Jos on päässyt kolmesti eSM-finaaliin, voidaan puhua jo rutinoituneesta kuljettajasta. Jos sen on tehnyt siten, että karsinnoissa sijoittuu jokaisella kerralla samalle sijalle, voidaan puhua myös melko tasaisesta kuljettajasta. Ilkka Kattilakoski harvoin laittaa tauluun nopeimpia kierroksia tai esittää hurjapäisimpiä ohituksia, mutta siinä kohtaa kun ruutulippu heilahtaa ja pisteitä aletaan jakamaan, on hän yleensä juuri siellä missä pitääkin. Kuulostaako tylsältä? No, kannattaa katsoa Indianapolisin kilpailu tältä kaudelta, ja kiinnittää huomiota kolmannesta ruudusta lähteneeseen kuljettajaan. Se meno oli kaikkea muuta kuin maalin kuivumista...

Ikä: 36 vuotta

Kotipaikka: Jääli

Talli: Inertia SimRacing

eSM:

2018: Karsintasarjan 15., finaalissa 17.

2019: Ei osallistunut

2020: Karsintasarjan 15., finaalissa 13.

2021: Karsintasarjan 15.

Allaoleva haastattelu on nauhoitettu keskustelu, ja ainoat muutokset koskevat kirjoitusasua. Haastateltavan puhetyyli sekä murre on pyritty pitämään alkuperäisenä. Kysymykset sekä vastaukset esitetään leikkaamattomina, mutta mahdolliset itsensä toistamiset on karsittu niissä tapauksissa, joissa se ei ole selkeästi tarkoituksellista.

Milloin olet aloittanut sim racingin?

- Olisinko mä noin nelisen vuotta sitten alottanut vähän enemmän ajamaan...

Mikä sai sinut aloittamaan lajin, ja mikä sai sinut nostamaan oman tekemisesi seuraavalle tasolle?

- Velipoika ajeli jonkin verran noita F1-pelejä, ja sitten siellä kun kävi kylässä niin vähän testaili että minkälaista se oli. Olinhan mä nyt aikasemminki ajanu Colin McRae Rallya ja tämmöstä pädillä ja ratilla - halvalla ratilla mitä oli - eli rallipelejä enimmäkseen. Sitte vähän kipinä iski siitä ja Project CARS kun tuli niin sen ostin ja kaivoin jostakin vanhan ratin siihen. Sitten bongasin semmosen ku AOR-liigan, siellä ajo esimerkiks tämmönen ku Matti Kaidesoja. Sen kans siellä sitten kilpailtiin, plus muita, ja sieltä se kipinä sitten lähti. iRacingistä olin kuullu jo tietysti jonkun verran, mutta en halunnu lähtee siihen koska se tuntu vielä vähän kalliilta, niin luonnollinen siirtymähä oli tottakai sitten kokeilemaan AC:ta, eli Assetto Corsaa. Siellä tuli kanssa ajettua AOR:ssä, aika lailla samalla porukalla niitä kisoja, sitten huomas että rupes pärjää ja lähempänä siellä isompaa porukkaa oli. Mutta, sitten tota se vähän lässähti ehkä omalta osalta siellä ja päätin että testaan tota iRacingiä vähäsen, ostin muistaakseni 3 kuukaue testin, josta... oisinko ajanu ehkä rookiesta ihteni pois. Sitte pidin jonkin aikaa taukoa, kunnes päätin että vois kai sitä ajjaa vähän enemmäki. Oli ehkä semmonen et pääsis sinne endupuolelle, eli kiinnosti ne pitemmät kisat enemmänki. Sieltä se sitte niinkö pikkuhiljaa, pikkuhiljaa lähti sitte vähän enemmän totisemmaksi koko ajan siinä.

Se oli melkosen kattava vastaus, mutta yhtään en valita siitä että vastaus oli noinkin laaja. Sulla on pitkä ura takana ja oot paljon enduja ajanut, oot ajanu myöskin noita lyhyempiä kilpailuita jonkin verran mutta nimenomaan endut tuntuis olevan toi sun juttu. Ootsä pitäny itteäs aina sellasena rauhallisena kuljettajana, jos vertaa niinku keskivertokaveriin?

- Joo, ehkä enemmän niinko rauhallisempana, että... mulle ehkä enemmän sopii endut siinä mielessä hyvin ku mä kisaan kuitenkin sen verta vähän. En ajele offikaaleja käytännössä ennää koskaan, ei riitä aika ja mielenkiinto niihin. Mua ei haittaa sitten niissä enduissa kun niihin saa sen verta hyvin niinku harjoiteltua, ja jos vaikka alottaa endun niin se ei haittaa jos siinä yhen tai kaks sijaa tippuu, koska sen tietää et siinä voi olla kuus tuntia aikaa porukalla ihtensä sinne kärkeen. Sitte kaikki bensansäästöt, taktiikat, niin tota... se on itelle ehkä mieluisampi koska sitten tämmöset sprinttikisat niin siinä pitää olla koko ajan niin hököllä eikä saa tulla pienintäkään virhettä ja vastaavaa.

Enduja ajetaan yleensä sitten noilla GT-autoilla. Onhan siellä tottakai prototyyppiluokkiakin mukana, mutta enemmän mielletty nimenomaan GT-autojen touhuksi ja sutkin ehkä tunnettu juuri siltä GT-puolelta paremmin. Kun nyt kattoo sun eSM-historiaa, niin sekin nyt tuntuis komppaavan tuota mieltymystäsi nimenomaan GT-puolelle. 2018 eSM-finaalissa GT-autolla (Ferrari 488 GTE) mukana, 2019 jätit välistä kun oli Formula Renault 3.5, ja 2020 sitten taas finaalissa mukana (Porsche 718 Cayman GT4 Clubsport MR). Tänä vuonna nyt sitten ensikosketus tollaseen formulaan oikeesti niinku kansallisella tasolla. Millanen muutos toi on sulle ollu, hypätä GT-autosta pikkuformulaan joka on kuitenki täysin eri peli?

- Kyllähän se tottumista vaatii. Ihan erilainen ajaa ja näin, mut kyllähän niinku kuski ku kuski pystyy muokkaamaan ajotyllinsä siihen että se oppii auton ku auton. Ja siihen on ollu pakko itekkin käyttää alussa niitä tunteja, et pääsi siihen autoon edes jonkin verran perille. Eihän se, (ABS-jarruja) ja TC:tä (luistonestoa) ei oo monessa muussakaan autossa ni ei se sillä tavalla, se on vaan niin paljo erilainen tommonen siipiauto ajaa, kun pitää uskaltaa mennä enemmän rajoille koska sä voit käyttää enemmän vauhtia ja näin. Sitten GT-autolla sä et (voi), ja periaatteessa... se on enemmän semmosta köröttelyä. Se vaatii välistä vähän enemmän tiettyihin mutkiin ulostulossa vähän erilaista pelisilmää, mut kyllä se onnistuu jo nyt pikkuhiljaa.

Juu, ihan hyvin lähteny käyntiin ja selvisit myös alun vaikeuksista. Sullahan tää karsintasarja ei ihan parhaissa mahdollisissa merkeissä Hockenheimissa alkanu, sillon tie jäi karsintalähtö 1:een. Lähdit siihen 3. sijalta eli aika-ajot meni ihan hyvin, mutta sitten tuossa karsintalähdössä muutaman kierroksen jälkeen nous tie pystyyn. Mites sitten kun tietää et on viiden kilpailun karsintasarja ja tietää että jokainen tulos on kuitenkin merkityksellinen, todennäkösesti niitä voittoja ei kuitenkaan tule kun opettelee vasta sitä formulaa, niin oliks toi kuin kova kolaus? Oliks se semmonen vähän masentava, vai enemmän semmonen et "Okei, nyt pitää yrittää kovempaa seuraavissa." Miten sä otit sen Hockenheimin pettymyksen?

- Kyllähän se potutti aivan kauheesti koska se oli ihan täysin oma virhe, ja eniten siinä niinku harmitti se että ku otin (Oskari) Rinteen sillon, ajoin sen perähän, mutta onneksi se nyt pääsi sitten jatkaa siitä ja maaliin ja se pääsi vielä jatkoon. Mutta siis, onhan se tottakai kova kolaus itelle että tekee ison kämmin ja ne pisteet jää sitten saamatta koska tosiaan on vaan viis kisaa. Kaikki pisteet merkihtee. Mullakaan ei ollu varmuutta että ajanko mä kaikkia kisoja. Oli tarkotuksena että panostan alkuun ja kokeilen että jos pääsen vaan kolmella ensimmäisellä kisalla (finaaliin), ja sitten mä voin jäädä kesälomalle. Mutta tota, sehän... Heh, sehän toi sitten tottakai heti ensimmäisen kisan jälkeen muutoksia siihen ja ei se auttanu. Mutta sitten, seuraavaan kisaan tuli vielä penaltia, muistaakseni 10 ruutua aika-ajoon, jaja... piti vaan koittaa tehä entistä enemmän töitä siihen että oppi seuraavan radan paremmin ja ois mahollista päästä pisteille, saada niinku sitä kautta sitte sitä motivaatiota ja omaa... semmosta tekemisen meininkiä siihe enemmän sitte, et kyllä mä handlaan tän ja päästään sitte vielä tästä.

Loppujen lopuks se onnistu, 15. sija karsintasarjassa. Se ei ole mikään sellanen hirveen säväyttävä, mutta ei myöskään huono suoritus missään nimessä. Just sellanen millä mennään finaaliin, ja siellä on sitten kaikki auki. Onks sulla mitään tavoitteita kun lähdetään tonne Jyväskylään vajaan kuukauden (tätä nauhoitettaessa) päästä?

- Päästä maaliin, sehän se aina tärkein on. Et tota, en tiiä, lähetään nauttii viimesistä SM-finaaleista.

Viimesistä SM-finaaleista?

- 99-rosenttisen varmasti viimesistä SM-finaaleista.

Okei, päätöskilpailu... Tota, se on aika kova paikka varmasti. Onko siitä sellasta ekstralatausta kun tietää - 99% varmasti - että tää on sun viimenen kansallinen finaali mihin on sitten lähössä mukaan, vai onko se vähän sama ku aina et lähetään nauttii ja lähetään ajaa niinku sanoitkin?

- No kyllähän sen pitäs tuua latausta lisää, mutta nyt on ollu kyllä sen verta kiirettä että ei ole kerenny edes miettiä koko SM-finaalia, että... Reenitunteja on tähän mennessä ehkä ihan liian vähän, onneks tässä on vielä aikaa, mutta... Mä otin vähän sen menttaliteetin että mä luulen saavani paremman lopputuloksen kun en stressaa liikaa ja lähen vähän sellaselta rennolta pohjalta. Tulee sitten mitä tulee, mutta tottakai reenataan sen verran että, yritetään aina parantaa viime vuosien sijotusta, mut ei se mulle mikään pettymys ole vaik mä nyt jäisin viimeseksikin.

Niin, se pettymyksen määritelmä riippuu omista tavoitteista ja lähtökohdista. Viime vuoden sijoitus oli 13., että siinä on sitten tavote... Mites, jos nyt käy niin hassusti että Ilkka Kattilakoski ei voita SM-kultaa tänä vuonna, niin kuka on sun ennakkosuosikki mestariksi?

- Matti Kaidesoja.

Matti Kaidesoja... siel on luottoo tiimikaveriin?

- Todellakin.

Kysytään muuten tosta vielä... Mä en ole itse asiassa muilta sun tallikavereilta, Inertian kuljettajilta sitä kysynytkään vielä. Onko kaksinkertaisen suomenmestarin Matti Kaidesojan tulo talliin muuttanut teidän toimintatapoja?

- Ei se ehkä hirviästi niinku tiimin sisällä kuitenkaan ole. Mutta, tottakai Matti toi sellasta tekemisen meininkiä ja setuppipuolelle varsinkin ihan hirveesti, ihan hirveästi tekee duunia, et sitä kautta ollaan saatu varmasti paljon. Mutta kyllä me siltikin aika samalla lailla ollaan lähtökohtasesti karsintoihin treenattu mitä muina vuosina. Helpottaahan se aina että siihen tulee tuommonen kaksinkertanen suomenmestari joka on niinku se kirittäjä siellä, sä haluut päästä mahdollisimman liki sitä niissä reeneissäkin. Se samalla saa samalla sua viemään (itseäsi eteenpäin) ja kehittymään siellä, sä näät sen telemetriat ja kaikki niin... Helpottaa, tottakai, mutta en mä näkis että me nyt kuitenkaan hirveesti muutettu mitenkään meidän treenikulttuuria tai tämmöstä.

Okei, se oli melko kattava vastaus tuohon. Mennään takaisin Ilkka Kattilakoskeen, ehkä vähän eSM:stä pois. Mikä on sun suurin vahvuus kuskina?

- ...Pitkä hiljaisuus tulee kyllä tähän. (Toim. huom. 6,5 sekuntia.) Mutta, mikähän olis mun suurin vahvuus? Kyllä se jollakin tietyllä tavalla ehkä on se rauhallisuus. Vaikka mä tottakai jännitän ja näin, mutta pystyn aika hyvin kokoamaan aina sitten ihtensä siinä kun tulee se tiukka paikka, että kyllä mä tän nyt handlaan.

Mites sitten, mitkä on sitten ne Ilkka Kattilakosken heikkoudet kuljettajana?

- Heh, virhealttius.

Löytyykö muita harrastuksia sim racingin ohella?

- Aika vähän ennää nykypäivänä. Koiran kanssa lenkkeily on ehkä enimmäkseen, ja sitten tota tottakai ihan sarjat ja... leffat ja... ravit! 

Ravit? Vedonlyöntimielessä vai ihan mielenkiinnosta?

- Sekä että. Periaatteessa niinku joka päivä töllöstä mulla on ravit näkyvissä, että mä kahtelen jos ei muuta niin sivusilmällä, syöesä ja näin, niitä joka päivän kuitenkin tulee. Mutta kyyl... kyllä mä jonkun verran betsaankin.

Selvä! Mennään lopun kolmen pikakysymyksen osioon, näistä valitaan toinen jokaisesta. Jari Litmanen vai Teemu Selänne?

- Jari Litmanen

(Jari 2 - 4 Teemu)

Mika Häkkinen vai Kimi Räikkönen?

- Räikkönen.

 (Mika 2 - 4 Kimi)

Pepsi vai Coca-Cola?

- Ei kumpikaan.

Ensimmäinen joka vastasi noin! Onko sulla jotain jokeria heittää tohon?

- No ennemmin mä juon vaikka Fantaa.

(Pepsi 4 - 1 Coca-Cola, edelleen)

Okei, no hei, ei siinä! Ilkka, onko sulla vielä jotain lisättävää tähän - omaa kommenttia, vapaata sanaa, muuta?

- Noh, tottakai haluan kiittää Inertia SimRacingiä, kaikkia tiimissä ajavia ja taustahenkilöitä, sekä tottakai meidän sponsoreita - EuroRC.com, Mega-auto, ja Imprimo.

Kiitos Ilkka Kattilakoski haastattelusta, ja onnea finaaliin!

- Kiitos oikein paljon!