Kovaa vääntöä ja kiperiä tilanteita Bathurstissa

11.11.2015 klo 20.00 - Ossian Puhakka

Kolme viikkoa kovaa treeniä takana, ja kuljettajat olivat valmiina kauden ehkäpä raskaimpaan kilpailuun. Bathurst on ratana erittäin ankara sekä kuljettajalle että kalustolle, ja kuten ennakossa uumoiltiin, oli ehjä auto kilpailussa valttia.

Aika-ajot tarjosivat päivän ensimmäisen yllätyksen: Klaus Kivekäs oli "vasta" kolmas! Kovasta harjoitusvauhdista ja pomminvarmasta työskentelystä huolimatta yhden kierroksen vauhdissa oli hieman parannettavaa, ja näin otti Riku Alatalo kauden ensimmäisen kiinnityksensä paalupaikkaan. Kovat aika-ajosuoritukset eivät toki ole Alatalolle mikään uusi juttu, onpa mies nähty MM-sarjankin paalulla. Ainakin kerran. Myös Tommi Hahka oli hurjassa vauhdissa, ja hänen noteerauksensa riittikin toiseen sijaan.

Taaempana Arto Ihamäki jatkoi nousujohteisia suorituksiaan sijoittumalla kokonaisajoissa kuudenneksi. Myös Kim Eriksson näytti harjoittelun tuottavan hedelmää - 9. sija kovassa seurassa oli vahva näyttö. Raven SimRacingin aika-ajot sen sijaan sujuivat odotettua heikommin, sillä he saivat juuri ja juuri yhden kuljettajan kärkikymmenikköön - Aleksi Elomaa, Simo Holm ja kumppanit on totuttu näkemään korkeammalla.

 

Aika-ajon tulokset: 

1. Riku Alatalo Glacier Racing 2:03.046
2. Tommi Hahka   +0.064
3. Klaus Kivekäs Foracer Coanda Simsport +0.103
4. Jari Lohtari Glacier Racing +0.362
5. Joni Takanen Glacier Racing +0.943
6. Arto Ihamäki Quack Simracing +0.973
7. Antti Pihlaja   +0.994
8. Miika Haapanen Nitor Velox +1.078
9. Kim Eriksson Black Star Racing +1.167
10. Aleksi Elomaa Raven SimRacing +1.465

 

Karsintakilpailut jaettiin totutusti kahteen ryhmään, joista kummastakin olisi yhdelle kuljettajalle tiedossa karvas kalkki finaalista putoamisen muodossa. A-erässä nähtiin kärjessä mielenkiintoinen asetelma, kun edestä lähtenyt Glacier-kolmikko näytti olevan todella tasaisessa vauhdissa. Alatalo onnistui kuitenkin pitämään piikkipaikan loppuun asti, ja nappasi erävoiton nimiinsä ennen Jari Lohtaria ja Joni Takasta

Vähemmän onnekas oli Kim Eriksson, joka hyvän aika-ajon jälkeen sai ensimmäisenä maistaa Bathurstin betonia heti toisella kierroksella. Sen verran pahasti otti mustanpuhuva RUF osumaa, ettei kilpailun jatkaminen onnistunut, ja näin ollen Erikssonin matka katkesi aiemmin kuin hän olisi ikinä osannut odottaa. Mies oli aikaisen kotiinlähdön vuoksi syystäkin pettynyt: 

"Karsintakisassa edessä oleva veti alamäkiosuuden alussa vähän leveenä, joutusin jarruttelemaan vähän aikaisemmin kuin normaalisti ja siitä syystä alamäkiosuuden flow meni pilalle, ja Dipperissä liian aikaisin kaasulla ja liian tiukalla linjalla ja siitä johtuen perä lähti irti ja siitä suoraa nokka edellä seinään"

A-erän onnistujia olivat kärkikolmikon lisäksi Jone Kaijanen sekä Tuomas Heiskala, jotka napsivat itselleen neljä sijaa hyvää kumpainenkin. Kaijanen siis karsintaeränsä 10. ja Heiskala 15.

Toinen, B-erä oli voittotaistelun kannalta rauhallisempi. Kivekäs painoi kärkeen heti alussa, eikä Hahkasta ollut ainakaan vartin sprintin aikana vastusta tarjolla. Aleksi Elomaa paikkaili hieman vaisua aika-ajoaan sijoittuen kolmanneksi ennen Arto Ihamäkeä ja Antti Pihlajaa.

Marko Penttinen näytti jälleen kokemustaan ja pelottomuuttaan kilpa-ajotilanteissa nousten huikeat viisi sijaa. 8. sija karsinnassa oli sitä, mitä Penttiseltä on vuosien mittaan odotettukin. Joensuulainen on parhaimmillaan juurikin selkä seinää vasten.

Hieman vaisummin karsinta meni Jere Vikiltä, joka joutui jättämään kilpailun kesken kierroksella 4. Hänen onnekseen kilpailuun pääsy oli kuitenkin jo varmistunut taaempana tapahtuneiden onnettomuuksien myötä, mutta lähtösijoitus ei varmasti ollut sitä mitä hän olisi toivonut. Myös Simo Holmin joutui varman suorittamisen vastapainoksi hakemaan vauhtia hieman taaempaa, sillä hänen lopulliseksi sijoitukseksi jäi 15. ja näin ollen kärkikymmenikköön ajaminen tulisi olemaan todellisen työn ja tuskan takana.

 

Finaalin lähtöjärjestys:

1. Riku Alatalo Glacier Racing
2. Klaus Kivekäs Foracer Coanda Simsport
3. Tommi Hahka  
4. Jari Lohtari Glacier Racing
5. Joni Takanen Glacier Racing
6. Aleksi Elomaa Raven SimRacing
7. Arto Ihamäki Quack Simracing
8. Santeri Kallunki CoRe Sim Racing
9. Antti Pihlaja  
10. Miika Haapanen Nitor Velox

 

 

Bathurstin lähtösuoralla alkoivat kuljettajat ryhmittyä ruutuihinsa, osa suoralla, epäonnekkaamaat mutkassa josta lähteminen on varsin ikävää.

 

 

Peräpää odotteli valojen vaihtumista varikon sisääntulon luona, ja oli jo heti startissa parisataa metriä kärjen takana.

 

 

Kaikki oli kuitenkin valmista, punaiset syttyivät, paloivat hetken ajan kirkkaina kuljettajien kierrättäessä moottoreitaan ja pulssin noustessa lähes samoihin lukemiin, kunnes viimein - ohikiitävän hetken - aika hidastui valojen sammuttua. Nelikymmenpäinen RUF-lauma nelisti kohti ensimmäistä mutkaa. Selvittäisiinkö ensimmäisistä mutkista ilman kommervenkkejä? Kuinka monta autoa mäeltä tulisi alas ehjänä?

 

 

Ennen kilpailua mahdollisen ruuhkakolarin todennäköisyyttä ja sen vaikutuksia oli spekuloitu kilpailunjohtoa myöten, ja väläyteltiinpä jopa poikkeuksellista turva-auton mahdollisuutta. Tuomaristo kuitenkin luotti kuljettajiin, ja se myös paljastui oikeaksi ratkaisuksi, sillä varoituksia kuunneltiin tosissaan ja kolinoilta vältyttiin.

Näin saatiin pakka puhtaasti ensimmäisen kerran viivan yli, ja kärjessä oli edelleen Alatalo ennen Kivekästä, Lohtaria ja Hahkaa. Takanen seurasi kärkeä tottunein elkein viidennella sijalla, mutta hänen jälkeensä oli jo pieni hajurako ennen kuin Aleksi Elomaa, Santeri Kallunki ja Antti Pihlaja ilmestyivät kuviin.

Arto Ihamäen startti ei sen sijaan mennyt kuten elokuvissa:

"...Ajatus alkoi harhailla siinä kohtaa kun huomasin Elomaan varaslähdön. Vaikka oikeasti olisi pitänyt katsoa vain niitä valoja...
T2 jälkeen olin menettänyt jo 3 sijaa, takasuoran päässä Hagner meni ohi ja minä leveilin aikasakon arvoisesti, enkä hidastanut tarpeeksi niin tuloksena 16 sekuntia varikolla. Nousin muiden epäonnen ja parin normiohituksen ansiosta sijalle 20 mutta vielä pyörähdin seinään ja se oli sitten siinä."

Kolmannen kierroksen alussa alkoi näyttää siltä, että Kivekäs alkoi kyllästyä katselemaan Alatalon perävaloja, ja vuorelta alas tullessa painoi Coanda-kuljettaja vastustamattomasti Chase-shikaanin jarruissa ohitse. Näin oli Kivekäs siellä, missä hänet oli totuttu näkemään ja Alatalo puolestaan joutui tyytymään jahtaajan rooliin.

 

 

Hän ei kuitenkaan kohtaloaan suvainnut, vaan latasi ykkösmutkasta ulos antaumuksella ja painoi Kivekkään rinnalle ylämäessä. Ulkopuolelta ohittaminen kakkosmutkaan osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi sen luonteesta johtuen, ja näin pääsi myös Jari Lohtari kuittaamaan Alatalon. Tilanne oli siis kärkikolmikon osalta saanut mielenkiintoisen käänteen varsin nopealla aikavälillä.

 

 

Hetken päästä saatiin myös kilpailun ensimmäinen yllätys, sillä Elomaa kurvasi kolmannen kierroksen jälkeen suoraan varikolle! Kyseessä ei todellakaan ollut suunniteltu stoppi, mutta Raven-kuljettaja oli hänelle vähemmän ominaiseen tapaan sortunut yli-innokuuteen startissa ja varaslähdöstä oli seurauksena kova tuomio: Stop-and-go -rangaistus ja näin Elomaan hyvin alkanut kilpailu muuttui hetkessä todella vaikeaksi.

Sillä välin taaempana kuljettajat alkoivat lisätä löylyä. Kierrosajat kovenivat, samoin myös otteet. Teemu Toikka jahtasi edellä ajanutta pakkaa kovaa vauhtia, mutta Bathurstin rata ja Cutting-mutka rankaisi miestä saman tien: pitkä luisu johti pyörähdykseen, eikä takana seuranneesta pakasta Timo Eskola onnistunut häntä väistämään vaan osui suoraan etukulmaan, kolkaten Toikan nokka kohti menosuuntaa mutta pahoin vaurioituneena. Näin oli Toikan realistiset mahdollisuudet hyvään sijoitukseen valuneet mäkeä alas aivan alkuvaiheilla. Myös Eskolan auto otti keulaan runsaita vaurioita, mutta ylimääräiseltä stopilta hänen osaltaan vältyttiin. 

Jone Kaijanen jatkoi siitä, mihin karsintaerässä jäi ja teki todella hyvää nousua. Hän oli kuuden ajetun kierroksen jälkeen napsinut sijoituksia tasaista sija/kierros -tahtia, toki muiden epäonnenkin seurauksena mutta myös hyvän ajamisen tuloksena. 12. sija on ehdottomasti parempi kuin missä hänet on kauden aikaisemmissa kilpailussa nähty, ja jos meno jatkuisi samanlaisena niin mahdollisuudet kärkikymmenikköön olivat hyvinkin olemassa. Myös ahkera striimaajajuhta Juha-Pekka Lammi näytti Suzukan pettymyksen jälkeen virkeältä, ja oli noussut 8 sijaa matkalla kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Nämä kaksi miestä muutaman muun ohella olivat ainakin alussa osoittaneet sen, että vaikealla radalla voi tehdä hyvääkin jälkeä jos luottoa autoon löytyy ja taidot vain riittävät.

Joni Hagnerilta odotettiin mahdollista murtautumista jopa kärkikolmikkoon Bathurstissa, mutta vaisu aika-ajo ja karsinta johti siihen, että hänet nähtiin taistelemassa kymmenennen sijan paikkeilla. Hän näytti kuitenkin tekevän nousujohteista suoritusta aina siihen asti, kunnes leikkasi viimeistä alamäkineulansilmää hieman liian ahnaasti, vaurioittaen ripustuksensa. Jostain syystä porilainen ei varikolle kuitenkaan tullut, vaan katsoi paremmaksi jatkaa radalla. Se osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi, sillä kakkosmutka vaati jälleen yhden uhrin Hagnerin pyörähdettyä sisäseinään. Tuo paikka on täysin sokea, joten auton kääntäminen menosuuntaan osoittautui vaikeaksi tehtäväksi, kun kuljettajia pyyhälsi takaa ohi tasaisin väliajoin. Näin oli Hagnerin vaikea kilpailu saanut ikävän päätöksen, mutta onneksi sivullisilta uhreilta tällä kertaa vältyttiin.

 

 

Kärjessä viisi miestä jatkoi voittotaistelua, kuten he olivat alusta asti tehneet. Järjestys pysyi toistaiseksi muuttumattomana, Kivekäs johti edelleen ennen Lohtaria, Alataloa, Hahkaa ja Takasta. Heidän takanaan oli tyhjää ilmaa vaikka muille jakaa, sillä Santeri Kallunki oli jäänyt vartin rupeaman jälkeen jo reilusti yli viisi sekuntia, vetäen kolmen auton letkaa johon kuului hänen lisäkseen myäs Miika Haapanen sekä Antti Pihlaja. Tämä kolmikko keskittyi kuitenkin ainakin toistaiseksi pitämään sotakirveen haudattuna ja rähinät loitommalla, ja jälki oli sen mukaista - eroa taakse oli jo 10 sekuntia! Kolmannes siis ajettu vasta, ja jo nyt näytti siltä että muutamat kuljettajat ajoivat selvästi muita kovempaa, ja näin ollen selkeitä eroja oli päässyt ryppäiden välille muodostumaan.

 

 

Sillä välin Aleksi Elomaa jatkoi tappioden minimoimista ja pyrki tekemään keskipakan kuljettajista selvää jälkeä mahdollisimman tehokkaasti. Kahdenkympin rajapyykki oli jo rikottu, mutta mies kurvasi varikolle jälleen kerran selvästi ennen puoliväliä. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin suunniteltu bensastoppi, joka sujui moitteitta ja näin pääsi Elomaa ajamaan puhtaassa ilmassa ajamaan niitä kierrosaikoja, joihin hän parhaimmillaan kykenee.

Jari Luomajoki ja Jere Vikki olivat seuraavat varikolle suuntaavat, mutta radalla vääntö jatkui kiihkeänä - ja asialla olivat aivan kärkimiehet! Lohtari oli onnistunut paitsi pysymään Kivekkään perässä niin myös ottamaan eroa hieman kiinni. Lohtari kurkkaili jo muutaman kerran tilaisuutta nousta kärkeen, mutta katsoi viisaammaksi seurata mitä Kivekäs edellä tekee, ja näin painostaa hänet mahdollisesti pieneen virheeseenkin. Se ei kuitenkaan Kivekkään suoritusvarmuuden tuntien tulisi kovin helppoa olemaan.

CoRe Sim Racingin päivä oli toistaiseksi ollut hyvä. Siitä pitivät huolta kuudentena ajanut Santeri Kallunki ja sijalle 12 upeasti noussut Juha-Pekka Lammi.

 

 

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta sen eteen alkoi muodostua hyvinkin synkkiä pilviä ennustettua nopeammalla aikataululla. Ensin menetti Kallunki autonsa hallinnan alamäkishikaaneissa ja päätyi nokka edellä seinään viimeisessä neulansilmässä, ja hetken päästä Lammilla herpaantui keskittyminen samassa kohtaa, ja hänen matkansa tuli päähän erääseen alamäen petollisista seinistä. Näin oli miesten vahva suoritus tullut ennenaikaiseen päätökseen, kun vielä 16 minuttia oli ajamatta ja kärjen osalta varikkostopitkin tekemättä. 

Tähän tuli kuitenkin hetken päästä muutos, sillä Coandan pilttuussa alkoivat kädet käydä, ja näin saapuikin Kivekäs täyttämään tankkiin tarvittavat menovedet maaliin pääsemiseksi. Myös Lohtari kurvasi hänen perästään varikolle - ja lähes osui Kivekkääseen! Lohtari oli treenannut jarrupaikan tarkkaan, eikä eroa ollut kuin muutamia hassuja sanomalehtiä. Ruutuihin kurvattuaan jännitettiin sitä, onnistuisiko Lohtari optimoimaan bensataktiikkansa ja lyhyemmällä stopilla nousemaan jopa kärkeen? Ei aivan, sillä Kivekään löpöt oli laskettu tarkkaan, ja näin hän onnistui repimään eroa varikolla jopa hieman lisää verrattuna sitä edeltäneeseen tilanteeseen.

Tommi Hahka jatkoi kierroksen kärkikaksikkoa pitempään radalla, saaden näin myös johtokierroksen nimiinsä. Stoppi oli kuitenkin tehtävä, ja radalle palattuaan löysi Hahka itsensä totuttuun tapaan neljänneltä sijalta. Hän oli myös kärkiporukan viimeisenä, sillä Joni Takanen oli jo hetken todennut vauhtinsa riittämättömäksi aivan kärkipaikasta taistelemiseen:

"Semi jees, en pysynyt Hahkan ja muiden kyydissä joten "iha samaa." Ajelin nyt kuitenkin sen verran varmaa ajoa ettei alaspäin pudota. Kaippa tuo nopeus tulee vielä kun on ajanut tarpeeksi."

Lohtari oli sen sijaan kaikkea muuta kuin luopunut, ja ajoi Kivekästä hurjaa vauhtia takaa. Viisi minuuttia kilpailua jäljellä, ja ero miesten välillä oli vain karvan verran yli sekunnin! Kaikki katseet radalla olivat tiukasti kiinni tässä kaksikossa, eikä erinäiset keskeytykset ja kolhitut autot varikolla liiemmin asiaa muuttaneet. 

Jo alusta asti oli tullut selväksi, että Lohtarin suorakulku oli selvästi ylitse muiden. Se kuitenkin nousi arvoon arvaamattomaan mäkeä ylös noustessa ja sieltä alas tullessa, sillä Bathurstin pitkillä suorilla ero oli yli 10km/h huippunopeudessa. Kivekäs kuitenkin pystyi ajamaan mutkissa hieman nopeammin, ja vakaampi auto auttoi pitämään eron juuri ja juuri sellaisena, ettei Lohtari onnistunut suorilla sitä tarpeeksi kuromaan. 

Valkoinen lippu heilui viimeisen kierroksen merkiksi, ja kovasta yrityksestä huolimatta ei Lohtari onnistunut jahtiaan aivan loppuun suorittamaan. Näin otti Klaus Kivekäs kauden neljännen voittonsa!

 

 

Voittajan kommentit kuvastivat radan raadollisen luonteen. Bathurst ei ole helppo iltapuhde, ei edes Kivekkään tasoiselle kuljettajalle:

"Finaalissa pidin lähdössä kakkospaikan ja koitin painostaa Alataloa. Nopeasti kävi selväksi, että minulla oli enemmän siipeä kuin ympärillä olevilla. Kolmannella kierroksella pääsin takasuoralla tarpeeksi lähelle Rikua ja painoin T21:n jarrutuksessa ohi paremman downforcen turvin. Riku pääsi vielä seuraavalla kierroksella kakkosmutkassa rinnalle mutta ajoi leveäksi. Sen jälkeen kisa oli minun ja Lohtarin välillä. Aivan täysillä piti painaa koko kilpailu, koska Jarilla oli hurja kyyti päällä. Varikkopysähdyksellä taisin ottaa vähemmän bensaa, jonka vuoksi sain vähän rakoa kasvatettua, joskin Jari kiri sen takaisin umpeen parin seuraavan kierroksen aikana. Onnistuin välttämään suurempia virheitä ja Jari ei aivan iskuetäisyydelle päässyt. Tällä radalla ajaminen on aina varsin raastavaa ja tuollaisen hiillostuksen jälkeen olikin melkoinen hiki kisan päätteeksi.

Kiitokset Foracerille sponsoroinnista ja onnittelut Jarille ja Rikulle podiumpaikoista, hyvät kisat oli!"
 

Lohtari ajoi siis toiseksi, kauden paras suoritus hänelle. Miehen kommentit kilpailun jälkeen kertoivat omaa kieltään kokemuksesta ja pelimiehen elkeistä: 

"Kisassa suunnitelmana oli pysyä joukossa ja jos Riku/Klaus ottaisi etumatkaa niin hyökätä kakkoseksi ja yrittää pysyä tandemina. Suoravauhtia todellakin #765 Glacierissa oli mutta kompromissin joutui tekemään mäkeä ylös mentäessä ja ala tultaessa. Rikun pudottua P3 oli aika helppo pysytellä Klausin peesissä pitkien suorien ja kompromissin yllättävän hyvän mutkakäytöksen ansiosta. Sekunnin pidempi pitti sitten viimeisteli koko asian.

Laitteisto-ongelmiakin oli kisan loppua kohti mentäessä, ratti päätti antaa pyydettäessä pienemmän vaihteen mutta välittömästi löikin takaisin ylöspäin aiheuttaen pari 'oho'-tilannetta."

Kolmantena heidän perässään tuli paalumies Riku Alatalo ennen Tommi Hahkaa, Joni Takasta ja Miika Haapasta. Antti Pihlaja petrasi Suzukasta runsaasti tullen maaliin seitsemäntenä, ja Aleksi Elomaa onnistui kuin onnistuikin nousemaan kaamean alun jälkeen upeasti kahdeksanneksi. Teemu Valkeejärvi ajoi varmasti yhdeksänneksi ja Marko Penttinen hänen takanaan kymmenenneksi. 

Heidän perässään, niukasti kärkikymmenikön ulkopuolella nähtiin sitten kilpailun todellisia mustia hevosia ja suuronnistujia. Marko Kiikka nousi 8 pykälää ylöspäin, Timo Eskola alun kolarista huolimatta oli peräti 11 sijaa plussalla ja Iku Merikalla taisteli tiensä 32. lähtöruudusta sijalle 13, napsien huikeat 19 sijoitusta - lähes yhden per ajettu kierros! Kovimmasta netosta vastasi kuitenkin 15. sijalle tullut Jari Luomajoki, 21 sijoitusta kotiinpäin alkuperäisestä lähtöruudusta. Kilpailu oli vajaan tunnin mittaisenakin varsinainen kestävyyskoitos, ja näin ollen ehjä auto ja suoritusvarmuus nousivat todella tärkeään rooliin. Jälleen yksi osoitus siitä, ettei tarvitse olla se radan nopein kuljettaja jos tuo kalustonsa kerta toisensa jälkeen maaliin.

 

 

Lopputulokset:

1. Klaus Kivekäs Foracer Coanda Simsport 22 kierrosta
2. Jari Lohtari Glacier Racing +1.392
3. Riku Alatalo Glacier Racing +5.825
4. Tommi Hahka   +13.393
5. Joni Takanen Glacier Racing +18.553
6. Miika Haapanen Nitor Velox +28.323
7. Antti Pihlaja   +50.423
8. Aleksi Elomaa Raven SimRacing +54.013
9. Teemu Valkeejärvi Glacier Racing +1:03.691
10. Marko Penttinen Glacier Racing +1:09.878

  

Neljä osakilpailua ajettu, kaksi jäljellä. Klaus Kivekkään pistejohto on edelleen vankka, mutta hänen takaan taistelu käy entistä kuumempana. Hahka on toisena 230 pisteellä, ja Takanen edelleen kolmas. Pystyvätkö miehet näitä sijoja pitämään, vai nouseeko takaa uhkaajat vääjäämättä ohitse? Eroa 4. sijalla olevan Elomaan ja 7. sijalla majailevan Lohtarin välillä on vaivaiset 5 pistettä, ja ovatpa viidennellä sijalla Alatalo ja Haapanen jopa tasapisteissä! Myös kärkikymmenikköön on kova tunku, sillä Bathurstin jälkeen Jere Vikki on vain pisteen Simo Holmia edellä. Viimeisestä kilpailusta on siis tuplapisteet tarjolla, joten kaikki on vielä auki taistellessa ensimmäisestä SM-sarjan voitosta!

 

SM-sarjan pistetilanne - 4/6 osakilpailua ajettu:

 
1. Klaus Kivekäs Foracer Coanda Simsport 320p
2. Tommi Hahka   230p
3. Joni Takanen Glacier Racing 212p
4. Aleksi Elomaa Raven SimRacing 198p
5. Riku Alatalo Glacier Racing 194p
= Miika Haapanen Nitor Velox 194p
7. Jari Lohtari Glacier Racing 193p
8. Teemu Valkeejärvi Glacier Racing 144p
9. Teemu Toikka Raven SimRacing 138p
10. Jere Vikki   129p

 

Edessä on vielä kaksi huikean jännittävää osakilpailua, ja sarja alkaa lähestymään ratkaisun hetkiä. Seuraavaksi vuorossa on Italialaisen moottoriurheilun siunattu pyhättö, Autodromo Nazionale Monza! Hurjista nopeuksistaan ja tiukoista shikaaneistaan tunnettu 5.8 kilometrin mittainen rata tarjoaa viihdettä ja tiukkoja tilanteita koko kilpailun ajan. Onnistuuko Lohtari säätämään autonsa suorahuiput jälleen kohdilleen, entä onnistuuko Alatalon aika-ajot jälleen? Pystyykö Kivekäs ottamaan kauden viidennen voittonsa, vai löytyykö hänelle vihdoin haastaja? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää kahden viikon kuluttua, kun FSRC:n viides osakilpailu polkaistaan käyntiin 22. marraskuuta kello 18:20! 

Missasitko kilpailun? Jäikö joku tilanne askarruttamaan? Ei huolta, jälkilähetys löytyy kätevästi allaolevasta linkistä!