Aikaisemmin esiteltiin kaksi suomenmestaria sim racingin ulkopuolelta, ja nyt on kolmannen vuoro. Christer Andersson oli 2000-luvulla maamme lupaavin pienoisautoilija, jonka menestykset eivät rajoitu pelkästään kotimaan kamaralle. Pitkä ura radio-ohjattavien parissa päättyi 24-vuotiaana, mutta kilpailuvietti... No, mehän tiedämme: Ei siitä pääse oikeastaan koskaan eroon. Niinpä hän on nyt päätynyt sim racingin pariin, ja mikäli Vuoden Tulokkaan palkintoa sekä finaalipaikan saavuttamista ensimmäisistä karsinnoistaan katsoo, ei vauhdin puutteesta voi Anderssonia täälläkään syyttää. Tarinoita löytyy vuosien varrelta jos jonkinlaistakin, eikä pikainen katsaus pienoisautoilutaustaankaan liene pahitteeksi!

Ikä: 29 vuotta

Kotipaikka: Mäntsälä

Talli: Inertia SimRacing

 

eSM:

2021: Karsintasarjan 9.^*

^{*Jakoi sijoituksen Matias Vitikaisen kanssa}

 

Allaoleva haastattelu on nauhoitettu keskustelu, ja ainoat muutokset koskevat kirjoitusasua. Haastateltavan puhetyyli sekä murre on pyritty pitämään alkuperäisenä. Kysymykset sekä vastaukset esitetään leikkaamattomina, mutta mahdolliset itsensä toistamiset on karsittu niissä tapauksissa, joissa se ei ole selkeästi tarkoituksellista.

 

Milloin aloitit sim racingin?

- No ihan jos accounttia (käyttäjätietoja iRacing.comista) menee katsomaan, niin mä alotin 2020 keväällä. Oikeestaan se oli ihan vaan testi, menin Logitechin ratti sylissä kokeilemaan rookie-Mazdaa ja sitten tota, aattelin et ehkä nyt ei ole ihan vielä oikea, tai hyvä aika miettiä ajamista vakavammin. Siinä sitten syksyllä sain kaikki kämppähommat valmiiks, hommasin rigin itelleni, ja sitten ruvettiin siinä ajelemaan. Mentiin PRCF-sarjaan (Porsche Racing Club Finland) heti, ja se meni ihan ok.

 

Mikä sai sut alottamaan lajin?

- Mä oon ollu aina kiinnostunu moottoriurheilusta, se on ollu aina lähellä sydäntä. Pienestä asti oon pitäny autoista, ja sillon pikkupoikana alotin ajamaan RC-autoilla. Sitä ajoin 15 vuotta, ja siinä on aina ollu sellanen 'rakkaudesta lajiin' (asenne), vois sanoa. Sitten ku RC-puolella ura loppu niin mä näin tässä (sim racing) uuden mahdollisuuden elää sitä RC-uraa uudestaan.

 

Voitaski mennä tohon sun RC-uraan. Se on kuitenkin aika pitkä ja ilmeisestikin kovin menestyksekäs myös. Sähän et ole ainut RC-autokuljettaja ketä meillä finaalissa on, Henkka (Henry Salmén) tulee tässä vielä myöhemmin esiteltäväksi. Mutta, sulla on ollut ilmeisesti tuloksia ihan kansainvälisissäkin ympyröissä... Kerro vähän siitä sun RC-autourasta; mistä se alkoi, miten siitä mentiin eteenpäin, ja missä kohtaa sä huomasit että tässä saattaisi pärjätäkin?

- Nojoo, tota... Kaikkihan lähti siitä kun, olinkohan mä nyt 7 vai 8-vuotias. Silloin kovasti mietittiin vanhempien kanssa että mikä olis sopiva harrastus. Kokeiltiin jääkiekkoo, kokeiltiin jalkapalloo, käytiin sählyssä...  Ei se koskaan ollu sellasta palavaa et olisin halunnu tehdä sitä pidempäänkin. Isä sit jossain kohtaa hokas et poikahan tykkää autoista aika paljon, käy aina tutkimassa mitä sieltä konepellin alta löytyy... Hän sit näki lehti-ilmotuksesta et Järvenpään seurakunnan pienoisautokerholla olis tällanen kokeilumahdollisuus, päätti käydä käyttämässä poikaa siellä. Kokeilin sit sitä ensimmäistä kertaa, siellä oli sellanen kerhoauto millä pääs kokeilemaan, menin ajamaan sit sillä yhden runin jonka jälkeen kerhon ylläpitäjä tuli kysymään et "Ajaako poika ensimmäistä kertaa?" Isä sit vastas myöntävästi ja (kerhon ylläpitäjä) sit totes et "Kyllä tossa ajamisessa on heti sellasta silmää"... Siitä sitten joulu tuli, avasin lahjat ja siellä oli sellanen RC-auton kasaussarja. Laitettiin auto nippuun ja ruvettiin sit käymään Järvenpään seurakunnan kerholla treeneissä. Uudenvuoden jälkeen oli ensimmäiset kisat ja se lähti siitä sit lutviutuu, alko tulee ihan hyvääkin kehitystä siinä... Kolmen vuoden jälkeen mä voitin ensimmäisen nuorten suomenmestaruuden. Ajoin vähän aikaa nuorten sarjassa, mut aika nopeestikin tein hypyn ihan (yleiseen) SM-sarjaan, jossa sitten muutaman kauden jälkeen otin ensimmäisen suomenmestaruuden - tosi nuorena, mä olin sillon 12-vuotias.

Oho.

- Siinähän on sellanen juttu että ne ketä vastaan mä ajoin oli ihan ammattikuljettajia, kiersivät silloin kansainvälisesti. Toi (suomenmestaruus) poiki sillon jonkin verran huomiota. Musta kiinnostuttiin ulkomailla, ja pääsin sitten ensimmäiseen isompaan kansainväliseen kisaan. Se oli Saksassa, LRP Masters, ja mun ensimmäinen veto oli sen verran päräyttävä et mä taisin olla 30:s. Mukana oli joku 150 kuljettajaa, ja mä taisin olla sellanen vaahtosammuttimen kokonen siellä isojen miesten keskellä. Pätkin niitä sillon ihan huolella! (Naurahtaa) Jenkeistä tuli sitten puhelu et otetaan sut kehityskuljettajaks, hommataan sulle kaikki tavarat, niin pääset nyt sitten kiertämään lisää kansainvälisiä kisoja ja kehittymään tiimin mukana. Ei siinä, koko juttu sai sitten tuulta allensa, (voitin) suomenmestaruuksia enemmänkin ja rupes tulee myös kansainvälistä menestystä. Kolme kertaa nuorten EM putkeen, ja myöhemmin sit oli EM-finaaleja, sekä Houstonissa olin MM-kisojen A-finalisti eli 10 parhaan joukossa. Se on ehkä yks mun kovimpii saavutuksia RC-autopuolella. Myös EM-kotikisoissa (2010) olin podiumilla, EM-hopealla.

 

Noi on melko vahvoja tilastoja, ja jokainen voi myös tässä kohtaa kotisohvilla Googlettaa nimen Christer Andersson ja RC, sieltä löytyy nimittäin melkosia uutisia. Pakko muuten tässä kohtaa sanoa että 2010 oli jätkällä melko komee pystytukka!

 

 Christer Andersson, tehtyään sopimuksen Capricorn-tallin kanssa. Lähde: RedRC.net

- Joo... (naurua)

Oliko geelii vai vesikampaus?

- Tais olla märät hiukset ja geeli...

 

Se oli siihen aikaan kuuminta hottia. No, takas aiheeseen - ilmeisesti ajoit sähkö-RC:tä kuitenkin? Noissahan on melko paljon eri luokkia...

- Nojoo, mun pääsääntösenä luokkana oli sähkörata-autot. Ajoin myös polttomoottoriautoja, se oli semmonen lyhyempi stintti sitten että... pääsponsori keskitty sähköluokkaan ja sähkörata-autoihin, niin preesenssi oli enemmän siellä sitten.

 

Sä oot nyt 29-vuotias, et kuitenkaan mikään ikäloppu missään nimessä - toivottavasti ainakaan, koska me ollaan samanikäsiä! Mikä sai sut sitten lopettamaan RC-autoilun? Oliko siihen joku erityinen syy, vai oliko se vain erään aikakauden päätös?

- Siinä nyt tuli... Mä lopetin uran, olin 24-vuotias, ja siinä kohtaa piti oikeestaan valita että lähenkö mä ihan oikeesti ammattikuljettajaks, vai onkse sitten enemmänkin sellasta... No, mun piti päättää et mitä mä haluun mun elämältä. Tossa oikeestaan oppi että RC-puolella on lukuisia ammattilaisia, jotka tekee ihan elantonsa sillä ajamisella, ja mä olin nyt siinä kulminaatiopisteessä et piti tehdä se päätös - lähdenkö mä opiskelee vai turvaudunko mä siihen et oon aina nopee tässä RC-autoilussa? Päätin sitten että okei, skaalataan ajamista vähän alas ja lähen opiskelemaan, mut sit mä huomasin et se huipputasolla pysyminen ei oikein onnistu jos opiskelet samalla etkä keskity täysillä siihen. Siinä kohtaa sitten totesin että on fiksumpaa keskittyä opintoihin ja hommata ittellensä ammatti.

 

Se sama päätös on monilla urheilijoilla jossain vaiheessa edessä, varsinkin jos ei ole jo valmiiksi esim. maailmanmestari. Kuinka suuri tuo ammattikuskien määrä sitten on Suomessa, Euroopassa, maailmalla? Et onkse kirkkain kärki kuinka kapea?

- Suomessa mun aikaan oli kolme semmosta (kuskia), jotka vaan kiersi ympäri maailmaa koko aika ja sai sitten rahaa, hyviä summia siitä ajamisesta.

Juu, mut se on varmaan sitten hyvin pieni joukko? Et siihen pitää sit pärjää?

- Siis joo, puhutaan ihan marginaaliosuudesta. Se on tosi suppee määrä siellä ihan kirkkaimmassa kärjessä ketkä oikeesti tekee hyvää rahaa sillä ammatillaan.

 

Mites sitten toi investointi RC-autoilussa? Siinä on kuitenkin autot itsessään, niiden huoltaminen - no sulla tuli tiimin puolesta, mutta noin niinkun yleisesti - millasista summista puhutaan kun ottaa huomioon matkustuksen, mahdolliset luvat, kaluston ja kaikki tämmöset?

- No tota, silloin parhaimpina aikoina mulla saattoi olla meno-paluu -lentoja 16 kappaletta vuodessa, ympäri maailmaa. Ainakin kerran kuukaudessa lähettiin jonnekin. Kyllähän siinä aika sievoinen summa tulee, kun alkaa näitä kaikkia kuluja ynnäämään... Ihan tarkkaa lukua en nyt tästä pysty lonkalta heittämään, mutta matkojen määristä voi jo päätellä että jonkin verran saa kahisevaa palamaan.

 

Kyllä siinä lompakkoa saa kaivaa - ei siinä, kyllä sitä saa sim racingissäkin kaivaa jos haluaa kalustoon panostaa! Matkustuskulut on ehkä sitten vähän pienemmät... No, 2019 aloit sitten ajelemaan simuja, eka höntsänä ja sitten ajan kanssa, kunnes mukaan tuli PRCF Sim Racing -sarja jossa sut oikeestaan huomattiin ekaa kertaa. Millanen toi lajin alottaminen oli noissa ympyröissä, kun puhutaan kuitenkin PRCF:stä joka on aika lailla herrasmiessarjana tunnettu, ja sä erotuit sieltä sellasena kuljettajana, joka... mites mä tän muotoilisin kauniisti... ei mahdu sellaseen herrasmieskuljettajan muottiin! Tuliks siitä kuinka paljon sanomista?

- Hahah, no tota... toi on... joo. Mä ymmärrän täysin mitä sää sanoit, ja oikeestaan se että mä oon ajanu siellä korkeella RC-autopuolella pitkään, niin siellä sä muokkaudut sellaseen tietynlaiseen muottiin, et joko sä yrität, tai sit jos sä et yritä niin sun on ihan turha haaveilla voitosta. Tässä vaiheessa mä en ollu sillain kypsä ymmärtämään, miten sim racingissä lähestytään tietynlaisia tilanteita. Oikeestaan menin sillä vaistolla, mikä oli rakennettu mun selkärankaan... Mulla oli myös RC-autopuolella melko aggressiivinen tyyli ajaa, et jos nään että tässä on paikka, niin mä suuremmalla todennäkösyydellä lähen yrittämään sitä ku jätän käyttämättä. Varsinkin ensimmäiset kisat siinä PRCF-kaudella, niin tota... varsinkin nyt jälkeenpäin katottuna kun on sim racing -kuljettajana kasvanu, niin kyllä siinä muutama (tilanne) olis semmonen mitä nyt tekisin toisin.

 

Kuinka suuri muutos on lähteä RC-autoilusta sim racingin pariin, varsinkin kun sim racingissä hieman yllättäen asiat tapahtuu hitaammin?

- Onhan se suuri muutos. Tiettyjä lainalaisuuksii sä pystyt suoraan skaalaa pienoisautoilusta sim racingiin, mut sit se kokoero, et sulla on oikeesti auto jossa on massaa, tilanteet tapahtuu paljon hitaammin minkä mainitsitkin... Se on tosi suuri ero, ja sen takia se lähestyminen pitäski muokata sen mukaan et sä pystyt ottamaan noi asiat huomioon ajamisessa ja kilpailemisessa.

 

Nyt kun RC-puolellakin ollaan nähty että tutut nimet kuten sinä pystyt pärjäämään eSM-tasolla ja tekemään tuon harppauksen sim racingiin, niin uskotko että sieltä on laajempikin muuttoliike tulossa? Varsinkin sellaisten keskuudessa, joilla on tuo sama päätös ammattilaisuudesta edessä?

- Kyl se hyvin mahdollista on. Muutamat mun RC-kaverit onkin laittanu viestiä et ne on seurannu näitä mun kisoja ja kyselleet paljon, (ja sanoneet) et näyttää todella hauskalta hommalta... Kylhän se aina mahdollisuus on et sieltä puolelta voi tulla siirtymää, et on esimerkiks nähny et mä oon ajamassa täällä... Voi olla että tulee porukkaa, ja olis hienoo et saatais lisää kuljettajia tämänkin harrastuksen pariin!

 

Joo no pitääkin ruveta kattelemaan tota Vuoden Tulokas -palkintoa ja sitä et poistetaanko RC-kuskit sieltä kokonaan, kun teillä on liian kova kilpailukokemus...!

- Hahaha!

...Noniin, joka tapauksessa... Christer Andersson; olit Vuoden Tulokas 2021 Digital Racing eSM-karsintasarjassa, ja ekat eSM-finaalit tulossa. Sulla on vielä hyvin nuori ura, mutta mikä on tähän mennessä paras lajiin liittyvä muisto nimenomaan sim racing -puolelta?

- No nyt kysyit pahan... Tää oli ihan älyttömän hieno juttu, et mä en ihan lähteny hakemaan ensimmäisistä eSM-kisoista finaalipaikka... Mut jos kysyt hienointa muistoa, niin kyllä mä sanon että se PRCF:n Interlagosin paalu, se aika-ajo, ni... Se on mun mielestä sellanen asia joka oli työvoitto, koska sillon mä tein ihan älyttömästi töitä ja sain hirveesti kilpailuviettiä siitä että (Jonne) Ollikainen oli niin paljon nopeempi ku minä. Yritin sillon tehä kaikkeni et saisin nopeesti kurottua sen eron kiinni. Se Interlagosin aika-ajo oli aika tiukka paikka, koska Ollikainen sai ensimmäisen kierroksensa aikasemmin maaliin ku minä ja se ajo sillon saman tien pohjat, sitten tuli mun vuoro ja pääsin hiukan edelle... Ollikainen toisella kierroksella veti sit todella kovan ajan ja otti sen paalun pois multa, niin siinä kohtaa pystyin vielä sen paineen alla tekemään omalla viimeselläni ajan jolla pääsen edelle. Se oli semmonen mitä oon jälkeenpäin mielessäni mehustellu...

(Toim. huom. voit katsoa lähetyksen kyseisestä kilpailusta tästä napsauttamalla! Linkki vie suoraan aika-ajoihin.)

Se on kova suoritus, kun tietää että Jonne Ollikainen on kuitenkin tuon sarjan kummatkin mestaruudet voittanut, ja oli iRacingin Rallicrossin MM-sarjan vuoden tulokas, ajeli sielläkin osakilpailuvoittoihin... melko kova päänahka siis. Mutta, mikä on sun suurin vahvuus kuljettajana?

- Tän asian voi toki nähdä kahdella tavalla... Mun suurin vahvuus on ehkä paineen alla ajaminen, et mä harvemmin sorrun jos mua paineistetaan. Toinen jonka ottasin tähän rinnalle, etten valitsis ehkä yhtä ainoota, on sitten se että kuinka ohitus suoritetaan, ja kuinka hanakasti lähetään sitä paikkaa hakemaan.

Tosta on varmaan ollu näillä pikkuformuloilla enemmän hyötyä kuin Porscheilla, vai...?

- No Porsche on tavallaan turvallisempi. Formulan kanssa huomas et siin saa olla aika tarkka, kontaktia tulee paljon helpommin niin pitää olla varmempi siitä tilanteesta kun lähtee yrittämään ohitusta. Porschella tietenkin siinä on vähän mahdollisuutta ottaa tukea, eikä ole niin katastrofaalista jos tapahtuu pieni arviointivirhe.

 

Jees. No, työhaastattelukysymykset jatkuu... Mitkä on sun suurimmat heikkoudet kuljettajana?

- Mmh, suurimmat heikkoudet... sanotaanko näin et ehkä... No, aika-ajot on ollu mulle tosi suuri (haaste), tai siinä mulla on tässä nyt ollu vaikeuksia, kun tää on tosi erilaista verrattuna pienoisautoiluun. Siellä sai viisi minuuttia kiertää rataa ja ajat laskettiin yhteen, eikä tarvinnu oikeestaan yrittää sitä ultimaattista kierrosta, kun taas tässä sen yhen kierroksen on onnistuttava nappiin. Sitä en oo saanu oikein jiiriin vielä näin lyhyessä ajassa, et se on yks mun heikkous. Toinen on ehkä vielä sen auton hallitseminen stintin yli, et sä pystyt hallitsemaan sun renkaita ja polttoaineen kulutusta. Se on sellanen asia jota näin lyhyessä ajassa ei voi vielä saada nappiin, vaan vaatii sitten sitä kokemuspuolta.

 

Niin, tän vois tiivistää epäreilusti siten että jos yhden kierroksen vauhti ja kilpailuvauhti ovat niitä heikkouksia, niin mitkä ne vahvuudet sitten on...?

- (Naurua)

No, toi yhden kierroksen vauhti on tosi yleinen ongelma, ja stinttivauhti on sit sellanen joka monilla kestää saada kuntoon.

- Juu, ja kyllä jos mä saan kierroksen osumaan niin se on hyvä kierros. Se et kuinka usein se sit tapahtuu... Kilpailussa sit taas tää formula on onneks ollu sen suhteen armollinen ettei niitä renkaita tarvii miettiä, et auto yleensä paranee stintin loppua kohden. Se on ollu itelle ainakin tässä eSM-karsinnassa todella hyvä juttu.

 

Uran ensimmäinen eSM-finaali on (nauhoitushetkellä) tulossa hieman vajaan kuukauden päästä. Jännittääkö?

- Noh... sanotaanko näin että oon vähän altavastaajan asemassa, et ei silleen pahalla tavalla jännitä. Mua jännittää hyvällä, et hienoo päästä kokemaan tää ja tosi makee päästä ajamaan kilpaa muiden kovien kuskien kanssa, se on aina semmonen kasvun paikka siellä. Niinhän sitä sanotaan et oppii paremmilta ja näin pois päin, et se on hyvä porukka olla mukana.

 

Puhuttiinkin jo RC-autoilusta, sim racing tässä on tietenkin se pääaihe, niin... löytyykö sulta muita harrastuksia?

- Joo, mä löysin tossa kaks vuotta sitten maastopyöräilyn, mulla on semmonen sähkömaasturi. Se on ollu itelle sellanen missä voi päästää höyryjä, et otat pyörän ja lähet tonne metsään rytyyttämään... Ollu positiivinen juttu aina ettei kaikki arki pyöri pelkästään työn eikä sim racingin ympärillä, vaan pystyy yhdistämään tällasen kolmannen elementin, mikä on liikunnallinen muoto vielä niin se auttaa jaksaa keskittymään sitten ajamisessa, töissä, ja muutenkin tuottaa hyvää oloa. Se on ollu hyvä juttu.

 

Nyt kun tässä oon haastattelun aikana kuunnellu taustaääniä, niin tuli mieleen... Sulle tuli hiljattain perheenlisäystä, miten se on vaikuttanut sun finaalivalmistautumiseen?

- Hahhah, joo... nytten tossa on kolmeviikkonen vauva niin sanotusti kyydissä, et kylhän se omia haasteita tuo. Sanotaanko et treenaaminen on nyt paljon täsmällisempää ja ihan täysin turhia kiekkoja ei pysty heittämään samalla tavalla kuin ennen vauvaa. Ajosuunnitelmat on tehty etukäteen että millon ajetaan, paljon ajetaan, ja vähän etukäteen täytyy jo sketchata et mitä asioita niissä treeneissä ottaa huomioon, et ei vaan istuta rigiin ja lähetä kruisailemaan kovin helposti.

 

Jees, otetaan tähän loppuun kolme pikakysymystä: Jari Litmanen vai Teemu Selänne?

- Kyl mä sanon et Teemu Selänne.

  (Jari 4 - 6 Teemu)

Mika Häkkinen vai Kimi Räikkönen?

- Häkkinen

 (Mika 3 - 7 Kimi)

Pepsi vai Coca-Cola?

- Hmmmmf... Se kyllä... se riippuu!

Jos toinen pitää valita?

- Jos toinen pitää valita, niin... tää on kyllä paha. Noi kaks ekaa meni ku vettä vaan, mut täs mä kyllä mietin että... No tavallaan mä haluisin sanoo Coca-Cola, mut nyt mä oon ite juonu tässä Pepsiä varmaan viimeset kolme kuukautta koska why not, heh? En mä tiiä, mä veikkaan et 90 pinnaa sanoo kokis niin mä sanon Pepsi.

 (Pepsi 6 - 3 Coca-Cola)

Kiitos, Christer! Se oli siinä, jos sulla ei ole mitään lisättävää.

- Kiitos!

---