Karsintasarjan 12.

 

Lyhyt kuvailu? Rauhallinen mies, kuten jo ylempänä mainittiin. Omalla tavallaan kyyninen, kylmän realistinen, mutta myös kuivaa huumoria ansiokkaasti viljelevä Joonas Vastamäki on sekä radalla että radan ulkopuolella tiukasti jalat maassaan pitävä kuljettaja. Kiviä ei taskuihin tarvitse tunkea, eikä rautanauloja kengänkärkiin hakata. Outoudetkin suorastaan loistavat poissaolollaan. Ei propellihattuja, eriskummallisia mannerismeja, tai edes pakkomielteitä - ainakaan tietääkseni. Ja kun otetaan huomioon että kyseessä on entinen maalivahti, niin...

 

No, luonteenpiirteet sikseen. Vastamäki on pyörinyt sim racing -piireissä nyt muutaman vuoden, esports-piireissä toki laajemmaltikin nimimerkillä Lamoracke. Kaikki alkoi vuonna 2015 F1-pelisarjasta, mutta piakkoin huomasi helsinkiläinen kaipaavansa kuitenkin erilaista haastetta. Löytyi kautta rantain iRacing, ja löytyi eSM. Ensikosketus kotimaiseen karsintasarjaan tapahtui vuonna 2017 Porschen ratissa. Joonas ajoikin ansiokkaasti kaikki viisi karsintakilpailua, mutta pisteitä ei kertynyt tarpeeksi ja näin finaalipaikka jäi haaveeksi. Paras sijoitus karsintakilpailuista oli 16., joten mistään tähtiloisteesta ei voida puhua. Alku oli kuitenkin tehty, ensimmäinen askel otettu. Kukaan ei ole voittaja syntyessään.

 

Finaalin seuraaminen katsojan roolissa antoi kuitenkin hyvän nosteen seuraavaan kauteen, samoin tallipaikka AVA Vervatic Simsportin riveistä. Yhdessä Ilkka Kattilakosken kanssa lähti Vastamäki hyökkäämään kauteen 2018. Ferrari 488 GTE sopi kaluston puolesta hyvin, sillä takana oli Apex Online Racing (AOR) iRacing GTE-sarjan voitto edelliseltä syksyltä sekä kilpailuita Sports Car Open (SCO) -sarjassa yhdessä mm. Joni Hagnerin, sekä Antti Terhon kanssa.

 

Ja savun hälvettyä löysivät Terho, Vastamäki, ja Kattilakoski kaikki itsensä finaaleista. Eri talleissa tosin - Scuderia Lento oli lähinnä väliaikainen sivuprojekti. Glacier Racing oli napannut Terhon riveihinsä, kuten heillä on tapana aina uuden, lupaavan härmäläisen ilmestyessä kilparadoille. Sekä Vastamäki että Kattilakoski olivat myöskin päätyneet heille luontaiseen ratkaisuun AVAn limenvihreän vaihtuessa Inertian kettukuosiin. Vastamäen kohdalla ei mistään paraatimarssista voitu puhua, mutta 14. sija karsintasarjasta oli hyvä osoitus tasaisuudesta ja kilpailuälystä. Finaalissa nähtäisiin todellinen vauhti, eikö?

 

Ei.

 

Finaalissa sen sijaan nähtiin yksi eSM-historian isoimmista kolareista, ja samalla ehkäpä ikimuistoisimmista hetkistä. Inertian tallissa sitä tosin ei muistella kovin lämmöllä, sillä tuohon yhteen kasaan päättyi käytännössä kaikki heidän menestyshaaveensa. Ainakin mitä sen vuoden finaaleihin tulee. Vastamäki oli ainut Inertia-kuljettaja, joka ylipäätensä selvisi tuosta kasasta läpi - muttei ehjänä. Maalissa mies oli mitäänsanomattoman rupeaman jälkeen sijalla 12., 45 sekuntia kärjelle hävinneenä.

 

No, se siitä. Nyt on uusien haasteiden vuoro. Mies on sielultaan ja sydämeltään GT-kuljettaja, se on tullut selväksi. Hän sopeutui Ferrariin hyvin, ja yleisesti valitsee GT-kilpailut mikäli varaa on. Mutta, eivät formulatkaan aivan vieraita hänelle ole, eikä aeroautot ylipäätensä. Takana on täysi kausi iRacingin NEO- sekä SCO-sarjoissa, alla tällä kertaa LMP2-luokan prototyyppi. Ei, auto ei aivan vastaa ajotavaltaan Formula Renaultia 3.5:sta, mutta on kuitenkin lähempänä sitä kuin GT-kilpuria. Merkittävää menestystä ei epäonnisen kauden aikana tullut, mutta kausi oli kaikkinensa opettavainen vaikka mistään huippuarvosanoista ei voidaakan puhua.

 

Tyydyttävä. Se onkin ollut Vastamäen tavaramerkki myös tällä kaudella, sillä Motegin peräänajoa lukuunottamatta on kausi ollut tasaista puurtamista keskipakan tuntumassa, ja tärkeiden pisteiden noutamista. Kuten mies itsekin myöntää, ei hän tule taistelemaan kärkisijoista finaalissa - ainakaan ilman kosmista väliintuloa. Vauhti ei yksinkertaisesti ole siihen riittävää. Itse asiassa Joonaksen koko karsintasarja oli alkukaudesta vaakalaudalla, sillä mies halusi keskittyä täysipainoisesti SCO GT -sarjaan, jossa punnitsi menestymismahdollisuuksiensa olevan paremmat. Hän päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan myös eSM-puolta, ja tuloksen jo tiedättekin. Ei siis mikään huono päätös.

 

Vastamäki on myös vuorossa ensimmäisenä kahdesta kuljettajasta, jotka saapuivat Autourheilun Kansallisen Keskusliitto AKK:n järjestämään studiopäivään alkukesästä. Hänen haastattelunsa voit katsoa tästä napsauttamalla.

 

 

#3 Kim Eriksson

 

Rallimies K. Eriksson tuo väistämättä mieleen erään länsinaapurimme taitajan, joka taiteili tiensä kaikkiaan kuuden MM-rallin voittajaksi. Hänestä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka läheltä liippaakin sekä nimen että taitojen puolesta. 

 

Kim on ollut mukana toistaiseksi jokaisessa lajimme eSM-finaalissa - yhtenä kaikkiaan viidestä kuljettajasta. Tähän väliin triviakysymys: Nimeä loput. Vastaus jutun alalaidassa. Hän on tämän lisäksi ainut, kun puhutaan pelkästään eSM-arvon omaavista kilpailuista, joka on yltänyt useampaan kuin yhteen mitaliin. Kuten moni tietää, onnistui turkulainen taistelemaan itsensä kolmanneksi sekä 2017 Porschella että viime vuonna Ferrarilla - jolloin mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. Erikssonhan taisteli Matti Kaidesojan kanssa pitkään tuosta toisesta sijasta, samalla kun kaksikko ajoi Riku Alataloa kiinni. Ja olipa Kimillä mahdollisuus painella lähes samasta ovesta edelle tuossa voiton ratkaisseessa ohituksessa, mutta aivan siihen hän ei pystynyt.

 

Siitä huolimatta voidaan suoritusta pitää erinomaisena, ei pelkästään lopputuloksen vaan myös lähtöasetelmine perusteella. Miksikö? No, Eriksson ei lähtenyt viime vuoteen ennakkosuosikin viitta harteillaan, eikä häneltä hirveästi odotettu vaikka taitotaso tiedettiinkin korkeaksi. Otetaan tähän lainaus Simumakasiinin kuskiesittelystä:

 

 

Kädet pystyyn, olin väärässä. Toki kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, ei läheskään. Puolustuksekseni sanottakoon että sijoilla 'ynnä muut' koko kauden rämpineestä ja tuntuman puutteesta valitelleesta kuskista oli vaikea leipoa potentiaalista mitalistia. Karsintasarjan sijalta 18 kun on harvemmin korkealle ponnisteltu.

 

Entäs sitten tänä vuonna? No, tilanne on helpompi, ja samalla vaikeampi. En haluaisi toistaa itseäni, mutta Eriksson on ollut kaikkea muuta kuin valovoimainen tähti. Hän on toki päässyt parempiin tuloksiin, kirkkaimpana helmenä Motegin huikea 10 sijan nousu. Aika-ajoissa vauhti on ollut vaisua, mutta kilpailukokemuksensa ja hyvän tilanneälynsä vuoksi on Kim ollut useasti kärkikymmenikön tuntumassa. Eikä hän karsintasarjassa ole aikaisemminkaan loistanut, sillä Black Star Racingin hallitsemalla Porsche-kaudellakin kolmossija pisteissä tuli ilman yhtään podiumia. Paras sijoitus tuolloin oli 5. Monille karsinnan tavoitteena onkin vain finaaliin pääsy, eikä niinkään panostaminen yksittäisiin kilpailuihin. Kovilla kuljettajillahan riittää pienempikin harjoitusrääkki, jos ei halua kärkipaikoista taistella.

 

Hankalemman Erikssonin lähtökohdista tekee kuitenkin se tosiasia, ettei mies ole millään muotoa formulakuski. Hän on monipuolinen, huippulahjakas, sekä hyvän itsetunnon omaava kilpailija. Vahvimpina näyttöinä tästä ovat kahden pronssimitalin lisäksi useat huippusuoritukset rallipoluilla, joiden puolesta häntä voidaankin pitää yhtenä maailman parhaista DiRT Rally -kuljettajista. Rallicross sujuu myös varsin mallikkaasti. Niin, ja onhan hän myös kautta aikain ensimmäisen Trellet.net Möötsummer Classicin voittaja - kilpailu, jonka kolmas vuosikerta ajetaan tänään torstaina kello 20. Siltikin, menestyminen siipiautoilla on jäänyt kovin rajalliseksi.

 

Ja kuitenkin hän on täällä, eikä varmasti lähde Jyväskylään pelkästään Neste Rallia katsomaan. Siitäkin huolimatta että hän oli varmasti kuljettajakatraan tyytyväisin kasvo, kun finaalipaikka julkaistiin. Onhan Kim ollut paikan päällä ennenkin, ja nyt ei tarvitse tehdä valintaa kahden rakkaan harrastuksen välillä. Lisäksi täytyy muistaa että Eriksson on maailmanluokan kuljettaja, vaikka tallikaveri Tuomas Tähtelä onkin ollut Porschella ajettavan iRacingin MM-sarjan myötä enemmän otsikoissa. Kim ansaitsi mm. ainoana suomalaiskuljettajana paikan Porsche SimRacing Summit -tapahtumaan, joka ei ollut mikään vähäinen saavutus. Siellä hän pääsi taistelemaan 30 000 euron pääpalkinnosta sekä olemaan osana lajin ehdotonta kermaa.

 

Mitä sitten voimme "Ilpolta" odottaa? No, ihan mitä vain. Tallikaveri Tähtelä äityi hurjiin suorituksiin karsintasarjan edetessä, eikä Eriksson ole kuljettana yhtään huonompi. Kyllä, hän on profiloitunut laajemmin sorateiden sankarina kuin kilparatojen millintarkkana taittajana, mutta saavutukset kertovat omaa kieltään tasosta. Lisäksi Eriksson on nuori ja nälkäinen, sekä herkästi virnuilevan ja alati iloisen ulkokuorensa alla tulisieluinen taistelija, jonka sanavarastoon ei kuulu luovuttaminen, eikä valkoista lippua ole matkatavaroihin pakattu. Itse en kuitenkaan jaksa enää kolmanteen mitaliin uskoa, mutta kärkikymmeniköstä miehen luulisi löytyvän.

 

Entäs ne loput neljä? No, Riku Alatalo, Aleksi Elomaa, sekä Teemu Valkeejärvi. Ja toki Joni Heikkinen.

• eSM 2019
• Kuskiesittely