Jos järjestivät MM-sarjan formulakuljettajat hienon näytöksen lauantaina Interlagosissa, niin seuraavan päivän SM-osakilpailu oli vieläkin jännittävämpää seurattavaa. Interlagosissa oltiin jo valmiiksi karnivaalitunnelmissa Greger Hutun viidennen maailmanmestaruuden ratkettua juuri edellispäivänä.

Aika-ajoissa ei tällä kertaa suurempia yllätyksiä nähty. Avausosakilpailun voittaja Klaus Kivekäs jatkoi siitä mihin jäi, ja nappasi itselleen nopeimman kierrosajan sekunnin kymmenesosan erolla Riku Alataloon. Näytti siis siltä, että MM-sarjasta ja kestävyyskilpailuista tuttu Coanda vs Glacier -taistelu on rantautunut myös SM-sarjan puolelle.

 

Kolmanneksi nopeinta vauhtia piti Tommi Hahka ennen Jari Lohtaria ja aika-ajon yllättäjää Juuso Tonttia. Lohtarille oli kuitenkin langetettu 10 sijoituksen lähtöruuturangaistus karsintaerään edellisen osakilpailun starttikolarista, joten hän lähti A-erään matkaan ruudusta 12.

 

Aika-ajon tulokset:

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport	1:31.365
2.	Riku Alatalo	Glacier Racing	+0.123
3.	Tommi Hahka		+0.186
4.	Jari Lohtari*	Glacier Racing	+0.225
5.	Juuso Tontti		+0.524
6.	Joni Takanen	Glacier Racing	+0.536
7.	Aleksi Elomaa	Raven SimRacing	+0.627
8.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	+0.672
9.	Miika Haapanen	Nitor Velox	+0.686
10.	Santeri Kallunki	CoRe Sim Racing	+0.722

^{*10 sijoituksen lähtöruuturangaistus}

Karsintaerissä nähtiin hyvää ja puhdasta kilvanajoa, eikä sijoituksissa nähty suurempia vaihteluita kärjen osalta. Yhteen parhaimmista suorituksista ylsi Jari Lohtari, joka taisteli koko vartin mittaisen erän ajan upeasti, ja onnistui nousemaan omassa erässään neljänneksi - täsmälleen sille sijoitukselle, missä oli aika-ajon kokonaisajoissa! Lahtelainen nousi 8 sijoitusta 10 kierroksessa, ja ennen kaikkea täysin puhtaasti. 

Toinen A-erän yllättäjä oli Joni Hakkarainen nousten 6 sijaa ylöspäin. Startissa oli karsintaraja lähellä, mutta maalissa sija 13 oikeutti 26. lähtöruutuun finaalissa.

B-erässä vakuuttavinta vauhtia pitivät kärjessä Alatalo sekä Aleksi Elomaa, joka pysyi aivan Rikun tuntumassa koko erän ajan. Taaempana Marko Penttinen teki Hakkaraismaisen nousun sijalta 19 sijalle 13. Penttiseltä nähtiin hyvä nousu jo Laguna Secan avausosakilpailussa, eikä miehen taisteluvire ollut näköjään hävinnyt mihinkään.

 

Finaalin lähtöjärjestys:

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport
2.	Riku Alatalo	Glacier Racing
3.	Aleksi Elomaa	Raven SimRacing
4.	Juuso Tontti
5.	Tommi Hahka
6.	Miika Haapanen	Nitor Velox
7.	Jari Lohtari	Glacier Racing
8.	Joni Takanen	Glacier Racing
9.	Joni Hagner	Glacier Racing
10.	Akseli Salmi

 

Kun lähestyttiin starttia ja autot ryhmittyivät lähtöruutuihinsa, palasi kaikkien mieleen kahden viikon takainen Laguna Secan avauskilpailu ja sen starttiruuhka. Virhettä ei haluttu tällä kertaa toistaa, jo siksi että tuomaristo otti alun kolarit erityisen tarkkaan syyniin. Kestäísikö kaikilla kuitenkaan maltti, varsinkin jos kulku riittäisi riskillä ohittamaan montakin kuljettajaa heti alussa?

 

 

Hetken päästä kaikki oli valmista kilpailun alkuun. Kuljettajat kierrättivät moottoreitaan, punaiset valot loistivat kestämättömän pitkään ja perhoset heräsivät sekä kuskien että katsojien vatsassa. Vihreä lippu, valot sammuvat ja kolmosruudusta lähtenyt Aleksi Elomaa ampaisi raketin lailla liikkeelle. Hän kuittasi Riku Alatalon saman tien ja lähti haastamaan Klaus Kivekästä ulkopuolelta. Myöhäinen jarru, rinta rinnan Senna S-kompleksin läpi ja näin oli Raven SimRacingin kuljettaja vallannut johtopaikan - ainakin hetkeksi. 

 

 

Taaempana näytti siltä, että koko kilpailijakaarti oli kuunnellut ohjeita ja malttanut mielensä - kaikki 40 kuljettajaa olivat ainakin alussa siistissä nipussa. Taisteluita käytiin siellä sun täällä, mutta suuremmilta kolareilta onnistuttiin välttymään. Tämä oli hatunnoston arvoinen suoritus ottaen huomioon Interlagosin vaikeaakin vaikeamman ja loppua kohti kapenevan ensimmäisen mutkakompleksin. Täysin puhtaaseen avauskierrokseen ei valitettavasti kumminkaan päästy, sillä Teemu Perämäen ja Tuomas Heiskalan valitettava kolarointi loppuosassa pisti peltiä ruttuun. 

 

 

Klaus Kivekäs ei tyytynyt tässä kilpailussa kyttäämään kakkosijalla, vaan oli jatkuvasti härnäämässä Elomaata. Painostus kantoi hedelmää heti toisen kierroksen lopussa, kun Elomaa ajautui Junction-mutkassa leveäksi ja samalla oli Kivekäs ohi kuin ajatus.

 

 

Heidän perässään kävivät Simo Holm ja Joni Takanen kovaa taistelua 8. sijasta, jonka seurauksena Holm ajautui leveäksi ja Takasen tallikaveri Joni Hagner näki tilaisuutensa tulleen. Porilainen puikahti Holmin ulkopuolelle, mutta ei aivan onnistunut kuittaamaan sijoitusta vaan herrasmiehet päätyivät vääntämään rinta rinnan lähes puoli kierrosta! Holm loppujen lopuksi onnistui pitämään sijoituksensa toistaiseksi, mutta jo tässä vaiheessa oli selvää että tässä kisassa ei ilmaissijoituksia jaettaisi.

 

 

Kierrokset jatkoivat rullaamistaan enemmän tai vähemmän jatkuvan taistelun ja hyvän, rehdin kilvanajon merkeissä. Tommi Hahkalla oli peilit täynnä Jari Lohtaria, joka haki ahnaasti ohituspaikkaa. Niin kylmähermoinen kaveri kuin Hahka onkin, ei peileissä jatkuvasti kärkkyvää autoa yksinkertaisesti voi olla huomaamatta:

 

 

Samalla suoralla pääsi Lohtari viimein myös rinnalle, ja onnistui näin nelossijan itselleen kuittaamaan. Edellä oleva kaksikko oli muutaman sekunnin päässä, muttei missään nimessä tavoittamattomissa. Podiumi näytti Lohtarille hyvinkin mahdolliselta - niin uskomattomalta kuin se ennen kilpailua kuulostikin.

 

 

Kärjessä oli hieman rauhoituttu, sillä Kivekäs oli onnistunut nykäisemään itselleen muutaman sekunnin kaulan. Elomaa ei hänen kyydissään pysynyt, sen sijaan maailmankansalainen Alatalo oli vauhtiinsa ilmeisen luottavainen. Riku haki määrätietoisesti oikeaa hetkeä, kunnes kuittasi kakkossijan itselleen kierroksen 8 alussa.

 

 

Alatalon päästyä ajamaan puhtaaseen ilmaan kävi kuitenkin selväksi, ettei hänestäkään ollut vastaamaan Kivekkään heittämään haasteeseen. Eroa syntyi muutama kymmenys per kierros, eikä Klaus Kivekkään menossa näyttänyt olevan huolen häivääkään. Mies naputti kilpailun nopeinta vauhtia tasaisesti kuin metronomi - ihailtavan varmaa suorittamista siis.

Kierroksen 11 jälkeen tilanne näytti seuraavalta: Kivekäs jatkoi kärjessä ylhäisessä yksinäisyydessään. Hänellä oli valtakunnassa siis kaikki hyvin. Alatalo seurasi toisena, eron ollessa kuitenkin jo lähes 4 sekuntia. Elomaa seurasi edelleen aivan Rikun pakoputkituntumassa, eikä Jari Lohtarillakaan näyttänyt olevan sen suurempia vaikutuksia vastata herrojen vauhtiin. Pari sekuntia väliä, ja viidentenä kuviin ilmestyi Tommi Hahka ennen Miika Haapasta ja Joni Takasta. Startissa pudonnut Juuso Tontti oli edelleen kahdeksantena, ja Simo Holm oli onnistunut torjumaan Hagnerin lähentelyt kärkikymmenikön peräpäässä - ainakin toistaiseksi.

Hetken päästä tilanne sai kuitenkin jälleen uutta väriä, kun Hagner oli saanut kantaansa Santeri Kallunkin. Hän lähti hakemaan pääsuoralle ohitusta ulkopuolelta samaan aikaan, kun Hagner otti imut Holmista ja löysikin oikealta oikein sopivan välin. Autot tykittivät pääsuoraa pitkin kolme rinnan, mutta kuka jarruttaisi viimeisenä?

 

 

Kallunki se ei ainakaan ollut, koska hän päätti pelastaa oman nahkansa himmaamalla jo hyvissä ajoin. Hagner sen sijaan jätti jarrut aivan viime tinkaan, eikä miesten välissä ollut edes mainoslehtiselle tilaa ykkösmutkaan tultaessa. Holmilla oli ahdasta vasemmalla, ja näin onnistui Hagner pitämään autonsa vierellä läpi seuraavien kurvien aina takasuoralle asti. Hagnerilla oli ulkopuoli, mutta se ei porilaista hidastanut, hän nimittäin vei tyylikkäästi ohituksen loppuun nopeassa, vasemmalle taittuvassa viitosmutkassa. Aplodien arvoinen suoritus ja hyvä osoitus Hagnerin autonkäsittelytaidoista.

 

 

Kärjen asemasota jatkui edelleen samanlaisena, mutta kymmenisen sekuntia Kivekkään takana alkoi Joni Takanen jo saada sieraimiinsa Miika Haapasen deodorantin, sillä miehet olivat jo aivan toistensa tuntumassa. Samaan aikaan kovissa kamppailussa kunnostautunut Hagner totesi menettävänsä liikaa aikaa radalla, ja päätti tulla varikolle ehkä yllättävänkin aikaisin. Stoppi sujui hyvin, mutta sitä seuranneista tapahtumista riittäisikin puhuttavaa aina lapsenlapsille asti.

Hagnerin auto lähti uskomattomalla tavalla käsistä varikon ulostulossa, osuen oikealla puolella vaanineeseen kaiteeseen ja pomppien siinä hetken matkaa.

 

 

Eikä siinä vielä kaikki: Hagner nimittäin päätti jatkaa matkaa vaurioituneella autollaan, joka johti hallinnan menettämiseen ja pyörähdykseen suoraan radalla ajaneiden Markku Mannisen ja Mika Hautamäen eteen. Manninen osui ensin ja kimposi oikeanpuoleiseen rengaskasaan. Perässä tullut Hautamäki löi jarrut pohjaan, mutta hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia väistää Hagnerin poikittain olevaa autoa. Seurasi raju kolari joka lähetti porilaisen hurjaan ilmalentoon ja Hautamäen kaksi kertaa katon kautta ympäri. Radalla oli täysi kaaos, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuivat muut kuljettajat tilanteen välttämään. 

 

 

Joni Hagnerilla oli, kuten monet muistavat, valmiiksi jo varoitus alla Laguna Secan tapahtumien seurauksena, ja nyt hän sai tuomaristolta kotiinviemisiksi diskauksen ja pudotuksen joukon hännille seuraavaan karsintakilpailuun. Hagner itse kommentoi tilannetta ja sen aiheutumista seuraavasti: "Katoin että takana oleva kuljettaja pääsisi varikolla edelle, joten yritin varikon ulostulossa voittaa aikaa. Auto oli säädetty siten, että se nostaa hieman rengasta ilmaan mutkissa, joka aiheutti kolarin muuriin."

Markku Manninen reagoi tapahtumiin nähden varsin rauhallisesti: "Ulostulon kohdalla huomasin, että Hagnerilta lähti perä alta ja oman vauhdin ollessa päälle 200kmh ja matkaa liian vähän, ei kerennyt kuin toteamaan että 'tää tais olla tässä'. Jokunen piste enemmän olisi ollut napattavissa, mutta tukivarret suoriksi ja matka kohti Japania."

Toinen aikaisen varikkostopin tehneistä kuljettajista oli Teemu Valkeejärvi, jonka ajoitus kuitenkin ontui hänen jäätyään Samu Joutsin ja ykkösmutkaan pyörähtäneen Jukka Siuvatin taakse. Vauhtia ja menohaluja olisi selkeästi Teemulla ollut, mutta mutkissa mentiin vähän turhankin poikittain: "Oli todella liukasta, jatkuvia ongelmia takapään pidon kanssa." Valkeejärvi onnistui puolen kierroksen päästä ensin Siuvatin ja sitten Joutsin ohittamaan, mutta aikaa oli valunut hukkaan kohtuuttoman paljon.

 

 

Sijasta kuusi käytiin edelleen kovaa vääntöä Miika Haapasen ja Joni Takasen välillä. Sama kamppailu oli jatkunut aivan kilpailun alusta lähtien, ja nyt Tommi Hahkan ajaessa edellä hieman karkuun oli Takanen saanut lisämotivaatiota yrittää Haapasesta edelle. Pääsuoralle hyvät vauhdit, ja rohkeasti sisäpuolelle jo ennen varikkomuuria. Siinä ei ollut kontakti kaukana, mutta Takanen rohkeasti ja määrätietoisesti piti pedaalin pohjassa ja loppu oli kosmetiikkaa. Kaverukset olivät vääntäneet toisiaan vastaan useissa harjoituksissa, vaihtaneet kierrosaikoja ja olleet piikkinä toistensa lihassa heti kauden alusta lähtien, joten tämä ohitus tuntui varmasti hieman normaalia paremmalta.

 

Kilpailun lähestyessä ehtoopuoltaan oli Riku Alatalo onnistunut hankkimaan taaksensa sekunnin mittaisen hajuraon Elomaahan ja Lohtariin, jotka taas taistelivat jatkuvasti viimeisestä podiumipaikasta. Varikkostopit olivat kuitenkin kaikilta kolmelta vielä tekemättä, ja kuten aikaisemmin nähtiin niin se voi muuttaa tilannetta varsin radikaalistikin.

Hetken päästä nähtiinkin Interlagosin varikkosuoralla ruuhkaa, kun lähes koko kärkikymmenikkö päätti tunkea sisään samaan aikaan. Parhaiten stopissaan onnistui Aleksi Elomaa, joka onnistui pääsemään takaisin Alatalon kantaan - muttei ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä hänelläkin oli selvää pidon puutetta havaittavissa varikolta lähdettäessä. Tällä kertaa lisädramatiikalta kuitenkin vältyttiin, ja mies jatkoi kakkossijan jahtaamista. Jari Lohtari sen sijaan kärsi hitaasta varikkostopista jääden selvästi Elomaan ja Alatalon taakse.

Elomaan oli saanut stopillaan selvästi uutta potkua ajamiseensa, ja haki ahnaasti paikkaa päästä Alatalosta ohitse. Sellainen aukesikin pääsuoralla, mutta Riku kokeneena kehäkettuna pisti oven kylmästi kiinni.

 

 

 

Kolarilta onneksi vältyttiin, mutta niin lähellä käytiin jo että tuomaristo päätti muistuttaa Alataloa varoituksella. Elomaa katseli vielä ohituspaikkaa nelosmutkaan, mutta näki viisaammaksi malttaa mielensä ainakin hetkeksi.

Heidän perässään Joni Takanen oli pudonnut jälleen Miika Haapasen taakse, ja saanut peräänsä myös Juuso Tontin. Muutama kierros kellossa jäljellä, ja nyt olisi Tontinkin kaivettava ne mahdolliset ässät hihastaan. Sieltä löytyikin ihan hyvä käsi, mutta ohitusyritys päättyi pieneen kontaktiin Takasen kanssa ja näin jäi Tontti ainakin toistaiseksi sijalle 8. 

Sillä välin Lohtari oli kuin olikin onnistunut ajamaan Elomaan kiinni, ja nämä kaksi velikultaa väänsivät verisesti kolmossijasta. Elomaan meno näytti liukkaalta, ja Lohtari haastoi häntä herkeämättä. Valkoinen lippu heilui viimeisen kierroksen merkiksi, Lohtari haki ulkopuolelta rinnalle mutta ei kuitenkaan onnistunut ohi pääsemään. Hetken näytti jo siltä, että Elomaa oli kolmossijan ottanut mutta vielä pystyi Lohtari hilaamaan itsensä keskilenkillä rinnalle - muttei edelle.

Päivän sankari oli kuitenkin Klaus Kivekäs, joka saapui maaliin täysin omia aikojaan, lähes kymmenen sekuntia ennen lähintä haastajaansa!

 

 

"Startti meni Laguna Secan tapaan pieleen. Sähläsin kytkimen kanssa ja renkaat sutivat paljon. Näin, että Elomaa sai paremman lähdön ja lähestyi uhkaavasti, joten otin sisälinjan ykkösmutkaan. Ajelin mutkan kuitenkin turhan varovaisesti ja menetin johdon. Toisen kierroksen lopussa Elomaa teki virheen viimeisessä mutkassa ja kuittasin kärkipaikan takaisin. Koitin sitten puskea kovaa ja sainkin draftin rikottua. Sen jälkeen kisassa oli kyse lähinnä keskittymisen säilyttämisestä ja takarenkaiden huolehtimisesta. Renkaat pysyivät yllättävänkin hyvässä kunnossa koko kisan läpi ja autoa oli mukava ajaa. Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen ei siis mitään sen kummempaa draamaa ollut. Kaksi voittoa kahdesta kisasta on melkoinen unelma-alku kaudelle ja fiilis on sen mukainen."

Toisena maaliviivan ylitti Riku Alatalo, joka näytti vihdoinkin osaamisensa myös GT-autojen puolella. Sijoitus oli yllättävänkin kova, ottaen huomioon kilpailun lähtökohdat:

"Viimeks yli vuosi sitten ajanu comboa. Noh, 8-10 kierrosta ehdin saada alle ennen aika-ajoa, mutta jotenkin onnistuin ekalla kierroksella ajamaan ajan joka riitti 2. ruutuun, eli paalúlle kakkoslähtöön. Sieltä voitto ja 2. ruutu sitten itse kisaan. Elomaa otti huikean startin ja jouduin sijalle 3. Elomaa onneksi sähläili ja pääsin ohi minkä jälkeen siinä sitten jonossa ajettiin. Toinen sija on paljon parempi kuin odotin."

Seuraavaksi jännitettiin sitä, kumpi ilmestyisi mäkeä ylös ensin, Elomaa vaiko Lohtari? Kumpikin vastaus oli oikein, sillä miehet kirivät kohti maaliviivaa aivan rinta rinnan!

 

 

Lopuksi Elomaa onnistui kuitenkin puolella kymmenyksellä pitämään sijoituksensa, tärkeä sijoitus hänelle metsään menneen avauskilpailun jälkeen:

"Finaalin startti sujui samalla tavalla kuin karsintalähdössäkin, mutta tällä kertaa nousin kärkeen. Kärkipaikkaa ei kuitenkin tarvinnut pitää kovinkaan pitkään, koska nopeutta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi sen pitämiseen. Ennen varikkokäyntiä olin tippunut jo kolmanneksi, tosin olin hyvin vielä toisen sijan kanssa. Varikko meni ihan hyvin, mutten aivan onnistunut ohittamaan varikolla, enkä myöskään myöhemmin radalla joten lopullinen sijoitus kolmas. Pisteiden valossa näyttää paljon paremmalta nyt, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää onnistua lopuissakin kisoissa.

Kiitokset tiimille Raven SimRacingille ja tiimin tukijalle Kamasa Toolsilla yhteistyöstä. Nähdään seuraavassa kisassa!"

Lohtarille 4. sija oli lähtökohtiin nähden vahva suoritus, mutta pitkä varikkostoppi maksoi miehelle hieman liikaa aikaa - vauhti olisi riittänyt parempaankin. Hänen takanaan Hahka ajoi perusvarman kilpailun, ei sortunut yliyrittämiseen ja tulos maalissa 5, joka riitti pitämään kakkosijan mestaruuspisteissä. Joni Takanen onnistui lopussa nousemaan Miika Haapasen ohi kuudenneksi, Haapanen siis 7. ja Juuso Tontti lopulta 8.

 

Lopputulokset:

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport	29 kierrosta
2.	Riku Alatalo	Glacier Racing	+9.994
3.	Aleksi Elomaa	Raven SimRacing	+10.872
4.	Jari Lohtari	Glacier Racing	+10.919
5.	Tommi Hahka		+18.344
6.	Joni Takanen	Glacier Racing	+22.035
7.	Miika Haapanen	Nitor Velox	+23.947
8.	Juuso Tontti		+24.131
9.	Simo Holm	Raven SimRacing	+27.554
10.	Santeri Kallunki	CoRe Sim Racing	+28.392

 

 

SM-sarjan pistetilanne - 2/6 osakilpailua ajettu:

 

 

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport	160p
2.	Tommi Hahka		122p
3.	Joni Takanen	Glacier Racing	111p
4.	Miika Haapanen	Nitor Velox	102p
5.	Aleksi Elomaa	Raven SimRacing	85p
6.	Teemu Toikka	Raven SimRacing	82p
7.	Simo Holm	Raven SimRacing	78p
8.	Jere Vikki		77p
9.	Santeri Kallunki	CoRe Sim Racing	72p
10.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	71p

 

Seuraavaksi FSRC-karavaani kulkee kohti nousevan auringon maata, sillä kauden kolmas osakilpailu ajetaan sunnuntaina 11. lokakuuta legendaarisella Suzukan radalla. Kilpailu alkaa kello 19:15, ja sitä voi seurata suorana Finnish Sim Racing Championshipin Twitch-kanavalta. 

 

 

Missasitko lähetyksen? Haluatko kokea tunnelmia uudelleen? Ei hätää, sillä kilpailu löytyy koko komeudessaan suoraan alapuolelta napsauttamalla!

 

---