Ensimmäinen voitto.

Aiemmin viikolla ajettu karsinta meni oikein mukavasti, josta tuli paalupaikka lähes sekunnin marginaalilla.

Kisaan lähdin yhden pysähdyken taktiikalla jolla ajaessa toisella stintillä on pakko säästää hieman polttoainetta.
Ensimmäinen stintti menikin sitten odotuksia paremmin, sain heti ensimmäisellä kierroksella lähes 10 sekunnin eron taaksepäin. Hyvän eron ansiosta pystyin rauhoittamaan oman ajoni ja ajamaan nopeita puhtaita kierroksia eron kokoaja kasvaessa. Tämän lisäksi takana ilmeisesti tapahtui jotain koska hetken päästä ero oli jo yli puoli minuuttia.
Kierroksen 7 lopussa kilpailun ainoa varikkopysähdys josta ulos tullessa sain pidettyä kärkisijani.
Sitten vielä tuo 8 kierroksen stintti polttoainemittaria tarkkaillen. heti alkustintistä aloitin polttoaineen säästön, juuri kun alkoi polttoainetilanne näyttää hyvältä karkasi auto lapasesta melko komeasti seinään.
tämän spinnin ansiosta Ossi Peltola tuli jo 20 sekunnin päähän. Oma autoni meni sen verran rikki ettei se kääntynyt enää kunnolla oikealle varsinkaan nopeissa mutkissa ja suoranopeus kärsi jonkinverran.
Kierrosaika kärsi tästä kolaroinnista useamman sekunnin per kierros joten ero Ossiin alkoi kutistua.
Helpoituksesta huokaisin siinä kohtaa kun huomasin Ossin menevän varikolle, Ossi siis oli kahden pysähdyksen taktiikalla liikenteessä.
Tässä kohtaa kisaa viisi kierrosta jäljellä ja minulla yli minuutin kaula toisena ajavaan joten enää ei ole muuta väliä kun vain pidän tämän rikkinäisen auton radalla, tässäkin oli ihan riittävästi töitä.

Tästä siis ensimmäinen FiSU kisan voitto.
Samalla kaudella eniten pisteitä, Tosin droppikisoita johtuen tämä ei riitä mestaruuteen. ehkä ensikerralla.... :D

Nyt oli kilpailu mallia pulkkamäestä radalle ja se näkyi. Ekalla stintillä tuli aivan liikaa virheitä ja tipuin jonkin verran pakassa taaksepäin. Vauhtia oli kyllä riittävästi edellä ajaviin nähden, mutta ohi oikee missää uskaltanu mennä, kun ei tilaa ollu liiakseen. Sitten vielä yllättäen muutamassa mutkassa edellä ajavat jarrutti paljon enemmä ku mitä osasin odottaa.

Toisella stintillä varikolta tullessa Jari Rahkonen ohitti stadioni osuudella kun oli vielä kylmät renkaat. Siinä mentiin about samaa vauhtia Rahkosen kanssa muutaman kierroksen verran, vaikkakin mutkissa ois voinu kovempaakin päästellä. Kierroksella 8 tai 9 Rahkonen antoikin Kallenhardissa tilaa tulla ohi ja sit oli taas tyhjä baana edessä. Jos ei striimejä seuratessa vielä tullu selväksi niin jonkun edessä ajo on vielä niitä omia heikkouksia. Niin eiköhän siinä sitten virhe tullu. Tällä kertaa olikin jo sen verran kova kosketus kaiteeseen, että etupuskuri oli punaisena ja tämä vaikutti jo suoravauhtiin. Vikalla pitillä kuitenkin unohdin aktivoida korjaukset.

Viimeistä stinttiä ajelin enimmäkseen yksin ja siinä sitä vauhtia ja varmuutta alkoikin löytymään. Ensin otin kiinni edellä ajavat ja sitten vielä pari ohitusta. Lopulta 6. maalissa, mikä on ihan hyvä suoritus tapahtumiin nähden.

Rata on haastava ja yhtää ei oo varaa virheisiin mut kovaa siellä mentiin ja hyvää vääntöä oli! Kiitos kanssakilpailijoille kisasta ja kaudesta.

Yritän kirjoittaa pienen kisa/kausihistoriikin kun viimeisestä kisasta ja kaudesta on pahimmat tunnekuohut tasaantuneet.

Kisan lähtökohdat olivat varovaisen positiiviset, viimeiset AA kierrokset tuntuivat napsahtavan viimeinkin kohdalleen ja ne viimeisetkin pimeät mutkat muistuivat mieleen kierroksia ajaessa. Kierrosajat olisivat voineet olla paremmat vain jos olisi enemmän taitoa, eikä sijoituksen parantamiseen vaadittavaa 2 sekuntia olisi enää kovin helposti löytynyt. Sen verran viimeisillä yrityksillä aika parani että sijoitus oli relluluokassa 9. Tosin teknisistä ongelmista johtuen, oli gridillä sijoitus 11. parin taaksejääneen kuljettajan lähtiessä edeltä.

Jo harjoitellessa oli tullut tutuksi ensimmäisten mutkien liukkaus, onneksi pysyin radalla aina lentokenttäsuoralle asti, mistä sain vähän turhan huonon exitin ja Jali pääsi lähes rinnalle Kottenbornissa. Oli jo keskittyminen Schwedenkreuzin mutkassa selviämisessä, enkä ajatellut hänen yrittävän siinä ulkokautta ohitse, huomaamatta sitten vähän pinchasin eikä Jali mahtunut enää radalle, haukkasi vähän nurmesta keulaa minun kylkeen eikä rellu pysynyt enää näpeissä. Jotenkin selvisin vielä Schwedenkreuzista, mutta en enää Arembergin hiekasta vaan täysillä kaiteeseen ja ratti vinoon. Ei ihan se alku kisalle mitä olin toivonut, lähes koko kierros piti nitkutella varikolle parin lisävirheen saattelemana. Jalille kyllä propsit että jäi kohteliaasti taakseni ajelemaan kunnes myöhemmin pyörähdin toisen kerran kaiteeseen.

Varikolta renkaat, bensaa ja auton korjaus mihin kului lähes 1½ minuuttia aikaa, eiku leuka rintaan ja kaasu pohjaan.

Kolmannella kierroksella sain ilmeisesti jarruongelmista kärsineen Aleksi Ahtikarin kiinni ja pääsin hänestä kohtuullisen helposti Sprunghügelissä myös ohitse. Ajattelin että jos en tee virheitä niin muutaman sijan voin muiden virheiden seurauksena vielä kiriä, ajoin tosin taitoihin nähden vähän liiankin AA kierroksia (en yhtä nopeita, mutta yhtä riskillä), pysyin kuitenkin radalla kunnes saavutin muita ohitettavia ja kävin hieman radan ulkopuolella mm. Petrin päästäessä minua ohitseen. Tässä vaiheessa ajoin myös kisan nopeimman kierrokseni kun pääsin yhden kierroksen ajamaan yksin tuoreilla renkailla. Timo Perätaloa ohittaessani (tai hänen päästäessä minua ohitseen) meinasi hänen jarrutuksensa aiheuttaa liiankin läheistä kontaktia, onneksi renkaat käänsivät auton parin metrin marginaalilla hänen ohitseen.

Ensimmäinen isompi "oma" virhe sattui saavuttaessani Samu Suojasta ja hänen kannassaan ajanutta Lipiä. Adenauer Frostissa pienestä kanttarikosketuksesta lähti perä alta ja päädyin nurmelle. Liiallisen kaasunkäytön seurauksena ajoin vielä radalta palatessani hieman kaiteeseen, tosin Lipikin ajoi sitten muutaman mutkan kuluttua spinnauksen seurauksena kaiteeseen joten pääsin silloin hänen ohitseen.

Seuraavalta kiekalta varikolle ja ilmeisesti pelkkä tankkaus. Renkaat unohtui vaihtaa, tai niin päättelin niiden kunnosta kisan lopussa. Ulostulokierroksella Sami Rantamäki pyörähti Bergwerkissä ja sain juuri väistettyä vain pienellä kontaktilla höystettynä. Sitten ajoin itse mutkan leveäksi karusellin jälkeen ja Kosti ajoi ohitseni, renkaat tuntuivat tässä vaiheessa jostain syystä todella liukkailta. Roikuin Kostin perässä ja hän vuorostaan ajoi mutkan leveäksi ja pääsin kuittaamaan sijan takaisin.

10. kierroksen alkuun sattui varmasti omalta kohdaltani kilpailun parasta kilvanajoa kun ajoimme Kostin kanssa melkein puolet GP radasta 2 rinnan. Kosti oli varmaan muistanut vaihtaa renkaat koska selvisi siitä voittajana :)

Näillä kierroksilla alkoi myös näkyä että olin saanut renkaat huonoon kuntoon ja auto muuttui todella puskevaksi. Ajorytmi herpaantui muutamien läheltäpiti tilanteiden seurauksena ja alkoi tulla rikkinäisiä kierroksia.

Jollain ihmeen keinolla sain Jalin pidettyä takana koko 13. kierroksen ja taisi hänkin ajaa extra varovaisesti. 14 kierroksen alkaessa tuntui että renkaissa ole mitään pitoa enää, jokainen mutka oli uusi seikkailu, mutta Jali odotti kärsivällisesti virhettä. Ja tulihan se sitten 14. kierroksen lopussa kun ennen pikkukarusellia otin kanttarista pienen pompun ja kaiteen kautta radalle. Todennäköisesti Jali olisi päässyt suoralla ohitse. Oli kuitenkin mukavat pari kierrosta ajella pienessä paineessa.

Viimeinen kierros ja takaa tuleviin reilu etumatka, kunnes huomasin että tiimikaveri Ilkka tupsahti varikolta muutaman sekunnin päähän taakse. Ajattelin hänellä olevan tuoreet renkaat ja vähän bensaa. Olisin ajanut todennäköisesti vähän eri tavalla jos olisin tiennyt että hänellä olikin vanhat renkaat ja täysi tankki :-D Team Faijasponssilla on seuraavaksi kerraksi kotiläksynä varikkokäynnit ja niissä toimiminen...

Ajo alkoi olla jo todella kuumottavaa ja perä lähtikin Adenauer Forstissa naurettavassa vauhdissa alta ja päädyin samalle liukkaalle nurmelle millä olin käynyt kymmenen kierrosta aiemmin. Ikuisuudelta kestäneen venkslailun seurauksena Heikki ja Sami pääsivät ohitse. Toiveissa oli että pysyisin loppukierroksen vielä radalla ja saisin Lipin pidettyä takana. Mutta ei, renkaat oli niin loppu ettei auto pysynyt suorassa edes suoralla, törmäilyjen seurauksena jopa Ile pääsi kantaan, mutta sain ajoa sen verran kasaan ettei hän enää päässyt ohitse. Hän ajoi vielä pikkukarusellista kaiteeseen niin sain rauhassa ajaa viimeisen suoran ja maalilinjan yli ollen 20. ja relluluokassa sijalla 13. Seuraavaksi kerraksi opin ettei oma ajotyyli säilytä renkaita 13 kierrosta.

Kisan huippusijoitukset sulivat oikeastaan jo ekalle kierrokselle, mutta hieman varsinkin tiukan paikan tullen ajoa rauhoittaen ja varsinkin varikolla renkaita vaihtaen olisi tulos voinut olla ainakin muutaman sijan korkeampi ja itselle asetettua top-10 sijoitusta lähempänä.

Mitä koko kauteen tulee niin olin positiivisesti yllättynyt omasta kehityksestä, vielä pitää kehittyä varsinkin ekan kierroksen ajamisessa ja kilpailun lukemisessa. Ajovirheitä varsinkin huonoissa paikoissa pois niin sijoitukset nousevat jo sillä, mutta sepä tässä harrastuksessa onkin etteivät ne ajosuoritukset miettimällä ja puhumalla parane. Tyytyväisin olin Kyalamin kilpailuun, vaikka lopussa pari sijaa menetinkin, toisaalta sain hyvän lähdön ansiosta muutaman sijan ilmaiseksi joten päädyin varmaan ihan oikealle sijalle. Myös Suzuka meni ehkä yli odotusten siihen nähden etten ollut aiemmin ajanut kyseisellä radalla (kuten en muillakaan Barcelona pois lukien) ja sen opettelu tuntui Nordiksen jälkeen vaikeimmalta. Pahin pettymys oli sitten Interlagos, missä ajosuoritukset tuntuivat vaihtelevan serverin ja sään mukaan todella paljon ja tein ajovirheitä pahimmissa mahdollisissa paikoissa vaikka nopeutta olisikin riittänyt parempaan.

Olin myös tyytyväinen että opin ainakin rellua säätämään jonkin verran ja että joku muukin oli minun tekemiin säätöihin tyytyväinen, tätä puolta en olisi uskonut oppivani ainakaan vielä tällä kaudella.

Päivitän tähän yhteenvetovideolinkin kunhan ehdin sellaisen tehdä. SOL temppuili alkupään klipeissä... https://www.youtube.com/watch?v=rurqc9DKgVg