Karsintasarjan päätöskilpailussa on aina oma tunnelmansa. Nykyisellään jokakeväinen rutistus on raaka, vaativa, ja vaikkakin palkitseva, ei paineiden merkitystä sovi aliarvioida. Kävi miten kävi, seisoo lopussa ainakin yksi kiitos - kesäloma.

Sitä ennen täytyisi kuitenkin ajaa vielä kilpaa. Osalla kuskeista oli finaalipaikka jo taskussa, joten he lähtivät tavoittelemaan lähinnä parannusta omaan sijoitukseensa pisteissä tai mahdollisesti tarjoamaan apuaan tallikavereille, jotta finaaliin saataisiin mahdollisimman monta saman tallin edustajaa. Totuuden nimissä tuo tehtävä ei Long Beachin katuradalla tulisi olemaan helppo, sillä täällä harvemmin pystytään taktiikkapelejä suorittamaan. Toki ohittaminen on vaikeaa, joten sinänsä viekas kuski pystyisi pidättelemään takaa tulevia saalistajia samalla, kun kaveri edessä painaa horisonttiin sen minkä kerkeää. Ehkäpä tuollainenkin tilanne jossain vaiheessa nähtäisiin... tai sitten ei. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa totuuden hetki oli käsillä, ja varsinkin pistekuplassa olevien kuljettajien tunnelmat sen mukaisia. Harva antoi suoraan kommenttia, mutta Jonne Heikkinen avasi esm.gg:n haastattelussa sanaisen arkkunsa:

”Hieman pelottaa se karsintaerä. Jos siellä jotain tapahtuu, niin kausi oli siinä", totesi Jonne. "Tiukille menee todennäköisesti, pitäisi aika lähelle top 10-sijaa ottaa molemmista kisoista [päälähtö ja sprinttilähtö], että riittää finaaleihin”

Myös monilla muilla oli varmasti samankaltaisia ajatuksia. Antti Levoska lähtisi kaukaa, Toni Lähteenmäki oli juuri ja juuri viimeisessä paikassa kiinni, ja takana seurasi liuta kovia haastajia - etunenässä Matti Sipilä. Ensimmäiset ratkaisut nähtäisiin jo karsintaerissä - sinne siis!

 

Ensimmäisen erän mielenkiinto kohdistui pääasiassa kahteen kuljettajaan: Teemu Toikkaan, jonka hurjat nousut Doningtonissa ja Indyssä antoivat hänelle vielä hiuksenhienon mahdollisuuden finaaliin saakka, sekä Riku Alataloon. Viimemainittua ei olla karsintasarjassa nähtykään sitten viime vuoden toisen osakilpailun Zandvoortissa, joka oli tämän vuoden autovalinnan huomioon melkoinen yllätys, onhan Riku aina ollut formuloilla sangen nopea. Ei siinä, GT-autoillakin meriittilistalta löytyy mm. vuoden 2018 eSM-hopea; kilpailu, joka muistetaan parhaiten hänen, Matti Kaidesojan, sekä Kim Erikssonin huimasta voittotaistelusta.

Nuo ajat ovat kuitenkin ollutta ja mennyttä. Rikun panos on tällä hetkellä ymmärrettävästi muualla, eikä edes yksi aikamme lahjakkaimmista ja nopeimmista kuljettajista pysty rajallisella treenillä ihmeisiin. Kertoo jotain myös siitä, kuinka paljon taso on vuosien varrella noussut.

Kuin kohtalon ivaa oli se, että huonon startin ottanut Riku ja hyvin lähdössä liikkelle ampaissut Teemu löysivät toisensa jo ensimmäisellä kierroksella. Vielä ikävämpää oli se, että jälleentapaamisesta tuli kaikkea muuta kuin onnellinen tapahtuma. Alatalon linja valui suihkulähdemutkassa leveäksi, ja tilanteessa Toikka otti rajun osuman. Pari kaveria takaa päälle, ja kilpailu oli kummankin osalta sitä myöten siinä. Sääli.

Paalulta voittoon ajoi vielä finaalihaaveistaan kiinni pitänyt, koko kauden pirteästi radalla sekä sen ulkopuolella esiintynyt Toni Lähteenmäki. Akaalainen tuli maaliin lopulta kaksi sekunnin kymmenystä ennen Joni Heikkistä, ja mahtuivatpa samaan pakkaan vielä kipestä pisteitä kaivannut Jesse Telkkälä sekä Teemu Korhonen, joka syksyllä ajaisi uransa ensimmäisessä finaalitapahtumassa.

Jotain radan vaativuudesta kertoo myös se, että jatkopaikka saatiin käytännössä pitämällä auto ehjänä. 10. sijoittuneen Henri Bergin, miehen saavutusta yhtään mollaamatta, ero kärkeen oli peräti 45 sekuntia. Harvoin on noin suuri kaula riittänyt kymmenen parhaan joukkoon, mutta nyt on sekin ihme nähty.

 

          1. karsintaerän tulokset

1.	Toni Lähteenmäki	Black Star Racing	21 kier.
2.	Joni Heikkinen	Williams Esports	+0.268
3.	Jesse Telkkälä	Black Star Racing	+0.702
4.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	+1.156
5.	Ville Haatainen		+8.998
6.	Jari Nylander		+13.960
7.	Toni Limnell	X-R'cer	+14.674
8.	Aaro Lehtinen		+15.643
9.	Janne Sainisto		+25.245
10.	Henri Berg	KooF Racing Team	+45.460

 

Toisessa erässä ei tarvinnut rytinöitä odottaa edes suihkulähteeseen, nimittäin jo startissa kolisi - ja kolisi kunnolla. Muun muassa Johannes Vahalan kilpailu jäi heti pääsuoralle, eivätkä Juho Tillonen tai Teemu Ulmanenkaan paljoa pidemmälle päässet.

Rikkonainen kilpailu toi mukanaan hyviä taisteluita, joista ehkäpä pisteiden valossa mielenkiintoisimmat olivat Jonne Heikkisen huonon startin jälkeinen nousu sekä Antti Levoskan kipuaminen kohti kärkikymmenikköä. Kaksi kaveria, jotka olivat vielä ennen Long Beachiä jatkopaikassa kiinni olivat nyt melkoisessa painekattilassa, mutta kumpikin lopulta selvisi jatkoon. Levoska, joka oli maalissa 7., sai kuitenkin 10 sekunnin aikarangaistuksen ja täten joutuisi illan päätapahtumassa viimeiseen lähtöruutuun. Se tuskin kymmenyksen päähän jatkopaikasta jäänyttä Atte Nykästä hirveästi lohdutti...

Ruutulipulle ensimmäisenä ehätti Ilkka Kattilakoski, toiseksi - aivan kuten Indyssäkin - ajoi Ville Iivanainen, ja kolmanneksi hänen tallikaverinsa Eetu Vainiokangas. Heikkinen oli lopulta neljäs, ja Indyn valitettavasti kartingkiireiden vuoksi väliin jättänyt Miika Haapanen viides.

 

          2. karsintaerän tulokset

1.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	21 kier.
2.	Ville Iivanainen	Raccoon Racing	+0.344
3.	Eetu Vainiokangas	Raccoon Racing	+0.907
4.	Jonne Heikkinen	Inertia SimRacing	+2.255
5.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+10.716
6.	Markus Aaltonen	Foracer eSport	+13.400
7.	Roope A. Kurkipää	Janicol Racing Team	+17.018
8.	Timo Puustinen	FiSU Racing Team	+17.706
9.	Kosti Aho	FiSU Racing Team	+20.938
10.	Antti Levoska		+26.329

 

Päälähtö

 

 

Startin merkitys täällä tiedettiin. Niinpä, kun lähtöruudukkoon asetuttiin ja siirrettiin katseet kohti loivan vasurin jälkeen häämöttävää ensimmäisen mutkan pullonkaulaa, oli kaikilla tiedossa ettei sen jälkeen hirveän helppoja ohituksia ole saatavilla. Tuplakytkin asetettiin juuri eikä melkein - osa makroilla, toiset ruudussa olevalla teipillä. Keskittynyt katse kohti lähtövaloja, ja sen jälkeen mentiin - kauden viimeinen osakilpailu oli alkanut!

Tuomas Tähtelä ei startissa epäröinyt, vaan ammattimiehen lailla johti joukkoa ensimmäiseen taitokseen tullessa. Peräänsä hän sai viereltä lähteneen Oskari Rinteen, joka vaikutti etukäteen joensuulaisen kovimmalta haastajalta. Kolmantena seurasi selkä seinää vasten päätöskilpailuun saapunut Sipilä, joka varmasti toivoi että hänen selkä jäi myös ainoaksi asiaksi joka tänään seinään koskettaisi. Sitten Eriksson, Aleksi Elomaa, sekä myöskin finaalipaikan syrjässä räpiköinyt Mika Vähämäki. Kovaa piti mennä eikä virheisiin olisi varaa - hänen asemansa oli huomattavasti Sipilää tukalampi.

Paljon pelätty ruuhkakolari suihkulähdemutkaan jäi puolestaan ajtuksen asteelle. Sumpun läpi selvittiin pääosin kunnialla - ainoastaan Janne Sainisto menetti etusiipensä ja päätti sen seurauksena purkaa vihansa rataa reunustaviin istutuksiin. Muut huokaisivat helpotuksesta; tukkeutunut rata oli viimeinen asia, mitä varsinkin takaa lähteneet kaipasivat.

Jonne Heikkisen osalta kilpailu kuitenkin päättyisi pelottavan pian.

Ensimmäisen kierroksen lopussa odottava, äärimmäisen tiukka neulansilmä oli paikka, mistä osattiin ennakoida vaikeaa. Siinä on nähty vuosien varrella useitakin tilanteita, missä joko kääntösäde on vain loppunut kesken tai ohitusyritys on osoittautunut kohtalokkaaksi. Tälläkin kertaa paikka vaati veronsa. Ville Haatainen saapui jarrutukseen ottamatta mitään riskejä, ja noudattaen äärimmäistä varovaisuutta. Se oli kuitenkin kohtalokas virhe, sillä takaa tulevat eivät näin hiljaista vauhtia osanneet odottaa. Jonne Heikkinen tuuppaisi Villeä hieman, ja hänen takanaan saapunut Toni Limnell puolestaan yritti väistää ruuhkaa - siinä kuitenkaan onnistumatta. Osuma oli valmis, Heikkinen pyörähti ympäri, ja keskeytti kilpailun saman tien. Auto ei ollut sellaisessa kunnossa, että sillä olisi voitu jatkaa.

Tästä ehdittiin juuri ja juuri tarkistaa uusinta, kun jo seuraava kasa oli valmis. Sama paikka, mutta tällä kertaa rata olikin sitten kunnolla tukossa. Ja taas kerran oli valitettavasti osallisena sama kuljettaja - Toni Limnell. Hän yritti rohkeasti ohittaa etusiipensä menettänyttä Teemu Korhosta sisäpuolelta Korhosen jätettyä oven auki, mutta Korhonen ei tätä nähnyt. Syykin oli hyvä, mies kun oli jo kääntänyt mutkaan. Seurauksena Limnell osui häntä takarenkaaseen, pyöräytti Korhosen ympäri, ja sumaa väistäneet kuljettajat jäivät yksi kerrallaan ruuhkaan kiinni. Jari "JJ" Nylander sai vaurioita, Timo Puustinen oli jumissa seinää vasten, Roope Kurkipää puolestaan seisoi punaisella autollaan keskellä kuvia ja mietti että minneköhän tässä pitäisi mennä, kun joka puolella on joku parkissa. Tunnelma oli kuin lumiselta lukion pihalta.

Muutaman kolmipistekäännöksen ja muiden pakollisten manööverien jälkeen matkaa päästiin kuitenkin jatkamaan, tosin Limnellin suoritus hylättäisiin myöhemmin. Kaksi lähes identtistä tilannetta kahteen kierrokseen oli tuomariistolle liikaa.

Tähtelä johti, Rinne toisena, ja muutaman sekunnin päästä seurasivat Eriksson ja Sipilä - juurikin tässä järjestyksessä. Eriksson otti nimittäin kolmossijan takaisin hienolla liikkeellä ykkösmutkaan, ja lähti jahtaamaan kärkikaksikkoa. Sitten Elomaa, Vähämäki, ja Dani Korpi.

Taaempana Jesse Telkkälän finaalihaaveet olivat kokeneet kolauksen, sillä hänen etusiipensä oli irti. Tallikaveri Miika Haapanen piti Jesselle seuraa, sitten tulivat Vaniokangas sekä Ville Haatainen. Sijaan 13 ja Toni Lähteenmäkeen edessä oli eroa venähtänyt jo kolmisen sekuntia, kun taas kymmenen sekuntia perässä oli... Antti Levoska? Kyllä vain.

Viimeisenä matkaan ampaissut Levoska oli taidollaan ja kokemuksellaan onnistunut jotenkuten välttämään pahimmat ruuhkahuiput, kivuten näin sijoitus kerrallaan kohti parempia pistesijoja. Aikaa siinä oli kuitenkin mennyt; harvalla normaalimittaisella radalla on eroa kärkeen kertynyt puoli minuuttia kuudessa kierroksessa! Pääasia oli kuitenkin se, ettei autossa ainakaan ulkoisesti näyttänyt olevan suurempia vaurioita, joten mahdollisuudet finaalipaikan pitämiseen olivat ehdottomasti olemassa.

 

 

Matti Sipilällä oli nelossijalla melkoinen dilemma: Hänen vauhtinsa tuntui riittävän paitsi Erikssonin perässä roikkumiseen, niin myös ohituksen tekemiseen. Kumpikin kuitenkin tiesi tilanteen: Sipilällä ei ollut keskeytykseen varaa. Niinpä Eriksson tyytyikin vain ajamaan omaa tahtiaan, joka ei missään nimessä huonoa ollutkaan. Kärjelle se ei kuitenkaan riittänyt.

Mika Vähämäki sijalla kuusi oli puolestaan päinvastaisessa tilanteessa; hänellä oli eteen pieni rako, kun taas takana tuli finaalipaikkansa jo käytännössä varmistanut Dani Korpi. Taas kerran, virheitä piti välttää, mutta Vähämäelle myöskin kaikki pisteet olivat ensiarvoisen tärkeitä, joten ei hän missään nimessä ainakaan ilmaiseksi Korpea edelleen päästäisi. Piakkoin he nappasivat myös Aleksi Elomaan kiinni, ja näin kaksikosta tuli kolmikko.

Kaikken mielenkiintoisin vääntö nähtiin kuitenkin kilpailun kärjessä - mikäs sen parempaa! Tähtelä johti, mutta peileistä löytyi nälkäinen Oskari Rinne. Hän oli katsellut suomenmestarin perää koko kilpailun ajan, mutta vaikutti näkymään kyllästyneeltä. Tarjolla olisi sitä kaikkein arvokkainta päänahkaa, nyt vain pitäisi löytää keinot maamme parhaan kuljettajan jallittamiseen. Kuvista näkyi, kuinka Rinteellä pysyi keskittyminen hyvin kasassa ja tuttu, pieni virne kasvoilla, mutta ohitus, se vielä uupui.

Kilpailun kannalta valitettavaa oli se, että ohitus myös jäi lopulta yrityksen asteelle. Rinne tuli lopulta maaliin vajaat puoli sekuntia Tähtelän perässä, joka otti siis kauden toisen päälähdön voittonsa. Samalla hänestä tuli ensimmäinen kuljettaja, joka onnistui tuossa tempussa toistamiseen. Suomenmestari osaa ajaa - lisää aiheesta illan uutisissa.

 

 

Kolmossija meni Kim Erikssonille, ja neljäs oli Matti Sipilä, jolle 64 pistettä tarkoittivat käytännösä finaalipaikkaa. Elomaa viides, Vähämäki kuudes, ja Dani Korpi seitsemäs.

Indyn kaltaisia hurjia nousuja ei kilpailussajuurikaan nähty - kukaan kärkikymmeniköstä ei onnistunut yhtä sijoitusta enempää kilpailussa nappaamaan. Joni Heikkinen sijalla 11 otti kolme päänahkaa, ja 14. ajanut Miika Haapanen kaikkiaan seitsemän, tosin joutui aikarangaistuksen vuoksi antamaan kaksi niistä takaisin. Antti Levoskan ajo oli hyvä; se riitti lopulta 18. sijaan. Pistepotti jäi laihaksi, mutta lähtökohtiin nähden oli tuo sija silti melkoinen puolustusvoitto.

 

           Päälähdön tulokset

1.	Tuomas Tähtelä	KOVA Esports	21 kier.
2.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+0.481
3.	Kim Eriksson	Black Star Racing	+2.009
4.	Matti Sipilä	KOVA Esports	+2.496
5.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	+8.963
6.	Mika Vähämäki	Black Star Racing	+9.392
7.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	+9.839
8.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	+10.456
9.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	+10.946
10.	Tomi Katila	Black Star Racing	+11.438

 

 

Sprinttilähtö

 

Jos oli päälähdön startti jännittävä, niin sprintissä saatiin hengitystä pidättää käytännössä puoli kierrosta. Syitä oli monia: Miten pääsisi Timo Karjalainen paalulta matkaan? Onnistuisiko Dani Korpi sprintissä jälleen? Entäpä mihin nousisi päälähdön kärkikaksikko; sekä Tähtelä että varsinkin Rinne uhkuivat taistelutahtoa.

Myös kauempana riitti seurattavaa: Jonne Heikkinen oli lähtöruudussa 26, ja tarvitsisi käytännösä podiumin. 16 kierrosta, ahdas katurata, ja yli 20 sijoitusta vaikutti mahdottomalta yhtälöltä, mutta toisaalta miehellä ei juuri hävittävää ollut. Siitä lisää myöhemmin. Toinen hyvää kilpailua janonnut löytyi 17. lähtöpaikalta, nimittäin Levoskan Antti. Sipilän täyttäessä odotukset ja Mika Vähämäen tultua kuudenneksi tarvitsi Levoskan oikeasti löytää jostain lisää pökköä pesään. Hän ei kauden aikana ole raa'an vauhdin puolesta väläytellyt; tähän pisteeseen päästiin ajamalla tasolleen ja välttämällä virheet, joten odotukset Antin osalta eivät valitettavasti olleet kovinkaan korkealla.

Ne muutamat, jotka jääkiekko-ottelun sijaan jäivät seuraamaan Long Beachin sprinttiä saivatkin palkkioksi tapahtumia sekä taisteluita oikein olan takaa. Kärjessä tultiin kolme rinnan ensimmäiseen mutkaan. Mika Vähämäen startti oli loistava, ja hän pystyikin kolmossijalta puristamaan itsensä aina piikkipaikalle asti. Korvissa soi paitsi moottorien huuma, myös kassakoneen kilinä - pisteitä olisi tätä menoa ropisemassa taskuun melkoinen annos!

Mutta, vaikka Mikan lähtö olikin hyvä, ei se vetänyt vertoja Jonne Heikkiselle. Kuten sanottu, hänellä ei tässä vaiheessa ollut mitään hävittävää. Se myös näkyi. Ensimmäiseen mutkaan tultiin tuhannen etunimikaiman voimalla, sillä vielä radan kavetessakin painoi Heikkinen kuolemaa halveksuen sisälle jääneeseen kapeaan aukkoon. Jollain ilveellä ja vastoin kaikkia odotuksia sai hän autonsa taittumaan kunnialla läpi ensimmäisen mutkan, vaikka vieressä ei tilaa juurikaan ollut. Sanat eivät oikeastaan tee tuolle ajosuoritukselle oikeutta, joten tässä on myös video. Älkää yrittäkö tätä kotona, sillä temppuun vaadittiin myös aimo liuta tarkkaavaisuutta muilta kuljettajilta - yksikin oven sulkeminen, ja yritys olisi päättynyt kyyneliin.

 

 

Levoskalle sen sijaan tulos oli katastrofi. Hän osui Kosti Ahon kanssa yhteen, eikä mukana ollut tuuriakaan. Autot takertuivat toisiinsa, matka jäi siihen, ja peli selvä kummankin osalta. Sääli, koska yksityiskuljettajana finaaliin pääsy olisi ollut melkoinen saavutus. Nyt joutuu Antti odottelemaan peruutuspaikkoja.

Kun yleisö vielä ihasteli Jonnen ensimmäisen mutkan taituruutta, painoi tallikaveri Dani Korpi letkan kärkeen. Mika Vähämäki ei ykkösmutkassa voinut muuta kuin todeta tilanteen, ja jäikin fiksusti vain pitämään kakkossijastaan kiinni. Karjalainen oli kolmantena, kanoillaan Elomaa sekä Matti Sipilä. Kim Eriksson oli puolestaan tippunut kauas avauskierroksella kokemansa väkivallan vuoksi.

Älkää lyökö turkulaisia, ihmisiä nekin on.

Levoskan keskeytettyä oli Jonnella yksi kuski vähemmän selätettävänä, mutta päävastukseksi vaihtui nyt kaksi Black Star Racingin kuskia; Toni Lähteenmäki sekä Mika Vähämäki - siksi Danin ohitus oli myös tallikaverin kannalta tärkeä. Jos oli avauskierros loistava, ei kakkoskierroksesta voitu kuitenkaan sanoa samaa. Jonne tai tassuunsa, ja kierrosta myöhemmin peli olikin sitten selvä. Janne Sainisto ajoi viimeisessä neulansilmässä Jonnen takaloosterista sisään, joka puolestaan kiireessä palasi radalle suoraan Nylanderin kylkeen. Ikävä päätös hyvin alkaneelle kilpailulle.

Edempänä saivat kuskit yksi kerrallaan tiedon korviinsa, ja menoa voitiin hieman rauhoittaa. Vähämäen meno oli kakkossijalla hyvää, eikä hän juuri Korven tahdista tippunut. Myös Karjalainen roikkui perässä hyvin, Elomaa ajoi nelossijalla hyvin tyypillistä Aleksi Elomaa -kilpailua, ja vitossijaa piti toistaiseksi hallussan Sipilän Matti. Rinne oli puolestaan tekemässä pesäeroa Tuomas Tähtelään, ja jahtasi tuota kärkinippua ahnaasti. Mihin Rinne vielä tässä kilpailussa nousisikaan? Aikaa riitti, sitä oli vielä kymmenen kierrosta jäljellä.

Tässä vaiheessa alettiin myös kääntämään katseita pikkuhiljaa kohti horisontissa häämöttävää eSM-finaalia. Spekulointia kiihdytti mm. Rinteen ja Tähtelän välinen nopeusero, johon toki saattoi vaikuttaa Tähtelällä mahdollisesti olleet vauriot. Rinne kuitenkin ajoi selvästi kilpailun nopeinta tahtia, eikä hänen itseluottamustaan ainakaan heikentänyt se, että sprinttilähtöjen suitsutettu spesialisti Dani Korpi hipaisi takasuoralle tullessa betonmuuria. Kaikki olisi siis vielä Oskarin osalta auki; edessä viisi kuskia, mutta kaikki samassa nipussa.

Sitten alkoi myös edessä tapahtumaan, sillä Timo Karjalainen osui seinään! Kontaktia syntyi ilmeisestikin Aleksi Elomaan kanssa, ja samassa rytäkässä jäi myös Sipilä taakse. Rinne neljäs, ja ehkäpä hetken päästä kolmas, sillä Aleksi Elomaa oli vaikeuksissa. Neulansilmään liike ei onnistunut, mutta ykkösmutkaan meni Oskari ulkokautta (!) ohitse. Elomaa jäi taistelemaan Sipilän kanssa, osui sen tuoksinassa ulkomuuriin, ja nappasi mukaansa Tuomas Tähtelän. Draamaa siis riitti - parissa kierroksessa oli tuosta pakasta tippunut niin Timo Karjalainen kuin Aleksi Elomaakin. Rinne nousi kolmanneksi, mutta samalla matkaa Korpi - Vähämäki -kaksikkoon oli kertynyt jo kolme sekuntia. Aikaa oli yhtä monta kierrosta, joten ilman edellä ajavien kämmejä jäisi tuo hyvä nousu valitettavasti tähän.

 

 

Jos oli Elomaa osunut seinään, ei Sipilä myöskään jäänyt pekkaa pahemmaksi. Takasuoralle tulessa lipsautti Matti muuriin, Tähtelä pääsi edelle, ja myös toinen sprinttilähtöjen kestomenestyjä Henry Salmén oli ottanut hänet kiinni. Tuo taisto kuitenkin päättyi valitettavasti osumaan - Salmén ympäri, ja Sipilä joutui myöskin etsimään turvallisen parkkipaikan. Niitä ei katuradalla liikaa ole, mutta lopulta sellainen löytyi. Sääli - tuossa olisi ollut vielä mielenkiintoinen taisto viimeisille kierroksille.

Voittajasta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä. Toista kertaa peräkkäin juhli Dani Korpi sprinttilähdössä, eikä suotta ollut mies tyytyväinen. Myös toiseksi ajanut Mika Vähämäki säteili onnesta - finaalipaikka näytti koko kauden ajan jäävän haaveeksi, mutta lopulta se sitten radoista kaikkein vaikeimmalla hänelle siunaantui. Tai, siunaantui ja siunaantui - Vähämäki ajoi nimittäin yhden simu-uransa parhaista kilpailuista, joten tuo palkkio oli täysin ansaittu.

 

 

Podiumin täydensi Oskari Rinne, joka taas kerran antoi myrskyvaroituksen vauhdistaan. Tähtelän haastaminen ja pakan läpi sprintissä luoviminen oli yksi kilpailun kohokohdista, ja jäämmekin innolla odottamaan mihin tämä herrasmies vielä pystyykään. Menossa on jotain samaa kuin Tähtelällä itsellään kolmisen vuotta sitten... Nelossijan vei lopulta Tähtelä ennen suorastaan salakavalasti tuloslistalla kivunnutta Tomi Katilaa. Se että miehen nimi mainitaan (tulosliuskoja lukuunottamatta) ensimmäistä kertaa tässä vaiheessa artikkelia, ja hän kuitenkin oli kummankin kisan kärkikymmenikössä, kertoo ihan tarpeeksi siitä kuinka varma ja tasokas tuo suoritus oli.

Muista kuskeista nostettakoon esiin Ville Haatainen, jolle paikka karsintakilpailussa oli vasta kauden toinen. Sprintin 7. sija on hyvä rakennuspalikka ensi vuodelle, sekä jälleen yksi osoitus Villen ajotaidoista - eiköhän ensi vuodeksi tällekin kaverille tallipaikka saada!

 

           Sprinttilähdön tulokset

1.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	16 kier.
2.	Mika Vähämäki	Black Star Racing	+0.507
3.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+3.425
4.	Tuomas Tähtelä	KOVA Esports	+5.693
5.	Tomi Katila	Black Star Racing	+7.661
6.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+11.051
7.	Ville Haatainen		+11.537
8.	Eetu Vainiokangas	Raccoon Racing	+14.274
9.	Toni Lähteenmäki	Black Star Racing	+15.612
10.	Jesse Telkkälä	Black Star Racing	+15.996

 

Näin on siis karsintasarja tämän kauden osalta paketissa! Digital Racing eSM-finaali ajetaan näillä näkymin Jyväskylässä, Rally Finlandin yhteydessä 30.9. - 3.10. Tarkemmasta ajankohdasta sekä muista tapahtumaan liittyvistä asioista tiedotamme myöhemmin.

Digital Racing eSM-finaaleihin valitut 20 kuljettajaa tullaan esittelemään kesän ja alkusyksyn aikana. Karsintasarjan voitti Aleksi Elomaa 399 pisteellä ennen Oskari Rinnettä ja Kim Erikssonia. Tulokset ovat vielä epävirallisia, mutta niihin ei näillä näkymin ole finalistien osalta tulossa muutoksia, joten alla lista finalisteista, heidän pistesaldostaan, sekä loppusijoituksesta:

 

Pistetilanne 5/5 osakilpailun jälkeen

Sij.	Kuljettaja	Talli	Kilpailut	Pisteet
1.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	5	399
2.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	5	387
3.	Kim Eriksson	Black Star Racing	5	376
4.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	5	354
5.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	5	315
6.	Tomi Katila	Black Star Racing	5	311
7.	Matti Kaidesoja	Inertia SimRacing	4	281
8.	Antti Ahola	KOVA Esports	3	278
9.	Matias Vitikainen	Inertia SimRacing	3	262
=	Christer AJ Andersson	Inertia SimRacing	4	262
11.	Tuomas Tähtelä	KOVA Esports	2	260
12.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	5	243
13.	Joni Heikkinen	Williams Esports	4	236
14.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	5	233
15.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	5	230
16.	Mika Vähämäki	Black Star Racing	5	214
17.	Matti Sipilä	KOVA Esports	5	206
18.	Toni Lähteenmäki	Black Star Racing	5	195
20.*	Eero Tuominen	Inertia SimRacing	3	182
26.*	Valtteri Alander	KOVA Esports	1	136

*Saavutti finaalipaikan osakilpailuvoitolla

 

Kausi on ohi, mutta kesä vasta alkanut! Sen kunniaksi kannattaakin käydä tutustumassa pääyhteistyökumppanimme Logitech Gamingin tarjontaan! Menossa mukana myös Fixus sekä Webasto - helteisen hyviä tuotteita heilläkin tarjolla.

Kiitokset myös AKK-Motorsportin sekä Suomen Elektronisen Urheilun Liitto SEUL ry:n suuntaan kaudesta - finaaleissa nähdään!

Pistäkäähän myös seurantaan FiSRA:n sometilit - @simracingfi niin Twitterissä kuin Instagramin puolellakin, Facebookissa meidät puolestaan löydät omalta tutulta sivultamme.

 

Kuvat (c) FiSRA/Iku Merikalla

---