Helsinki, Hart- siis Messukeskus. Assembly Summer 2017 on täydessä käynnissä. Yli 5000 tietokoneharrastajaa ovat vallanneet Pasilan sekä sitä ympäröivät pikaruokapaikat, lähikaupat ja kestikievarit.  

Pimeyden täyttävä meteli tekee yksittäisten tapahtumien hahmottamisesta vaikeaa. Jokainen haluaa erottua täällä jos jossain edukseen: Erilaisia yrityksiä, järjestöjä sekä tuotemerkkejä vilisee näköpiirissä valtoimenaan. 

Kaukaa takanurkasta, hieman piilossa pahimmasta messuhumusta löytyy sitten kätketty aarre. Rivissä toinen toistaan hienompia sim rigejä, jonossa varovaisen kiinnostunutta väkeä odottamassa omaa vuoroaan.

SimGear Oy oli tuonut näytille kaksi uudenkarheaa rigiä. Direct drive, load cell -polkimet, kolme näyttöä. Kyllä siinä kelpasi pyöritellä, oikein ammattilaisten opastuksella. Ja tässä tapauksessa voidaan todellakin puhua ammattilaisista: Laitteet oli koottu ja rakennettu esimerkillistä huolellisuutta noudattaen, laatu puolestaan oli yhtään liioittelematta maailmanluokkaa.

Ja kun puhe oli ammattilaisista, on pelkästään sopivaa ottaa esille X-R'cer. Paikalle oli tuotu viimevuotiseen tapaan laitteistoa, josta näki että nyt ollaan asian ytimessä. Eikä ihme, onhan kyseinen rigi sentään rallicrossin viisinkertaisen Euroopan mestarin, legendaarisen Matti Alamäen suunnittelema.

Foraceriltä paikalle oli saapunut sitten kerma kakun päälle: Täysiverinen, armoton ja lähestulkoon laittoman koukuttava motion rig -kokonaisuus. Tämän jutun kirjoittajakin pääsi tuota tänä vuonna kokeilemaan. On lievästi sanottuna tajunnanräjäyttävä kokemus jarruttaa Nürburgringin GP-leiskan ensimmäiseen mutkaan silmien pyrkiessä karkaamaan kohti näyttöjä. Kiihdytyksessä puolestaan hevosvoimat aiheuttivat elopainon ja penkin lähemmän tuttavuuden tavalla, joka on verrattavissa lähinnä vuoristorataan - hyvällä tavalla. Tämän lähemmäksi ei autenttista ajokokemusta pääse, jollei laita haalareita niskaan ja kuumailmapuhallinta viereen. 

Jimm's oli puolestaan tuonut kuljettajille käytettäväksi pelikoneet ihan viimeisen päälle. 165 hertziä näytöissä on aivan eturivin lukema, 27 tuumaa puolestaan takasi likinäköisemmänkin pystyvän erottamaan radan nurmikosta. Myllyssä puolestaan oli tehoa niin paljon, että ihan hirvittää. Seuraava vuosikymmen on jo täällä.

GTFR-puuhamies Timo Ekegrenin PS4 -rigi VR-laseilla antoi hyvän kuvan siitä, ettei sim racing välttämättä tarvitse PC:tä ollakseen intensiivistä. Ralli raikasi, nuotit lauloivat ja meno pysyi joskus jopa puiden välissä.

Niin, ja ajettiinhan täällä tosiaan myös sim racingin eSM-finaalit. Sinne siis.

Aika-ajoissa esimakua tulevasta

Finalistien osalta urakka alkoi tosissaan sitten lauantain puolella. Toisten vapaiden harjoitusten ohessa oli havaittavissa vielä pientä väsymystä, mutta unihiekat karisivat silmistä viimeistään aika-ajoissa. Olosuhteista hyvin perillä olleet kuljettajat rynnistivät heti homman alettua radalle taisteluhärkäin lailla - kilpa-autoilua heti lämmittelykierroksesta lähtien! Aleksi Elomaa otti puolustavan mestarin elkein muilta luulot pois tässä kapinassa, ja näin pääsi aloittamaan kierroksensa ensimmäisenä.

Aikoja alkoi napsua näytölle tasaiseen tahtiin. Mikko Paavilainen, Klaus Kivekäs, Mikko Nurmi, Riku Alatalo - kovia nimiä, kaikki aivan kärjen tuntumassa. Monien ennakkoveikkailuissa suosikiksi nostama, Iin oma poika Joni Heikkinen otti kuitenkin alusta asti homman haltuun. 1:55,032 oli sellainen noteeraus, ettei siihen pystynyt kukaan muu enää vastaamaan. Ei, vaikka Kivekäs lähelle pääsikin. Erävoitto Heikkiselle ja paalupaikka esikilpailuun - sitä paremmin ei voi urakka alkaa.

Aika-ajon tulokset: 

Esikilpailussa tiukkoja tilanteita ja tuttuja taisteluita

Väliaika, kahvia ja pullaa. Hetken saivat kuljettajat hengähtää ja kerätä ajatuksia, sitten olikin jo esikilpailun vuoro. Vaikka pisteitä ei ensimmäisestä lähdöstä tänä vuonna jaettukaan, oli kilpailun merkitys lopputuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Ohittaminen radalla on vaikeaa, ja se on luonteeltaan hyvin tekninen. Hyvän lähtöpaikan merkitys siis korostui entisestään.

Paalupaikalta otti Heikkinen erinomaisen lähdön, ja samalla myös tutun paikkansa letkan kärjessä. Perässä seurasi tallikaveri Haapanen, joka painoi lähdössä ennakkoluulottomasti ulkopuolelta Kivekkäästä ohi. Puolustava mestari Aleksi Elomaa lähti kilpailuun vasta sijalta 13, mutta otti heti startissa päänahkoja kuin liukuhihnalta, ollen areenaosuuden jälkeen jo 8. 

Tommi Hahkalla puolestaan iski se kuuluisa alasin niskaan. Trelleovaalikautta mielin määrin dominoinut helsinkiläiskuljettaja törmäsi teknisiin ongelmiin. Ratti sanoi työsopimuksensa irti, ja näin joutui matemaatikko laskemaan nopeimman reitin kotiin ja varalaitetta hakemaan. 

Kilpailu itsessään oli jännittävää seurattavaa, vaikkakin ohituksia ei liiemmin nähty. Heikkinen vei voiton 3,5 sekunnin erolla Haapaseen, joka kesti Kivekkään asettamat paineet loistavasti ja näin sai eturivin lähtöpaikan finaaliin. Eriksson raivasi tiensä neljänneksi, perässä seurasi Paavilainen ennen Matti Kaidesojaa. Simumaailman rokkistara Aleksi Elomaa esitti puolestaan puolustamisen lyhyen oppimäärän, sivuosissa Hietala, Alatalo sekä Takanen.

Esikilpailun tulokset/finaalin lähtöjärjestys:

Pieni lausahdus selostajalle, suuri harppaus sim racingille

"Tervetuloa mukaan myös Yle TV2:n sekä Yle Areenan katsojille mukaan seuraamaan sim racingin eSM-finaaleita". Nuo sanat johdattivat suurimman osan yleisöstä näkemään elämänsä ensimmäistä suoraa iRacing-lähetystä. Pöllöhäkissä riitti vilskettä ja vilinää, mutta se ei kuljettajia liiemmin tuntunut haittaavan.

Joni Heikkinen istui punaisella autollaan paalulla, siihen oli jo totuttu. Valojen vaihtuessa ampaisi mies liikkeelle, vain todetakseen että Haapanen oli ottanut vielä hieman paremman startin. Hetken aikaa kinasteltiin etuajo-oikeudesta mutkaan, mutta lopulta Heikkinen otti omansa ja näin sai Haapanen tyytyä haastajan rooliin. Takana puolestaan nähtiin se pahin mahdollinen, kun Petteri Niemi osui Antti Pihlajan autoon, ja he puolestaan nappasivat Joonas Nukarisen mukaan samaan kekoon. Markku Manninen ei halunnut jäädä ryhmähalista paitsi, joten hänen kilpailunsa loppui myös ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.

Letka selvitti kommervenkeistä huolimatta tiensä areenan syheröstä kohti vauhdikkaampia laidunmaita. Naantalin aurinko sai puolestaan pilvipeitteen eteensä kun Mikko Nurmi pistettiin ympäri nelosmutkan ulostulossa, ja näin kariutuivat Monzan karsintakilpailun voittajan haaveet menestyksestä. Tuloksena keskeytys, eli ei todellakaan sitä mitä hän lähti täältä hakemaan - Nurmi osoitti lupaavaa vauhtia ensimmäisistä harjoituksista alkaen.

Tommi Hahka oli hilannut sillä välin tietään hitaasti kiiruhtaen kohti kärkikymmenikköä. Ei huono suoritus, varsinkin kun muistetaan että viimeisen lähtösijoituksen lisäksi antoi Team Redlinen kuljettaja tasoitusta oikkuilevan vararatin muodossa. 

Toisella kierroksella alkoivat asemat jo hieman vakiintumaan. Riku Alatalo taisteli kynsin ja hampain kärkikymmenikön rajamailla, mutta ajautui neulansilmässä leveäksi. Radalle palatessaan hän osui entiseen tallikaveriinsa Joni Takaseen laittaen Halikon miehen ympäri. Taas oli yksi ennakkosuosikeista poissa pelistä - Takanen toki kärsi myös huonosta lähtösijoituksesta.

Kolmoskierroksella kärkikolmikko oli varmasti SimGearin väen mieleen: Heikkinen ja Haapanen olivat saaneet Kim Erikssonista seuraa. Åbon ylpeys sai todeta peilinsä olevan täynnä Klaus Kivekästä, mutta Eriksson kesti - ainakin toistaiseksi. Puhdasta ja hyvää kilpa-autoilua nähtiin myös Hietalan sekä Elomaan välillä - puolustava mestari oli nostanut itsensä sijalle 7 ja piti Juusoa takanaan sen minkä pystyi. Hetken päästä bongasi nämä bileet myös Riku Alatalo, perässään huikeaa nousua tehnyt Tommi Hahka.

Lisälenkistä ja siitä seuranneista pienistä peltivaurioista huolimatta Takasella oli edelleen hyvä vauhti päällä. Hän esitti päivän toistaiseksi komeimman ohituksen, toisena osapuolena kilpailun seniori Kristian Lindroth. Eikä siihen jäänyt: Kohta oli Halikon mies ajanut myös edessä ajavan Juha-Pekka "JPlays" Lammin kiinni. Tämä ohitus ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä puhtaasti: Pieni kontakti Lammin takakulmaan lähetti Twitch-suosikin nurmikolle, viime vuoden 9. sija vaihtui karvaaseen pettymykseen.

Muutama kierros ennen maalia alkoi taistelu kärkikymmenikön peräpäässä myös kiihtyä. Elomaa veti letkaa, perässään Riku Alatalo. Hahka haistoi verta, ja lähti hakemaan paikkaa Juuso Hietalasta ykkösmutkaan. Kumpikin kuljettaja jätti jarrutuksen todella myöhäiseksi, Alatalon jarruttaessa normaalilla merkillä. Hietalalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin liinat kiinni, seurauksena pyörähdys ja pieni osuma Hahkan kanssa. Matka kuitenkin jatkui kummallakin kuljettajalla.

Kilpailun parasta antia oli tarjolla puolestaan hieman taaempana. Ari Härö esitti hienoja otteita pitäessään takana varsin vihaista letkaa. Takanen kärkkyi vääjäämättä mahdollisuutta napata sijoitus pois rovaniemeläiseltä, Lindroth puolestaan seurasi tilannetta kokemuksen suomalla varmuudella. Pihlaja oli liittynyt alun vaikeuksien jälkeen tähän taisteluun myös mukaan, samoin olivat pääsylippunsa lunastaneet sekä Petteri Niemi että Joonas Nukarinen. Aikaa neljä kierrosta selvittää äijäin kesken paremmuusjärjestys.

Nukarinen painoi Niemestä ohi kohtuullisen nopealla aikataululla, ja sen jälkeen nähtiin hieman edempänä Takaselta jälleen yksi hieno suoritus. Vaikka sijoitus oli hänen tapauksessaan keskisuuri pettymys, ei miestä ainakaan ajomotivaation puutteesta voinut syyttää. Ulkopuolelle vitosmutkaan, ja näin aukesi ovi sisäpuolelle tiukkaan oikeaan. Kaasulle aikaisin, ja Härö oli selätetty. Takanen selvästi inspiroitui Virtual Racing Schoolin varsin maukkaista koostepätkistä, ja halusi lisätä oman mausteensa mukaan.

Hieman edempänä luvassa oli sitten vuorostaan Alatalo kyllästynyt peesailemaan Elomaan kontissa. Riku otti viimeisestä shikaanista erinomaisen ulostulon, painoi viimeiseen mutkaan sisäpuolelle - ja osui vähän mutta ratkaisevasti Elomaan auton takakulmaan. Jollain ilveellä sai Aleksi pidettyä auton poissa seinästä, mutta rytäkässä pääsi Alatalon lisäksi myös Tommi Hahka puikahtamaan edelle.

Kärjessä Heikkinen ajoi karkuun, häntä ei pystynyt kukaan tavoittamaan. Täydellinen suoritus, ja loppukierrokset menivätkin lähinnä fiilistellessä. Takana oli kuitenkin kakkossijan kohtalo täysin auki, siitä kinastelivat keskenään Black Starin Miika Haapanen - Kim Eriksson -kaksikko sekä vuoden 2015 suomenmestari Klaus Kivekäs. Ratkaisua jännitettiin loppuun asti, mutta järjestys säilyi kuin säilyikin muuttamattomana. Näin oli siis Haapanen toinen, Eriksson kolmas ja Kivekkälle jäi kovasta yrittämisestä huolimatta käteen kultainen ananas.

Tommi Hahkalle loppuosa ei ollut se paras mahdollinen. Mies pyöräytti viimeisen kierroksen viimeisessä mutkassa, ja näin tuloksena oli lopulta 10. sija. Ei varmasti sitä, mitä hän lähti täältä hakemaan. 

Päivän sankari oli kuitenkin 19-vuotias Joni Heikkinen. Mies oli aivan suvereeni koko viikonlopun, ja asetti muille riman korkeudelle, jota he eivät pystyneet ylittämään. Suoritus hakee kylmän viileässä virheettömyydessään vertaistaan vielä varsin pitkän tovin, eikä se jättänyt juurikaan selityksille sijaa. Paras voitti, piste. 

Sim Racing eSM 2017 lopputulokset:

Näin saatiin myös sim racingin historian kolmas suomenmestari kruunattua. Kivekkään ja Elomaan jatkoksi kirjoitettiin siis Joni Heikkisen nimi, ja sen myötä avattiin lajia myös suuremmalle yleisölle. Lähetyksiä ja Assyhuumaa fiilistellään varmaan vielä pitkään ja hartaasti, sillä se merkitsee uutta aikakautta kotimaisessa sim racing -skenessä. 

Jälkilähetys löytyy artikkelin alapuolelta. 

Kiitokset loppuun vielä sarjan tukijoille! Heidän kotisivuilleen pääset allaolevista linkeistä. Kiitokset kuuluu myös kaikille vapaaehtoisille sekä Finnish Sim Racing Association ry:n jäsenille. Ilman teitä emme tähän pystyisi!