Uusi kausi, paljon muuttujia. Team Racetime, uudet polkimet, vaihdekeppi, joka pani opettelemaan jarruttamisen uudestaan, OW + vatkain. Yllättävän hyvin meni, mutta varmanpäälle pelattiin!

Kuten kisan jälkeen haastattelussa totesinkin, ekan kisan tavoite oli vähän tylsä: päästä maaliin. Mutta em. muutujista johtuen, harjoittelu meni kisasäätöjä hakiessa ja erittäin varman päälle -sellaisia.

Lähtöruutu about 16. Kisa meni odotusten mukaisesti, eli kevyttä kilvanajoa, paljon ulosajoja edestä ja top 10 häämötti pariinkin otteeseen. Mutta omat virheet pilasivat top 10 -haaveet ja vaikka sija 12 on se keskikastin sijoitus, jota ounastelinkin, en voi olla tyytyväinen omien virheiden takia. Niitä juuri oli tarjoitus välttää.

Mutta oli hienoa! F312T on hieno auto ja kisassa riitti tapahtumia vaikka muille jakaa. Upea kausi tulossa, mutta ensi kisaan lähdetään samalla taktiikalla, kunnes kisavarmuus löytyy.

Aika-ajo meni yllättävän hyvin, sain ajettua oman parhaani ja ylsin sillä eturiviin. Tuomaksen vauhtiin ei olisi ollut asiaa edes täydellisellä kierroksella.

Kisassa strategia oli ajella kovalla seoksella ilman virheitä, ja toivoa että se riittää hyvään sijoitukseen. Sain melko huonon lähdön ja menetin yhden sijan Esalle, joka oli Tuomaksen tavoin liikkeellä pehmeällä seoksella. Jouduin myös puolustamaan muutaman kierroksen verran sijoitusta takana tulevaa Markkua vastaan, jolla oli myös pehmeät renkaat käytössä. Ensimmäiset 10 kierrosta pehmeä seos oli noin 3-4 kymmenystä nopeampi per kierros, kuten odotinkin testien perusteella. Tämän jälkeen softien suorituskyky kuitenkin laski dramaattisesti, ja aloin saada eroa kärkikaksikkoon nopeasti kiinni. Esa ajoi varikolle juuri kun sain hänet kiinni, ja pari kierrosta sen jälkeen ohitin Tuomaksen kärkisijasta.

Tämän jälkeen keskityin vain pitämään renkaat elossa, mikä onnistui lopulta melko helposti. Ongelmia aiheutti ainoastaan Logitechin kuolemaa tekevä H-shifter, minkä takia vaihdelaatikon kestävyys alkoi loppukisassa olla pieni huolenaihe. Jouduin tämän takia välttämään ykkösvaihdetta muutamalla viimeisellä kierroksella, mutta ero taakse riitti onneksi helposti.

Tavoitteena Barcelonasta oli ainoastaan podiumsijoitus, joten lopputulos oli siihen nähden erinomainen. Tästä on hyvä jatkaa kohti Spa:ta!

Aika tyypillinen kisa viime kausiin verrattuna omalta kohdaltani. Lähdössä pääsin pari sijaa nousemaan ja sen jälkeen yritin parhaani mukaan päästä Hyytiäistä ja Rahkosta pakoon ja pysyä Iron Clubin autojen peesissä. Se seura oli vähä liian nopeaa ja edellä menevät häpyi horisonttiin ja takaa tultiin ohi. Loppukisa meni pistesijaa varmistellessa.

1. kilpailun tunnelmat on positiiviset. Ei niin "yllättäen", pitämällä Fefe hanskassa pääsee jo aika pitkälle. Toki tuo on helpommin sanottu kuin tehty.
VR laseilla loppukesän helteiden paahtaessa asuntoa Ferrarin vienti oli hikistä. Puolen välin jälkeen ajaminen pyöri suorilla tehtävän puhaltelun ja hien pyyhinnän ehdoilla.

Kilpailusta teki mielenkiintoisen eri rengasstrategiat. Seurasin mielissäni, että asialla todella on merkitystä ja se piristi loppukilpailua kummasti kun sai odotella miten muiden renkaat kestää ja pysyykö omat hardit kyydissä..

Aika fiaskohan se oli. Olin juuri ennen kisaa muutaman päivän reissussa, ja sinä aikana tuntuma oli kadonnut täysin. Aika-ajossa parhaaksi kierrokseksi jäi oma banker-kierros, loppuja en saanut osumaan yhtään. Kisassa heti ensimmäisellä kierroksella sain osuman takarenkaaseen ja myöhemmin olin mukana parissa muussa kolarissa. Viimeinen rikkoi tukivarsia sen verran, että leikki jäi kesken.

No se oli varmaan ensimmäinen FiSU:n kisa, jonka ajoin jonka voin sanoa menneen niin kuin olin suunnitellut.

Vaikka en erityisesti Barcelonan radasta pidä, niin ei ollut mitään isompaa draamaa, pysyin pois ongelmista ja ajoin omaa kisaa. Pari seikkailua radan ulkopuolella ja pientä ongelmaa kun olin kierroksella ohitettavana.

Aivan loistavaa kamppailua tuli myös käytyä Mehtäsen Heikin kanssa, todella kovaa racingiä ja useamman kierroksen ajan.

Loppujen lopuksi ruudusta 13 kahdeksanneksi.

Tästä on hyvä lähteä treenaamaan Spa:ta, joka on itselle ehdottomasti lempirata. Tavoitteena toinen top10 sijoitus sitten sinne.

Olin saanut hyvän balanssin kisasetuppiin mutta menin arpomaan turhan kovat rengaspaineet kisaan. En tiedä olisiko vaikuttanut lopputuloksiin tosin, enemmän varmaan meni hukkaan kisan alussa softeilla aloittaneen Samun takana ohitusta hakiessa. Se kisailu oli toisaalta koko kisan mukavinta antia.

Hieman olin kahden vaiheilla rengasseoksenkin kanssa, mutta hardi näytti lopulta olevan selvästi nopeampi valinta. Niillä oli ainakin mukava vain nautiskella ajamisesta alusta loppuun asti.