Vaikea kilpailu? Karsintasarjassa? Voi kyllä. Pidempään seuranneet eivät tästä kovin yllättyneitä ole, sillä perinteisesti kauden edetessä myös panokset kovenevat. Donington merkitsi paitsi Euroopan kiertueen viimeistä osakilpailua, myös vuoden 2021 Digital Racing eSM-karsintasarjan saapumista puoliväliin. Tästä eteenpäin luvassa on yksi huippupitkällä suoralla varustettu rovaali (ovaaliradan yhteyteen rakennettu moottorirata) sekä kauden päätösetappina Long Beachin katurata. Noiden kahden kilpailun lopputulosta on tavallistakin vaikeampi ennustaa juurikin ratojen luonteen takia, joten hyvä tulos Englannista toisi hieman pienemmät paineet Atlantin ylitykseen.

Ennen kilpailua spekuloitiin melko paljon sillä, ketkä tässä oikeastaan taistelevat ja mistä. Muistinvirkistyksenä mainittakoon nimet Oskari Rinne, Christer AJ Andersson, Mika Vähämäki, Jesse Telkkälä, ja Jonne Heikkinen. Muiden ohessa toki, mutta heitä kannatti pitää erityisesti silmällä jatkopaikkoja ajatellen. No, yksi heistä onnistuikin lähtövoiton saavuttamaan, toinen puolestaan jäi koko päätapahtumasta paitsioon. Ketkä ja miten? Se selviää tuonnempana. Ensin on kuitenkin luvassa...

 

Karsintaerät

 

Ensimmäiseen erään lähdettiin melko mielenkiintoisista asetelmista moneltakin kantilta. Joni Heikkinen oli ehdottomasti ennakkosuosikki - moni ihmetteli lähinnä sitä, ettei Williams Esportsia edustava vuoden 2017 suomenmestari päässy aika-ajoista suoraan jatkoon. Toisaalta se kertoo omaa kieltään sarjan nykytasosta - ei sillä etteikö neljä vuotta sitten olisi myöskin menty kovaa. Hänen rinnaltaan matkaan ampaisi yksi kauden yllättäjistä, SIMMSA Esportsin lippua tässä sarjassa kantava Toni Reunanen. Loistava aika-ajo vaihtui kuitenkin karvaaseen pettymykseen, sillä matka katkesi vain muutamaa kierrosta ennen loppua miehen yritettyä kuiteta Dan Puhaa taistelussa viidennestä sijasta. Samaan rytäkkään jäi myös Marko Kela, joka kuitenkin pystyi jatkamaan verrattain nopeasti ja ylittikin maaliviivan kuudentena. Myös Puha selvisi jatkoon, joskin vain puolisen sekuntia ennen 11. jäänyttä ja samalla kultaisen ananaksen tienannutta Suvi Jyrkiäistä. Reunasen päänsärkyä lisäsi tuomariston langettama 10 sijoituksen rangaistus seuraaviin aika-ajoihin, joka vaikeuttaa hänen finaalihaaveita entisestään. Mahdollisuuksia kuitenkin vielä on.

Edempänä Heikkiselle ei voinut kukaan mitään. Mies matkasi selvään voittoon, ehtien availla jo virvoitusjuomapullon ennen seuraavan auton ilmestymistä maalisuoralle. Tuota autoa ajoi Christer Andersson, jolle kakkossija nelosruudusta oli se, mitä tulokkaalta osattiin jo hieman odottaakin. Kolmanneksi kaasutteli puolestaan tallikaveri Antti Pihlaja ennen Miika Haapasta ja Ville Iivanaista. Myös yhdellä em. kuljettajista tulisi karsintasarja päättymään Doningtonin kilpailuun tavalla, jota kukaan ei toivonut tai odottanut.

Taistelijan malja kilpailusta menee Janne Sainistolle, joka kipusi 8 sijaa matkalla kohti kauden ensimmäistä jatkopaikkaansa. Yhdeksäs sija oli hyvä saavutus vaikealla radalla, ja vaikka epäilevät tuomaat nostanevatkin esille keskeyttäjien määrän, ei se ole mitään Jannelta pois. Finaalit tuskin ovat realistinen tavoite enää tässä vaiheessa kautta, ellei Sainisto löydä hirmuvirettä kahteen viimeiseen kilpailuun, mutta nimi kannattaa laittaa korvan taakse vaikkapa sitten ensi vuotta ajatellen.

 

1. karsintaerän tulokset

1.	Joni Heikkinen	Williams Esports	19 kier.
2.	Christer AJ Andersson	Inertia SimRacing	+8.522
3.	Antti Pihlaja	Inertia SimRacing	+10.597
4.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+10.905
5.	Ville Iivanainen	Raccoon Racing	+15.113
6.	Marko Kela	Raccoon Racing	+15.729
7.	Toni Lähteenmäki	Black Star Racing	+16.291
8.	Teijo Räisänen	Raccoon Racing	+17.787
9.	Janne Sainisto		+18.805
10.	Dan Puha	Blue Rose Team	+20.872

 

Toisessa erässä nähtiin myös melkoinen liuta tilanteita. Kylmät renkaat tekivät avauskierroksella tepposet yhdelle sun toisellekin - Mika Vähämäki kolasi Kimmo Rovanperän heti avausmutkassa, ja jäi rangaistuksen seurauksena jatkopaikasta paitsi. Onko tämä sitten ratkaiseva kolaus Vähämäen jatkohaaveille? No, sen vain aika näyttää, mutta nollan pisteen Donington tuskin ainakaan helpottaa jo ennestään vaikeaa urakkaa. Zolderissa väläytellyt Lassi Juurinen jäi tilanteessa myös sivulliseksi uhriksi - viime hetken väistöliike osui Jukka-Pekka Ollikaisen keulaan, ja spinni oli tosiasia. Samaan rytäkkään osui myös muutama muu kuljettaja, eikä edempänäkään säästytty tapahtumilta. Kaikean kaikkiaan kahdeksan kuskia merkattiin keskeyttäneiksi ensimmäisen kahden kierroksen aikana, ja useat muut ottivat pieniä tai keskisuuria vaurioita autoonsa.

Kolinoista huolimatta kärkinippu pysyi hyvin kasassa. Aleksi Elomaa ei harmikseen saanut yhtä helppoa päivätyötä kuin Heikkinen ykköserässä, vaan joutui paalusta huolimatta taistelemaan erävoitosta ihan tosissaan. Perässä Dani Korpi, Timo Karjalainen, ja aika-ajoissa nopeimmin radan kiertänyt Oskari Rinne rymistelivät kaikki sekunnin sisällä. Jatkopaikassa oli hetken aikaa kiinni myös Ville Haatainen, joka kuitenkin tuhottiin toisella kierroksella.

Katsojien kannalta - ainakin heidän jotka kilpailun näkivät kuljettajien omista striimeistä - mielenkiintoisimmat väännöt nähtiin kuitenkin viimeisestä jatkopaikasta. Hurjaa kansansuosiota nauttiva, presidenttiehdokkaaksikin nostettu Teemu Toikka löysi itsensä samasta pakasta mm. Sami Ristolaisen ja Juuso Hietalan kanssa. Tuosta porukasta vain kahdelle olisi tarjolla lippu illan kilpailuun, joten panoksia ei sen enempää tarvinnut hehkuttaa. Kannattajien sydämet murtuivat, kun Teemu jäi kuin jäikin vain sijoituksen erotuksella ulos, mutta lopulta iittiläisen pelasti Vähämäen ensimmäisestä mutkasta tienaama tuomio. Viimeinen lähtöpaikka ei missään nimessä antanut "Tesnaukille" parhaita mahdollisia lähtökohtia itse karsintakilpailuun, mutta pääsipä hän ainakin mukaan. Samaa ei voitu sanoa kaikkien osalta - siksi näistä puhutaankin karsintaerinä.

 

2. karsintaerän tulokset

1.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	19 kier.
2.	Dani Korpi	Inertia SimRacing	+0.242
3.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+0.873
4.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	+1.183
5.	Jonne Heikkinen	Inertia SimRacing	+3.114
6.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	+3.352
7.	Antti Levoska		+5.751
8.	Sami Ristolainen	Glacier Racing	+6.646
9.	Juuso Hietala	Black Star Racing	+6.907
10.	Teemu Toikka		+9.966

 

 

Päälähtö

 

 

Karsintalähdöt ajettu, osallistujat selvitetty. Jäikin jäljelle vain raastava odotus kohti sitä hetkeä, kun kaappikello kumahtaa seitsemän kertaa ja kauden kolmas karsintakilpailu käynnistyy.

Lähtöruudukkoa katsellessa olivat ennakkoasetelmat selvät: Eero Tuominen johtaisi letkaa, ja Zolderin voittaja Matias Vitikainen suojelisi tallikaverinsa selustan. Juuri nämä kaksi saavuttivat keväällä luokkavoiton Inertia SimRacingille kansainvälisesti arvostetussa 24H SERIES ESPORTS -sarjassa, joten kemiat ainakin olivat kohdallaan. Tuolloin he toki jakoivat auton, nyt ainoastaan yhteisen unelman.

Tätä unelmaa romuttamaan lähtivät puolestaan romuttamaan ennen kaikkea KOVA Esportsin nopeaksi tiedetty Matti Sipilä, jolle voitto Doningtonista olisi ensiarvoisen tärkeä. Mies on ollut lähellä jo muutamaan otteeseen, eikä vauhdista ollut epäilystä. Vaikka kasvot ovatkin kuskikamerassa kiviset, ei liene liioiteltua sanoa Sipilän näkevän jo nyt painajaisia vihersinisistä kettuautoista. Myöskään Kim Erikssonia ei sovi missään nimessä unohtaa, sillä Black Star Racingin turkulaistykki on painanut hurjaa tahtia läpi kauden. Kaikki muistavat Hockenheimin avauskierrokset jolloin hän jopa hetkellisesti johti kilpailua, ja Zolderissakin yritys oli hurjaa. Oli kärjen tahti mikä hyvänsä, ei musta tähti ainakaan hirveän kaukana voittokamppailusta olisi - jos siis seinät onnistutaan tällä kertaa välttämään.

Entäs ne muut? Viidennellä paikalla Matti Kaidesoja on ajanut kauden, joka on ollut kyllä tasainen, mutta hieman yllättäen hän ei ole vielä osakilpailuvoittoihin yltänyt. Hockenheimin päälähdössä maaliviiva ylittyi toki ensimmäisenä, mutta tuomariston päätös koitui tuolla Kaidesojan kohtaloksi. Sittemmin on lapualainen keskittynyt tekemään parhaansa ja keräämään riittävän määrän pisteitä - siinä myös melko hyvin onnistuen. Finaalien ulkopuolelle jääminen vaatisi käytännössä meteoriitin niskaan. Teemu Korhonen on sellainen nimi joka tällä kaudella on noussut ehkäpä salakavalastikin esiin. Kuudes lähtöruutu oli taas parin sijan parannus edelliseen, ja tiesi Glacier Racingin edustajalle hyviä lähtöasetelmia illan kilpailuun. Hän ei ollut se Glacierin Teemuista, jolta tältä kaudelta odotettiin paikkoja kärkikymmenikössä, mutta pääasia että Teemuvakio tiimissä säilyy ennallaan. Vielä kun jäätikkötiimiin saataisiin yksi Joni kiertämään sarjaa, olisi heillä pullat vallan erinomaisesti uunissa.

Jesse "Delete" Telkkälän kaudesta puhuttiin jo ylempänä, mutta sisäistä Matt Hardyään hieman liikaakin tänä vuonna kanavoinut jyväskyläläinen tarvitsi nyt niitä tuloksia. Kuten niin moni muukin, oli hän ehdottomasti nopeutensa puolesta finaalikamaa, mutta silti ajosta puuttui se viimeinen varmuus. Antti Ahola oli finaalipaikkansa käytännössä varmistanut, mutta lähti Doningtoniin pisteidenhaku sekä tietysti karsintasarjan palkinnot mielessä, eikä Tomi Katilankaan asemia nyt hirveän tukaliksi voitu kuvailla.

Oli miten oli, lähtöön kohdistuneet pelot osoittautuivat turhiksi. Ensimmäisistä mutkista selvittiin ehjänä läpi, ja Tuominen onnistui pitämään piikkipaikkansa. Mikä tärkeintä, hän sai peräänsä tallikaveri Vitikaisen, joten kettujen suunnitelmaa päästiin ainakin näiltä osin toteuttamaan. Perässä tulivat Sipilä, Eriksson, sekä Kaidesoja, joten ohituksia kärkiviisikon osalta ei nähty.

Kasimutkassa alkoi kuitenkin tapahtumaan. McLean's tiedettiin vaikeaksi paikaksi, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Tiukassa jonossa tapahtui ensimmäiselle kierrokselle niin tyypillinen haitariliike. Tallikaverit Jonne Heikkinen ja Ilkka Kattilakoski osuivat toisiinsa, tuloksena ruuhkakolari. Mukana tässä oli kaikkiaan kuusi kautoa, joista Heikkinen, Juuso Hietala, sekä Toni Lähteenmäki kärsivät kaikkein eniten. Myös mm. Marko Kela otti tilanteessa osumaa, samoin Antti Levoska. Monet heistä olivat pisteiden osalta kriittisillä paikoilla, joten matkaa pyrittiin jatkamaan vaikka sitten väkisin. Siitä huolimatta kolaus oli kova - Doningtonin vaarat tiedettiin, mutta joitain tilanteita ei kapealla radalla vain pysty välttämään.

 

 

Edempänä vähät tuosta välitettiin. Toiselle kierroksella saapuminen tapahtui näennäisessä sovussa, jonomuodostelmassa. Kärkinelikko teki eroa taakse sen mitä pystyivät, kun taas Ahola latasi Kaidesojalle painetta. Kolmoskierroksella tuo paine kulminoitui sitten osumaan kuljettajien välillä, jonka seurauksena Antti Ahola menetti etusiipensä ja näin hänen kilpailustaan tuli huomattavasti vaikeampi. Kaidesoja jatkoi matkaa ilman näkyviä vaurioita, mutta eroa oli tullut eteen jo kolme sekuntia. Vaikuttikin siltä, että voitto ratkaistaisiin Tuomisen, Vitikaisen, Sipilän, ja Erikssonin välillä.

Alun kolinat välttäneistä kuskeista ruutuaikaa sai Janne Sainisto - hän löytyi jo 20. sijalta - ja myöhemmin myös viimeisenä matkaan ampaissut Teemu Toikka. Nousuja Toikalta on nähty aikaisemmin, ja kynnet verilä hän nytkin kipusi tuloslistalla ylöspäin. Nousijoista pitää mainita myös Oskari Rinne, joka jatkoi siitä mihin karsintalähdöissä jäi. Sijoitus yhdeksäs - hetkeä myöhemmin kahdeksas, kun radan reunalla näkyi pienet sbinnalat tehnyt Matti Kaidesoja. Liekö sitten Maranellosta tarjottu sopimusta vai olisiko sittenkin osuma Aholan kanssa ollut luultua rajumpi, mene ja tiedä. Kaidesojalle virhe oli kovin epätyypillinen - Korhosen perässä ajanut Inertia-kuljettaja tuli McLean'sin mutkaan ylikovaa ja oli hieman poikittain jo ennen takarenkaiden päätymistä kanttarin yli nurmikolle. Loput voikin arvata - pyörähdys radan yli ei onneksi johtanut osumiin, joten sinänsä onni onnettomuudessa.

Tuuri kävi myös tallikaveri Ilkka Kattilakoskella, jonka kilpailu hetken aikaa näytti päättyvän yhdeksännelle kierrokselle. Antti Aholan yrittäessä parhaansa mukaan imitoida Jarno Trullia rikkinäisellä autollaan lähti Timo Karjalainen yrittämään Kattilakoskesta ohi ykkösmutkaan. Autot osuivat yhteen, Karjalainen pyörähti radalta ulos, ja Kattilakoski puolestaan veti tyylipuhtaan kolmekuuskymppisen keskellä letkaa. Kuin ihmeen kaupalla onnistuttiin jatko-osumat välttämään, eikä Ilkan autokaan lopulta saanut sen pahempia vaurioita. Matka jatkui letkan hänniltä, mutta silti 20 parhaan joukosta. Karjalaisella kävi heikompi hiihtokenkä - auto oli sen verran pahasti rikkoutunut, että hän jäi lopulta voittajalle yli kierroksen.

Lähetyksessä puheenaiheen ollessa Rovaniemen lumitilanne, jatkoi Sipilä paikan hakemista. Voittoon vaadittiin kahden Inertia-kuskin ohittamista, joista ensimmäisenä vuorossa olisi Matias Vitikainen. Kierroksella 12 alkoikin Sipilän hyökkäys tosissaan - kasimutkaan yritys ei vielä onnistunut, mutta takasuoran päätteeksi jäi ovi vihdoin auki. KOVA-kuljettaja ei epäroinyt työntää nokkaansa rinnalle, ja näin tulivat sankarit rinnakkain ensin vasemman ja sitten oikean taitoksen. Perässä puolestaan tilannetta tarkkaili Kim Eriksson, aivan kuten niin monta kierrosta aikaisemminkin. Hän näki raon shikaanin ulostulossa, ja hetkeäkään epäröimättä laittoi mustanpuhuvan autonsa oikeaan reunaan. Vauhtiero oli riittävä, ja ohitus oli suoritettu jo ennen neulansilmää. Täysin ansaitusti tuo ohitus palkittiin myös yleisön toimesta kilpailun parhaana.

Entäpä sitten taistelevat metsomme? Vitikainen piti sisälinjan ensimmäiseen neulansilmään, Sipilä sai puolestaan tuon edun toiseen, mutta ulkopuolelta onnistui Matias puristamaan paremman poistumisvauhdin turvin hieman edelle. Tilanne ei missään nimessä ollut kuitenkaan ohi, vaan edelleen roikkui Sipilä ahnaasti ulkopuolella kun kuljettajat saapuivat ykkösmutkaan. Taistelu oli hurjaa, eikä tilaa juuri jäänyt - mutta valitettavasti se tällä kertaa päättyi kyyneliin. Vitikainen piti sisälinjan tiukasti, mutta Matti käänsi sisään liian jyrkästi ja renkaat osuivat yhteen. Vitikaisen auto kiipesi Sipilän päälle ja ripustukset olivat entiset - näin jäi simpeleläisen matka siihen. Sipilän kohtalo ei ollut juurikaan parempi, vaan myös hänen osaltaan keskeytys oli tosiasia. Ikävä tilanne, jonka seurauksena kaksi kärkikuljettajista oli pelistä pois. Suurin voittaja tässä rytäkässä oli viitisen sekuntia heidän perässään ollut Teemu Korhonen, joka yht'äkkiä löysi itsensä palkintokorokepaikalta. Toisen epäonni on toisen onni.

Nyt huomio keskittyi sitten Kim Erikssonin tahtiin. Vielä oli matkaa jäljellä, mutta riittäisikö se? Edessä Tuomisella oli nyt tyhjää ilmaa, matkaa taakse hieman yli sekunti. Taustalta ei uhkaajia löytynyt, joten kaikki oli kiinni siitä millaista vauhtia turkulainen pystyisi loppukierrokset ajamaan - ja millaisia riskejä hän oli valmis ottamaan.

Myös Matti Kaidesoja oli menettänyt takasiipensä, joten hänen kilpailunsa muuttui vielä entistä vaikeammaksi. Auton ajo-ominaisuudet olivat kaikkea muuta kuin kadehdittavat, mutta siitä huolimatta onnistui lapualainen vielä toistaiseksi pysymään radalla. Sijoitus oli toki vasta 16., eikä vauhti juurikaan päätä huimannut, mutta keskeyttämään ei mestari suostunut.

Teemu Toikka ansaitsee tässä vaiheessa ihan oman kappaleensa. Kuten aiemmin mainittua oli hän ampaissut matkaan tasan tarkkaan viimeisenä, siis 30. lähtöruudusta. Mies oli poiminut ämpärin jos toisenkin, sillä viimeiselle kierrokselle tullessa oli Iitin lahja sim racingille noussut jo sijalle 13. - ja yhtäkkiä näytti pistepotti paljon paremmalta. Ei, finaalipaikka ei vieläkään näyttänyt todennäköiseltä, mutta Toikan Teemua ei sovi koskaan laskea täysin kuvioista pois. Se oli taas kerran nähty. Saavutuksen arvoa nostaa se, että mies ajaa Nexxus Esportsin riveissä, joka on täysin ovaalipuolelle keskittynyt jenkkitalli. Apua ratapuolen säätöihin ei siis juurikaan löydy.

Kilpailun voittajasta ei ollut kuitenkaan epäselvyyttä - Tuominen kesti paineet ja näin päälähdön ykkössija oli tosiasia! Voitto oli hienoinen yllätys varsinkin alkukauden vauhtiin nähden, mutta varmasti tervetullut sellainen paitsi miehelle itselleen, myös koko tallille. Kim Eriksson tuli toiseksi jääden lopulta sen samaisen sekunnin päähän Tuomisesta, joten vauhtieroa ei loppukierroksilla juurikaan ollut. Kolmossijan vei nimiinsä lopulta kukapas muukaan kuin Aleksi Elomaa, joka oli kaikessa hiljaisuudessa kivunnut sijoitus kerrallaan ylöspäin ja näin kautta aikain ensimmäinen sim racingin eSM-kultamitalisti näytti taas kerran kyntensä. Nousijoista mainittakoon Rinteen lisäksi Henry Salmén - kuudes - ja Miika Haapanen, jonka risukasaa muistuttava kausi sai vihdoin osakseen edes yhden valonpilkahduksen. Christer Andersson AJoi puolestaan kahdeksanneksi, mutta tippui aikarangaistusten myötä aina sijalle 15 asti. Sprinttilähtöön tullessa ei rangaistuksia oltu kuitenkaan vielä jaettu, joten kuin varkain pääsi Christer siitä huolimatta lähtemään paalulta. Tämä siis huomiona heille, jotka turhaan etsivät miehen nimeä allaolevista tuloksista.

 

 

Päälähdön tulokset*

1.	Eero Tuominen	Inertia SimRacing	19 kier.
2.	Kim Eriksson	Black Star Racing	+1.199
3.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	+8.063
4.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	+8.199
5.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+11.003
6.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	+11.454
7.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+16.720
8.	Joni Heikkinen	Williams Esports	+20.764
9.	Ilkka Kattilakoski	Inertia SimRacing	+25.749
10.	Antti Pihlaja	Inertia SimRacing	+26.819

*Epäviralliset

 

Sprinttilähtö

 

Eturiviin asettautuivat siis Christer Andersson ja Miika Haapanen - kaksi kuljettajaa, jotka tiedettiin erittäin nopeiksi. Kolmantena startannut Henry Salmén oli puolestaan isompi kysymysmerkki - varmuus on kyllä kunnossa, mutta se äärimmäinen vauhti on ehkä toistaiseksi vielä puuttunut. Siksi moni veikkailikin, että juuri hän olisi se kaveri, josta saattaisi muodostua tulppa päälähdön nopeimmille.

Startti tapahtui, ja heti alusta Salmén löi luun kurkkuun moisille ajatuksille. Kärkipaikalla tiimikaveri Andersson otti hyvän startin, mutta Redgaten avausmutkaan taittoi kuin taittoikin Henry toisena, jättäen Haapasen kolmanneksi. Perässä seurasivat Oskari Rinne, Aleksi Elomaa, sekä Teemu Korhonen. Heidän takanaan saatiinkin sitten draamaa jos nyt ei niinkään kuljettajamäärän, niin ainakin tapahtumien vakavuuden osalta.

Hyvän lähdön ottanut Jesse Telkkälä näki sisäreunassa raon ja lähti ohittamaan Antti Pihlajaa. Jesse ei ilmeisesti havainnut kyseessä olleen kolme rinnan -tilanne, ja valui sisälinjalta leveäksi. Pihlaja ei voinut väistää ulkopuolella olleen Antti Aholan vuoksi, joten osuma Telkkälän kanssa oli tosiasia. Autot pyörähtivät nurmikolle, ja kumpikin sai tilanteessa merkittäviä vaurioita. Lähetyksessä näkyi vain nopeasti kaksi pyörähtänyttä autoa, eikä jatkotilanne päässyt kuviin - useimmat huomasivat sen vasta tuomariston raportista.

Spinnin jälkeen selvästi turhautunut Pihlaja yritti saada autoaan käännettyä, mutta ohjaus ei totellut kuljettajaa. Hän kuitenkin jatkoi kiihdytystä, keräten vauhtia radan kiertosuunnan vastaisesti. Edessä oli Jesse Telkkälä - mies, joka ilmeisestikin Antin mielestä aiheutti tilanteen. Viime hetkellä yritti Pihlaja kääntää kohti Telkkälää, jonka seurauksena syntyy osuma. Tuosta tempusta Antti Pihlaja lähti loppukaudeksi jäähylle, joka puolestaan on selkeä viesti muillekin kuljettajille: Kostotoimenpiteitä ei näissä sarjoissa suvaita. Se oli myös yllättävä temppu, onhan Antti yksi kokeneimmista ja yleensä rehdeimmistä kuljettajista, oli kyseessä sitten kansalliset tai kansainväliset arvokilpailut. Toki hyvä maine ei moista sumenemista siltikään oikeuta, oli kuljettaja mielestään kuinka oikeassa hyvänsä.

No, koirat haukkuu ja kilpailu jatkuu. Ensimmäisen kierroksen lopussa ajoi Sami Ristolainen Marko Kelaa perään, mutta muuten mentiin melko rauhassa. Kärjessä asetelmat olivat jo päälähdöstä tutut: Inertia veti letkaa, ja toinen ajoi perässä kuin selkäpanssarina. Toki kyseessä ei ole tiimilaji, vaikka samoissa väreissä ajettiinkin - Salménilla oli omakin kilpailu ajettavana. Siitä huolimatta Andersson koki olonsa varmasti ainakin hiukan turvallisemmaksi, kun peilissä näkyi tuttuja värejä. Toki peileissä näkyi myös muita - Haapanen, Rinne, Elomaa, Korhonen, Eriksson, ja loput olviat kaikki vielä samassa pakassa.

Yksi kaveri jota ei peileistä puolestaan näkynyt oli päälähdön voittaja Eero Tuominen. Hänen kohtalo vei ensin 12. sijalle, ja kolmannen kierroksen jälkeen aina varikolle asti - rikkinäisellä autolla ei hirveän pitkälle pötkitä. Niinpä kolmatta kertaa putkiin jäi tuplavoitto näkemättä - eikä kertaakaan sen osalta nähty edes realistista mahdollisuutta. No, ehkä Indyssä sitten.

Rinne puolestaan näytti nälkäiseltä. Vauhti oli kohdillaan, se tiedettiin aika-ajoista lähtien, ja nyt oli aika myös näyttää se. Ohitusyritys shikaaniin oli kuitenkin hieman ennenaikainen, ja näin takaa tullut Elomaa teki "Erikssonit" nuorelle turkulaiselle. Mestari nousi nyt podiumin tuntumaan, ja rinteen kohtaloksi jäi seurata kontiolahtelaisen linjoja, ehkäpä virheen tai kärjen saavuttamisen toivossa. Se kärki alkoi muuten pikkuhiljaa karata - Anderssonin tahti oli enemmän kuin oivaa, eikä Salménkaan missään nimessä jäänyt tulpaksi. Itse asiassa Inertia-kaksikko alkoi tehdä rakoa taakse - eroa Henryn ja Miikan välillä oli jo yli sekunti.

Siinä missä toiset ketut löysivät itsensä kärkitaistelusta, oli toisen paikka puolestaan keskellä noppavitosta. Dani Korpi tuli pienen ajovirheen jälkeen Melbourne Hairpiniin eli ensimmäiseen neulansilmään parhaansa mukaan pyristellen, vieressään ulkopuolella Marko Kela ja sisälaidassa puolestaan päälähdön pettymystään paikkaileva Janne Sainisto. Kun vielä takaa nousi Antti Levoska sisäänkäännössä vierelle ja Toni Lähteenmäki oli melko lähellä ulkopuolella, niin voidaan syystäkin puhua melkoisesta häröpallosta. Kyseinen neulansilmä on radan ylivoimaisesti levein paikka, mutta kaikkien taistellessa samasta pätkästä ja hyvistä asemista ei tuota leveyttä juurikaan päästy käyttämään hyödyksi. Niinpä osuma oli kirjaimellisesti väistämätön - toki hieman verkkoyhteyksistä johtuvaa ilmaakin väliin mahtui. Oli miten oli, osui Korven vasen eturengas Kelan takakulmaan, joka puolestaan kimposi tilanteessa vain väistämään pyrkineen Toni Lähteenmäen päälle. Viialan vikkelä ei oikein voinut muuta tehdä kuin todeta tapahtuneen ja Kelan pyörähdyksen. Useiden sijoitusten menetys oli tosiasia kummallekin, eikä tilanteeseen oikein selvää syypäätä löytynyt - vain liian monta autoa liian pienessä tilassa. Entäs Korpi? Hän jatkoi taistelua, nyt Sainiston takana ja Antti Levoskan kanssa, josta ohitus oli loppuviimein kohtuullisen suoraviivainen urakka. Samaan vääntöön liittyi mukaan myös aikaisemmin pyörähtänyt ja muutenkin Doningtonissa melko kovaa kohtelua saanut Ilkka Kattilakoski, kun taas Jonne Heikkinen merkkasi perässä uuden golfkentän väyliä.

Toinen hurjaa nousua tehnyt avauskilpailun epäonnistuja oli Matti Sipilä. Tomi Katila ehti olla edessä vain lyhyen aikaa, kunnes Sipilä nuolaisi postimerkkiä ja pisti kylkeen pikatarrat tuplaexpressinä. Jarruille mentiin yhdennentoista hetken viimeisen kellonlyömän punaisella sekunnilla, mutta jollain ilveellä tilanteesta selvittiin ongelmitta. 12. sija oli jo ihan hyvä lohdutuspalkinto, mutta Teemu Toikan päänahka edessä vaikutti eittämättä erittäin houkuttelevalta. Hetken päästä Toikka joutuikin taipumaan, joten KOVAn kaveri oli kuin olikin hilannut itsensä kymmenen kierroksen jälkeen lähes yhtä monennelle sijoitukselle. Se ei 27. lähtöruudusta ollut ollenkaan huonompi ajo se!

 

 

Toikka muuten jatkoi omalta osaltaan taistelua Ville Iivanaisen kanssa, jota seurasivat taas Katila sekä Dan Puha. Tuosta pakasta löytyivät pitkälti ne, jotka olivat selvinneet alkukierroksista ongelmitta mutta huonon lähtöpaikan vuoksi eviät aivan yhdeksän parhaan vauhtiin ehättäneet. Miski yhdeksän? Koska tällä paikalla - joskin hieman kärsineellä autolla - kruisailleen Kim Erikssonin ja takana seuranneen Timo Karjalaisen väliin oli saatu jo kolmen sekunnin mittainen kaula. Erikssonin edestä löytyi jälleen yksi hyvä taistelu, johon panokseksi määrättiin 7. sija, ottelijoiksi puolestaan Joni Heikkinen sekä Aholan Antti. Sijoituksia vaihdettiin useaan otteeseen, mutta selvyyttä kiistakapulaan ei ainakaan toistaiseksi saatu. Ei, vaikka hiekka alkoikin lasissa valua jo olemattomiin.

Maalisuoralla alettiin kuitenkin jo virittelemään ruutulippua valmiiksi. Sen otti vastaan Inertia SimRacingin Christer AJ Andersson, josta samalla kuoriutui kauden ensimmäinen lähtövoittoon yltänyt tulokaskuljettaja! Yritteliäälle kuskille tuo oli varmasti makein mahdollinen palkinto, joka toi hieman balsamia haavoihin varsin rikkonaisen kauden ja liiankin raisun päälähdön jälkeen. Perässä seurasi hyvänä kakkosena Henry Salmén, joka onnistui kuin onnistuikin pitämään parhaimmillaan meteorimaista nopeutta urallaan väläytelleen Miika Haapasen ruodussa. Eikä siinä vielä kaikki - eroa voittajaan jäi lopulta vaivaiset kolme kymmenystä!

Sekunnin sisällä saapuneiden podiumistien jälkeen saatiin vetääkin pari kertaa henkeä, kunnes seuraava auto ilmestyi näkyviin. Aleksi Elomaa onnistui pitämään nelossijastaan kiinni, kun taas Teemu Korhonen kävi seuraavasta paikasta kovan taistelun Oskari Rinteen kanssa. Tällä kertaa pisteet menivät Korhosen kotiin, Rinne siis kuudes ja Antti Ahola seitsemäs ennen Joni Heikkistä, Timo Karjalaista, ja hienon ajon päätteeksi kymmenennen sijan napannutta Matti Sipilää.

Kim Eriksson jäi lopulta sijalle 11 taisteltuaan läpi kilpailun vaurioituneen autonsa kanssa. Ehjä menopeli tuntuikin olevan avain onneen, sillä komeita nousuja nähtiin kautta linjan - mm. Iivanainen, Korpi, Vitikainen, Levoska, ja Sainisto nappasivat 6-8 sijaa nettoa mieheen. Toki yksikään suorituksista ei vedä Sipilälle vertoja, mutta kertoo kuitenkin omaa kieltään kauden kolmannen karsintakilpailun armottomuudesta.

Ai niin, ja kyllä päälähdön voittanut Tuominenkin lopulta ruutulipun näki - sijoitus 25., lähes kierroksen kärjelle jääneenä. Nuo kuusi pistettä siivittivät hänet kuitenkin osakilpailuvoittoon, joka taas muistuttaa siitä ettei kilpailua kannata jättää kesken ellei ole aivan pakko!

 

 

Sprinttilähdön tulokset*

1.	Christer AJ Andersson	Inertia SimRacing	15 kier.
2.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	+0.334
3.	Miika Haapanen	Black Star Racing	+0.617
4.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	+5.022
5.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	+5.704
6.	Oskari Rinne	CoRe SimRacing	+6.632
7.	Antti Ahola	KOVA Esports	+7.867
8.	Joni Heikkinen	Williams Esports	+8.122
9.	Timo Karjalainen	Raccoon Racing	+10.976
10.	Matti Sipilä	KOVA Esports	+13.340

*Epäviralliset

 

Pistetilanne 3/5 osakilpailun jälkeen*

Sijoitus	Kuljettaja	Talli	Pisteet
1.	Aleksi Elomaa	ineX Racing	292
2.	Antti Ahola	KOVA Esports	278
3.	Matias Vitikainen**	Inertia SimRacing	262
4.	Kim Eriksson	Black Star Racing	238
5.	Matti Kaidesoja	Inertia SimRacing	213
6.	Joni Heikkinen	Williams Esports	196
7.	Tomi Katila	Black Star Racing	186
8.	Eero Tuominen**	Inertia SimRacing	182
9.	Teemu Korhonen	Glacier Racing	178
10.	Henry Salmén	Inertia SimRacing	167

*Epäviralliset

**Varmistanut finaalipaikkansa

 

Siinä siis kauden kolmannen osakilpailun tapahtumat! Seuraavia kilpailuita odotellessa kannatta käydä tutustumassa vaikkapa pääyhteistyökumppanimme Logitech Gamingin tarjontaan! Menossa mukana myös Fixus sekä Webasto - mitä parhaimpia tuotteita heilläkin tarjolla.

Kausi jatkuu toukokuun 30. päivä, ja tottahan toki Memorial Day -viikonloppuna on suuntana Indianapolis Motor Speedway! Brickyardilla on vuosien saatossa nähty niin onnen kuin surun kyyneleitäkin, mutta kenen vuoro on tällä kertaa suudella tiiliskiviä? Entä kuka istahtaa alas Gasoline Alleyn varjoihin puristamaan kyyneleitä, lähes kaiken toivonsa menettäneenä? Rata on nopea, ja se sisältää kauden pisimmän suoran lisäksi myös haasteen jollaista ei ihan joka päivä kansallisissa kilpasarjoissa näe. Hurjaa vauhtia, tiukkoja taisteluita, ja ehkäpä maalikamerankin apua - kaikkea tätä sekä paljon muuta luvassa hieman yli viikon kuluttua. FiSRA seuraa kilpailuviikkoa heti tiistain aika-ajoista alkaen sosiaalisessa mediassaan - kannattaa siis pistää seurantaan @simracingfi niin Twitterissä kuin Instagramin puolellakin!

 

Kuvat (c) FiSRA/Iku Merikalla

 

---