännäksi, eikä nollatuloksiin ole varaa. Tällä hetkellä taistelua finaalipaikoista käydään sijasta 14 eteenpäin, joukossa monta todella nopeaa kuljettajaan. On täysin mahdollisesta, että yhtään nimeä kolmikosta Kim Eriksson - Matias Vitikainen - Jimi Nisula ei esimerkiksi finaaleissa nähdä. Se, jos mikä, olisi sääli. Myös monen muun osalta paikka on hiuskarvan varassa, ja esimerkiksi ajoittain erinomaisia suorituksia esittänyt kartingässä Timi Laine on tällä hetkellä jäämässä rannalle.

Mutta, spekuloida voimme juuri niin paljon kuin haluamme. Totuus on se että finaalipaikat ratkeavat tänä sunnuntaina - heti Le Mansin 24 tunnin ajojen jälkeen. Päivämäärä siis 16. kesäkuuta, ja lähetys alkaa tuttuun tapaan kello 17:30 Twitchissä.

Kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneillemme - olette mansikat mannapuurossamme. Käykää moikkaamassa jokaista allaolevista linkeistä. Artikkelin perästä löydätte muuten näppärästi myös kisan jälkilähetyksen - siis mikäli ette sitä suorana nähneet. Antoisia katseluhetkiä, ja nähdään ensi kerralla!