Yleisön suosikki ja GT-veteraani. Kaksi nimeä, jotka ovat tulleet katsojille tutuksi jo vuosien ajan. Toisesta on tullut melkeinpä meemi, jota "imartelevilla" iskulauseilla pyritään siivittämään kohti voittoa. Ei, hän ei ole ennakkosuosikki, mutta sitäkin kovempi taistelija. Entäs se ensimmäinen? No, rauhallisesta, kylmähermoisesta olemuksesta voisi päätellä yhtä, mutta totuus on toista. Ei se liekki sammunut ole, päinvastoin roihuaa ehkä kirkkaampana kuin koskaan...

#37 Antti Pihlaja

#9 Teemu Toikka

Siksi 18. syyskuuta 2018 onkin päivämäärä, joka kannattaa painaa tämän kuljettajan kohdalla mieleen.

Trellet Formula Series on kovassa käynnissä, mukana kansallisen simuskenen kermaa aina Riku Alatalosta ja Joni Heikkisestä lähtien. Kyseessä on toinen kilpailuviikko, ja ratana huippuvauhdikas mutta myös kapea ja huippuvaikea Oulton Park. Ensimmäisessä lähdössä näimme dramaattisen kolarin Glacier-kuljettajien kesken, jonka myötä Jarno Sippola hoiti homman varmaan tyyliin kotiin. Todellinen tuhkimotarina oli kuitenkin vasta tulossa.

Vielä silloin Team Buschfink Racingiä edustanut Toikka ei nimittäin ensimmäiseen lähtöön päässyt mukaan, ja näin joutui lähtemään toiseen erään aivan joukon häntäpäästä - radalla, jolla ohittaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, eikä aikakaan hänen puolella ollut. 18 vajaa puolitoistaminuuttista kierrosta ei ole paljon, varsinkin kun pikkuformulat eivät juurikaan osumia kestä. Kyllä, Teemulla on kannattajansa, mutta edes he eivät osanneet hirveästi häneltä odottaa. Mies toki tunnetaan hyvänä taistelijana, mutta ei hänkään ihmeisiin pysty. Yleensä.

Nyt oli tarina kuitenkin toinen. Tämä nöyrä mutta tulisieluinen Kymen kasvatti osoitti nimittäin sellaista kilpailuälyä ja puhdasta vauhtia mitä häneltä on tuskin koskaan nähty. Esitys oli sellainen, mikä olisi kenen tahansa kohdalla herättänyt kiistatonta kunnioitusta ja kirvoittanut lähes raamatullisia viittauksia. Teemu Toikan kohdalla... No, kyseessä oli jotain ainutkertaista. Kuljettaja toisensa jälkeen joutui katselemaan avuttomana kun valko-oranssi formula suorastaan lensi heidän ohitseen, pystymättä tekemään mitään. Ei se yrityksen puutteesta kiinni jäänyt, mutta tänä päivänä, tuona muuten tuiki tavallisena tiistai-iltana oli tässä miehessä jotain vastustamattoman ylivoimaista - suorastaan yliluonnollista. Se on kilpailu, jota on turha lähteä kirjoittamaan uudelleen, sillä sanat eivät tee tuolle päivälle oikeutta. Ja jos ette ole sitä nähneet, tai vaikka olisittekin, niin jälkilähetys löytyy tästä.

Monesti sanotaan että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Toikan kohdalla tämä saattaa pitää enemmän paikkansa kuin kenenkään muun finaalikuljettajista.

Hän ei koskaan ollut kuljettana se valovoimaisin tai lahjakkain. Vuosi vuodelta sai hän katkerana seurata vierestä, kun tulokas toisensa jälkeen paineli nokkimisjärjestyksessä edelle. Jonit Takanen ja Heikkinen, Valtteri Alander, Matti Kaidesoja, Santeri Kekkonen, Antti Terho, ja ketä näitä nyt olikaan. Ja kun muut huipputallien siipien suojassa jatkoivat suoraan kohti suuria näyttämöitä ja kirkkaita valoja, jäi Teemun kohtaloksi jatkaa omaa taisteluaan. Keskipakassa, ja aina suosittuna, muttei koskaan pääroolissa. Ei siinä, hänen sivuosansa oli olennainen osa jokaista tarinaa, mutta esiripun laskeuduttua lähti hän kotiin tyhjin käsin ja haikein mielin.

Heikompi kaveri olisi jo luovuttanut aikoja sitten. Ja niin olisi varmasti Teemukin, jos harrastuksen arvoa mitattaisiin pelkästään menestyksellä. Mutta... kilvanajaminen ja sim racing on niin paljon muutakin kuin tulosliuska ja palkintokaappi. Se on elämäntapa, jossa pääsee arjesta irti. Joka kerta kun kuljettaja painaa vihreää nappia ruudullaan ja siirtyy virtuaaliseen ohjaamoon, pääsee hänessä valloilleen jokin, jota siviilimaailmassa ei yksinkertaisesti voi toteuttaa. Toki Teemu on ajanut kartingia nuoruudessaan, mutta aikuisiällä on moottoriurheilu asia, joka on rajoitettu vain harvoille ja valituille.

Silti ne vaikeudet ja esteet joita Teemu on joutunut läpäisemään ovat sellaisia, joita vain mies itse voi käsittää. Jos kaveria vilistää ohi vasemmalta ja oikealta niin kehityskäyrässä kuin kilpailussakin, on se vaikea totuus niellä. Häviäminen ei ole kenellekään helppoa, ei varsinkaan jos kyseessä on niin tulisieluinen ja kilpailuhenkinen henkilö kuin hän. Vuosien vaikeudet, pettymykset, ja lähes käsittämätön epäonni yhdistettynä periksiantamattomaan mieleen ja laajaan osanottoon ovatkin auttaneet Toikan suosiota.

Eikä ihme, sillä jokainen rakastaa altavastaajaa. Oli kyseessä sitten valkokankaiden kovakallo Rocky Balboa tai sarjakuvien heikkohermo Aku Ankka, ovat he kiistatta sympaattisempia kuin vaikkapa Ivan Drago tai, herra paratkoon, Hannu Hanhi. Toisin kuin fiktiossa, on tosielämässä altavastaaja yleensä juurikin sitä, ja tuhkimotarinat ovat harvoja ja valittuja. Se kuitenkin tekee niistä harvoista voitoista sitäkin makoisampia. Lopussa kiitos seisoo.

Trellevoittoja on Teemulle sittemmin tullut kaksi lisää - formulakaudella Belle Islen kiperältä ja kaikkea muuta kuin kauniilta katuradalta, sekä vihdoinkin ovaalikaudella Charlottesta. Erityisesti jälkimmäistä odotettiin pitkään, vaikka kyseessä olikin upouusi road course, ja täten ei voidakaan puhtaasta ovaalivoitosta puhua.

Edelleen on Toikka myös huomattavan monipuolinen kuljettaja. Maarataovaaleilla hän edustaa yhdessä Petteri Kotovaaran kanssa kansallista kärkikaartia, ovaalilla on ehdottomasti kärkiviisikon tasoa, ja radallakin sujuu niin formulat kuin GT-autotkin. Kyseessä ei ehkä ole Aleksi Elomaan kaltainen alien, mutta silti harvinaislaatuinen yksilö.

Tästä kertoo omaa kieltään myös Pacific Majors -sarjan tulokset. Sarjassa ajetaan lähestulkoon kaikkea mahdollista kalenterivuoden ajan, ja lopulta kruunataan mestari yhteispisteillä. Kivenkovassa Euroopan divisioonassa sijoittui Teemu viime vuonna toiseksi, häviten mestaruuden erittäin niukalla piste-erolla ja yhden kilpailun vähemmän ajaneena. Se kertoo omaa kieltään siitä, minkä luokan kuljettajasta on kokonaisvaltaisesti kyse.

Kehitystä on siis tullut. "Puskavinkkien" (toim. huom. Buschfink = peippo) joukkoon siirryttyään alkoi Teemu saavuttamaan myös kansainvälisesti kovia suorituksia, ja on ollut mukana useissa endurance-kilpailuissa. Joukkueen sittemmin hajottua on hän löytänyt uuden kodin, kun savuavista raunioista kasattiin Simplex Racing. Hyvä tiimihenki ja vahva kaveriporukka on yksi tärkeimmistä elementeistä matkalla kohti menestystä, ja onkin ollut ilo seurata sen vaikutusta myös Toikkaan.

Valitettavasti hän on kuitenkin heidän ainut edustajansa eSM-finaalissa, ja täten harjoitusapu sekä säätötyö jääkin yhden miehen harteille. Se, yhdessä jo olemassaolevan altavastaajan asemansa kanssa, tulee tarkoittamaan sitä että menestysmahdollisuudet finaalissa ovat varsin rajalliset. Kärkikymmenikköön on kaikki mahdollisuudet, olihan mies vahvasti mukana keskipakassa jo karsintasarjassa. Mitaleille vaaditaan kuitenkin venymisen lisäksi myös muiden epäonnea - tai uutta Oulton Parkin ihmettä.

Siitä huolimatta tulee Fat Teemu olemaan jo pelkästään osanotollaan jälleen kerran finaalien piristysruiske - sympaattinen altavastaaja, jota ei voi kuin ihailla.