Nyt oli jännä kisa. Sain vähän huonohkon lähdön lukuisista harjoituslähdöistä huolimatta, mutta Mikkola ei onneksi ihan päässyt ohi. Anssi sai ensimmäisellä kierroksella reilun sekunnin kaulan, mutta sain kurottua eron kiinni kohtuu pikaisesti ja Mikkola ei ihan pysynyt kyydissä. Varikkokäyntiin asti annoin Anssille jatkuvaa painetta, olin ehkä vähän nopeampi kokoajan mutta väärissä paikoissa. Kisan jälkeen sain selityksen sille, miksi en suorilla saanut ohitusta yritettyä, Anssi kun oli lähtenyt matalammilla siivillä liikkeelle.

Puolen tunnin kohdilla aloin kärkkymään varikkokäyntiä. Jos Anssi olisi mennyt pitille niin olisin itse jatkanut vielä kierroksen. Anssilla oli ilmeisesti sama mielessä, koska jatkoi hieman pidempään radalla kuin kuvittelin. Tulinkin itse ensin varikolle ja sain sekä pysähdyksen, että ulostulokierroksen osumaan nappiin. Näin, että Anssi oli tullut seuraavalla kierroksella varikolle ja arvasin, että jossain vaiheessa Anssin perä tulee vastaan. Tämä tapahtui vähän huonossa kohtaa, koska en pystynyt yrittämään ohitusta vaikka vauhtia oli selkeästi enemmän. Pääsin pääsuoralle tullessa kohtuu lähelle ja sain hyvän ulostulon. Tiesin, että Anssi joutuu jarruttamaan hieman aiemmin kylmien renkaiden vuoksi ja uskalsin yrittää rohkeaa ohitusta sisäpuolelta, joka kannatti.

Sain revittyä ohituksen jälkeen pikaisesti ~1.5sek eron ja aloin hieman rauhoittamaan ajoa renkaita säästääkseni. Ei olisi kannattanut, koska ihan lopussa tuli vastaan kierroksellaohitettavia, jotka hidastivat vauhtia muutaman kymmenyksen. Anssi pääsi lähes takakonttiin kiinni viimeisissä mutkissa, mutta sain kuitenkin voiton pidettyä.

Ihan jees kisa oli ja hyvin meni, mutta yksi harmittava tyhmä virhe pääsi käymään joka maksoi voiton.

Strategiana oli ajella vähän pienemmillä siivillä, tehdäkseni Teemulle ohittamisen mahdottomaksi. Olin todennut että ne ei olleet niin kovin paljon hitaammat mutkaosuuksilla, ja ounastelin että pienempi siipi saattaisi säästää myös rengasta jos tarpeeksi varovasti onnistuu ajelemaan. Stintin aikana huomasin että rengaspaineet olivat pykälän liian matalat, ja mietin vaihtavani niitä ylöspäin varikolla.

Yksi ajatus oli myös hidastaa Teemua mutkaosuuksilla Esan lämpimään syleilyyn, mutta sitten kisan alettua ajattelinkin että ei ehkä ole vielä luovien peliliikkeiden aika :D

Strategiani kriittinen osuus oli ajella Teemun edellä niin kauan kunnes hän menee varikolle, ja käydä itse varikolla kierros sen jälkeen säilyäkseni turvallisesti edellä. Muistin varikolle mennessä sen rengaspaineasiankin, mutta en lähtenyt niitä muuttamaan koska näppistä on ikävä yrittää painella motionrigistä varikkosuorallakin, eikä sillä näyttänyt olevan enää sijan kannalta merkitystä kun Teemulla ei ollut tällä radalla mitään paikkoja missä edes yrittää ohitse.

Varikolta tultuani ajoin ensimmäisen kierroksen kaikessa rauhassa Teemun edellä pitäen sisälinjat kiinni. Jälkikäteen ajateltuna, olisi kannattanut ne paineet nostaa jotta renkaat olisi nopeammin lähempänä oikeita paineita, ja ulostulokierroksella olisi varmaan kannattanut käyttää diibadaabailu siihen että lämmittää ne etunakit kääntämällä yli mutkissa. Mutta kun ihminen on laiska ja tyhmä, minkä sille voi?

No laiskuus ja tyhmyys iski pääsuoralle tultaessa taas, kun katsoin suoran alussa että Teemu ei päässyt iskuetäisyydelle isommilla siivillään, ja päätin että voitto oli siinä, ja laskin suojauksen. T1:een sitten avasin oven Teemulle lahjaksi. Teemuhan ei jäänyt kutsua odottelemaan.

Koitin vielä ottaa vähän hotlappeja jos saisi Teemun kiinni, mutta alkoi tuntumaan että päättyy vaan seinille jos liikaa alkaa riuhtomaan, joten oli pakko tyytyä kakkossijaan.

Tuntui turhan Monzan toisinnolta, joka jälkeen ruoskin itseäni siitä tyhmyydestä etten lähtenyt kokeilemaan Softeilla jälkimmäistä stinttiä. Ajattelin sielläkin että medikat riittää koska olen Teemun edellä varikolta tullessa, mutta Monzassa on vähän liikaa ohituspaikkoja ja heti T1 meni pipariksi. Softeilla olisi voinut teoriassa kisailla voitosta vaikka Teemu olisikin päässyt kylmistä nakeista ohi.

No, parikymmentä vuotta vielä lisää simuilua niin enköhän minäkin jotain tästä joskus vielä opi.

Ei jäänyt tästä kisata oikeastaan mitään kerrottavaa.

Sain hyvän lähdön ja pääsin ajamaan kaksi ensimmäistä mutkaa Teemu Korhosta vastaan kisaa.
Sen jälkeen Anssi Hyytiäinen ja Teemu Korhonen saivat ajettua pikkuhiljaan karkuun.
Syytän tästä vähän settiä, kun ei ollut mitään luottoa auton pitoon Arrabbiatta 1 ja 2 mutkissa.

Näissä mutkissa taisin karsintaajoissakin hävitä 2-3 kymppiä kierroksella.
Tuolta voi lurkata käppyröitä. http://season-stats.ac.mehtanen.fi/lapdetails?lapid=2163#

Lopuksi isot Onnittelut Teemulle ensimmäisestä FiSU mestaruudesta!

Pienien viime hetken setupin-viilauksien jälkeen lähtöharjoitukset antoivat varman olon siihen kun valot sammuvat. Yähän mennessä jokaisessa kisassa olen onnistunut luovimaan itseäni tuloksissa ylöspäin lähdön jälkeen ensimmäisissä mutkissa eikä tämäkään poikkeus ollut. Tosin lähtö olisi voinut olla parempikin, koska tallikaverin pastat tulivat silmille ensimetreillä hänen heikon lähdön vuoksi. Tästä syystä pari taaempaa lähtenyttä pääsivät kuittaamaan, mutta ensimmäinen kierros näytti sijoitusta -1 lähtöön verrattuna.

Hetken päästä Anttonen teki nopeissa oikeissa pienen ajovirheen ja päästi 4-5 kuskia ohitseen. Tästä innostuttua Rahkonen kuittasikin jo seuraavan kierroksen alkuun, kun sain huonon exitin yrittäessäni ohittaa Lyttinen viimeiseen mutkaan. Tätä jonossa ajelua kesti n.15min kunnes keskittyminen herpaantui ja lipesin T tokavikassa seinille. Harmitus oli kova, koska hyvä sijoitus valui hukkaan ja liityin takaisin radalle sijalla P15. Auto otti perästä ja kyljestä osumaa, jonka vuoksi paras terä ajosta katosi. Onneksi sain kerättyä ajon takaisin kasaan ja Pehkosen Jannen kanssa kurvailtiin peräkkäin varikolle asti. Janne otti ekan kierroksen melko varovaisesti ja jos olisin ollut fiksu, olisin tullut kierrosta aiemmin varikolle (josjosjos).

Välillä putosin Jannen kelkasta ja välillä ajeltiin taas alle sekunnin päästä toisistamme, kunnes Tulppo tuli kuluneilla renkailla eteen. Janne jäi hieman jumiin Tulpon taakse ja nappasin heidät kiinni. Melkein pääsimme yrittämään kolme rinnan, kunnes Onni (selostaja) ilmestyi olkapäälle ja sanoi "elekee pojat". Pakenin tilannetta taaemmas ja ohitus onnistuikin melkein heti tästä. Seuraavana edessä oli Petteri Koski jolla auto oli melko heikossa hapessa ja hänen ohi mentiin Jannen kanssa peräkkäisillä kierroksilla pääsuoralla.

Loput 10min koitin jahdata Jannea ja ajoinkin toiseksi viimeiselle kierrokselle nopeimman kierrosajan, mutta ei ollut mitään saumaa edes yrittää kunnon ohitusta koko kisan aikana.

Viimeiseen kisaan jää vielä hyvin panosta, koska useampi kuski on sijan 10 haarukassa hyvällä suorituksella. Odotan yhtä hyvää kilvanajoa kaikilta Span moottoriradalle.

Ja tärkein anti: Onneksi olkoon Teemu Korhonen!

Tutusta lähtöruudusta 28 lähdettiin taas matkaan. Kisassa tuli kuitenkin vastoinkäymisiä heti lähtösuoralla, kun eteen aineellistui yksi Maserati lisää kesken kiihdytyksen. Noin sadan kilometrin tuntivauhdilla tapahtunut Neptunuksen kolmikärjen äkillinen kontakti toisen italialaisen takadiffuusoriin ei ollut kaunista katseltavaa ja siitä seurauksena Maseratin keula oli vauriokartan mukaan punaisena, kun muualta löytyi hentoja keltaisen sävyjä. T1 mennessä varikkomiehistö huuteli myös radioon, että jousituskin oli mennyt mäsäksi, vaikka pyörät olivat pysyneet kiinni auton alla. Onneksi vauriot eivät näkyneet meren jumalten kamppailua kuvaavaksi mosaiikiksi muuttuneen tuulilasin läpi, joten matka jatkui.

Radalle jääneistä kuljettajista olin tuon epäonnisen lähdön jälkeen toiseksi viimeinen. Tilanne ei ollut kovin optimaalinen sillä edellä pääletka lähti ajamaan karkuun, eikä perässä oikein pysynyt. Päätin tässä vaiheessa jatkaa rikkinäisellä autolla alkuperäisen varikkotaktiikan mukaan, joka muodostui kahdesta yhtäläisen pitkästä stintistä medium-renkaita. Siinä määrin auto kuitenkin puski joka mutkaan että vauhti oli hitaanpuoleista. Muodon vuoksi sijoitusta puolustettiin kuitenkin jonkin toisen seikkailun myötä taaemmas tipahtaneelta Tero Riipiseltä noin kierroksen ajan, kunnes Tero löysi paremman ulostulovauhdin johonkin mutkaan ja katosi pian näkyvistä.

Tulin varikolle kierrokselta 11, kun mediumit eivät enää oikein pitäneet. Kisaa oli tässä vaiheessa kellon mukaan jäljellä vielä reilut 35 minuuttia, joten varikkomiehistö tarjosi alle hylkykasasta kaivetut uudelleenpinnoitetut kovat renkaat, joiden oletettiin kestävän kisan loppuun saakka, tai sitten ei. Ilmaa oli kuulemma renkaissa riittävästi, jotta ne pysyisivät pyöreinä. Varikkokäynti venyi aika pitkäksi varikkoukkojen vaihtaessa puolet autosta ja varikolta tultiin ulos keskelle kiivainta taistelua sijoituksista, jotka olivat nyt itselle tavoittamattomissa.

Kovat renkaat osoittivat taas kovuutensa ja vaikka näkymä radalle parani tuulilasin vaihdon yhteydessä, samaa ei voi sanoa vauhdista. Paineet olivat sentään kohdillaan, mutta renkaiden lämpötila ei oikein noussut takavasenta lukuunottamatta ja ensimmäiset kolme kierrosta olivat sellaista luistelua, että renkaat päättivät alkaa ilmaisemaan itseään muuttumalla monitahokkaiksi taide-installaatioiksi. Liukkauden myötä menetettiin lisää aikaa sitenkin, että onnistuin käymään kertaalleen hiekalla viimeisessä mutkassa, kun tarkoitus oli vain päästää takaa tulevat neljä kuljettajaa ohitse ajamalla mutkassa leveä ulkolinja.

Yksi positiivinen puoli kovissa renkaissa oli, nimittäin kesto. Kisan edetessä kohti loppuaan varikkoukko huuteli, että otan kiinni edellä menevää autoa. Tällaista tapahtumaa voisi kaiketi kutsua ihmeeksi, koska rengastaktiikaksi kutsuminen edellyttäisi tiimiltä sellaisten hienouksien tuntemista. Noh, joka tapauksessa loppuun päästiin vielä ajamaan mediuminsa kuluttanut Arttu Ahtiainen kiinni ja tekemään ohituskin, jonka myötä sivuttiin kauden parasta sijoitusta 20.

Ei mennyt tällä(kään) kertaan kisaan valmistautuminen ihan nappiin, lauantaille ja sunnuntaille ajoitettu harjoittelu jäi käytännössä kokonaan pois ja hyvä kun pääsin edes kisaan muiden (äitienpäiväohjelma, striimigraffaviilailut, skininteko jne.) velvotteiden vuoksi. Olisi näin jälkeenpäin pitänyt vähän priorisoida.

No pääsin kuitenkin hyvissä ajoin gridille ja kaikki näytti hyvältä kunnes tuntemattomasta syystä peli päätti minuttia ennen starttia heittää minut pitille, eikä päästänyt takaisin. Pienessä paniikissa sitten poistuin pelistä ja laitoin sen heti uudestaan päälle, adrenaliini nousi huippuunsa kun AC tuntui latautuvan tavallistakin hitaammin. Laskenta oli jo käynnissä kun pääsin takaisin ja koitin VR:n kanssa ladata race asetuksia, mutta liian myöhään ja peli junttasi minut takaisin pitille. No uudestaan asetusten lataus ja ykköstä silmään. T1:ssä olin 20 sekuntia perässä, mutta kuitenkin sijalla 23? Oliko lähdössä tapahtunut jotain... Hmm.

No eipä mitään ajelin täysin omassa rauhassa melkein 2/3 osaa kisasta ja saavutin ajamalla maksimissaan sekunnin / kierros ja seuraavalla kierroksella sitten hävisin joten ajamalla en saisi ketään kiinni. Ajatuksena olisi ajaa mediumeilla mahdollisimman pitkään ja sitten katsoa onko mahdollisuus vaihtaa jopa softeihin. Laskin että 15 minuuttia voisi ajaa softeilla.
N. 40 minsan kohdalla aloin jo elätellä toivoa että renkaat kestäisivät ihan hyvin vielä muutaman kierroksen, mutta sitten muiden autojen läheisyys herpaannutti/hermostutti/painosti omaan ajovirheeseen ja pyörähdin takaosan tuplaoikean jälkeen seinään. Nilkutin varikolle, vaihdoin renkaat ja korjasin auton, ja epähuomiossa tankkasin vielä ihan liikaa bensaa. Palasin radalla en tiedä minne, mutta alkoi sitten siniset liput liehua lähes jatkuvasti joten meni ajorytmi vähän siihen. Kuoriksen kanssa saatiin jotain pientä peräkkäinajelua aikaiseksi kun päästin hänet ohitse vahingossa, minkä tajusin sitten vähän myöhemmin että hän oli vielä kierroksen perässä. No hän päästi minut sitten takaisin ohitse, mutta meni leveäksi ajamani mutkan jälkeen taas ohi. Siinä kisan hilightit osaltani.

Muutaman kierroksen liian aikainen pysähdys aiheutti sen, että alle laittamani softit olivat täysin loppu pari kierrosta ennen maalia. "Pääsin" juuri ennen Teemun maaliintuloa vielä aloittamaan viimeisen kierroksen. Liukastelin ilmeisesti viimeisellä kierroksella vielä sen verran että AC:n wait time tuli täyteen ja peli heitti minut vielä viimeisen kerran radalta pitille. No tuloksena 23. sija mikä olisi varmaan ollut huonompi ilman alun meihemiä.

Ratakin muuttui alun harjoittelun jälkeen ihan mukavaksi, vaikka renkaiden kuntoon pitikin varsinkin kisassa kiinnittää huomiota. Yksinäinen kisa, eikä ihmeempää kisaa kenenkään kanssa, joten sen vuoksi tylsyyspisteet omalta kohdalta aika korkealla.