Simumakasiinin esittelyssä eSM-finalistit: Juuso Hietala, Teemu Valkeejärvi, ja Antti Terho

22.7.2018 klo 9.50 - Simumakasiini

Niin vain porskuttavat esittelyt eteenpäin. Kello tikittää vääjäämättä kohti vajaan kahden viikon päästä tapahtuvaa huipennusta. Onkin aika katsoa seuraavaa kolmea finalistia hieman tarkemmin. Mukana on kahdet kokeneet kasvot Tampereelta, sekä Turun mies joka voi pestä vaikka kaikki. Kuka, mitä, häh? Se selviää tuossa tuokiossa.

 

 

 

#9 Juuso Hietala

 

 
 
Syntynyt 17.03.1990
Kotipaikka: Tampere
Aloittanut: 2015
iRating (10.7.): 6193
Karsintasarjan 13.
 
Ei suuria yllätyksiä. Juuso Hietala, kuten odotettiinkin, on finaalissa tänäkin vuonna. Täysin puistokävely ei karsintasarja tamperelaiselle ollut, mutta loppuviimein 13. sija pistesaldolla 74 - joka muuten on sama kuin hänen oma kilpailunumeronsa - tuskin nostattaa suurtakaan haloota. 
 
Tasaisuus onkin ollut Hietalan tavaramerkki käytännössä koko uran ajan. Ei ole ihan helpoin homma ajaa omalle tasolleen lähdöstä toiseen, varsinkin kun houkutus puristaa ns. "ylikovaa" on kovakoodattu jokaisen kilpa-ajajan aivoihin. Viime Porsche-kaudella alkoi tuo tyyli kantaa myös makoisaa hedelmää, ja finaaliin Juuso lähtikin hyvistä asetelmista. Lopputulos oli hänelle hyvin luonteenomainen: Oma suoritus kovassa seurassa, ja 9. sija. Siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin.
 
Interlagosin pettymyksen jälkeen onnistui mies keräämään itsensä hyvinkin nopeasti seuraavaan kilpailuun Road Americaan, josta tuloksena oli huomattavasti parempi. Monza meni vihkoon, mutta Phillip Islandista tarttui matkaan 6. sija, ja käytännössä sinetti jatkopaikalle. Sebringissä oli Hietala 11. maalissa, ja näin hänen karsintasarjansa päättyi sijaluvulle 13. Kuten sanottu, tuskin nostattaa suurtakaan haloota, mutta tilastot eivät tässäkään tapauksessa kerro aivan koko totuutta.
 
Juuson suurin vahvuus kuljettajana on tulosvarmuus. Mikään heittopussi ei hän lupsakasta olemuksestaan ja herkästi kirpoavasta hymystään huolimatta kuitenkaan ole. Radalla pistää Hietala vastaan tosissaan, mikäli aihetta siihen löytyy. Taistelut hän kuitenkin valitsee huolella - turha lähteä räpiköimään koskea ylöspäin, jos rannalla menee polku. Aivan huippuvauhtia ei tältä Black Star -kuljettajalta ole vielä kuitenkaan nähty. Hietalalta saattaisi löytyä varastosta muutama kymmenys, mutta se ei vielä aivan riitä taistelussa kuumimpia kärkikavereita vastaan. Tämä siis karsintasarjan perusteella. Finaali on aivan täysin oma lukunsa. Ja siellä on lupa odottaa, jos ei muuta, niin ainakin varmaa suoritusta kärkikymmenikön tuntumaan. Ehkä enemmänkin.
 
 
 

#70 Teemu Valkeejärvi

 
 
 
Syntynyt 02.12.1992
Kotipaikka: Tampere
Aloittanut: 2013
iRating (10.7.): 4970
Karsintasarjan 12.
 
Tuttu nimi, tutulla paikalla. Karsintasarja on taputeltu, ja jälleen voidaan todeta että Valkeejärven Teemu on parhaimmillaan pitkässä juoksussa. Yksittäisissä lähdöissä ei ole Teemu juurikaan viime aikoina säväyttänyt, eikä mikään viittaa siihen että trendi tulisi juurikaan muuttumaan. Mutta siinä kohtaa kun kysytään pomminvarmoja tuloksia, saa parempaa miestä hakea. Ihan kärkiporukasta asti.
 
Keskipakassa ajaminen ei missään nimessä ole helppoa. On aika-ajoissa epäonnistuneita, joilla on tulipalokiire niille sijoituksille jonne mielestään kuuluvat. Löytyy niitä, joiden oma tulostaso on ollut hieman taaempana, ja nyt sitten jännitetään sitä omaa läpimurtoa. Ja sitten on Valkeejärven kaltaisia, jotka yksinkertaisesti luovivat tiensä tämän sekamelskan läpi kohti sitä omaa tulosta. Kerta toisensa jälkeen. Vain kerran jäi tänä vuonna Teemu sijan 20 huonommalle puolelle. Se kertoo omaa kieltään, varsinkin kun ympäriltä tippui toinen toistaan kovempia tekijöitä pois. Niin, ja tuossa Monzan kilpailussa oli tuloksena muuten 23. sija. Eli pisteille silloinkin. Ei syyttä valittu Teemu Valkeejärveä vuoden 2017 Fair Drive -palkinnon voittajaksi. Herrasmieskuskin titteli on täysin ansaittu.
 
Sitten siihen kolikon kääntöpuoleen. 
 
Teemun ura on sellainen, josta voidaan jossitella pitkät rivit. Se olisi voinut mennä myös toiseen suuntaan. Tekemässä tosissaan paluuta iRacingin pariin oli "Whitelake" tunnettu ennen kaikkea formulamiehenä. Formula SimRacing (FSR)-sarjan kuninkuusluokka ei ole mikään pilipaliliiga, eikä siellä ajavat herrasmiehet sieltä hitaammasta päästä. Olikin hiuskarvan varassa, ettei Glacier Racingiin nopeasti hankittu tamperelainen ajanut itseään myös iRacingin MM-sarjaan. Käytännössä FSR-kiireet riistivät häneltä mustan raidan, tuon näkyvimmän merkinnän istumisoikeudesta kovien jätkien pöytään.
 
No, menneisyys sikseen. Sittemmin on Teemu profiloitunut Hietalan tavoin varmana kuljettajana. Se on hänen vahvuus ja heikkous. Vahvuus siinä että pisteitä ropisee, ja häneen voikin luottaa ennen kaikkea pitkissä kestävyyskilpailuissa. Heikkous puolestaan silloin, kun tarvitaan hieman kovuutta ja periksiantamatonta taistelutahtoa. Monesti hän tuntuu passivoituvan sinne sijoille ynnä muut, kuin kohtaloonsa alistuneena. Marginaalit ovat turvalliset, ajaminen tasaista. Mutta se viimeinen puristus on poissa, jopa finaalissa missä ei tarvitse suuremmin pisteistä murehtia. Toivottavasti tämä vuosi tuo poikkeuksen sääntöön, sillä olisi mukava nähdä mihin Teemu Valkeejärvi pystyy parhaimmillaan. 
 
 
 

#11 Antti Terho

 

 

Syntynyt 30.02.1996
Kotipaikka: Turku
Aloittanut: 2012
iRating (10.7.): 7240
Karsintasarjan 11.
 
Älä anna vaatimattoman ja nöyrän ulkokuoren hämätä. Tässä on nimittäin yksi maamme nopeimmin kehittyvistä kuljettajista.
 
Antti Terho saapui simukansan tietoisuuteen nopeasti muttei suinkaan räjähtävästi. Alusta asti oli selvää, että Live for Speed -taustan omaava turkulainen tulee olemaan vielä kova tekijä. Tuskin kukaan olisi kuitenkaan osannut odottaa aivan tämän kaltaista kehitystä. Paitsi ehkä Antti itse, ja ne jotka hänet parhaiten tuntevat.
 
Kausi alkoi kuitenkin huonoimmalla mahdollisella tavalla. Aika-ajoissa 12., jonka jälkeen karsintakilpailussa kävi kylmät. Matka päättyi lyhyeen, ja näin ollen ei päälähdössä miestä nähty. Road Americassa aukesi pistetili 11. sijalla. Se oli kuin henkisen padon murtuminen, ja seuraavassa kahdessa kilpailussa nähtiin mihin Terho todellisuudessa pystyy. Monzassa upeasti viides, ja Phillip Islandissa hienon taistelun jälkeen loppusijoituksissa neljäs - vain 4.3 sekuntia voittajalle hävinneenä. Sebringin pystyi Glacier-kuljettaja jättämään väliin, ja näin hän ajoi itsensä finaaliin käytännössä kolmen kilpailun pisteillä. 
 
Katsottiin miehen ajamista millä mittarilla hyvänsä, osoittavat kaikki käyrät vankasti ylöspäin. iRating on kohonnut vajaassa vuodessa suorastaan häikäiseviin lukemiin. Lukema 7240 riittää suomalaiskuljettajien kivikovassa seurassa sijalle 9. Tämä siis kuljettajalta, joka aloitti ajamaan tosissaan lokakuussa 2016. Ja vaikkei aivan sokeasti tuota taulukkoa voikaan lukea, on se lahjomaton mittari. 
 
Menestys ei kuitenkaan Terhoa juuri ole muuttanut. Itsevarmuus on tulosten myötä kohonnut, mutta mistään egosta ei Antin kohdalla voida puhua. Enemmänkin terveestä uskosta omiin kykyihinsä. Uransa alkuvaiheissa oli turkulainen varsin arka ja jopa ujo radalla. Tuntui siltä, että kuvia kumarreltiin liikaakin, eikä lähdetty haastamaan isoja nimiä. Se on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut. Siimaa ei anneta, vaan painetaan rohkeasti päälle jos mahdollisuuksia vain on. Sääntöjen sallimissa rajoissa toki. Se tietää hyviä asioita tulevaisuutta ajatellen.