"Yllätyyyys!"

On mahdotonta sanoa, ajatteliko Tuomas Tähtelä oikeasti noin ilmoittautuessaan kauden neljänteen karsintakilpailuun. Muiden kuljettajien reaktio oli ainakin osuva. Aivan kuten Espanjan inkvisitio, ei tätäkään osannut kukaan odottaa.

Jos joku olisi ennen karsintasarjan alkua sanonut, että neljännen osakilpailun voitosta taistelevat sellaiset nimet kuin Tähtelä, Jonne Heikkinen, Christer AJ Andersson, ja Oskari Rinne, olisi ainakin itseltäni päässyt pieni epäilyksen tuhahdus. Hyviä kuskeja kaikki, mutta tuo nelikko tuskin oli kenenkään ennakkokaavailuissa. Toisaalta, joukosta myös puuttui monia staroja, jotka ovat finaalipaikkansa jo enemmän tai vähemmän lunastaneet. Oli miten oli, on aina virkistävää nähdä uusia nimiä siellä kuumimman kärjen kapinoissa.

Entäpä sitten tulos? No, se nyt tuskin oli ainakaan voittajan osalta shokki kenellekään. Jos korkeimmalla korokkeella seisoo Suomen tämän hetken johtava sim racing -kuljettaja, puolustava mestari, ja MM-sarjan 14., ei tuota kuuluisaa ennakkosuosikin viittaa ja sen kantajaa tarvitse hirveästi arpoa. Se menee KOVA Esportsin edustajalle, Joensuun syöksysuitsinalle.

Kyllä, Tähtelähän sen vei. Siitä ei jäänyt lopulta edes epäselvyyttä. Matkan varrelle mahtui kuitenkin yhtä sun toista, joten onkin aika sukeltaa sen pidemmittä puheitta suoraan Indianapolisin syövereihin!

Karsintaerät

Kuten tavallista, aloitettiin sunnuntai-iltapäivän urakka karsintalähdöillä. Vain aika-ajojen kymmenen parasta selvisivät suoraan itse illan päätapahtumaan, joten loput - oli nimi mikä hyvänsä - joutuivat hakemaan täältä vauhtia.

Ennakkoon Indianapolisin GP-rata tiedettiin varsin konstikkaaksi. Ei pelkästään ajamisen, vaan myös kilpailutaktiikan kannalta. Neljän kilometrin radasta lähes kaksi ajetaan kaasu pohjassa - mukaan lukien 9° kallistuksen omaava, normaalisti ovaaliradan eli Speedwayn ensimmäinen mutka, joka tähän suuntaan ajettaessa on radan viimeinen kurva. Oli siis selvää, että siivet ruuvattaisiin niin suoraksi kuin ne saataisiin, koska suoranopeus oli kaiken A ja O. Mutkat mentäisiin miten mentäisiin.

Silti sisälenkkiä ei sovi aliarvioida. Täysin vailla korkeuseroja oleva ja harvinaisen liukkaan pinnoitteen omaava syheröosuus osoittautui varsinkin kierrosajan osalta ratkaisevaksi. Täällä ne erot tehtäisiin, sillä kaasupolkimen pohjaan painaminen ei kovin vaikea urakka ole. Myös säädöt olivat ensiarvoisen tärkeitä, kuten kuka tahansa formulaa nopealla radalla ajanut osaa kertoa. Aerodynaamisen pidon merkitys näillä kilpureilla on valtava, ja kun se siipien osalta minimoidaan, tulee mutka-ajosta yllättävän takkuista. Jotkut päättivät turvallisuuden nimissä säätää alustan puskevammaksi eli aliohjaavammaksi, toiset puolestaan luottivat taitoihinsa ja halusivat että auto on silti niin ketterä kuin se vain näissä puitteissa pystyy olemaan. Taas kerran isoilla talleilla oli hyöty puolellaan; mitä enemmän testaajia, sitä paremmin aikaa pystyttiin käyttämään erilaisten ratkaisujen hakemiseksi.

No, se säätämisestä. Oli aika selvittää, ketkä ylipäätensä ajaisivat illan karsintakilpailussa!

Ensimmäinen karsintaerä antoi sopivasti esimakua tulevasta. Paalulta lähtenyt Tomi Katila ajoi lopulta myös 18-kierroksisen kilpailun voittoon ennen Ville Iivanaista ja Teemu Korhosta, mutta helpolla se ei tullut. Koko kolmikko mahtui nimittäin 33 sekunnin tuhannesosan sisään!

Myös neljänneksi tullut Jari "JJ" Nylander oli vielä kärkisekunnilla. Sitten pieni ero, ja Sami Ristolainen. Karsintasarjan pistejohtaja Aleksi Elomaa jätettiin vasta seitsemänneksi, mutta nousi lopulta yhden sijan Antti Levoskan tienattua itselleen 10 sekunnin aikasakon. Tavallaan sääli, koska radalla miesten välille saatiin eroa huikeat 1 sekunnin tuhannesosan verran. Eikä se edes päivän loputtua jäänyt tiukimmaksi maaliintuloksi! Siitä lisää myöhemmin.

Roope A. Kurkipää ajoi itselleen kauden ensimmäisen karsintakilpailupaikan ollen 8., samoin ylsi myös Suvi Jyrkiäinen ensimmäistä kertaa jatkoon 10. sijallaan. Heidän väliinsä kerkesi kukas muukaan kuin vankkumatonta kansansuosiota nauttiva, Kausalan oma poika Teemu Toikka. Nähtäisiinkö Teemulta samanlainen nousu kuin Doningtonissa kaksi viikkoa sitten? Sitä toivottiin ja omalla tavalla myös odotettiin - jos kaikki menee nappiin, niin finaalipaikka ei ehkä olekaan enää pelkkää utopiaa...

1. karsintaerän tulokset

Toisessa erässä nähtiin puolestaan jo ennakkoon kuumeisesti odotettu Matti vs Matti -kamppailu. Tällä kertaa veijarit eivät kuitenkaan onneksi onnistuneet toisiaan poistamaan, vaan maaliin tultiin järjestyksessä Kaidesoja - Sipilä, eron jäädessä taas alle 0.1 sekunnin. Jesse "Delete" Telkkälä jätti myös poistonapin rauhaan ja ajeli taistelutovereiden vanavedessä kolmanneksi. Pisteet olivat sekä Sipilälle että Telkkälälle ensiarvoisen tärkeitä heidän ollessa aivan jatkopaikan rajalla, joten hyvät lähtöpaikat kelpasivat kyllä - vaikka Jesse varmasti olikin hieman pettynyt, lähdettyään kuitenkin tähän karsintaerään paalulta.

Timo Karjalainen saapui hieman yksin jääden sekunnin päähän kärkikolmikosta, ja sitten saatiikin odotella hetki. Yli kymmenen sekunnin päästä, hurjien taisteluiden jälkeen, ilmestyi Teemu Valkeejärven auto vihdoin näkyviin. Perässä tulivat niin Markus Aaltonen, Eetu Vainiokangas, kuin Timo Puustinenkin. Henrit Mäkilä ja Berg veivät viimeiset jatkopaikat, ja näin kaikki oli valmista illan spektaakkelia varten!

2. karsintaerän tulokset

Päälähtö

Paalulta starttasi siis Tuomas Tähtelä, joka oli saanut vierelleen pisteitä kipeästi kaipaavan Jonne Heikkisen. Lähtökohdat olivat muutenkin kutkuttavat, koska kaikkiaan suomenmestarin takaa lähti peräkkäin peräti viisi Inertia SimRacingin kuljettajaa! Indianapolisin pitkä vauhtisuora tarjoaisi eittämättä mahdollisuuksia tiimitaktiikoiden käyttämiseen, ja kun tuosta johtonipusta juuri Jonne kaipasi sitä voittoa kaikkein eniten, oli kettuautojen taktiikka ainakin ennakkoon helposti arvattavissa. Mitenkä sitä sitten käytännössä lähdettäisiin toteuttamaan? No, arvailuita riitti, mutta luulo on harvoin tiedon väärtti.

Kitkarintaman rikkoi tallin väreissä ennen ajanut mutta sittemmin CoRe SimRacingiin siirtynyt Oskari Rinne. Mies ampaisi liikkelle 7. lähtöruudusta, ja oli myös vähän siinä ja tässä sen finaalipaikan suhteen - toki Donington meni ennakko-odotuksiin nähden ihan hyvin joten kravatti ei ehkä aivan niin paljoa enää kiristänyt. Seuraaville paikoille asettautui Black Star Racingin orkesteri, etunenässä Mika Vähämäki. Myös Mikalla alkoi olemaan viimeiset oljenkorret käytössä pisteiden suhteen - ja edessä oleva letka tarjosikin oivan paikan roikkua perässä, ehkäpä aina voittokamppailuun asti. Taustatukea Mikalla riitti, sillä perästä lähtivät Toni Lähteenmäki, pisteitä jo tarpeeksi kerännyt Kim Eriksson, sekä Tomi Katila ja hieman taaempaa Jesse Telkkälä.

Muita ennakkoon mielenkiintoisia kuljettajia olivat mm. ensikertalaiset Kurkipää ja Jyrkiäinen, sekä toki varsin kokenut mutta tällä kaudella yllättävän pimentoon jäänyt Nylander. Jari on ehkäpä yksi maamme suurista tuntemattomista, sillä pitkästä urastaan huolimatta ei espoolainen ole kertaakaan vielä yltänyt SM-finaaleihin asti - hänen tapauksessaan se toki on ollut enemmän juuri yrityksen puutteesta kiinni. Hänet tunnetaan paremmin kestävyyskilpailuiden kuin lyhyiden, sarjamuotoisten sprinttien parista.

Päälähdöstä tuli aika lailla odotetun kaltainen kilpailu - ainakin luonteeltaan. Tuomas Tähtelä painoi kärkeen, saaden peräänsä tiukasti sijoituksia havittelevan kettunipun. Niin Jonne Heikkinen kuin Christer Anderssonkin vierailivat vuorollaan kärkipaikalla, kun taas taaempaa teki ennen kaikkea Oskari Rinne omaa nousuaan tiukasti kohti palkintokorokepaikkoja. Hän luovi Inertia-kuskien ohi yksi kerrallaan - taakse jäivät omalla vuorollaan niin Henry Salmén kuin Dani Korpikin, myöhemmin myös Ilkka Kattilakoski. Samalla alkoi kärkikuusikko erottautua omaksi joukokseen, sillä vaikka sijoitukset vaihtuivatkin tiuhaan tahtiin niin vauhti oli silti sen verran hurjaa ettei mitään valtaisaa ruuhkapakkaa päässyt syntymään.

Yksi päälähdön epäonnisista oli puolestaan Tähtelän tallikaveri Matti Sipilä, jonka pistejahti sai kovan kolauksen heti toisella kierroksella. Osuma Kim Erikssonin ja myöhemmin myös Ville Iivanaisen kanssa johti pyörähdykseen ja päättyi hietikolle. Sipilä itse ei tilanteelle oikein mitään voinut - Iivanaisen linja kun valui leveäksi, ja täten osuma oli valmis. Ville sai tilanteesta kymmenen sekunnin aikarangaistuksen, mutta se tuskin hirveästi Mattia lohdutti - arvokkaita pisteet tippuivat kaivoon kuin ankanpojat kaupungissa.

Taaempana nähtiin pääasiassa pieniä osumia, mutta pelättyä kolarisumaa ensimmäiseen shikaaniin ei saatu aikaan - kuljettajat selvittivät tilanteet pääasiassa kunnialla, vaikka välillä suppilon lailla kapenevaan mutkaan saavuttiinkin kolme, jopa neljä rinnan. Siitä kunnia kaikille osapuolille.

Kärjessä taas alkoivat tilanteet kehittymään entisestään. Jonne oli ottanut kärkipaikan kierrokselle 8 tullessa, mutta kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, ei eroa taakse yksinkertaisesti pystynyt tekemään. Niinpä ohitse tulivat sekä Tähtelä että tallikaveri Andersson - mutta tällä kertaa Andersson levitti tilanteen kolme rinnan, ja seurasi kilpailun parhaaksi ohitukseksikin äänestetty kamppailu. Lopulta Tähtelä veti kuin vetikin pidemmän korren, mutta arpa oli heitetty - ja pääsuoralla erot jälleen tasoittuivat.

Aivan kolmikon vanavedessä seurasikin jo neljänneksi noussut Oskari Rinne...

Paria kierrosta myöhemmin päättyivät puolestaan Vähämäen haaveet kärkikymmeniköstä. Ensin tuli osuma ykkösmutkaan tallikaveri Erikssonin kanssa, ja siitä ajolinjalle palatessa osui hän puolestaan rinnalle nousseen Ville Iivanaisen kanssa. Tällä kertaa Ville oli syytön - Vähämäen linja valahti leveäksi, ja mies itse spinnasi sen seurauksena radalta ulos. Matka jatkui, mutta aikatappio oli merkittävä. Maaliin Mika putputti lopulta vasta sijalla 15, joka ei vastannut läheskään sitä, mitä täältä lähdettiin hakemaan.

Voittokamppailu sen sijaan kiihtyi entisestään. Aikaisemmin mainittu Oskari Rinne alkoi nyt tehdä omia liikkeitään, ja taisteli ihan tosissaan voitosta. Kyseessä oli 7. sijalta lähteneen Rinteen ehkäpä uran paras kilpailu, niin hienosti hän väänsi paikan toisensa jälkeen itselleen. Vauhti on ollut toki kunnossa läpi kauden, mutta kokemuksen karttuessa alkoivat myös tulokset vastata kykyjä.

Aivan voittoon asti ei turkulaisen rynnistys kuitenkaan riittänyt, vaan lopulta Rinteen oli tyytyminen hopeatilaan. Tuomas Tähtelä ajoi nimittäin lopulta ylivoimaisesti ykköseksi, eroahan oli lähestulkoon puoli sekuntia! Kolmossijan vei Jonne Heikkinen ennen tallikavereitaan, jotka saapuivat viivan yli järjestyksessä Andersson - Kattilakoski - Korpi. Seitsemänneksi ylsi lopulta Tomi Katila, ja paalupaikan sprinttiin vei Henry Salmén, Kaidesojan tehtyä omia peliliikkeitään viime hetkillä. Hän ei pisteitä juuri kaivannut, kun taas Henkalle sprinttipaalu olisi melko tärkeä virstanpylväs finaalipaikan varmistamiseksi.

Pääpaino oli kuitenkin suomenmestarin esityksessä - hän tuli, näki, ja valloitti. Kyseessä oli Tähtelälle vasta kauden ensimmäinen kilpailu, ja vaikka onkin mahdoton tietää paljonko Tuomaksella on harjoitustunteja takanaan, on voitto silti aina voitto. Saavutus, jota ei missään nimessä tule väheksyä, oli tilanne kuinka painevapaa hyvänsä.

Sprinttilähtö

Lyhyen tauon jälkeen olikin sitten jo sprinttilähdön vuoro. Vaikka jaossa olikin vain puolet päälähdön pistepotista, ei sprintin merkitystä sovi missään nimessä aliarvioida. Kilpailu tarjoaa mahdollisuuksia sekä huippuonnistumisiin että muuten ehjän päivän murenemiseen. Varsinkin päälähdön voittajille tuntuu tämä sprintti olevan erityisen vaikea - liekö syynä sitten lähtöpaikka aivan nopeimpien kuskien takaa ja muutaman hitaamman edestä vai mikä, mutta tuplavoittajia ei tälle kaudelle olla vielä saatu - eikä päälähdön (alkuperäinen) voittaja ole kertaakaan yltänyt sprintissä edes podiumille. Lähimmäksi pääsi avauskilpailussa Valtteri Alander, mutta hänhän lähti sprinttiin sijalta 7. - Kaidesojan aikarangaistus tuli voimaan vasta kilpailun jälkeen, joten Matti oli se, joka Hockenheimissa sai tuon kirotun lähtöruudun taakakseen.

Nyt tuolta 8. sijalta lähtisi kuitenkin puolustava suomenmestari, joka on täällä jo osoittanut paitsi vauhtinsa, myös kilpailuälynsä. Lisäksi hänet on keitetty MM-sarjan liemissä varsin tuimaksi ja taistelutahtoiseksi kuljettajaksi, jolle kovatkaan keinot eivät ole vieraita. Se on erityisen tärkeää, kun puhutaan pakoista joissa yksikin merkki heikkoudesta voi tarkoittaa armotonta kohtelua. Säännöt ovat toki olemassa ja niitä myös noudatetaan, mutta jos annat yhdelle tilaa, on se sama kuin luokkahuoneessa purkkapussin avaaminen.

Paalulta matkaan ampaisi kuitenkin Henry Salmén, ja hän sai heti ensimmäisessä mutkassa peräänsä tallikaveri Dani Korven, joka onnistui startissa Tomi Katilaa paremmin. Nähtäisiinkö Doningtonin toisinto? Siellä Andersson ja Salmén hoitivat sprintin nimiinsä, nyt puolestaan oli Henkka saanut aisaparikseen Danin. Takana osuivat puolestaan Tähtelä ja Jonne Heikkinen, josta kärsivänä osapuolena oli lähinnä Jonne. Auto vaurioitui lievästi, ja sijoituksia tuli tiukassa nipussa takkiin juuri ne muutamat tärkeät. Muutamista pienistä kolhuista huolimatta lähdöstä selvittiin kuitenkin puhtaasti, ja kuskit alkoivat yksi kerrallaan löytää oman paikkansa jonosta.

Tomi Katila oli kärkinipusta ensimmäinen, joka sai kokea kovia. Osuma Salménin kanssa neloskierroksen alussa näytti viattomalta, mutta sen seurauksena haistoi yksi sun toinenkin takaa mahdollisuutensa tulleen. Peli on raakaa jos heikkouksia havaitaan, ja näin painoivat sekä Tähtelä että Kattilakoski edelle. Myös Kaidesoja kävi rinnalla nuuhkimassa, mutta joutui toistaiseksi vielä tyytymään 7. paikkaan.

Heidän takanaan nähtiin puolestaan yksi kilpailun dramaattisimmista hetkistä, kun Ville Iivanainen sai taas runtua. Toisena osapuolena tällä kertaa Jonne Heikkinen, jonka linja valui aavistuksen leveäksi ja näin Jonne pyörähti nurmikolle. Liekö sitten aikaisemmilla vaurioilla osuutensa asiaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa pisteitä kovasti kaivannut iiläinen tippui aina sijalle 19, ja joutui tekemään ylimääräisen varikkostopin jotta auto saatiin edes ajettavaan kuntoon. Päänsärkyä vain pahensi tuomariston myöhemmin langettama 10 sijoituksen lähtöruuturangaistus Long Beachin päätöskilpailuun - radalle, jossa ohittaminen tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa. Myös Suvi Jyrkiäinen otti tässä vaiheessa hieman osumaa ja joutui nurmikolle, samoin oli Teemu Valkeejärven matka aikaisemmin katkennut Timo Karjalaisen syöksyttyä kylkeen. Liekö Timo sitten ollut edellisessä elämässään Stuka-pilotti, mene ja tiedä, joka tapauksessa liikkeestä eivät tykänneet Teemu eikä tuomaristokaan.

Takana tapahtuneet rähinät antoivat Korvelle ja Salménille mitä upeimman mahdollisuuden päästä karkuun, eivätkä viekkaat ketut tätä myöskään jättäneey hyödyntämättä. Andersson ja Kattilakoski pitivät yksissä tuumin Tähtelän kiireisenä ja näin auttoivat omalta osaltaan tallikavereidensa irtiottoa. Katilan kilpailu taas meni vaikeasta mahdottomaksi - Matti Kaidesoja osui kutosmutkan sisääntulossa takakulmaan ja pyöräytti Black Star -kuskin ympäri. Lapualainen nosti saman tien kädet ylös virheen merkiksi ja jäi radan reunaan odottamaan, josko Katila pääsisi hietikolta liikkelle, mutta turhaan. Katila oli pohjasta kiinni, ja näin päätti Matti lopulta jatkaa matkaa. Sääli Katilan kannalta, sillä vaikka finaalipaikka onkin jo melko lailla plakkarissa, ei lisäpisteistä ainakaan olisi ollut haittaa. Tomi on myös yksi sarjan herrasmiesmäisimmistä ja puhtaimmista kuljettajista, joten siinäkään mielessä tuskin kukaan hänelle moista epäonnea suo.

Mutta, show must go on, kuten jenkkilässä sanotaan. Jos oli kärkikaksikko päässyt jo yli kolmen sekunnin karkumatkalle, avasi dramaattinen sprinttilähtö uusia mahdollisuuksia päälähdön epäonnistujille. Yksi heistä oli Mika Vähämäki, joka tässä vaiheessa löysi itsensä seitsemänneltä sijalta. Eikä siinä vielä kaikki - pakka jatkui aina sijalle kolme asti! Kuten sanottu, Mikalla oli kyseessä aivan viimeinen oljenkorsi finaalipaikkaa ajatellen. Päätöskilpailu ja pakkovoitto olivat yhdistelmä, jota kukaan ei omalle kohdalleen toivoisi. Ei, vaikka vauhti olisi kuinka kohdallaan.

Myös Nylander oli noussut hienosti aina kärkikymmenikköön asti, mutta se nousu päättyi kierrokselle 9. Taistelu Teemu Korhosen kanssa johti JJ:n hieman epätoivoiseenkin ohitusyritykseen, ja kasa oli valmis. Siihen jäivät niin kummatkin osapuolet kuin myös takana seuranneet, täysin viattomat kanssakilpailijatkin. Eetu Vainiokangas, Aleksi Elomaa, Antti Levoska, ja Matti Sipilä olivat kaikki osana nelosmutkaan syntynyttä kalabaliikkia. Yht'äkkiä oli monta pistesijaa tarjolla, mutta myös monet haaveet jatkon osalta tuhoutuneet. Kuten sanottu, laji on välillä äärimmäisen raaka. Varsinkin Matti Sipilän kohtalo oli kuin Onnettar antamassa avokämmenen suoraan poskelle. Eturipustuksen hajottua ei Matille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin ajaa varikolle, jääden näin toista kertaa saman päivän aikana sivustaseuraajaksi.

Ei siinä, sattuu sitä mestareillekin. Tuomas Tähtelä ajoi jarrutuksessa Ilkka Kattilakosken takakulmaan, ja pyöräytti Ilkan radalta ulos. Se oli oikeastaan ainoa tahra Tähtelän muuten hienosti sujuneeseen kilpailuun, ja tiputti Ilkan aina kärkiviisikosta sijalle 17 asti.

Positiivisempia noteerauksia löytyi puolestaan nyt ennen kaikkea sijoilta 7 ja 8. Muiden kolistellessa ja pyöriessä oli jo Doningtonissa kykyjään osoittanut Teemu Toikka nostanut itsensä seitsemänneksi, ja perästä löytyi ensimmäistä kertaa itse karsintakilpailuun selvinnyt Roope Kurkipää! Janicol Racingiä edustava, mm. Legends Talvimestaruussarjassa taitojaan väläytellyt nuorukainen oli kivunnut kahdeksanneksi, ja taisteli sijoituksista mm. Toni Lähteenmäen ja Matti Kaidesojan kanssa. Upea suoritus päättyi lopulta 10. sijalle, mutta näytöt oli myös formulapuolelta annettu. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin koitoksiin - ehkäpä jo ensi vuonna Roope nähtäisiin taistelemassa vakavasti finaalipaikasta?

Voittajasta - tai voittajista - ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä. Tallikaverit ajoivat tänään täysin oman kilpailunsa, ja lopulta heistä Dani Korpi ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Perässä tuli Henry Salmén, eikä tuota eroa tarvinnut juuri kameralla tarkistaa.

Kolmossijan kohtalo olikin sitten täysin toinen tarina. Jos joku muistaa, kuinka karsintalähtöjen yhteydessä mainittu yhden tuhannesosan ero ei ollut päivän tiukin, niin tässä tulee syy. Kertokaapa, rakkaat lukijat, kumpi kuljettajista ylitti maaliviivan ensimmäisenä?

Kuva: Oskari Rinne

Jos vastasit Oskari Rinne numerolla 54, olet täysin oikeassa. Eroa ei tulospalveluun saatu - kuljettajille kirjattiin tuhannesosalleen sama loppuaika. iRacing kuitenkin tarkistaa tulokset sisäisesti vielä tarkemmin, ja lopulta telemetriasta saatiin selville tarkka ero - 0.0001 sekuntia. Kyllä, yksi sekunnin kymmenestuhannesosa. Ei taida pelkkä "photo finish" riittää, nyt puhutaan jo lasertarkkuudesta...

Rinne oli siis kolmas, Andersson neljäs, ja viidenneksi ylsi kuin ylsikin Mika Vähämäki - viiden sekunnin aikarangaistuksestaan huolimatta. Kuudenneksi jäi lopulta Tuomas Tähtelä ennen Toni Lähteenmäkeä ja Matti Kaidesojaa. Kaksikko jätti yllättäjät Toikan ja Kurkipään lopulta kärkikymmenikön viimeisille sijoituksille. Varsinkin Lähteenmäen ajo oli huima - 27. lähtöruutu, ja sieltä 14 kierroksen aikana nousu seitsemänneksi ansaitsisi ehdottomasti sen Vauhdin Maailmasta tutun taistelijan maljan!

Muita mainitsemisen arvoisia suorituksia olivat Markus Aaltosen nousu 28. lähtöruudusta sijalle 13, Suvi Jyrkiäisen hyvä comeback alun vaikeuksien jälkeen 14. sijalle, sekä Matti Sipilän kilpailu, joka valitettavasti jäi kesken ennen aikojaan. Hän ampaisi matkaan ruudusta 23, ja oli jo kärkikymmenikön rajamailla kunnes jäi sivulliseksi uhriksi Nylanderin ruuhkakolariin.

Oli miten oli, Indy tarjosi aika paljon sitä, mitä osattiinkin ennalta odottaa. Hienoja taisteluita, tiukkoja maaliintuloja, sekä runsaasti draamaa! Oli tulos mikä hyvänsä, ei Tiilipiha tälläkään kertaa jättänyt ketään kylmäksi.

Tuloksia ei tällä kertaa keritä hirveän kauaa pureskelemaan, sillä jo alkavana viikonloppuna on vuorossa karsintasarjan päätöskilpailu.

Long Beachin katurata tulee olemaan uusi haaste kaikille kuljettajille. Ulosajoalueiden sijaan on linjaltaan lipsahtaville tarjolla kovaa, kylmää betonia. Radalta löytyy niin pitkä pää"suora" kuin yllättävän leveitäkin mutkia, mutta samalla myös mm. suihkulähteellä reunustettu kapeikko ja runsaasti pomppuja. Kuka selviää tasta haasteesta parhaiten? Se selviää sunnuntaina 6.6. kello 19:00 - luonnollisesti Yle Areenasta sekä Yle e-urheilun Twitch-kanavalta. Sitä odotellessa kannatta käydä tutustumassa vaikkapa pääyhteistyökumppanimme Logitech Gamingin tarjontaan! Menossa mukana myös Fixus sekä Webasto - mitä parhaimpia tuotteita heilläkin tarjolla. Päätöskilpailun tapahtumia seurataan jo sitä ennen aktiivisesti myös sosiaalisen median kanavillamme - kannattaa siis pistää seurantaan @simracingfi niin Twitterissä kuin Instagramin puolellakin!

Kuvat ilman eri mainintaa (c) FiSRA/Iku Merikalla