Digital Racing eSM 2021. Kauden toinen osakilpailu, Belgian Zolder. Sprinttilähtö, ensimmäinen mutka. Savua, pölyä, ja kolme hidasta autoa radan ulkopuolella. Matias Vitikainen ei voi muuta kuin katsoa sijoituksen toisensa jälkeen valuvan Zolderin hiekkaan. "Miten tässä nyt näin kävi?", mahtoi simpeleläinen miettiä tuossa kohtaa.

Hetkeä aikaisemmin oli Matti Sipilä menettänyt autonsa hallinnan ensimmäiseen mutkaan tullessa. Kolmossijalta lähtenyt KOVA Esportsin edustaja pyörähti radan poikki, pakottaen sekä Matti Kaidesojan että Vitikaisen väistämään. Kaidesoja menetti lähinnä aikaa, mutta Vitikainen ei voinut törmäystä välttää. Sijoituksen lisäksi otti myös auton keula kovan kolauksen. Pakan perältä rikkinäisellä autolla nouseminen olisi haaste missä tahansa, mutta Zolderin rata ei juuri ohituspaikkoja tarjoa. Syystäkin oli Inertia SimRacingin pilttuussa mieli maassa.

Ennen tätä ehti kuitenkin radalla tapahtua yhtä sun toista, joten palataanpa hetkeksi sunnuntai-iltapäivän tunnelmiin...

 

Karsintaerät

 

Ensimmäisessä erässä mielenkiinto kohdistui laajalti kahteen kuljettajaan; toinen heistä oli aika-ajoissa toiseksi nopeimmin suoriutunut, mutta Hockenheimin rangaistuksen vuoksi karsimaan joutunut Christer AJ Andersson. Hän lähti paalupaikalta, ja vauhti tiedettiin kyllä - mutta selviäisikö tulokaskuljettaja kisasta ilman virheitä? Toinen huomionarvoinen nimi oli Jari "JJ" Nylander, jota moni - allekirjoittanut mukaan lukien - povasi aina eSM-finaaliin asti. Avauskilpailussa mies loisti poissaolollaan, mutta nyt espoolainen päästäisiin vihdoin näkemään tositoimissa. Aika-ajoissa vauhti ei vielä vakuuttanut, mutta JJ on vallan pätevä kisakuski. Hän jos joku onnistuisi luovimaan itsensä pakan läpi jatkoon, varsinkin kun sijoituksia tarvitsisi poimia ainoastaan kaksi kappaletta. Eikö?

No, ei. Tämän vuoden taso osoitti jälleen kerran raakuutensa, sillä JJ tuli maaliin tasan sillä sijalla miltä lähtikin - 12. Se tarkoitti puolestaan sitä, että Zolderin rupeama katkesi hänen osaltaan tähän paikkaan, koska jatkopaikkojahan oli jaossa vain 10 kappaletta.

Entäs sitten Christer? Hän selvisi koitoksesta puhtaalla ajolla, jättäen uhkaajat nuolemaan näppejään. Paalu, voitto, ja kilpailun nopein kierros oli jälleen kerran osoitus miehen suorituskyvystä. Kakkossijan vei Inertia-tallikaveri Ilkka Kattilakoski, joka Hockenheimin virheensä jälkeen oli varmasti nälkäinen osoittamaan taitonsa. Häntä seurasi kaksi Black Star Racingin kuljettajaa, Jesse Telkkälä sijalla 3 ja Tomi Katila neljäntenä. Rata osoittautui ohitusten puolesta niin hankalaksi kuin uumoiltiinkin, sillä ainut kärkikymmenikön ulkopuolelta startannut jatkoonpääsijä oli Antti Pihlaja. Hänen 13. lähtöruutu vaihtui 8. sijaan, joka oli varmasti helpotus tälle kokeneelle pirkanmaalaiselle.

 

1. karsintaerän tulokset

1.	Christer AJ Andersson	Inertia SimRacing	19 kier.
2.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	+3.829
3.	Jesse Telkkälä	Black Star Racing	+7.087
4.	Tomi Katila	Black Star Racing	+7.635
5.	Sami Ristolainen	Glacier Racing	+8.125
6.	Ville Iivanainen	Raccoon Racing	+9.333
7.	Toni Lähteenmäki	Black Star Racing	+12.582
8.	Antti Pihlaja	Inertia SimRacing	+12.961
9.	Antti Levoska		+13.299
10.	Eetu Vainiokangas	Raccoon Racing	+13.789

 

Toisessa karsintaerässä nähtiin huomattavasti tiukempi pakka. Show'n varasti huikea kärkitaistelu kahden entisen tallikaveruksen välillä; paalulta lähtenyt, nykyisin CoRe SimRacingin värejä kantava Oskari Rinne ei todellakaan päässyt helpolla. Inertian Eero Tuominen nimittäin halusi ihan tosissaan ajaa erävoittoon, muttei Rinne ole luovuttajatyyppinä myöskään tunnettu. Hän on nuoresta iästä ja verrattain lyhyestä urastaan huolimatta käynyt monet hurjat taistelut, eikä Zolderkaan ollut poikkeus.

Kerta toisensa jälkeen vaihtoivat sankarit paikkaa keskenään, mutta lopulta oli Oskarin tyydyttävä kohtaloonsa ja näin toi hän auton maaliin toisena, heti Tuomisen jälkeen. Jotain väännöstä kertoo sekin, että kolmanneksi ehättänyt Timo Karjalainen jäi vain muutaman kymmenyksen päähän Rinteestä. Kilpailun jälkeen miehet kiittelivät kilvan toisiaan, ja syystäkin; taistelu oli kova mutta rehti; tilaa annettiin juuri tarpeeksi, muttei yhtään ylimääräistä. Se oli hyvä vääntö se.

Podiumistien takana nousivat esille kolme sijaa kaapannut, ex-hopeamitalisti Miika Haapanen, jolla Hockesta jäi lähinnä luu käteen. Blue Rose Teamin kokoonpanon ykkösnyrkki Jarno Sippola sekä F1-pelien parista siirtynyt Lassi Juurinen puolestaan nousivat jatkoon ruuduista 12 ja 14. Varsinkin Lassin suoritus on hyvä - mies lähti kilpailuun yksityiskuljettajana, joka ei ainakaan ole etu mitä tulee auton säätämiseen tai harjoittelun maksimoimiseen. Jos esitykset jatkuvat samaa tahtia, voi hyvinkin olla että tämä Leijonat Online Racingin puolelta tutuksi tullut järvenpääläinen löytää tallipaikan itselleen. Oli myös piristävää nähdä uraansa Crosskart-puolelta simuihin siirtänyt Toni Reunanen korkealla - mies on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt kovia tuloksia GT4-kalustolla, mutta Rengas Turku 24h -kilpailuiden ulkopuolella ei miestä juuri kansallisissa ympyröissä ole vielä pantu merkille. Vielä.

Jatkosta ulos jääneiden osalta on syytä huomioida ainakin Black Star -kaksikko Juuso Hietala sekä Mika Vähämäki, joiden matka katkesi ennen aikojaan, vieläpä hyviltä sijoituksilta. Myös Teemu Toikan kilpailu oli vaikea, eikä 12. sija varmastikaan tyydytä moninkertaista eSM-finalistia.

2. karsintaerän tulokset

1.	Eero Tuominen	Inertia SimRacing	19 kier.
2.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+0.960
3.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	+1.250
4.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	+2.071
5.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+2.486
6.	Toni Reunanen	SIMMSA Esports	+3.164
7.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	+3.373
8.	Jarno Sippola	Blue Rose Team	+6.972
9.	Teemu Ulmanen	Blue Rose Team	+7.279
10.	Lassi Juurinen		+10.090

 

 

Päälähtö

 

 

Startin tärkeys tiedettiin. Se tuli selväksi Hockessa, ja se nousisi ensiarvoisen tärkeäksi myös Zolderissa, koska ensimmäisten mutkien jälkeen paikat olisivat aniharvassa. Matias Vitikainen, liekö teippipalan avustuksella taasen, onnistui tehtävässään mainiosti ja otti paikkansa tuulenhalkojana. Kakkossijasta äityivät hurjaan taisteluun KOVA Esportsin Antti Ahola sekä Vitikaisen tallikaveri, Matti Kaidesoja. Kylmillä renkailla rinnakkain ajaminen ei ole helppo tehtävä, mutta kummankin kunniaksi on sanottava että osumilta vältyttiin tällä kertaa.

Taaempana ei oltu yhtä onnekkaita. Oskari Rinne haki ohitusta Christer AJ Anderssonista toiseen shikaaniin, mutta lukitsi renkaansa ja liukui pahaa aavistamattoman karsintaerän voittajan kylkeen. Andersson pyörähti poikittain, ja suma oli valmis. Inertian kuljettajista osumaa ottivat Anderssonin lisäksi myös Henry Salmén sekä Eero Tuominen, joka jäi jälkitilanteessa uudestaan Rinteen kolhimaksi. Ironista kyllä, olihan juuri heidän välinen taistelu karsintaerien parasta antia. Black Starin kuljettajista tyhjän arvan veti taasen Jesse Telkkälä, jota ehjät kilpailut ovat toistaiseksi karttaneet kuin ruttoa.

Osa kavereista onnistui suman väistämään hietikon puolelta - vaihtelevalla menestyksellä. Tästäkin riitti kilpailun jälkeen polemiikkia, ja erityisesti Antti Pihlajan katsottiin hyötyneen liikkeestään jopa kohtuuttoman paljon. Oli miten oli, löysi sijalta 26 lähtenyt konkari savun hälvettyä itsensä 15. paikalta!

Jo ensimmäisen kierroksen jälkeen näytti tilanne kärjessä Hockenheimin sprintin uusinnalta - Vitikaisella oli yli sekunnin kaula, ja takana seurasi KOVA:n mustanpuhuva keula. Avauskilpailun voittajan Valtteri Alanderin poissa ollessa jäivät mustat autot Aholan sekä Matti Sipilän ajettaviksi, ja heistä ensimainittu lähtikin tekemään parhaansa toistaakseen kahden viikon takaisen tapahtumat. Silloinhan juuri Ahola ja Alander ajoivat letkaa vetäneen Vitikaisen kiinni, ja suorittivat hänestä tyylipuhtaan ohituksen vain muutamaa kierrosta ennen loppua.

Heidän takanaan seurasivat Kaidesoja, Kim Eriksson, sekä Aleksi Elomaa. Kierrosta myöhemmin oli tästä porukasta yksi poissa.

Kim Eriksson ahnehti hieman liikaa viimeisessä shikaanissa ja ajautui salakavalasti radan vieressä vaanivaan rengasvalliin. Siitä hänen matkansa jatkui radan poikki kohti varikkomuuria, kimmoten takaisin keskelle pääsuoraa. Takana tulleet kuljettajat sokautuivat savusta, mutta vasenta reunaa seuranneet onnistuivat hänet väistämään. Valitettavasti vain Jonne Heikkinen ei tuota tilannetta ajoissa nähnyt, ja ajoi suoraan päin hitaasti ajolinjalta pois valunutta turkulaista. Kun tuossa kohtaa on nopeutta reippaasti yli 200 kilometriä tunnissa, voi seuraukset arvata. Näin päättyi kahden kuljettajan kilpailu silmänräpäyksessä. Eriksson lensi muurin yli suoraan varikolle, kun taas Heikkisen kettumobiili jäi puolet keulastaan menettäneenä keskelle rataa. Jatko-osumilta kuitenkin onneksi vältyttiin.

Kilpailu kuitenkin jatkui. Viidentenä liikkelle lähtenyt Matti Sipilä yritti kovasti selvittää tietään takaisin tuolle paikalle, esteenä pari sijaa kivunnut Dani Korpi. Danin johtama pakka oli jäänyt muutaman sekunnin palkintokoroketaistelusta, eikä hänen vauhtinsa selvästikään miellyttänyt Hocken paalumiestä. Tuloksena hyvä ja ansaittu ohitus, mutta liian rohkea linja viimeisessä shikaanissa johti hidastusrangaistukseen ja näin tippuikin Matti aina tuon pakan perälle, sijalle 8. Seurattavaa riitti, sillä näiden kahden lisäksi ajoivat samoista sijoista kilpaa myös vuoden 2017 suomenmestari Joni Heikkinen sekä pirteitä otteita esittänyt, perinteikkään Glacier Racingin lippua kantava Teemu Korhonen. Mikäli joku olisi ennen kautta sanonut Glacierin kahden Teemun väännössä Korhosen johtavan Valkeejärveä, ei varmasti kovinkaan moni tätä olisi purematta niellyt - onhan viimemainittu tunnettu formulaässä ja vieläpä moninkertainen eSM-finalisti. Nyt löytyi "Whitelake" kuitenkin vasta sijalta 17, Lassi Juurisen ja Antti Levoskan välistä.

Glacierin kuskeista puhuttaessa on nostettava esiin myös Sami Ristolainen. 19. lähtöruutu ei ollut se paras paikka ampaista liikkelle, mutta hän oli yksi niistä joka tuosta ensimmäisen kierroksen kevätsiivouksesta selvisi. Niinpä löysi Sami itsensä kymmenenneltä paikalta, aivan Ilkka Kattilakosken perästä. Kun ottaa huomioon ettei viime vuonna nähty finaalissa yhtään jääkarhua/läskisutta - ihan miten heidän logonsa haluaakaan tulkita - on tasonnosto ollut melkoinen.

 

 

Kilpailun puolivälissä alkoi näyttää selvältä, ettei Aholan vauhti tänään riittäisi Vitikaiselle. Toki jahtia vaikeutti myös Matti Kaidesoja, joka hiosti Anttia parhaansa mukaan. Taustalla vaani myös Aleksi Elomaa, vuoden 2016 suomenmestari, jonka kilpailuäly ja tilannetaju hakee edelleen vertaistaan. Se nähtiin kierrokselle 12 tullessa, kun Kaidesojan heikosti sujunut shikaani antoi Aleksille paikan, eikä hän toista kutsua tarvinnut. Liike ulkopuolelle, ja ykkössektorin nopeat mutkan tultiin rinnakkain, kaksi mestaria rengas rengasta vasten. Elomaa vei pidemmän korren, ja tuo liike valittiin myös ansaitusti kilpailun komeimmaksi ohitukseksi. Taistelu ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaikka Ahola kaksikolta karkasikin - sen verran ahnaasti liimautui Matti kilpakumppaninsa perään. Kumpainenkin vei kaluston ja toisensa aivan äärirajoille, mutta niin tekivät toki muutkin - aikaa ei enää aivan kauheasti ollut.

Miten sitten heidän takanaan? No, Inertian Dani Korpi oli taas kerran ajettu kiinni. Jos kaksi suomenmestaria taistelivat keskenään viimeisestä palkintokorokepaikasta, oli kolmas puolestaan hakemassa Danin paikkaa nimiinsä. Hänen tehtäväänsä ei kuitenkaan helpottanut aiemmin kärsinyt Matti Sipilä, joka haki rohkeaa liikettä toiseen shikaaniin. Yritys ei onnistunut, ja antoi Inertia-kuskille kiperästi kaivatun henkireiän. Sipilä koitti myöhemmin uudemman kerran, ja tällä kertaa myös onnistui ykkösmutkassa ottamaan tuon kutossijan nimiinsä.

Edempänä lähti Matias Vitikainen viimeiselle kierrokselle. Ero taakse oli kutistunut sekuntiin, mutta sehän riittäisi. Kauan oli Vitikaisen lopullinen läpimurto odottanutkin itseään - jo 2019 karsintasarjasta alkaen oli "Simpeleen Schumacher" väläytellyt vauhtiaan. Alussa häntä vaivasi suoritusvarmuuden puute - nopeus riitti, mutta varmuutta ei ollut. Sittemmin nuo ongelmat on selätetty, ja nyt tallin tason noustua aivan huipulle on tämä sympaattinen perheenisä valmis keräämään kovan työn hedelmät. Toiseksi ajoi Antti Ahola, joka lopulta jäi vain kuusi kymmenystä voittajasta. Kolmossijalle puolestaan kipusi Matti Kaidesoja, jonka taistelu Aleksi Elomaan kanssa päättyi muutamaa kierrosta ennen maalia ratkaisevaan ohitukseen. Valitettavasti sitä ei livekuviin asti saatu, mutta pistepotti oli kuitenkin lapualaiselle komea.

Elomaa oli siis neljäs, Dani Korpi viides, ja Matti Sipilä sisukkaan ajon jälkeen kuudes. Kunniamainintoina Sami Ristolaisen lisäksi on hyvä mainita myös sijalta 22 lähtenyt Toni Reunanen, jolle päälähdön 12. sija varmasti maistui, sekä jo karsintaerissä hyvin menestyneet Eetu Vainiokangas (14.) sekä Lassi Juurinen (15.). Varsinkin Vainiokankaan Raccoon Racing on salakavalasti noussut varteenotettavaksi tekijäksi kansallisissa ympyröissä, siitä osoituksena kolme kuskia tässäkin kilpailussa.

 

Päälähdön tulokset*

1.	Matias Vitikainen	Inertia SimRacing	19 kier.
2.	Antti Ahola	KOVA Esports	+0.628
3.	Matti Kaidesoja	Inertia SimRacing	+3.848
4.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	+5.776
5.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	+8.363
6.	Matti Sipilä	KOVA Esports	+9.614
7.	Joni Heikkinen	Williams Esports	+10.017
8.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	+11.782
9.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	+13.905
10.	Sami Ristolainen	Glacier Racing	+14.775

*Epäviralliset

 

Sprinttilähtö

 

 

Ja nyt palataan tarinan alkuun. Matias Vitikainen ja Matti Kaidesoja ovat joutuneet hiekalle, Matti Sipilä on puolestaan pelistä poissa. Paalulta sprinttiin lähtenyt Teemu Korhonen ei startissaan onnistunut, ja edelle livahti kuvassa esiintyvä, nopeaksi todettu herrasmies Iistä - Joni Heikkinen. Korhonen lipsutteli hieman lisää avausmutkissa, ja näin kaulaa taakse oli jo yli sekunti. Williams Esportsin sopimukseen nimensä vuodenvaihteessa laittanut Heikkinen on nyt tekemässä tosissaan paluuta huipulle, joka ei missään nimessä ole helppo tehtävä. Tämä paikka on hänelle kuitenkin tuttu - kärjestä kilpailun suvereeni hallinta lienee juuri se, mistä Joni parhaiten muistetaan.

Avauskierroksesta selvittiin pääosin ehjin nahoin, mitä nyt ensimmäisen mutkan tapahtumien lisäksi näyttivät shikaanit jälleen vaarallisuutensa. Tällä kertaa niistä ensimmäinen söi Ville Iivanaisen etusiiven. Päälähdön kaltaiselta kalabaliikilta kuitenkin onneksi vältyttiin.

Kolmoskierroksella nosti Aleksi Elomaa itsensä Korhosen edelle toiseksi, ja sai tuon liikkeen näyttämään helpolta. Nuo kaksi nimeä, pikkuformulat, ja teknisesti haastava rata? Ei ihme, että lähetyksessäkin tuli mieleen vuosi 2016 ja ensimmäiset Sim Racing eSM-finaalit. Tuntuu oudolta puhua nostalgiasta kun kyseessä on verrattain nuori laji mitä kansallisiin ympyröihin tulee, mutta hieman kaiholla tuotakin pätkää varmasti moni katselee. Paljon on tuostakin nimiä vaihtunut, vielä enemmän autoissa maalaukset. Knoppina mainittakoon, että tasan kaksi kuljettajaa tämän vuoden karsintasarjasta olivat saman tallin riveissä jo 2016 finaaleissa - Kim Eriksson (Black Star Racing) ja Teemu Valkeejärvi (Glacier Racing).

No, menneisyys sikseen. Mennään takaisin tähän päivään, sillä kilpailu on vielä vasta alussa. Vitikaisen tiputtua kärjestä oli Antti Aholalla kaikki avaimet käsissään. Hän selvisi ensimmäisen mutkan tapahtumista kolhuitta, ja oli nostanut itsensä nopeasti neljänneksi. Perässä hänellä oli Dani Korpi, joka löysi itsensä taas kerran hyvästä paikasta - varsinkin, kun selustaa suojasi tallikaveri Ilkka Kattilakoski. Seitsemännellä sijalla seurasi puolestaan jo päälähdössä vakuuttanut Toni Reunanen!

Kaikkea muuta oli sen sijaan Miika Haapasen tähänastinen kausi, eikä se sprintissäkään lähtenyt parempaan suuntaan. Lassi Juurisen hyvä kilpailupäivä koki kolauksen viidennellä kierroksella miehen spinnattua ensimmäiseen shikaaniin. Oskari Rinne jarrutti väistääkseen Juurista, jonka seurauksena Haapanen kolautti perään. Sekä Rinne että Haapanen joutuivat varikolle korjaamaan autoja.

 

 

Paljon paremmin ei käynyt myöskään Henry Salménille. Edessä nahistelivat Teemu Valkeejärvi sekä Raccoon Racingin Timo Karjalainen, taas kerran ensimmäiseen shikaaniin tullessa. Autot osuivat yhteen, Karjalainen pyörähti, ja auto valui suoraan sinänsä oikean väistöliikkeen tehneen Salménin eteen. Valitettava tilanne, mutta myös hyvä muistutus siitä kuinka tärkeää on painaa jarrua mikäli auto pyörähtää radalle. Paikallaan olevan esteen väistäminen kun on huomattavasti helpompaa kuin liikkuvan. Oli miten oli, jäi Salménin matka siihen. Kaikkiaan kilpailun puoliväliin mennessä oli keskeyttäjiä saatu viisi kappaletta, mikä ei sinänsä ole niskakarvoja nostattava määrä kun puhutaan 30 kuljettajan joukosta ja vaativasta radasta. Toki vaurioita oli lisäksi kärsinyt muutama muukin kuljettaja, mutta yleisesti ottaen kilpailu oli puhdasta - joskin myös hieman hiljaisempaa kuin päälähdössä, ainakin kärjen osalta.

 

Valkeejärvi selvisi tuosta aikaisemmasta tilanteesta, ja löysi itsensä esittämästä melko hyvää Jarno Trulli -imitaatiota. 13. sijalla majaileva tamperelainen oli nimittäin saanut peräänsä kolme Black Star Racingin autoa - perällä Kim Eriksson, edessään Jesse Telkkälä, ja Valkeejärveä lähimpänä vaanimassa Toni Lähteenmäki. Lukemattomia mitaleita perinteisten kilparatojen puolelta kahminut neljännen polven autourheilija yritti hetken hakea paikkaa Teemusta, kunnes Telkkälä halusi edelle. Eriksson osoitti Black Stareilla koreografian olevan kunnossa ja seurasi esimerkkiä, joten Lähteenmäen tehtäväksi jäikin vain pidätellä takaa rynnistävää Matti Kaidesojaa.

Kyllä, sitä samaa Matti Kaidesojaa joka ensimmäisessä mutkassa jäi sijan 20 huonommalle puolelle! Nyt lapualainen oli kuitenkin noussut jo sijalle 16 Lähteenmäen jäätyä jalkoihin heti kättelyssä. Viisi kierrosta aikaa, ja Black Star -junaan matkaan muutama sekunti. Edessä Valkeejärvi määräsi edelleen tahtia, eikä hievahtanut sijaltaan yhtään mihinkään - ei, vaikka Telkkälä kuinka yritti ajaa takaa. Välissä taas Eero Tuom-

Siis mitä?

Kyllä, jostain kumman syystä sijalla 12 olleen Eero Tuomisen auto oli hävinnyt radalta hetkeksi aikaa, ja ilmestynyt uudestaan n. 3 sekuntia taaemmaksi - Valkeejärven ja Telkkälän väliin. Eriskummallinen verkkoyhteyshäiriö, jonka tyyppistä harvoin näkee, varsinkin kun Tuominen itse sanoi jatkaneensa hyvää kilpailuvauhtia vaikka menettikin yhteyden hetkeksi. Oli miten oli, pääsi Telkkälä kuittaamaan Inertia-kuskin hetkeksi, mutta Eero taisteli takaisin! Jesse piti kuitenkin pintansa, kun taas Kaidesoja sillä välin hyödynsi ruuhkan ja ohitti Erikssonin. Suurin hyötyjä koko härdellistä oli kuitenkin Teemu Valkeejärvi, joka kuin varkain onnistui pääsemään jahtaajiltaan karkuun.

Edempänä oli myös toinen letka, ja senkin keulalla komeili Glacier Racingin auto. Sami Ristolainen koitti parhaansa mukaan torjua Antti Pihlajan hyökkäyksiä, mutta kuljettajilta loppui toiseksi viimeisellä kierroksella - taas shikaanissa, joskin loivassa sellaisessa - tila kesken. Renkaat osuivat yhteen, ja senhän tietää miten siinä käy. Zolderin seinät lienevät Tenochtitlánin peruja, niin hanakasti ovat ne keränneet uhreja tässäkin kilpailussa. Onneksi sivullisilta uhreilta kuitenkin vältyttiin.

Viimeisen kierroksen alussa nähtiin vielä yksi ohitus, kun Eero Tuominen nappasi Telkkälältä omansa pois radan toisessa mutkassa. Matti Kaidesoja yritti myös löytää paikkaa, mutta joutuikin sen sijaan neulansilmässä Kim Erikssonin hyökkäyksen kohteeksi. Turkulainen syöksyi ulkopuolelle radan 8. ja tiukimpaan mutkaan, mutta yritys oli tuhoon tuomittu. Kolme rinnan ei tilaa löytynyt, ja renkaiden osuttui nurmikolle oli Eriksson kohtalo selvä. Maaliviiva toki ylittyi, mutta sijoitukseksi jäi vaatimaton 19. paikka.

Vaatimattomuudesta ei kärjessä sen sijaan tarvinnut puhua - ei, vaikka siellä olikin yksitavuisen keskustelun maailmanmestari itse. Ei siis Sir Jack Brabham, vaan Joni Heikkinen. Hän oli onnistunut pitämään eron taakse käytännössä muuttumattomana koko kilpailun ajan, eikä Elomaa voinut iiläisen vauhdille tällä kertaa yhtään mitään. Näin oli suomenmestari palannut voittojen tielle, toinen vanavedessään! Teemu Korhonen onnistui pitämään kolmossijan ennen Antti Aholaa - ja tämä osoittautuikin ensiarvoisen tärkeäksi seikaksi osakilpailuvoiton kannalta...

Puoli minuuttia myöhemmin, sijalla 17, saapui maaliin nimittäin Matias Vitikainen. Hän oli noussut viimeisten kierrosten aikana sijoituksia autojen sinkouduttua yksi toisansa jälkeen edestä pois, ja näin onnistui Inertia-kuljettaja keräämään lopulta 14 pistettä sprinttilähdöstä. Päälähdön satkuun ynnättynä tulee summaksi 114, ja se puolestaan oli kaksi enemmän kuin Aholalla. Niinpä toivottomalta alkuun näyttänyt tilanne kääntyi kuin kääntyikin Vitikaisen eduksi, ja simpeleläinen pääsi juhlimaan hänen ja samalla myös Inertia SimRacingin ensimmäistä osakilpailuvoittoa eSM-tasolla!

"Race was bad but car was good. Ei vaan, ensin oli erittäin iloinen kisa ja sitten perään surullinen kisa. Lopputulos kuitenkin maksimi eli ei voi valittaa", kertoo Matias kilpailun jälkeen. Tunnelmat olivatkin enemmän helpottuneet kuin katossa, sillä kabiinissa koettiin varmastikin melkoinen tunteiden vuoristorata kuluneen 15 kierroksen aikana.

Sprinttikilpailun onnistujiin on nostettava myös jo aiemmin mainittu Toni Reunanen, sekä kaksi hyvin puhdasta kilpailua ajanut Eetu Vainiokangas. Onnistujiin on myös nostettava kaikki ne, jotka pitivät autonsa ehjänä. Suurimman nettonousun sprintissä teki Blue Rose Teamin Teemu Ulmanen, jonka 30. lähtöruutu vaihtui 16. sijaan - hieno paikkaus päälähdön karvaan pettymyksen jälkeen.

 

Sprinttilähdön tulokset*

1.	Joni Heikkinen	Williams Esports	15 kier.
2.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	+1.626
3.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	+2.378
4.	Antti Ahola	KOVA Esports	+2.600
5.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	+4.492
6.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	+5.799
7.	Toni Reunanen	SIMMSA Esports	+10.209
8.	Eetu Vainiokangas	Raccoon Racing	+13.420
9.	Tomi Katila	Black Star Racing	+13.598
10.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	+21.838

*Epäviralliset

Pistetilanne 2/5 osakilpailun jälkeen*

Sijoitus	Kuljettaja	Talli	Pisteet
1.	Matias Vitikainen**	Inertia SimRacing	228
2.	Antti Ahola	KOVA Esports	216
3.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	188
4.	Matti Kaidesoja	Inertia SimRacing	172
5.	Kim Eriksson	Black Star Racing	138
6.	Valtteri Alander**	KOVA Esports	136
7.	Tomi Katila	Black Star Racing	134
8.	Joni Heikkinen	Williams Esports	124
9.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	109
10.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	105

*Epäviralliset

**Varmistanut finaalipaikkansa

 

Siinä siis kauden toisen osakilpailun tapahtumat! Seuraavia kilpailuita odotellessa kannatta käydä tutustumassa vaikkapa pääyhteistyökumppanimme Logitech Gamingin tarjontaan! Menossa mukana myös Fixus sekä Webasto - mitä parhaimpia tuotteita heilläkin tarjolla.

Kausi jatkuu toukokuun 16. päivä, ja silloin ajetaan Englannissa, näyttämönä Donington. Nopea ja kapea rata, joka edustaa englantilaista moottoriurheilukulttuuria parhaimmillaan. Haasteita riittää niin kuuluisan "Old Hairpinin" kuin monien muidenkin kiperien kurvien selättämisessä, jännitystä puolestaan alati elävässä pistetilanteessa. Kausi saavuttaa puolivälinsä, joten nyt viimeistään kannattaa karistaa ruosteet pois nivelistä ja unihiekat silmistä!

 

Kuvat (c) FiSRA/Iku Merikalla

---