Vanhin ja suurin. Kaksi superlatiivia, jotka kantavat valtavan painon sekä yksi nimi, joka pystyy ne kannattelemaan.

Indianapolis Motor Speedway - lempinimeltään "The Brickyard", Tiilipiha.

Se on ensimmäinen kilparata, josta tuota "Speedway" termiä ylipäätensä alettiin käyttämään. Se on yleisökapasiteetiltaan urheilumaailman suurin suorituspaikka - yli 250 000 istumapaikkaa, ja 400 000 katsojan kokonaiskapasiteetti pitävät huolen siitä ettei tuota ennätystä tulla ihan heti rikkomaan. Eivätkä ne kilpailutkaan mitään puulaakisarjan höntsiä tuppaa olemaan.

Muurit, katsomot, sekä laakeat maisemat henkivät moottoriurheilun romantiikkaa kauneimmillaan - ja kauheimmillaan. Radan 111-vuotiseen historiaan mahtuu niin ylitsevuotavan ilon kuin suunnattoman surun hetkiä. Kaikkiaan 71 kuljettajaa on onnistunut Indianapolisin 500 mailin kilpailun valloituksessa, kirjoittaen nimensä aikakirjoihin. Kolikon toiselta puolelta löytyvät ne 41 nimeä, jotka ovat maksaneet hinnoista kalleimman yrittäessään kurkoittaa tähtiin. Kolme nimeä - Floyd Roberts, Bill Vukovich, sekä Eddie Sachs löytyvät kummastakin listasta.

Nykyisin kuolonkolarit ovat onneksi äärimmäisen harvinaisia, eikä Brickyardille nimensä antaneista tiilistäkään ole jäljellä enää kuin maaliviivan merkkaava raita. Siihen voittavat kuljettajat perinteisesti painavat huulensa, ilon suudelma historiallisen saavutuksen merkiksi.

Jos aiheesta haluaa laajemmin lukea, on siitä kirjoitettu useitakin mainioita opuksia. Tarinoita riittää päiväkausiksi, ja tuskinpa niistä kaikkia on edes kansien väliin ikuistettu. Tänä viikonloppuna ajetaan järjestyksessään 105. Indianapolis 500, mutta sitä ennen on luvassa eräs toinen kilpailu. Se ei ole yhtä tarunhohtoinen eikä perinteikäs, mutta jännitystä riittää silti - monessakin mielessä.

Aika-ajot

Viikon kohokohdat ja puheenaiheet painottuvat yleensä perjantaille. Kello 21 alkava sessio on viimeinen mahdollisuus kuljettajille näyttää yhden kierroksen nopeuttaan ja laittaa kulkupelinsä paalupaikalle. Tällä kaudella sen merkitys on ollut valtava, sillä kaksi kolmesta päälähdöstä on juuri noista asemista onnistuttu voittamaan, ja kummallakin kerralla myös osakilpailuvoitto on mennyt paalupaikan haltijan nimiin.

Tällä kertaa kohahtivat niin kuljettajat kuin sarjaa seuraavatkin jo ennen kuin ensimmäistäkään kierrosta oli ajettu. Siihen syynä puolestaan oli lista kilpailuun ilmoittautuneista kuljettajista, ja sen ylimpänä komeillut nimi. Numeroa 1 ei olla karsintasarjassa nähty sitten vuoden 2016 ja kautta aikain ensimmäisten Sim Racingin eSM-karkeloiden, jolloin puolustava SM-kultamitalisti Klaus Kivekäs kantoi sitä Coanda Simsportin väreissä. Tuolloin syynä oli se, että edellisvuoden voittajalle ei tarjottu suoraa finaalipaikkaa, joten Klaus joutui käymään karsinnat läpi samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Silloin kirkkonummelainen hoiti homman kotiin suvereenilla esityksellä - kolme osakilpailua, kolme voittoa - jatkaen siitä mihin edelliskaudella oli jäänyt. Finaalissa juhli kuitenkin Aleksi Elomaa, jättäen Kivekkään hopealle ja Joni Törmälän pronssille.

Seuraavalla kaudella ei Elomaata radalla nähty, mutta kuultiin kyllä. Hän siirtyi allekirjoittaneen vierelle tarjoamaan asiantuntemustaan lähetyksiin, vaikka finaalissa kontiolahtelainen toki sitten ajoikin. Sama homma nähtiin vuotta myöhemmin, kun Joni Heikkinen keskittyi muihin askareisiin karsintasarjan sijaan. Perinteitä paitsi maamme yllättävän nopeiden maanviljelijöiden niin myös karsintasarjan skippaamisen osalta jatkoi Matti Kaidesoja, joka vei pystin kotiin kahtena vuonna peräkkäin.

Nyt oli kuitenkin numero yksi palannut, ja sitä kantaa siis puolustava, hallitseva, ja kiistämätön lajin suomenmestari Tuomas Tähtelä, eikä joensuulainen KOVA Esportsin edustaja olisi mielenkiintoisempaa hetkeä oikein voinut valita. Tai, ehkä viikon päästä se olisi ollut vielä dramaattisempaa, mene ja tiedä. Silti, ajoitus on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Aika-ajoissa tuli selväksi, ettei Tuomaksen aikomuksena ole ainakaan pelkkä mukana pyöriminen. Mies laittoi heti tauluun lukemat, joihin muilla ei ollut vastaamista. Ei, vaikka Jonne Heikkinen pääsikin muutaman tuhannesosan päähän. Viimeisenä iltana kävi mestari vielä parantamassa, ja samalla hänestä tuli myös ainut joka onnistui tuon 1:23:n haamurajan rikkomaan - lopullinen paaluaika kirjattiin lukemiin 1:22.980.

Seuraavilta paikoilta löytyykin sitten melkoinen kokoelma kilparatojen kolmiokorvia. Jonne Heikkinen piti eturivin paikkansa ja kaipaa kipeästi pisteitä, samoin on tiukat paikat kolmanneksi asettuvalla Ilkka Kattilakoskella. Monesti on arvuuteltu Kattilakosken luistoa, mutta Indianapolisin liukkaalle radalle luulisi pitovoiteiden olevan kova sana. Myös seuraavat kolme paikkaa ovat Inertia SimRacingin edustajien hallussa, kunnes Core SimRacingin tulokaskuski Oskari Rinne lyö kiilansa väliin. Hänen takaansa löytyykin sitten taas melkoinen kokoelma samanvärisiä autoja, sillä sijat 8-12 ovat kaikki Black Star Racingin hallussa - johtotähtenä tällä kertaa myös melkoisten paineiden alla ajava Mika Vähämäki, joka on tasapisteissä Jonnen kanssa sijalla 28 ja tarvitsee täten huippuonnistumisen jäljellä olevista kilpailusta.

Aika-ajojen tulokset:

Karsintalähdöt

Ylhäällä komeileva ovaali odottaa sunnuntaina kuljettajia paitsi illan päätapahtumaan, myös iltapäivän kahteen karsintalähtöön. Listaa vilkuillessa nousee esiin useitakin potentiaalisia yllättäjiä sekä muutamia hienoisia pettymyksiä, mutta aloitetaan tarinasta jota on kerrottu heti kauden alusta lähtien.

Olipa kerran Matti. Hän aloitti, kuten monet muutkin, konsolikilpailuiden parista. Gran Turismon parissa hän kilpaili mm. GTFR:n sarjoissa, joissa "santsuke99" sai useasti vastaansa mm. nimimerkin "Sisuvoima10". Tuo herrasmies tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Valtteri Alander, joka tie johti konsolien parista PC:lle, sieltä iRacingiin ja Glacier Racingin nimekkääseen talliin. Matka jatkui Vendaval Simracingin kokoonpanoon, jossa porilainen sai tallikaverikseen toisen Matin, sukunimeltään Kaidesoja. Kaksikko ajoi pitkään yhdessä, kunnes tiet erkanivat ja Alander päätyi yhdessä kolmen muun huipun kanssa vastaperustettuun KOVA Esportsin sim racing -jaostoon. Tuohon ryhmään liittyi myöhemmin myös alkuperäinen Mattimme, joka Sipilän suvusta polveutuu.

Sen pituinen se? No, ei aivan.

Mattimme löysivät toisensa radalta jo heti Hockenheimissa. Osuma kuljettajien välillä johti Sipilän osalta mahdollisen voiton menettämiseen, ja se myös lopulta maksoi Kaidesojalle omansa, vaikka mies maaliviivan ensimmäisenä ylittikin. Zolderissa Sipilän sprinttilähdön spinni heti ensimmäisessä mutkassajohti osumaan Kaidesojan kanssa, ja tämä puolestaan maksoi kummallekin kuljettajalle karvaasti. Doningtonissa he sentään onnistuivat keskinäisten osumien välttämisessä, mutta muutoin kilpailut menivätkin sitten heidän osaltaan melko lailla vihkoon.

Nyt sankarimme löytyvät toisen karsintalähdön ruuduista kaksi ja kolme - Sipilä eturivistä, Kaidesoja nuuhkimassa heti seuraavalla paikalla. Paalulta matkaan ampuu Jesse Telkkälä, joka Sipilän lailla kaipaa kipeästi pisteitä, takaa seuraa puolestaan kolmikko Timo Karjalainen - Teemu Valkeejärvi - Eetu Vainiokangas, joista vain Karjalainen on tällä hetkellä finaalipaikassa kiinni. On siis sanomattakin selvää, että liedellä on keittymässä melko mausteinen soppa. Saa nähdä, miten äijäin käy - toivottavasti hyvin. Suukopua tämä sarja ei kaipaa enää yhtään enempää, vaikka dramaattiset tilanteet ja keskinäinen jännite onkin omiaan lisäämään jännitystä.

Ensimmäisen karsintaerän lähtökohdat ovat myös varsin kaksijakoiset. Paalulta matkaan lähtee Black Starin Tomi Katila, jolle toisen perättäisen finaalipaikan varmistaminen lienee enää vain muodollisuus. Vierelleen hän saa Glacierin Teemu Korhosen, jolle kausi on ollut myöskin varsin suopea. Indyn pitkän suorat antavat kuitenkin oivat puitteet perässä roikkumiseen, ja kun aikaero takanatuleviin ei mikään suuren suuri alun perinkään ollut, on sekä Ville Iivanaisella että JJ Nylanderilla kaikki mahdollisuudet vaikka erävoittoon asti.

Villeinä kortteina mainittakoon karsintasarjaa johtava ineX Racingin Aleksi Elomaa, sekä ruudusta 10 matkaan säntäävä Suvi Jyrkiäinen. Jo muutaman vuoden aikana kansallisissa sim racing -ympyröissä näyttöjä antanut, Matti Alamäen X-R'cer tallia edustava Jyrkiäinen on parhaina päivinään vallan pätevä kuljettaja, mutta tämä kausi on ollut hämeenlinnalaiselle pettymys. Matka on jäänyt toistaseksi aina karsintalähtöihin, yleensä jonkun toisen kuljettajan virheen seurauksena. Indyssä on Suvilla mainio paikka näyttää osaamisensa ajamalla karsintakilpailuun saakka, mutta se tietenkin vaatii ongelmien välttämistä ja hyvää tilannelukutaitoa. Saa nähdä, päästäänkö illan karsintakilpailussa puhumaan muustakin numerosta 111 kuin radan iästä...

Niin, ja faneille tiedoksi: Teemu Toikka on ykköslähdön 13. ruudussa. Ei se mainioin lähtöpaikka, mutta mikäli Doningtonin esityksiä on uskominen, ei sen lähtöpaikan merkitys välttämättä ole niin kovin valtava. Ihmeitä on nähty ennenkin, ja sitä finaalipaikka tässä vaiheessa vaatisikin.

Esikarsintojen lähtöruudukko:

1. Karsintalähtö

2. Karsintalähtö

Esikarsintakilpailut ajetaan sunnuntaina kello 15 alkaen, ja karsintakilpailu on luvassa kello 19:00. Illan päälähtö ja sprinttilähtö on katsottavissa suorana lähetyksenä Yle Areenasta sekä Yle E-urheilun Twitch-kanavalta. Tervetuloa seuraamaan!

Otsikkokuva: Sebastian Lindqvist/FiSRA

Kuvituskuva: Pixabay