Viimeinen kisa ja jännittyneet tunnelmat. Sarjapisteissä oma sijoitus oli kohtuu hyvä, joten vielä riitti panosta näihinkin lähtöihin. Tämähän näkyi suoraan sekä aika-ajossa, että varsinkin ekan startin ajamisessa.

Neljäs lähtöruutu oli omaan suorittamiseen nähden yllätys, taisi muillakin olla vähän jännitystä päällä. Lähtö sujui nätisti ja sain hyvät asemat Lukan ja Jonnen perässä. Kunnes sitten toisella kierroksella tein Eau Rougessa jotain väärin, eikä auto lähtenytkään kääntymään odotusten mukaisesti.. Laitoin pyörät suoraan ja ajattelin, että otetaan suosiolla incci ja jatketaan tasaista ajoa. No slow downhan siitä tuli, joka kesti puoliväliin Kemmelin suoraa. Väkeä lappasi ohi urakalla. Muiden rymistellessä pääsin lopulta hinautumaan Korpelan peesiin aina neljänneksi asti, mikä oli lievä helpotus heikon alun jälkeen. Oma ajo oli kyllä hapuilevaa eikä jarruihinkaan ollut luottoa, kun tuntui että tosi helposti lyö takapyöriä lukkoon. Oli vaan pakko jarruttaa iisimmin ja vähän normaalia aiemmin.

Toiseen starttiin lähdin kolmannesta ruudusta, mieli ja kaasujalka hieman jo vapautuneena. Ajo sujui suhteellisen nätisti inccejä vältellen. Kunnes tuli se viimeinen kierros ja La Sourcen neulansilmä. Mutkan ulostulossa puolittainen spinni kolmannelta sijalta ja keula kohti seinää. Vähän laskin jarruilla liian syvään ja perä irtosi hidastettuun luistoon, jota en älynnyt ajoissa korjata. Eihän siitä ilman peruuttamista selvitty ja taas meni autoja ohi. Hassua kyllä, ekan startin ihme toistui ja pojat rymistelivät taas edestäni ulos ja kuittasin jälleen neljännen sijan!

Suuri kiitos kaikille sarjan järjestelyistä vastanneille, kuten myös kilpakumppaneille! Toivotaan, että saadaan seuraavakin kausi järjestymään. Henkilökohtaisesti haluaisin tulevilla kausilla nähdä paljon tuttuja kilpakumppaneita oikeilta radoilta myös esportin puolella. Lupaan omasta puolestani hoitaa lajin markkinointia tulevilla ratapäivillä parhaani mukaan!

Viimeinen rypistys sarjassa.

Lähtö 1: Aika-ajoon sain kierroksen hyvin onnistumaan ollen viides. Lähtö onnistui hyvin ja pääsin letkassa mukaan vauhtiin. Muiden virheiden johdosta taisin käydä kolmantena. Sitten pientä haparointia liukkailla renkailla ja pari sijaa meni. Pysyin hyvin kyydissä mukana sijalla 5. Sitten liian lähellä ajaminen kostauttui (muista turvaväli), kun ei ole siitä kokemusta kovinkaan paljon, joten T3:ssa spinnaus. Putosin sijalle 9. Ajoin kiinni edellä ajaneen ja lähdin koittamaan ohitusta huonolla menestyksellä. Putosin sijalle 11 ja sillä taisin tulla maaliin.

Lähtö 2: Lähtöpaikaksi tuli ruutu 4 lähdön 1 kierrosajan perusteella. Vähän oli jännä perhosta vatsassa. Kerrankin olin nopeampi radalla kuin oma poikani Henri, hän oli ruuduss 5! ;.D
Lähtö ei onnistunut nappiin ja poika meni T1:een ohi. Yritin ottaa maltilla T1:n mutta sitten sain osuman takakulmaan jonka seurauksena pyörähdin ja putosin joukon hännille. Auto vaurioitui takaa ja etu kulmasta, kaveri osu sitten vielä siihenkin. Ekat kierrokset seurasin miten Possuja parkeerattiin radan sivuun ja oma sija koheni aina 9 paikkalle saakka. Heikin kanssa mentiin muutama kierros peräkanaa, pääsin ohi ja Heikki roikkui takapellissä. Hiki valu niskasta ja VR-lasien takaa mutta lopulta sain venytettyä ero kymmenys kymmenykseltä. Hyvän paineen antoi ja oli kova työ pitää ajatus kasassa ajamisessa. Eroa alkoi tulla ja sain ajaa rauhassa omalla sijallani. Edellä olevat menivät karkuun eron ollessa jo siinä 7 sekuntia kunnnes viimeisellä kierroksella näkyi horisontissa pari kuvan kaunista Possua radan varressa. Vauriot näytti pahoilta joten tälläsin kaasun pohjaan ja ajoin ohi, veto apua eivät näyttäneet tarvitsevan. Sija taisi lopulta nousta 6 paikalle.

Kausi on ollut mukava. Ei niinkään hieno. Kaikki on ollut opettelua ja kehitystä on tapahtunut omassa ajamisessa. Virheitä vielä tapahtuu mutta tyytyväinen olen kehityskaareen, joka on tapahtunut lyhyessä ajassa. Vaikeinta on ajaa toisen kontissa kiinni ja olla siinä tekemättä virheitä ja olla aiheuttamatta toiselle vahinkoa.

Hienoa, että ryhmässä jaetaan tietoa ajamisesta meille häntäpään kuskeillekin. Ensi kautta odottaen. Kisat ovat olleet hyvin järjestetyjä, hyvät juonnot livessä, tiedotus pelannut hyvin, harkkakisoissa soisi olevan enemmän porukkaa. Josko Ruotsin ja Eestin clubeista saataisiin ensi kaudelle täydennystä kuski puolelle?

Kilpailukausi päättyi ristiriitaisissa merkeissä; FiSRAn kanssa saatiin hiottua lähetystä ja monta roikkunutta pikkuasiaa PRCF:n puolelta saatiin viimein kuntoon. Kaikki meni esports-sarjan osalta siis juuri nappiin, mutta yleinen (autourheilu)myllerrys ja siihen liittyvien tiedotteiden laatiminen veti kuitenkin fiiliksen matalaksi. Treenien perusteella Ryhänen ajaisi 0,2sek tarkkuudella samoja kierroksia, joten hyvä kisa oli tiedossa.

Aika-ajoissa varmat kolme kierrosta ja pääsin starttaamaan kisaan Ryhäsen edestä.

1. lähdössä Ryhänen pääsi lähtökiihdytyksessä edelle ja H. Pihjalikko spinnasi ensimmäisessä mutkassa. Ei kolauksia, joten pinkkiä Possua lähdettiin ajamaan kiinni. Kierroksen puolivälissä Pihlajikko tuli ohi ja jäi odottamaan ohituspaikkaa Ryhäsestä. Nopeusero on 3 sekuntia/kierros, eli taistelusta ei ollut kyse. Aitiopaikalta katsoin kuinka molemmat jostain syystä lipuivat puoli metriä liian keskelle, autot hipaisivat toisiaan ja Ryhänen päätyi suoraan rengasvalliin. En saanut pakkaa enää kiinni ja sekavan ajelun tuloksena Ryhänen tuli takaa lähemmäs. Rikkinäisellä autolla ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia saada minua kiinni jos vaan keskityin kunnolla, eli ajelimme maaliin.

2. lähdössä täydellinen kausi meni sitten pilalle, ensin hipaisin Viljakaista takakulmaan starttikahinassa ja hän spinnasi, sitten hipaisin Ryhästä ja hän päätyi keula edellä rengasvalliin. Tuomaristo käsittelee tilanteet ja antaa ratkaisunsa, mutta nämä jäävät kuitenkin harmittamaan. Viljakainen tuli ohi ja naarmuisella etupuskurillakin ajoin omat 2 ennätyskierrosta takapuskurissa roikkuen. Tämä olikin sitten kilpailun ainoa valopilkku. Jarmo sai ajonsa kasaan ja alkoi tasaisesti ajaa karkuun. Viimeinen kierros tuli vaan ajettua nauttien auringonlaskusta Belgiassa.

2020 kauden suunnittelu käynnistyy välittömästi, kun tämän kilpailun henkilökohtainen pettymys haihtuu. Ollikainen voitti sarjan lopulta helpon näköisesti käsittämättömällä varmuudellaan. 0 keskeytystä ja 0 teknistä vikaa. Seuraavat 5 sijaa tosiaan saatiin ratkaistua vasta viimeisessä startissa, eli sarjassa ajetaan tosissaan ja tasaisesti. Nyt on todistettu, että täysin aloittelija voi varmalla ajolla päästä tavoitteeseensa: 10 starttia ja 10 kertaa maaliin. Pisteissä sija 8. ja kaikilla edellä olleilla on simracingkokemusta pohjalla. Tästä on hyvä jatkaa. Minullahan ainoa ero Ollikaiseen on enää vauhti, ajovarmuus on löytynyt ja laitteisto toimii.