Autódromo José Carlos Pace, São Paulo, Brasilia. Kilparata, jossa on viime vuosina ratkaistu mestaruus toisensa jälkeen. Kahdeksan vuotta sitten, 2007, voitti Espoon jäämies Kimi Räikkönen vihdoinkin kauan odotetun pokaalin oltuaan kolmantena sarjassa ennen päätösosakilpailua. Karvasta kalkkia tällöin niellyt Lewis Hamilton otti omansa seuraavana vuonna, lyöden kotiyleisön suosikki Felipe Massan ikimuistoisessa kilpailussa. Vaikka Massa tällöin tulikin voittajana maaliin, ohitti Hamilton Jarno Trullin radan viimeisessä mutkassa ja lunasti näin pokaalin itselleen.

Vain vuotta myöhemmin Jenson Button löi kriitikoille jauhot suuhun ja karisti viimein ikuisen häviäjän maineensa - jos nyt sellaisesta voidaan puhua. Upea kausi sai sinettinsä mestarillisen ajon jälkeen, jossa ei turhia varmisteltu.

 

Virtuaalimaailman puolella Interlagos tunnetaan haastavana ja uniikkina ratana. Pitkä, ylämäkeen taittuva pääsuora ja sitä seuraava alamäki ovat radan parhaat ohituspaikat, ja niissä kysytään maksimaalista suoranopeutta ja teräksistä rohkeutta. Sisälenkki taas on äärimmäisen tekninen, tarkkuutta vaativa ja syheröinen. Jokainen mutka on omanlaisensa, ja jokainen kanttikivi eroaa hieman toisistaan. Auton säädöt ovat parhaimmillaankin kompromisseja jo radan luonteesta johtuen.

MM-sarjan kuskeille Interlagos on ennestään tuttu rata, joten aika-ajoissa ei hirveämmin suuria eroja nähty. Paalupaikan valloitti upean kierroksen ajanut Team Redlinen Olli Pahkala, peitoten mestarismies Greger Hutun vaivaisella 12 sekunnin tuhannesosalla! Kolmanneksi nopeimman kierroksen ajoi hieman yllättäen Apex Racing UK:n nuori brittikuljettaja Sebastian Job, joka on toki esiintynyt aika-ajoissa edukseen aikaisemminkin. Martin Krönke lähti matkaan ruudusta neljä, ja saksalaisella täytyisi olla kovat piipussa, jos mieli vielä pitää mestaruushaaveensa elossa. Coanda Simsportin kuljettajan täytyisi ehdottomasti voittaa, ja lisäksi Hutun sijoittua podiumin ulkopuolelle. Sitä ei ole kovin usein nähty...

 

Aika-ajon tulokset:

1.	Olli Pahkala	FIN	1:47.076
2.	Greger Huttu	FIN	+0.012
3.	Sebastian Job	GBR	+0.051
4.	Martin Krönke	GER	+0.165
5.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	+0.181
17.	Martti Pietilä	FIN	+0.454
18.	Joonas Nukarinen	FIN	+0.471
19.	Ilkka Haapala	FIN	+0.475
23.	Joni Törmälä	FIN	+0.516

 

 

Kilpailuun lähdettiin siis ehdottomasti mielenkiintoisista asetelmista. Hutulle riittää mestaruuden varmistamiseksi se, että Krönke ei voita. Redlinella ei tallimääräyksiä ole, mutta Pahkala ja Aleksi Uusi-Jaakkola ovat sen verran herrasmiehiä, että he kyllä tallitoveriaan auttavat tarpeen niin vaatiessa. Mustana hevosena mainittakoon kolmosruutuun kivunnut Job, joka vauhdin puolesta kyllä kykenee mahdollisesti suureenkin yllätykseen.

Valot vaihtuvat, ja heti selvisi ainakin se, että brittikuljettaja ei sitä yllätystä tänään tee. Sebastian Job - jälleen kerran - ei onnistu lähtemään aivan muiden kärkikuskien tapaan viivalta ja menettää sijoituksen toisensa perään heti alkuunsa. Martin Krönke onnistui startissaan loistavasti, ohittaen Jobin ja pystyen jopa haastamaan Greger Hutun heti ensimmäiseen mutkaan. Hän kuitenkin lähti hieman turhankin ahnaasti hakemaan paikkaa ulkopuolelta, ja vain saksalaisen nopeat refleksit pelastivat miehen täydelliseltä katastrofilta. 

 

 

Ensimmäisen parin kierroksen jälkeen Pahkala alkoi pikkuhiljaa kasvattaa johtoaan takana seuranneeseen Huttuun, joka puolestaan taisteli kynsin ja hampain sijoituksestaan Krönkeä vastaan. Oli ensiarvoisen tärkeää, ettei Krönke pääsisi Pahkalan kantaan - ainakaan heti - joten viivytystaktiikka oli täysin oikea veto tähän paikkaan. 

Kierroksella 9 Pahkala oli edelleen johdossa, nyt eroa oli jo lähes kaksi sekuntia takana seuranneeseen kaksikkoon. Krönkellä oli vauhti päällä, ja Huttu tyytyi puolustamaan sijoitustaan sen minkä pystyi. Ensimmäisestä shikaanista saksalainen pääsi kuitenkin hyvin ulos, onnistuen kampeamaan itsensä Hutun rinnalle seuraavaan mutkaan. Autot menivät sinne rinta rinnan, ajoivat mutkan läpi rinta rinnan, ja tulivat mutkasta ulos rinta rinnan. Krönke sai kuitenkin seuraavalle suoranpätkälle pidettyä paremman vauhdin yllä, ottaen näin kakkossijan nimiinsä. 

 

 

Sillä välin taaempana Martti Pietilä oli onnistunut nousemaan rutkasti lähdettyään matkaan vasta sijalta 17. Tusinan ajetun kierroksen jälkeen oli Pietilä jo sijalla 8, ja ajoi takaa Sebastian Jobia. Hänen perässään seurasi puolestaan Patrik Holzmann, jonka takana oli muutaman sekunnin kaula ennen Alex Simpsonia ja Pro-kuljettaja Graham Carrollia, joka esiintyi ehdottomasti edukseen WCS-kuskien keskellä. 

Joonas Nukarisen kilpailu sai sen sijaan äkillisen muutoksen huonompaan suuntaan. Radicals-kuljettaja lähti liukuun ensimmäisessä mutkassa, joka johti puolittaiseen pyörähdykseen. Noin sekuntia myöhemmin paikalle paahtanut Joni Törmälä ei vantaalaista pystynyt väistämään, ja kylkiosuma oli tosiasia. Näin oli kahden suomalaiskuljettajan päivä tullut epäonniseen päätökseen - kummatkin toki matkaa jatkoivat, mutta rikkinäisellä formulalla ei kovin pitkälle pötkitä.

 

 

"En saanut autoa toimimaan, pito-ongelmia oli vähän joka paikassa. Se kostautui sitten kilpailun alussa ja osuttiin Törmälän kanssa. Siihen päättyi myös taisteluni jatkopaikasta ensi vuodelle, jota joudun nyt lähtemään metsästämään talvella Pro-sarjan kautta."

Nukarinen ei toki ollut ainut, jolla oli vaikeuksia pidon kanssa. Robin Friskopps pyörähti myöhemmin nelosmutkassa, rikkoen autonsa sisämuuriin, ja olipa muillakin kuljettajilla kajuutta täynnä käsiä vaikealla ja pomppuisella radalla.

Kärjessä Krönke ahdisti edelleen herkeämättä Olli Pahkalaa, mutta ohituspaikan löytäminen osoittautui odotettua vaikeammaksi. Rovaniemeläinen piti pintansa ja saapui johtopaikalla varikolle. Renkaanvaihto ja tankkaus sujui 8.5 sekuntiin, ja matka jatkui sukkelasti.

Kameran seuratessa Paul Ilbrinkin ja Marin S Colakin välistä kamppailua kuului kuitenkin edestä kummia: Martin Krönke oli onnistunut siirtymään kilpailun kärkeen! Pahkala oli leikannut kanttikiveä hieman liian ahnaasti ykkösmutkassa, joka aiheutti pientä ylimääräistä ohjelmaa ja antoi saksalaiselle mahdollisuuden puikahtaa Ollista ohi ja kärkeen. Greger Huttu todisti tapahtumia takaa, mutta katsoi paremmaksi odotella tilanteen kehittymistä kolmossijalla.

Heidän takanaan Aleksi Uusi-Jaakkola oli edelleen neljäntenä, mutta oli saanut tuntumaansa vuoden 2011 maailmanmestari Hugo Luisin. Coandan brassikuljettaja ahdisteli Aleksia parhaansa mukaan, mutta ei onnistunut löytämään ohituspaikkaa - ainakaan toistaiseksi. Luis ei ole ollut aivan mestaruuskautensa vedossa tällä kaudella, mutta on silti varteenotettava ja vaarallinen vastustaja joka kilpailussa.

Kilpailu lähestyi nopeasti kohti loppuaan, eikä Martin Krönkelle löytynyt tänään uhkaajaa - ei, vaikka alussa veikkailtiinkin suomalaisvoittajaa. Krönke ajoi kuitenkin todella vahvan, virheettömän ajon, ja oli sekä vauhdin että tasaisuuden puolesta yksinkertaisesti liian kova pala purtavaksi. Se oli kuitenkin yksi niistä harvoista kilpailuista, jossa hän pystyi Greger Hutun kunnolla haastamaan. Näin sulivat siis Krönken ja Coanda Simsportin mestaruushaaveet toiseksi viimeisessä osakilpailussa, mies on kuitenkin varmistanut kakkossijan mestaruustaistelussa, ja kivikovassa MM-sarjassa sekin on todella hatunnoston arvoinen suoritus.

Päivän juhlakalu oli kuitenkin alkuperäinen alien itse, sillä Greger Huttu tuli Krönken takana hienosti toiseksi ja varmisti näin viidennen maailmanmestaruutensa! Suorituksen arvo on lähes sanoinkuvaamaton. Huttu jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäi, ja kovista haastajista huolimatta jatkaa ennätysten puskemista entistä kauemmas muiden ulottumattomiin.

 

 

 

Greger Huttu on kiistatta tällä hetkellä maailman nopein, menestyinen ja kaikilla mittapuilla paras simulaatiokuljettaja. Ainoastaan kerran on hän mestaruustaistelussa taipunut - 2011 vei Hugo Luis mestaruuspytyn Brasiliaan. Greger Hutun dominanssi onkin jotain, mikä paitsi loksauttaa leukoja niin myös inspiroi lajin harrastajia ympäri maailman. Mies on noussut legendaariseen, jopa myyttiseen asemaan kuljettajien keskuudessa, eikä valtakaudelle näy loppua ainakaan toistaiseksi.

"Päätavoite, eli MM-sarjan voiton varmistaminen onnistui onneksi jo tässä kisassa, joten sitä ei tarvi enää jännittää viimeisessä kisassa. Itse kilpailu oli vähäisen treenin jälkeen ja flunssaisena vaikea ja keskittyminen harhaili vähän väliä. Aika-ajossa onnistuin tekemään kaksi hyvää ja tasaista kierrosta ja kun tuulikaan ei pyörinyt kovin pahasti, oli lähtöruutu toista luokkaa kuin viime kisassa. Kisa ei ollut mitenkään erikoinen ja vauhtia olisi kaivannut hieman lisää, mutta lopulta toinen sija riitti maailmanmestaruuden varmistamiseen. COTA:aan lähdetään vielä hakemaan hyvää päätöstä kaudelle."

Myös loppujen lopuksi kolmanneksi ajanut Olli Pahkala ajoi vahvan kauden, varmistaen samaisen kolmostilan myös mestaruuspisteissä. Ollin kehityskäyrä osoittaa jatkuvasti ylöspäin, ja on osoittanut kauden mittaan pystyvänsä tasaväkiseen taisteluun sarjan kärkikuljettajia vastaan. Rovaniemeläinen on varma, tasainen ja kiistämättömän nopea kuljettaja, jolta on lupa odottaa vahvoja suorituksia tulevaisuudessakin.

"Kiireiden myötä valmistautuminen jäi yhden illan ihmeeksi. Onneksi on kova tiimi tukena, ja vastoin kaikkia odotuksia käräytin paalulle. Setuppiin tein muutoksia kisan alla ja se koitui kohtaloksi. MM-sarjan pronssi on kumminkin varmistettu, mahtava fiilis! Isot kiitokset perheelle, tiimille, ystäville ja faneille tukemisesta!"

Aleksi Uusi-Jaakkola ajoi erittäin vahvan alkukauden, voittaen kaksi osakilpailua ja hetken aikaa jo näyttikin siltä, että karismaattisesta tuurilaisesta löytyisi vihdoinkin se, joka syöksee Hutun valtaistuimeltaan. Yhdistelmä epäonnea ja herpaantumista kauden edetessä johti kuitenkin siihen, ettei "Uusis" pysynyt tallitoveriensa tai Krönken kannassa loppuun asti.

Hän on kuitenkin väläytellyt osaamistaan jo pitemmän aikaa, ja oikeana päivänä pystyy lyömään aivan kenet tahansa niin halutessaan. Onpa mies itsekin sanonut, että "ajaa välillä liiankin kovaa... jatkuvasti seiskavaihteella, kutonen tai vitonen olisi välillä tarpeen". Tasaisuus ja suoritusvarmuus on se, mitä Uusi-Jaakkola kipeästi tarvitsee, mutta sitä nuorelle kuljettajalle varmasti myös iän myötä siunaantuu. 

"Hieman heikolla valmistautumisella lähdettiin Interlagosiin, mutta siitäkin huolimatta maalissa neljäs ja pitkästä aikaa puhdas perusvarma suoritus", totesi Uusi-Jaakkola.

Muiden suomalaisten osalta Martti Pietilältä nähtiin värikäs kilpailu, joka ei kuitenkaan tulosten valossa ollut ehkä ihan sitä mitä Coanda-kuljettajalta on totuttu näkemään: "Ei tästä kisasta paljoa painokelpoista sanottavaa jäänyt. Kokeilin hieman agressiivisempaa strategiaa, mutta homma kaatui yliyrittämiseen. Hyvä puoli tässä on, että kovin paljoa huonommin ei enää voi ajaa."

 

 

Kilpailun lopputulokset:

1.	Martin Krönke	GER	71 kierrosta	+50p
2.	Greger Huttu	FIN	+3.863	+40p
3.	Olli Pahkala	FIN	+4.464	+35p
4.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	+7.988	+32p
5.	Hugo Luis	BRA	+8.760	+30p
15.	Martti Pietilä	FIN	+53.169	+15p
19.	Joni Törmälä	FIN	+1 kierros	+11p
29.	Ilkka Haapala	FIN	keskeytys	+1p
32.	Joonas Nukarinen	FIN	keskeytys	+1p

 

 

MM-sarjan pistetilanne:

1.	Greger Huttu	FIN	617p
2.	Martin Krönke	GER	565p
3.	Olli Pahkala	FIN	466p
4.	Hugo Luis	BRA	393p
5.	Mitchell deJong	USA	360p
6.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	314p
13.	Martti Pietilä	FIN	184p
22.	Ilkka Haapala	FIN	149p
23.	Joni Törmälä	FIN	145p
26.	Joonas Nukarinen	FIN	128p
32.	Riku Alatalo	FIN	58p

 

MM-sarjan päätöskilpailu ajetaan lauantaina 10. Lokakuuta kello 17:00, paikkana Circuit of the Americas, tutummin COTA. Onko Hutulla vielä nälkää taistella voitosta? Miten käy WCS-paikkojen, kun pisteissä 25 parasta saavat pitää lisenssinsä? Tämä kaikki ja paljon muuta kahden viikon kuluttua!

Missasitko Brasilian kilpailun? Haluatko kokea jännityksen hetket uudestaan? Allaolevasta linkistä voit katsella kilpailukoosteen.

---