Digital Racing eSM 2022 mitellään Dallara P217 -autolla. Karsintasarja on tuttuun tapaan viiden osakilpailun mittainen, ja se alkaa sunnuntaina 30. tammikuuta maailmankuululta Daytonan radalta Floridasta. Finaalit ajetaan 2. heinäkuuta Salossa, ja palkintopotissa on yli 5000 euroa!

 

Jos kahtena edelliskautena autovalinta suosi tiukkaa kilvanajoa sekä lyhyempiä kilpailuita, on tulevana vuonna luvassa vauhdin hurmaa koko rahalla. LMP2-luokan kilpa-auto on tuttu mm. FIA World Endurance Championshipin parista, ja sillä onkin kilpailtu esimerkiksi legendaarisessa Le Mansin 24 tunnin ajossa. Kulkupuolesta vastaa 4.2 litran V8, joka tuottaa 600 hevosvoimaa. Se puolestaan riittää siivittämään 930-kiloisen kilpurin helposti yli 300km/h nopeuksiin!

Radoiksi puolestaan valikoitui kolme kotimaisellekin yleisölle tuttua GP-rataa, sekä kaksi helmeä rapakon takaa. Muutamalla on ajettu aikaisemminkin, mutta onpa joukossa pari täysin uuttakin tuttavuutta.

Kausi alkaa siis Daytonasta, jossa ajetaan samana viikonloppuna myös perinteinen Daytonan 24 tunnin kestävyyskilpailu. Tuntumaa pääseekin hakemaan edellisenä viikonloppuna ajettavasta iRacingin Daytonan 24 tunnin simulaattorikilpailusta, joka on vuosien varrella kerännyt tuhansittain kilpailijoita. Radastahan on useita konfiguraatiota - nyt käytössä on nimenomaan kestävyyskilpailuissa käytetty “Road Course”, eli Indianapolisin GP-radan kaltainen, ovaalin ja perinteisen kilparadan yhdistelmä. Nämähän ovat erittäin suosittu ratkaisu tuolla ovaalikilpailuiden luvatussa maassa. Pituutta 12-mutkaisella radalla on 5,73 kilometriä, eikä siellä ole aikaisemmin eSM-historiassa ajettu.

Ja kun kerran aloitettiin tulokkaista, on aika toivottaa tervetulleksi myös toinen debytantti - Hungaroring. Unkarin pääkaupungin Budapestin liepeillä sijaitseva, varsin tekninen rata on tullut suomalaisille vuosien varrella varsin tutuksi - joko paikan päältä tai kansainvälisen kuvayhteyden välityksellä. Katsomossa liehuvien siniristilippujen merestä onkin tullut olennainen osa sukupolvemme yhteistä muistia. Tämä 4.38 kilometrin mittainen GP-rata ei ehkä ole tunnettu kovinkaan jännittävänä, ja sen 14 mutkaa ovat luonteeltaan eittämättä enemmän tekniikka- kuin vauhtipainotteisia, mutta yhtä kaikki se on varmasti monille tervetullut.

Kausi saapuu puoleenväliinsä hieman lännempänä. Atlantin yli ei kuitenkaan (vielä) matkata, sillä ensin pysähdytään Ranskan ja Alankomaiden välissä. Siellä sijaitsee pieni maapläntti nimeltään Belgia, jossa saksalaisten ja ranskalaisten sijaan välejään selvittää tällä kertaa joukko suomalaisia simukuskeja. Näyttämönä toimii ei enempää eikä vähempää kuin 19-mutkainen, 7 kilometrinen Spa-Francorchamps. Ardennen metsien kätköistä paljastuva helmi on tunnettu läpi kilpa-autoilevan maailman, ja sen pitkät, vauhdikkaat suorat sekä nopeat mutkat ovat haaste, jollaisesta jokainen kuljettaja haaveilee.

Tässä vaiheessa on aika kuitenkin palata uudelle mantereelle, ja suunnata nokka kohti Teksasia. Siellä kaikki on kuulemma suurempaa, ja kertoohan vanha sanontakin jotain joukoista ja tiivistymisistä. On sanomattakin selvää, että Dallasin kaduille ei tarvitse kuitenkaan autoja lähteä likaamaan, siitä pitää huolen varsin mahtipontista nimeä kantava Circuit of the Americas. Äkkiväärä ja erittäin kimurantti baana on saksalaisarkkitehti Hermann Tilkeä parhaimmillaan - tai pahimmillaan, riippuu täysin keneltä kysytään. Oli miten oli, näihin 5,52 kilometriin ja 20 (!) mutkaan sisältyy niin vauhtia kuin vaarallisia tilanteitakin, ja jos halutaan todella ottaa kuljettajan tarkkuudesta mittaa, on tämä juuri oikea paikka sen selvittämiseen.

Viimeinen pysähdys tapahtuukin sitten kevään korvilla, ja mikäs olisikaan osuvampaa kuin päättää kausi sinne mistä se alkoikin - Floridan aurinkoon. Daytonaan emme kuitenkaan toistamiseen enää suuntaa, vaan tällä kertaa paikkana on Sebring International Raceway. Vanha sotilaslentokenttä on nähnyt vuosien varrella kilpailuja jos jonkinlaisia, ja onpa siellä kerran aikaisemminkin ratkaistu eSM-karsintasarja; silloin vuosi oli 2018. Muistatko vielä, kuka tuon kilpailun voitti? Ja jos ratkaisuista puhutaan, niin formulaniilot varmasti myös huomauttavat, kuinka Jack Brabham voitti itselle ja Australialle maailmanmestaruuden näissä maisemissa. Vuosi oli 1959, ja toisin kuin Carlos Sainz 39 vuotta myöhemmin, jaksoi tämä mies työntää autonsa maaliin. 

 

 

Auto ja ratavalikoima ovat siis tuttuja kestävyyskilpailuiden parista. Sitä on myös tänä vuonna luvassa, ainakin aikaisempiin kausiin verrattuna. Mihinkään useiden tuntien kilpailuihn ei olla kuitenkaan siirtymässä; 60 minuuttia lienee sopivan kestoinen rypistys selvittää keskinäinen paremmuus. Mitä muihin sääntöihin ja tarkempiin tietoihin tulee, löytyvät ne tuttuun tapaan sarjan sivulta - siis sieltä samasta paikasta mistä ilmoittautumisohjeetkin.

Mitä siis enää odotat? Hop hop, treenaamaan siitä - ja lykkyä pyttyyn!

---