Indianapolis. Jo pelkkä nimi herättää tunteita ja muistoja kautta autourheilua seuraavan maailman. Siellä on ajettu kilpaa vuodesta 1909, ja yli satavuotinen historia pitää sisällään monia mieleenpainuvia kilpailuja. Ovaalirata oli alunperin päällystetty tiiliskivillä, josta se saikin lempinimen "Brickyard". Lempinimeä käytetään edelleen siitäkin huolimatta, että alkuperäinen tiilipinnoitus on säilytetty vain maaliviivan kohdalla. 

 

Yleensä rata on otsikoissa Indianapolis 500-osakilpailun aikana, jolloin "Month of May" kerää satojatuhansia katsojia lehtereille ja miljoonat fanit ympäri maailman kerääntyvät seuraamaan tuota moottoriurheiluspektaakkelia. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole ovaalikilpailu, vaan iRacingin MM-sarjan 12. osakilpailu. 

Aika-ajot ajettiin tuulisissa olosuhteissa, jossa kierroksen ajoitus oli tärkeä osa sen onnistumista. Tämän sai tuntea nahoissaan viime osakilpailun paalumies, Team Redline -kuljettaja Aleksi Uusi-Jaakkola, joka hyvästä kierroksestaan huolimatta joutui tyytymään 12. lähtöruutuun: "Aika-Ajo meni pahasti pieleen, vauhtia oli mutta ajoin kierrokseen väärään aikaan."

Myös MM-sarjan toisena oleva Coanda Simsportin Martin Krönke joutui pettymään pahemman kerran. Yhdeksäs sija ei ole sitä, mitä tältä saksalaiselta on totuttu näkemään.

Sen sijaan MM-sarjan kärkimiestä Greger Huttua eivät olosuhteet hetkauttaneet. Mies otti paalupaikan lähes kymmenyksen erolla pienoiseen yllätysnimeen, Italian Rocco Baroneen. Saapasmaan staralla oli tallin täysi tuki takanaan, sillä seuraavasta rivistä lähtivät Andre Boettcher sekä Mitchell deJong. 

 

Aika-ajon tulokset:

1.	Greger Huttu	FIN	1:06.447
2.	Rocco Barone	ITA	+0.091
3.	Andre Boettcher	GER	+0.155
4.	Mitchell deJong	USA	+0.275
5.	Isaac Price	GB	+0.278
7.	Olli Pahkala	FIN	+0.309
11.	Martti Pietilä	FIN	+0.412
12.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	+0.451
19.	Ilkka Haapala	FIN	+0.559
24.	Joni Törmälä	FIN	+0.682

29.

Joonas Nukarinen

FIN

+0.956

 

Lähdössä nähtiin jälleen, miksi Huttu on pitelemätön MM-sarjassa. Punavalojen sammuttua ampui vaasalainen matkaan kuin tykin suusta, jättäen Coandat puremaan pölyä. Myös hänen tallitovereillaan oli onnistunut startti, sillä Olli Pahkala nousi kolme sijaa ylöspäin, vallaten neljännen tilan. 

Startissa Greger Huttu oli ylitse muiden. Olli Pahkala yrittää löytää sopivaa rakoa Coanda-kuskien välistä. 

 

Podium häämötti Pahkalan mielessä alusta lähtien, ja jo ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa hän lähti ohittamaan kolmantena ajanutta Baronea ulkopuolelta. Miehet ajoivat pääsuoraa pitkin rinta rinnan, kunnes Pahkala lähetti italialaisen ilmojen teille: "Nousin heti startissa neljänneksi, mutta kisa päättyi ohittaessani Roccoa. Pinchasin Roccon keskilinjalle mitä hän ei huomannut ja päädyttiin sitten keskeytykseen." 

 

Rocco Barone vaihtoi menosuuntaa, Olli Pahkala pysyi suorassa mutta auton alusta ei. Tuloksena harmittava keskeytys.

 

Ensimmäisellä kierroksella harvoin voitetaan kilpailuita, mutta se voidaan kyllä hävitä siellä. Näin kävi Orion Race Teamin Ilkka Haapalalle, jonka kisa mureni ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan: "Etusiipi vaihtoon ruuhkan jälkeen ja heti kierros kärkeä perässä. Ihan hyvää vauhtia ajelin maaliin ja kivoja kamppailuja mahtui mukaan, mutta kisa oli jo alun jälkeen pilalla.""

Alun kaaoksen jälkeen Huttu alkoi kasvattamaan johtoaan, ollen kolmen kierroksen jälkeen 2.7 sekuntia Mitchell deJongin edellä. Kolmantena seurasi Boettcher, takanaan vuoden 2011 maailmanmestari Hugo Luis sekä Martin Krönke. Coanda-nelikon takana tuli Isaac Price, joka oli saanut imuunsa kivenkovan suomalaiskaksikon Aleksi Uusi-Jaakkola - Martti Pietilä. Liekö sitten paine britin kypärässä kasvanut liian kovaksi, mene ja tiedä, mutta Price pyöräytti autonsa seuraavalla kierroksella toiseksi viimeisen mutkan kiihdytyksessä. Hänen takanaan seurannut Uusi-Jaakkola ei onnistunut välttämään törmäystä, mutta suuremmilta vaurioilta onneksi vältyttiin. 

Myös taaempana riitti edelleen vilskettä ja vilinää, kuten hyvässä autokilpailussa on tapana. Sijoitukset vaihtoivat omistajaa kovaan tahtiin eikä letkassa ajelu tuntunut kuljettajia kovasti kiinnostavan. Kaukaa perältä, sijalta 29. lähtenyt Radicals-ajaja Joonas Nukarinen teki kovaa nousua kohti hyvää sijoitusta ollen tässä vaiheessa jo sijalla 20. Vantaalainen napsi sijoituksen toisensa perään ja sai seurakseen Haapalan sekä Joni Törmälän.

 

Suomalaiset possujunassa: Haapala, Törmälä ja Nukarinen kamppailevat tietään ylöspäin.

 

Vauhdissa ei ollut moittimisen varaa, mutta onni ei ollut tällä kertaa Joonaksen puolella, kuten kierroksella 15 nähtiin: "Loistavan alun jälkeen rataa reunastava kartio juuttui auton pohjaan aiheuttaen ylimääräisen varikkopysähdyksen." Tästä huolimatta yksi asia oli selvää: Vauhdista MM-paikan säilyttäminen ensi kaudella ei jää kiinni.

Kymmenen kierroksen kohdalla Hutun johto jatkoi kasvamistaan. Pahkalan ollessa jo sivussa, kiinnittyi kotikatsomoiden huomio Uusiksen tekemisiin. Ja siinä olikin huomioitavaa, sillä Aleksi oli jo kuitannut Hugo Luisin ja noussut kärkiviisikkoon. Kierrosta myöhemmin vuorossa oli Martin Krönke, ja hänen jälkeensä sai Andre Boettcher tehdä tilaa. 12 kierrosta ajettu, 61 jäljellä, kaksi suomalaista kolmen parhaan joukossa! 

Uusi-Jaakkolalla oli draivi päällä ja kaasupedaali suomalaisasennossa. Takana Martin Krönke yrittää epätoivoisesti pysyä perässä.

 

Kilpailun edetessä arvailu varikkostrategioista kiihtyi entisestään. Jokainen näki, että Redline-kuskit Huttu ja Uusi-Jaakkola olivat selkeästi muita kovemmassa vauhdissa. Olivatko he sitten liikkellä muita kevyemmällä bensakuormalla? Tämä vaikutti loogiselta selitykseltä, sillä kierroksella 20 Aleksi oli jo ottanut Mitchell deJongin kiinni, ja ohitti hänet helpon oloisesti pääsuoralla. Suomalaiset olivat siis tässä vaiheessa kaksoisjohdossa, mutta kauanko se kestäisi? 

Jännitys ei myöskään radalla ollut loppunut, sillä kärkikymmenikössä käytiin tiukkaa kamppailua sijoituksista. Siihen vääntöön ilmoittautui mukaan myös ailahtelevaa kautta ajava syntymäpäiväsankari Joni Törmälä, joka oli vaihteeksi onnistunut pitämään autonsa tiellä, ja hyvin olikin, sillä hän oli jo yhdeksäntenä! Vakuuttava suoritus 24. lähtöruudusta: "Nousin ensimmäisen stintin aikana jo sijalle 9, vaikka sain "slow downeja" todella paljon ilman järkevää syytä."

Myös Radicalsin Mack Bakkum oli onnistunut kipuamaan 12 sijaa ylöspäin sijalle 6, mutta vielä kenties uskomattomampi oli ollut Jake Stergioksen aloitus: Sijalta 25 sijalle 8, nettoa oli tullut 17 sijaa 25 kierroksessa! Amerikkalaiskuljettaja todellakin näytti parasta osaamistaan kotiyleisönsä edessä. 

Myös varikkospekulaatiot saivat vastauksensa piakkoin, sillä Hutun ensimmäinen stoppi tuli kierroksella 29. Hän kurvasi varikolle, ja stoppi kesti 11.7 sekuntia. Se voi tarkoittaa kahta asiaa: Joko Huttu korjautti autoaan tai bensaa tankattiin kilpailun loppuun asti. Alustavat tiedot varikolta viittasivat ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä Hutun takasiipi oli kärsinyt vaurioita, mahdollisesti samoista kartioista jotka aiheuttivat Nukariselle harmeja. 

Uusi-Jaakkolalla sen sijaan ei ollut varikolle mikään kiire. Hän oli nyt piikkipaikalla ja spekulaatiot kahden pysähdyksen taktiikasta alkoivat hiipua entisestään. Auto ei ollut yhtään kevyempi, mies vain oli niin paljon muita nopeampi! Nyt katseet siirtyivät kierrosaikoihin: Pystyykö Aleksi mahdollisesti haastamaan itsensä Greger Hutun? Ei sovi unohtaa, että Uusi-Jaakkola oli alkukaudesta erittäin nopeassa vireessä, mahdollisesti jopa matkalla kohti mestaruutta. Kyseessä ei siis olisi mikään jättiyllätys, ellei Uusis olisi joutunut lähtemään sijalta 12. 

Kilpailun ollessa puolivälissä alkoi kärkiviisikossa kuohua, kun tieto Uusi-Jaakkolan vauhdista kiiri kuljettajien korviin. Ensimmäisenä huutoon vastasi Huttu, joka ohitti Martin Krönken komeasti ulkokautta nousten näin kolmanneksi. Samalla kierroksella myös kärjessä nähtiin draamaa: Uusi-Jaakkola pyöräytti autonsa kierroksen puolivälissä, suuntasi varikolle - ja ajoi tikkarimiehen ohi! Hetkellinen katko keskittymisessä maksoi Aleksille runsaasti aikaa, ja mahdollisuudet Hutun haastamiseen haihtuivat savuna ilmaan. 

Kymmenen kierrosta myöhemmin tuli Huttu sisään toistamiseen, piti kärkipaikkansa ja oli matkalla kohti uransa 51. voittoa. Hänen takanaan seurasi Martin Krönke, joka tunnettuun tyyliinsä oli raivannut tiensä podiumille. Mestaruustaistelun kannalta kyseessä oli kuitenkin lähinnä puolustusvoitto, sillä Hutun johto kasvaa jokaisen voiton myötä. Alkaakin näyttää siltä, että Huttu on vahvasti matkalla kohti viidettä maailmanmestaruuttaan: "Aika-ajo ja kisan ensimmäinen stintti menivät todella hyvin. Toisella stintillä jouduin pahaan ruuhkaan, jossa meni aikaa, mutta onnistuin tekemään pari ohitusta ja lopulta aiemmin tehty ero riitti aika selvään voittoon."

Uusi-Jaakkolalla sen sijaan ei ollut varaa laskea mestaruuksia; niitä ei vielä ole. Taistelua sen sijaan löytyi: ero Mitchell deJongiin kutistui kierros toisensa jälkeen, kunnes vain viisi kierrosta ennen ruutulippua hän siirtyi deJongin rinnalle jarruissa, ja oli jo mutkaan tullessa edellä. Tämän sijoituksen hän pystyi pitämään maaliin asti, nousten Hutun ja Krönken seuraksi palkintokorokkeelle ennen deJongia ja loistavan kisan ajanutta Mack Bakkumia: "Kisassa pari virhettä vei mahdollisuudet voittoon mutta silti kolmas sija lämmittää mieltä", tuumaili Tuurilainen kilpailun jälkeen. 

Joni Törmälän haaveet kärkikymmeniköstä valitettavasti kaatuivat vain muutama kierros ennen maalia, pieni ajovirhe tiputti hänet Martti Pietilän taakse. Top-10 olisi varmasti ollut mieluisa synttärilahja, varsinkin kun Törmälän kausi ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä: "Varikkopysähdysten jälkeen olin ajamassa varmalle 11. sijalle, mutta 3 kierrosta ennen maalia tuuli yllätti täysin ja menetin auton hallinnan tippuen sijalle 13." 

Martti kiitti ja kuittasi tästä itselleen hyvän sijoituksen, mutta ei silti ollut täysin tyytyväinen suoritukseensa: "Kauden mittapuulla ihan kohtuullinen tulos. Kympin väärällä puolella olevaan sijoitukseen ei kuitenkaan kovin tyytyväinen voi olla. Varikkostrategia ei toiminut lainkaan, ja muutenkin auto oli todella hidas molempien stinttien alussa." Jotain positiivista Espoolainen kuitenkin löysi: "Ensi kisa onkin lempiradallani Spassa, toivottavasti siellä alkaa jo kulkemaan."

Muista suomalaisista Ilkka Haapala mahtui juuri ja juuri kahdenkymmenen parhaan joukkoon alun vaikeuksista huolimatta.

 

Haapalalla (vas.) oli loppuun asti kädet täynnä töitä...

 

Myös Joonas Nukarinen toi autonsa kunnialla maaliin, esittäen hyviä otteita kilpailun aikana. Onni vain ei ollut miehen puolella tänään: "(alun varikkopysähdyksen jälkeen) entistä kovemmalla otteella taistellen maaliin sijalla 25 ja ansaiten tärkeät viisi MM-pistettä." Pisteet ovat kullanarvoisia tässä vaiheessa kautta juurikin siksi, että kauden 25 parasta kuljettajaa saavat pitää MM-sarjaan oikeuttavan WCS-lisenssinsä seuraavallakin kaudella, loput joutuvat taistelemaan Pro-lisensöityjä kuljettajia vastaan talven aikana. Siitä lisää lähempänä kauden loppua.

 

Lopputulokset:

1.	Greger Huttu	FIN	73 kierrosta
2.	Martin Krönke	GER	+15.827
3.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	+17.998
4.	Mitchell deJong	USA	+20.508
5.	Mack Bakkum	NL	+26.681
12.	Martti Pietilä	FIN	+45.898
16.	Joni Törmälä	FIN	+51.258
19.	Ilkka Haapala	FIN	+1 kierros
25.	Joonas Nukarinen	FIN	+1 kierros
34.	Olli Pahkala	FIN	DNF

 

 

MM-sarjan pistetilanne - 12/16 osakilpailua ajettu

1.	Greger Huttu	FIN	524p
2.	Martin Krönke	GER	465p
3.	Olli Pahkala	FIN	368p
4.	Hugo Luis	BRA	354p
5.	Aleksi Uusi-Jaakkola	FIN	278p
18.	Martti Pietilä	FIN	135p
20.	Ilkka Haapala	FIN	126p
24.	Joni Törmälä	FIN	99p
26.	Joonas Nukarinen*	FIN	93p
32.	Riku Alatalo*	FIN	56p

*Kuljettaja on putoamisvaarassa ensi kaudelle

 

MM-sarja jatkuu 29.8. kello 17:00, paikkana legendaarinen Spa-Francorchamps Belgiassa.