Okayaman jälkeen pari huilipäivää ja sitten hartiat jumiin: lopputuloksena treenikierrokset jäi ennen kisapäivää alle 100. Toki ajotunteja alkaa pikku hiljaa olla sen verran plakkarissa keväälle, että sellaisella perussuorituksellakin vauhti riittää näissä karkeloissa.

Aika-ajossa en saanut renkaita ihan toimimaan - treenivetojen puute kostautui, eikä balanssi ollut ihan sitä mitä odotin. 27. sija oli pieni järkytys ja marginaali finaalipaikkaan vähän turhan pieni. Karsintalähdössä sain vaiheikkaiden käänteiden jälkeen yhden sijan petrattua ilman omaa ansiota.

Finaalilähdössä oli kolari jo ennen maaliviivaa, kun ulkolinja pysähtyi vihreän lipun jälkeen. Ensimmäisen mutkan jälkeen vein kylkikontaktilla Hagnerilta renkaan ja halasin teräsaitaa keula pystyssä, mutta jotenkin siitä selvisin ilman isompia vaurioita. Kävin niin sanotusti tuuri. Ensimmäisen mutkan jälkeen alkoikin sitten 26 kierroksen possujuna, vetäjänä tällä kertaa Arvilommi. Jonon vauhti vain hidastui kisan edetessä, mutta Niko puolusti taitavasti ja takana Terho ja Takanen pitivät vuorovedoin huolen siitä, etten eteenpäin paljoa ehtinyt katsoa saati mitään ohitusyritystä rakennella.

Aika-ajo meni tällä kertaa hiukan hapuilevasti, menetin jokaisella kierroksella 1-2 kymmenystä kahteen viimeiseen mutkaan. Tästä huolimatta lähtöruutu oli kuitenkin rohkaiseva 15, jolla pääsin lähtemään 4. ruudusta karsintalähtöön.

Karsintalähtö lähti heti mukavasti liikkeelle, kun pääsin nousemaan Lamminsivun edelle kolmanneksi. Kisan edetessä huomasin, että olin hiukan toisena olevaa Terhoa nopeampi, ja yritin antaa painetta parhaani mukaan. Lopulta pääsin kuin pääsinkin ohi T8:ssa sisäkautta, ja karsinnasta oli kakkospaikka plakkarissa.

Finaalilähdön asetelmat olivat omalta osaltani herkulliset, kun pääsin matkaan 8. ruudusta. Tiesin että ympärilläni on erittäin nopeita kuljettajia, joten pyrin ottamaan mahdollisimman hyvän lähdön. Pääsinkin lähdössä tiimikaveri Vitikaisen ohi seitsemänneksi, ja sain jopa avattua pienen eron taaksepäin Vitikaisen taistellessa Lappalaisen kanssa. Lukuunottamatta pientä läheltäpiti-tilannetta T6:ssa, sain ajella loppukisan melko rauhassa maaliin asti. Loppua kohden vauhti hiipui hiukan, koska takarenkaat alkoivat antaa periksi, ja Lappalainen sai ajettua eroa kiinni. Ero kuitenkin pysyi kahden sekunnin tuntumassa Lappalaisen otettua slowdownin shikaanissa. Lopputuloksena siis P7, johon olen erittäin tyytyväinen.

Aika-ajot meni vähän itseasiassa penkin alle, auton balanssi ei ollu mieleinen ja viimeisellä ja nopeimmalla kierroksella sitten peräpää potki alun tiukoissa mutkissa alta liikaa ja noin 2 kymmenystä siinä arviolta hävittiin. Sillä kierroksella ajoin sitten pari sadasosaa hitaamman ajan kuin kolmannella kierroksella :D Noh, toinen sija aika-ajoissa sillä tuloksella sitten.

Huojennuin aika paljon karsintakisan alkaessa kun lähetystä vähän katsoin odotellessa, että paalumies Kallunki oli tippunut kärjestä toiseksi ja jos näin ajettaisiin maaliin ja itse voittaisin oman karsintalähtöni tarkoittaisi se sitä että olisin paalulla finaalilähtöön. Näin kävi, ja finaaliin sitten startattiin ykkösruudusta.

Finaali meni aika lailla yrittäen ajaa karkuun takanatulevilta, mutta vähän yllättäen tuntui etten saanut ihan niin hyvin tehtyä eroa kuin odotin. Finaalin paineet ja iltakeli tekivät ajamisesta vähän takkuilevaa, mutta kisan loppua kohden löysin vähän vauhtia ja vaikken siihen ihan tyytyväinen ollut vieläkään sain kurottua hiukan enemmän kaulaa Marttiin. Isot propsit Martille, kisan suurin yllättäjä omasta mielestä ja antoi painetta koko 26 kierroksen kisan ajan.

Olin hitsa aika-ajois ja koitin paikata sitä aggressiivesella ajolla. Finaalilähdön hyvä ensimmäinen puolisko innoitti yrittämään vähän liikaakin ohituksia ja lopulta se päättyikin omalta osalta melko nolosti :D