Esittelyssä eSM-finalistit: Matias Vitikainen ja Aleksi Elomaa

14.7.2019 klo 11.22 - Ossian Puhakka

Niin vain viikko vaihtuu, ja esittelyt jatkuvat. Seuraavaksi vuorossa on kaksi eri tarinaa kahdesta eri kuljettajista, joita yhdistää finaalipaikan lisäksi toinenkin seikka: He ovat kummatkin vuorossa yllättävän aikaisin.

Ensimmäinen heistä on tulokas, josta ollaan kohistu läpi kevään. Hän onnistui värikkäiden vaiheiden jälkeen raivaamaan tiensä finaaliin, yhtenä tallinsa neljästä kuljettajasta, ja tällä hetkellä taiteilee lopullisen läpimurtonsa kynnyksellä. Toinen on puolestaan tuttu nimi vuosien takaa, jota ei tänäkään vuonna kannata sivuuttaa ennakkospekulaatioista. Hän on myös karsintasarjan osakilpailuvoittaja, ja vuorossa heistä ensimmäisenä.

Eiköhän lähdetä tutustumaan kaksikkoon tarkemmin!

#911 Matias Vitikainen

Inertia SimRacing
Ikä: 35 Vuotta
Kotipaikka: Simpele
iRating (15.7.): 4698
Karsintasarjan 14.
 

On kylmä, talvinen päivä Salossa. Rengas Turku 24h Simrace alkaa piakkoin, muttei vielä. Aika-ajot ensin. Kuljettaja toisensa jälkeen pyrkii kiertämään "vihreän helvetin", Nürburgringin, mahdollisimman nopeasti. Paalupaikkaa pitää hallussaan kansainvälisen huipputallin kuljettajista koostunut Foracer eSport Pro, joka saapui paikalle ennakkosuosikin viitta harteillaan. Muutamia kuljettajia kuitenkin odotetaan vielä palaavan kierrokseltaan. Yhtäkkiä lähetyksen rauhallisen kerronnan rikkoo äänekäs riemunkarjahdus. Mitä ihmettä on tapahtunut? No, FiSU (Finnish Simracing United) Haukea edustava Matias Vitikainen on juuri läväyttänyt tauluun lukemat 8:03.92, ja ottanut kiinnityksen paalupaikkaan.

Se ei loppuun asti kestänyt - Black Star Racingin Tuomas Tähtelä kiersi radan vielä muutamaa kymmenystä nopeammin - mutta herätti unisimmatkin katsojat horroksestaan. Niin Am-luokan kuljettajat kuin kaiken nähneet ja kokeneet simuveteraanitkin kyselivät kohta että kuka oikein on tämä Vitikainen ja mistä ihmeestä hän on taikonut moisen vauhdin? Sekä kotikatsomo että Astrum-Areena saivat vastauksensa myöhemmin haastattelun muodossa, mutta sitä ennen oli Matias siivittänyt autokuntansa kärkeen ja kirjoittanut nimensä erittäin paksuin kirjaimin niin tallien kuin kuljettajienkin muistivihkoihin.

Voittoon asti rypistys ei loppuviimein riittänyt, mutta hänen panostuksestaan se ei jäänyt kiinni. Oli sanomattakin selvää että tässä on kuljettaja, jota kannatti pitää erittäin tarkasti silmällä. Kauaakaan ei mennyt siihen, kun tallipäällikkö toisensa jälkeen kävi kosiskelemassa simpeleläistä riveihinsä, toiset varovaisemmin, osa puolestaan tositarkoituksella. Lopulta Inertia SimRacing onnistui parhaiten, ja näin sai kettuklaani kiinnitettyä kovan vahvistuksen - päätös, jota heidän ei ole varmasti tarvinnut katua hetkeäkään.

Vitikainen oli toki tiedetty ja tunnettu nopeana kuljettajana jo ennen Saloa, mutta vain pienemmän piirin kesken. Hän ei ollut aikaisemmin osallistunut eSM-karsintasarjaan, vaan väläytellyt taitojaan FiSUn omissa kilpailuissa, toisten pelien puolella. Nopeus oli eittämättä huippuluokkaa, samoin tulokset. Ne eivät kuitenkaan olleet kantautuneet laajemmalti simukansan tietoisuuteen - ei, vaikka kyseiset sarjat ovatkin paitsi tasoltaan niin myös osanottajamäärältään varsin kovatasoisia. Nyt oli kuitenkin aika loikata iRacingin pariin, ja ottaa uralla seuraava askel eteenpäin.

Askel, joka on monille osoittautunut oletettua vaikeammaksi.

Inertian leirissä eläteltiin unelmia siitä samasta, meteorimaisesta vauhdista joka yllätti ja ihastutti Salossa kaikki. Se oli kuitenkin vain yksi tapahtuma, ja autokin kovin erilainen. Porsche 911 RSR ja Formula Renault 3.5 ovatkin kuin poronkäristys ja sacherkakku; kumpikin erinomaisia, mutta täysin eri tavalla.

Karsintasarja meni Matiaksen osalta kaksijakoisesti. Alusta asti oli selvää, ettei finaalipaikka jäisi ainakaan raa'asta vauhdista kiinni, niin huimaa oli miehen meno. Avauskilpailusta kuudes lähtöruutu, Watkins Glenistä jo viides. Eikä meno rajoittunut pelkästään yhteen kierrokseen; Glenissä sai kärkimies Aleksi Elomaa ajaa ihan tosissaan pitääkseen Vitikaisen takanaan. Ero kutistui hitaasti mutta varmasti. Olisiko hänestä, vasta toisessa eSM-karsintakilpailussaan, lyömään vuoden 2016 suomenmestari?

Ei.

Matka katkesi ykkösmutkan sisäseinään. Hurja yritys koitui kohtalokkaaksi, ja saldona kahdesta ensimmäisestä kilpailusta oli yhtä monta keskeytystä. Ja kun Road Atlantakin osoittautui turhan haastavaksi, alettiin Inertian leirissä ihan tosissaan varautua karsiutumiseen. Säätöjä muutettiin; nyt oli ajettava maaliin, tulkoot haastajat ohi jos ovat tullakseen. Motegin kutossija oli balsamia haavoille. Se mitä hävittiin kilpailuvauhdissa, voitettiin luotettavuudessa. Näin pystyi Matias lähtemään viimeiseen karsintakilpailuun melko luottavaisin mielin: Auto maaliin ja mies jatkoon. Kahdeksas sija olikin varmisteltu, suorastaan virkamiesmäinen suoritus. Leima paperiin, ja nokka kohti Jyväskylää.

Mitä sieltä sitten voidaan odottaa? No, tähän asti on hän joko ajanut kovaa tai ajanut maaliin. Finaalitapahtuma käsittää toki kolme lähtöä, mutta niistä vain viimeisestä jaetaan kultaa ja kunniaa. Varmistelemaan sinne ei siis kannata lähteä. Vitikaisen puolesta puhuukin se tosiasia, ettei potentiaalinen menestys jää ainakaan vauhdista kiinni. Kausi on ollut kaikkea muuta kuin helppo, mutta myös varsin opettavainen. Kyseessä ei ole mikään nuori kuljettaja, mutta kokemus on siitä huolimatta kokemusta - oli mittarissa sitten 15 tai 35 vuotta. Uskonkin, että hän on Inertia-nelikosta kaikkein todennäköisimmin palkintokorokkeella. Se vaatii kuitenkin venymistä, ja paikka kärkiviisikossa on huomattavasti realistisempi. Mutta... hänet on aliarvioitu ennenkin.

 

#4 Aleksi Elomaa

SimuCUBE ineX Racing
Ikä: 26 Vuotta
Kotipaikka: Kontiolahti
iRating (15.7.): 5938
Karsintasarjan 13.
 
Ctrl + C.
 
Ctrl + V.
 
Jo aiemmin on kirjoitettu pitkät rivit kuljettajasta nimeltä Aleksi Elomaa, eikä vuosi 2019 ole tuonut asioihin muutosta. Hän on edelleen Simumaailman Rokkistara; kansainvälinen enigma, joka ei liiemmin esittelyjä kaipaa.
 
Siitä huolimatta olisi väärin sivuuttaa uudemmat seuraajamme. Varsinkin, kun Aleksin tapauksessa kerrottavaa riittää - niin radalta kuin sen ulkopuoleltakin. Mutta, aloitetaan siitä olennaisesta; saavutuksista.
 
Kuten monet tietävätkin, on Elomaa ensimmäinen Sim Racingin suomenmestari. Tuon tittelin hän ansaitsi vuonna 2016, kun kansallinen kärki koottiin ensimmäistä kertaa yhden katon alle ratkaisemaan keskinäinen nokkimisjärjestyksensä. Finaali oli kaikkea muuta kuin tapahtumaköyhä: Katsojia hemmoteltiin lukuisilla ohituksilla, tiukoilla tilanteilla, hurjilla kamppailuilla, ja kutkuttavan jännittävillä tarinoilla. Pystyisikö kaikki kolme karsintakilpailua voittanut ja edellisen vuoden Finnish Sim Racing Championship (FSRC)-sarjan ylivoimaisesti nimiinsä vienyt Klaus Kivekäs ottamaan tittelin myös liveyleisön edessä? Onko Riku Alatalosta, jo silloin nopeaksi tunnustetusta formulakuskista, haastamaan kirkkonummelainen? Entä mitä tekisi Joni Törmälä, jo silloin fanien suosikiksi noussut hurjapää?
 
Ja jos näissä asetelmissa ei ollut tarpeeksi epäselvyyttä, oli lähetyspöydän sähkökatko omiaan lisäämään oman mausteensa draaman kaareen. Kotikatsomolta jäivät ratkaisut näkemättä, vain harvojen ja valittujen tietäessä mitä viimeisen puolentoista kierroksen aikana oli oikein tapahtunut. Mutta, savun hälvettyä ja ruutulipun heilahdettua kantautui ilmoille Jere Seppälän ääni; huuto, joka on sittemmin jäänyt historiaan: "ELOMAAAAAA!"
 
Voitettuaan myöhemmin illalla ajetun ovaalikilpailun, oli Aleksi Elomaa kruunattu tuplamestariksi. Yhdessä päivässä. Se olikin enemmän kuin kuvaavaa, sillä hänet on alun alkaen tunnettu kummankin lajin ehdottomana huippuna - monipuolisena kuljettajana, joka menee kovaa, oli alla sitten formula tai avolava. 
 
Kolme vuotta tästä eteenpäin, ja jälleen on Elomaa mukana finaaleissa. Eikä häntä tälläkään kertaa sovi sivuuttaa laskuista. Mikään ehdoton mestaruussuosikki hän ei ole, mutta kuten Watkins Glenissä nähtiin, on hänen vauhtinsa edelleen voittoisaa. Tuolloin ei kenelläkään ollut mitään asiaa kontiolahtelaisen kyytiin, ja näin hän varmistikin finaalipaikkansa jo heti toisessa karsintakilpailussa. Olikin odotettavissa, ettei Aleksi tuon jälkeen karsintasarjasta liiemmin välittänyt.
 
Ja siinä nouseekin esiin kolikon toinen puoli.
 
Hän on eittämättä nopea kuljettaja. Yksi taitavimmista, mitä simuileva maailma - ei pelkästään Suomi - on koskaan nähnyt. Siitä osoituksena on paitsi kansalliset voitot, myös kansainvälinen menestys. Visa Vegas eRace -finaalipaikka, Alien Award, ja monen vuoden rupeama sekä iRacingin MM-sarjassa että myöhemmin GT-autojen MM-sarjassa, edustaen sekä Glacier Racingiä että myöhemmin myös SimuCUBE ineX Racingiä. Ja olihan Aleksi nopea jo aikana ennen iRacingiä, siitä osoituksena menestys Trellet.netin sarjoissa jo kauan ennen ajokortti-ikää.
 
Tuntuukin absurdilta sanoa, että moisen portfolion omaava kuljettajan kohdalla edes jää jossiteltavaa. Mutta Aleksin kohdalla olemme monesti nähneet sen, ettei miestä yksinkertaisesti juurikaan kiinnosta asiat kuten sinnikäs harjoittelu tai kilpailuihin panostaminen. Tärkeät kilpailut ottaa hän tosissaan, se ei ole jäänyt epäselväksi, mutta palkintokaappi voisi olla täydempikin. Elomaalla on läpi uransa ollut edellytykset voittaa lähestulkoon jokainen kilpailu mihin hän on osallistunut, mutta niin vain ovat mestaruudet lipuneet ohi suun. Tuo paljon puhuttu motivaatio tuntuukin välillä olevan kateissa, varsinkin jos alkukausi on mennyt hieman huonommin. Paikalle tullaan usein viime hetkellä jos ollenkaan, ja aika-ajoista ei juurikaan välitetä. Menneillä ovaalikausilla Elomaan päällepäin väliinpitämätön luonne onkin tullut selkeästi esille, muttei se missään nimessä rajoitu pelkästään sinne. Kasvihuoneista on turha heitellä kiviä, mutta omalla tavallaan häntä voidaan sanoa laiskaksi.
 
Mikään eilisen teeren poika ei Aleksi kuitenkaan ole. Hänelle on kertynyt vuosien varrella pankkiin laajalti huipputason kokemusta. Kun tämä yhdistetään erinomaiseen tekniseen tietämykseen ja nerokkaisiin oivalluksiin, on kyseessä paitsi väkivahva yhdistelmä, myös varsin käyttökelpoinen voimavara. Lisäksi hän kyllä tietää ja tunnustaa harjoittelun merkityksen, kuten kuka tahansa muukin huipputason kuljettaja. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita toteuttamista, ja onkin asia joka pitää vielä kerran nostaa esille hänen menestymismahdollisuuksiaan arvioidessa.
 
Niin, se finaalitulos? No, kuten sanottua, on Elomaan kohdalla ennustusten tekeminen vaikeampaa kuin useiden muiden. Hyvänä päivänä hänellä on potentiaalia voittaa kenet tahansa, mutta huono päivä näkyy puolestaan flegmaattisena ja mitäänsanomattomana ajona jossain sijoilla "kiva että tulit." Hänessä onkin ainesta yhdeksi finaalin todellisista jokerikorteista; ei ehkä musta hevonen, mutta silti varsin varteenotettava muuttuja. Ja myös mitalisti. Näin uskon.