Laguna Seca, Monterreyn helmi. 3,6 kilometriä kilparataa ripoteltuna Kalifornian kumpuilevaan maastoon. Se on tarjonnut jännitysnäytelmiä aina moottoripyöristä CART-sarjaan ja ajetaanpa siellä vuosittainen Historic-tapahtumakin, joka kerää upeimmat museoautot ja vanhat kilparatsut verestämään muistoja.

Viime viikonloppuna rataan - tai ainakin sen virtuaaliseen versioon - saivat tutustua Suomen kovimmat kilpakuljettajat. FSRC:n avausosakilpailua ollaan odotettu jännityksellä, sen eteen ollaan tehty töitä kuukausia ja nyt siitä tuli vihdoin totta. Muhkea palkintopotti sekä mahdollisuus testata taitonsa maamme parhaimmistoa vastaan keräsi kokoon huikeat 55 kuljettajaa, joista 40 selvitti karsintaerien kautta tiensä finaaliin. 

Aika-ajoissa paalupaikan otti todellinen yllätysnimi, Eero Vuorenmaa, joka pieksi kilpakumppaninsa huikealla, suorastaan meteorimaisella ajalla 1:20.625. Suorituksen kovuudesta kertoo se, että vain yksi kuljettaja hänen lisäkseen - Klaus Kivekäs - pääsi kaksikymppisten puolelle. Kolmanneksi nopeinta vauhtia päästeli Jari Lohtari ennen Tommi Hahkaa ja Kimmo Suomista.

Vuorenmaa siis löi koko muulle porukalle jauhot suuhun heti alkuunsa, eikä kuljettajat olleet hevillä uskoa hänen aikaansa. Vaikutti siltä, ettei mies itsekään oikein osannut odottaa näin kovaa suoritusta: "Aika-ajossa tuli vähän puskista nopein aika kaikista."

Selväksi oli kuitenkin tullut jo se, ettei kärki ainakaan täysin määräytyisi käsikirjoituksien tai ennakkokaavailuiden mukaan.

Karsintaerissä epäilevät tuomaat saivat lisää vettä myllyynsä, kun heti alusta asti oli selvää, ettei Vuorenmaan vauhti kilpailutilanteessa vastannut hänen aika-ajossa esittämää tykitystä. Auto näytti erittäin vaikealta ajettavalta ja Tommi Hahka pystyikin miehen nopeasti kuittaamaan, ajaen loppujen lopuksi helpohkoon erävoittoon ennen Suomista ja hyvän nousun tehnyttä Joni Hagneria. Pidon kanssa tuskaillut Vuorenmaa putosi kunnioitettavan suorituksen jälkeen sijalle 7. 

Toisessa erässä kovinta vauhtia piti ennakko-odotusten mukaisesti Klaus Kivekäs, joka ajoi helpon oloiseen erävoittoon. Toisena maaliviivan ylitti Lohtari, saaden peräänsä Joni Takasen sekä Aleksi Elomaan. Suuria yllätyksiä ei erässä nähty, mutta epäonnea muutamilla kuljettajilla oli matkassa. Entinen MM-sarjan kuljettaja Petteri Kotovaara oli hyvin mukana taistelussa kakkossijasta, kunnes epäonninen pyörähdys jätti lappeenrannan lihaskimpun sijalle 8. 

Aika-ajot ja karsintakilpailut saatiin siis onnistuneesti päätökseen, ja 40 kilpailijaa sekä sadat katsojat pidättivät henkeään - oli finaalin aika. 

 

Lähtöruudukko kärkikymmenikön osalta:

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport
2.	Tommi Hahka
3.	Kimmo Suominen	Glacier Racing
4.	Jari Lohtari	Glacier Racing
5.	Joni Hagner	Glacier Racing
6.	Joni Takanen	Glacier Racing
7.	Aleksi Uusi-Jaakkola	Team Redline
8.	Aleksi Elomaa	Raven Simracing
9.	Joonas Nukarinen	Radicals Online
10.	Miika Haapanen	Nitor Velox

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen kilpailua spekulaatiot voittajasta olivat kovia, kuten myös kilpailun taso. Klaus Kivekäs lähti paalupaikalta ennakkosuosikkina, mutta Tommi Hahka otti hänen viereltään unelmastartin ja onnistui kuittaamaan Kivekkään heti alussa.

 

 

Heidän takanaan Kimmo Suominen onnistui nousemaan viereltään lähteneen Lohtarin edelle. Jari ottikin selvästi ulkolinjan, jättäen Suomiselle tarpeeksi tilaa - fiksu veto ensimmäiseen mutkaan tultaessa. Heidän takanaan Joni Hagner lähti kuitenkin liikkeelle tuulispään lailla, ja porilainen iski tapansa mukaan nokkansa väliin jo heti startissa. Lohtari ei tätä nähnyt, ja käänsi jyrkästi vasemmalle - suoraan Hagnerin eteen. Glacier-tallikaverit osuivat yhteen, ja ketjureaktion seurauksena myös edellä ollut Suominen sai pahasti siipeensä: "Ihan kivat 50 metriä oli", totesi Kimmo lakonisesti kilpailun jälkeen.

 

 

Takana olleilla kuljettajilla oli latu täysin tukossa, ja ykkösmutka muistuttikin hetken aikaa sotatannerta. Santeri Kallunki totesi saman, mutta selvisi läpi suhteellisen pienin vaurioin. 

 

 

Savun hälvettyä alkoi tuhon laajuus selvitä: Ennakkosuosikkeja, voittotaisteluun etukäteen veikattuja kuljettajia oli puolen tusinaa tien sivussa jo ennen kuin kisa oli päässyt kunnolla alkamaankaan. Jari Lohtari linkutti rikkinäisellä autolla hetken aikaa eteenpäin, kunnes katsoi paremmaksi parkkeerata kovia kokeneen RUF-parkansa tien sivuun. Lahtelaisen huolet eivät kuitenkaan siihen loppuneet, sillä mies todettiin pääsyylliseksi kolariin ja hänelle mätkäistiin 10 sijan lähtöruuturangaistus seuraavaan ajamaansa karsintaerään. Myös Joni Hagnerilla oli sormensa sopassa, joten hän sai tuomaristolta varoituksen vaarallisesta ajotavasta.

Joonas Nukarinen jäi myöskin ensimmäisen mutkan kasaan, mutta hän hieman kyseenalaisesti päätti jatkaa matkaa vaikka huomasikin varmasti, ettei auto ollut enää ajokelpoinen. Vaikka vantaalainen pyrkikin vain jatkamaan kilpailuaan, niin lievä harkitsemattomuus  johti toiseen onnettomuuteen 4. mutkassa, kun takaa tulleet kuljettajat joutuivat väistämään Radicals-kuljettajaa. Olarin Uistelijoiden Kristian Lindroth päätyi radan sisähietikolle, josta takaisin tuleminen keskelle ruuhkaa johti törmäykseen Akseli Salmen kanssa. 

 

 

Sillä välin kärjessä Tommi Hahkalla oli kova työ edessä. Takana oli Coanda Simsportin äärimmäisen kokenut ja kova kehäkettu Klaus Kivekäs, jolla kokemusta kärkikamppailuista oli kosolti enemmän. Heidän takanaan oli alun ruuhkan seurauksena muutaman sekunnin hajurako, josta vainua pyrki ottamaan kolmantena ajanut, ensimmäisestä mutkasta kuin ihmeen kaupalla ilman suurempia vaurioita selvinnyt Joni Takanen. Heidän jälkeensä kuviin ilmestyi kovia kokenut, mutta ilmeisen ajokelpoinen harmaa RUF, jota ohjasti osansa soppaan jo heittänyt Joni Hagner. Tämän jälkeen saivat katsojat hieman hieraista silmiään, sillä seuraavana oli kuin olikin Black Star Racingin Kim Eriksson. Hän lähti kilpailuun ruudusta 12, ja oli onnistunut taitavan ajamisen ja nopeiden refleksien avittamana nousemaan ensimmäisen kierroksen aikana 7 sijoitusta! Se kertoi toki myös omaa karua kieltään hävityksen laajuudesta.

Kärkikaksikko ajoi omille sekuntiluvuilleen kilpailun aikana, ja vain Takanen pysyi jotenkuten heidän vauhdissaan. Hagner oli saanut taaksensa Miika Haapasen ja Petteri Kotovaaran, jotka jättivät taas Erikssonin puremaan pölyä. Haapasen auto oli näistä kolmesta lähimpänä ehjää, ja pystyi näin ollen selvittämään tiensä Hagnerin ohi varsin nopeasti.

 

 

Toinen alkukarkeloista ruhjeilta välttynyt oli Teemu Toikka. Hän oli hyvässä vauhdissa, ja ottikin Kim Erikssonia pikkuhiljaa kiinni. Black Star -kuljettaja puolusti sijoitustaan kuitenkin hyvin, eikä Laguna Seca liiemmin ohituspaikkoja tarjoa. Niinpä herrasmiehet ajoivat peräkanaa lähes 20 minuuttia, kunnes Toikka tarjoili ehkäpä kisan maukkaimman ohituksen samalla todistaen, että ensimmäiseen kurviin voi kuin voikin kuitata kilpailijan ulkokautta. Tämän jälkeen sijoituksen puolustaminen seuraavaan mutkaan sisälinjalla oli lähinnä kosmetiikkaa.

 

 

Heidän edelleen sen sijaan nähtiin vähemmän kauniita hetkiä Petteri Kotovaaran kohdalla. Mies jarrutti hieman liian myöhään ensimmäiseen neulansilmään ja lukitsi jarrunsa välttääkseen osuman edellä ajaneeseen Hagneriin. Vaikka vaurioilta onneksi vältyttiinkin, menetti Kotovaara runsaasti aikaa joutuessaan peruuttamaan ensin taaksepäin ja sitten selvittäen tiensä varikon ulostulon vierestä takaisin radalle. Sijoitus vaihtui nopeasti kärkiviisikon tuntumasta kahdenkympin paikkeille, ja muutamaa kierrosta myöhemmin kilpailu tulikin hänen osaltaan ennenaikaiseen päätökseen.

 

 

Kuten säännöissä sanotaan, bensatankin koko oli rajattu 45% maksimista, eli varikkostoppi olisi pakollinen. Ensimmäiset kuljettajat alkoivatkin pikkuhiljaa valua sisään välitankkausta ja mahdollista renkaanvaihtoa varten. Varikkopelin avasi virallisesti Jere Vikki, joka oli kaikessa hiljaisuudessa ajanut erittäin hyvää kilpailua ja noussut jo kärkikymmenikköön. Hän kuitenkin joutui varikolta radalle tultuaan suoraan keskelle tulikivenkatkuista taistelua sijasta 19, gladiaattorien rooleissa Tomi Mäkinen, Ari Härö sekä Simo Holm. Kova kapina raukesi vasta herrojen valuessa varikolle yksi kerrallaan, mutta Vikki menetti silti runsaasti aikaa jouduttuaan hieman tahtomattaankin vääntöön mukaan.

 

 

Laguna Secan varikkosuora tunnetaan infernaalisesta vaikeudestaan. Sisääntulo, ns. pit entry, on todella kapea ja tiukka ja varikolta ulos päästyä vaanii kuljettajia ensimmäisen neulansilmän selvittäminen sisäpuolella yhden auton levyisellä kaistalla, jossa on todella helppo hipaista hietikkoa ja pyöräyttää autonsa suoraan radalle. FSRC:n kilpailijakaarti osoitti kuitenkin tasonsa, liekö sitten paikkaa harjoiteltu etukäteen hieman normaalia enemmän, mutta joka tapauksessa jok'ikinen selviytyi stopistaan kunnialla.

 

 

Sebastian Lindqvist sekä Arto Ihamäki kävivät sen sijaan kovaa kamppailua aivan kärkikymmenikön tuntumassa. Ihamäki oli ajanut aivan Lindqvistin tuntumaan ja kokenut Trellet-konkari sortui pieneen ajovirheeseen, ajautuen hieman leveäksi pääsuoran jälkeen: "Näin Lindqvistillä oven auki kakkosmutkassa ja meikäläinen sukkana vierelle, lopputulos ei ollut ihan odotettu." Ei todellakaan, sillä Sebastian ei ilmeisesti nähnyt Ihamäen nopeaa sukellusta sisäpuolelle, vaan käänsi ulkolinjalta sisälle ja seurauksena Artolta auto linkkuun ja hinaus varikolle. "Kympin sakkiin oli haave mutta toisin kävi." Rytäkästä lätkäistiin Lindqvistille palkkioksi varikon läpiajorangaistus.

 

 

Varikkoruletin aikana eivät sijoitukset juurikaan vaihtaneet omistajia. Ainoan poikkeuksen teki Kim Eriksson, joka onnistui kuittaamaan Toikalta kutossijan takaisin. Bensalaskelmat oli laadittu Black Starilla hyvin tarkkaan, sillä jokainen kymmenys varikolla pitäisi ottaa myöhemmin radalla takaisin. Lisäksi Toikan varikkokäynti kesti uusien renkaiden ottamisen myötä hieman pidempään, jonka johdosta Erikssonin pikastoppi oli taktisesti oiva veto - olettaen, että laskelmat pitävät kutinsa.

Kärkipäässä Klaus Kivekäs ahdisteli edelleen herkämättä Tommi Hahkaa. Kilpailu alkoi kuitenkin olla jo ehtoon puolella ja ohituspaikkaa ei sinnikkäästä kurkkimisesta huolimatta tuntunut löytyvän sitten millään. Hahka osoitti kylmähermoisuutensa viimeistään Kivekkään tehdessä jarruvirheen viimeisessä mutkassa. Tommi ei helposti hätkähtänyt, vaan reagoi tilanteeseen salamannopeasti väistäen tieltä pois ja kuittaamalla piikkipaikan takaisin Coanda-kuljettajan ajauduttua leveäksi ulostulossa. Pelottava tilanne, mutta osumilta onneksi vältyttiin: "Meinasi keskittyminen vähän herpaantua ja missasin sitten jarrumerkin. Siinä oli vaihtoehtoina ajaa toisen perään tai syöksyä sinne sisälle niin tietysti mä syöksyin sinne sisälle sitten."

 

 

 

 

Sillä välin Toikka onnistui kuittaamaan Erikssonin jälleen. Turkulainen pysyi kuitenkin tiukasti kannoilla, kunnes hetken herpaantuminen johti kohtalokkaaseen virheeseen: "Loppua kohden alkoi pelko herätä ettei bensa riittäisi maaliin saakka, ja siinä panikoinnissa kun yritin säästellä bensaa ajauduin korkkiruuvin jälkeen hiekalle ja spinnasin."

Hieman taaempana Eero Vuorenmaa oli päässyt jälleen juonesta kiinni vaikean karsintakilpailun jälkeen, ja pitänyt pintansa vallan mainiosti. Hän taisteli kahdeksannesta sijoituksesta Jere Vikkiä, Teemu Valkeejärveä sekä hyvää nousua tekevää Simo Holmia vastaan. Kärkikymmenikön loppupäässä kävi siis kamppailu kuumana, eikä mikään ihme, sillä pisteitä oli näistäkin sijoituksista jaossa melkoisesti. 

Kilpailua oli siis enää muutama vaivainen kierros jäljellä, ja nyt kaikki katseet oli suunnattu Tommi Hahkaan. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia hän oli pystynyt yhdistelmällä kokemuksen tuomaa varmuutta ja erittäin hyvää vauhtia pitämään Klaus Kivekkään peileissään. Pitkän linjan Coanda-kuljettajalle alkoikin tulla pikkuhiljaa kiire, mikäli hän haaveili voitosta ja nimen kirjoituksesta historiankirjoihin. Hän alkoikin ujuttautua lähemmäs ja lähemmäs Hahkaa joka ikisessä jarrutuksessä, eikä miesten eroa tarvinnut enää hirveästi kellosta katsella, koska miesten väliin ei olisi edes sanomalehteä saanut.

Niin kiivaasti haki Klaus ohituspaikkaa, että tunki nokkaansa rinnalle jo vaaralliseen, huippunopeaan kutosmutkaan tullessa ja myöhemmin yritti painostaa Hahkan heikommalle linjalle seuraavaan kurviin - legendaarinen korkkiruuvi on paikka, missä virheen tekeminen on todella helppoa. Kärkimies ei kuitenkaan hevin taipunut, vaan jarrutti hieman myöhemmin ja onnistui taittamaan autonsa nätisti kompleksin läpi. Radan loppuosalla miehet olivat edelleen aivan toistensa tuntumassa. Hahka jarrutti normaalisti oikeaa reunaa kohti viimeistä tiukkaa vasuria ja Kivekäs näki mahdollisuutensa tulleen: Hän vaihtoi linjansa vasemmalle viime hetkellä, yllätti Hahkan täysin ja puski nokkansa rinnalle viimeiseen mutkaan.

 

 

Osumilta vältyttiin ja autot paahtoivat rinta rinnan pitkin pääsuoraa. Valkoinen lippu heilui viimeisen kierroksen merkiksi, mutta kilpailu oli kaikkea muuta kuin ohi. Hahka oli tiukasti vielä rinnalla kakkosmutkan jarrutuksessa, mutta Kivekäs onnistui kuitenkin pitämään sisälinjan tiukasti kiinni, eikä herpaantunut, vaan nappasi kauden - ja historian - ensimmäisen FSRC-voiton nimiinsä.

 

 

Tommi Hahka johti kilpailua 44 minuuttia, mutta joutui lopulta tyytymään kakkospaikkaan. Karvas pettymys mutta samalla huima suoritus, jolla hän varmasti ilmoittautui mukaan kamppailemaan sarjamestaruudesta.

Taaempana Joni Takanen ajoi vahvaa kilpailua sijalla 3. Hänelle ei taaempaa haastajia löytynyt, joskin kärkikaksikon vauhti oli Glacier-kuljettajalle rahtusen liian kovaa. Palkintokorokkeelle nouseminen oli kuitenkin suoritus, josta Halikon oma poika voi olla huoletta ylpeä. Miika Haapanen ajoi hienosti neljänneksi, jättäen starttiruuhkassa kunnostautuneen Joni Hagnerin viidenneksi.

Teemu Toikka osoitti myös iskukykyään ajamalla hyvin kuudenneksi: "Aivan mahtava fiilis, hienoa kisaamista Kimin kanssa ja kuudes maalissa!

Finaaliin lähdin sijalta 11. ja ensimmäisessä mutkassa vähän rytisi. Onneksi pääsin itse suht vähin vaurioin Andretti Hairpinistä läpi vaikka Kim siinä vähän työnsikin ulos. Siinä sitten vähän aikaa ajeltiin letkassa ja ohitin Vuorenmaan ja lähdin haastamaan Erikssonia. Kotovaara taisi siinä jossain vaiheessa pyörähtää ja ilmanen sija. Viimeinkin pääsen Kimin kantaan ja ohi, mutta hermoilen ja menetän vähän aikaa ennen varikkopysähdystä. Varikolla muistan että unohdin renkaanvaihdon päälle ja menetän aikaa kun poistan renkaanvaihdon. Ulos tultaessa tipuin Erikssonin taakse ja pääsen sitten jonkin ajan kuluttua hänestä uudestaan ohi. Sitten muutama kierros kruisailua ja maalissa 6.

Kiitos Kamasa Toolsille sponsoroinnista, Raven SimRacingille auton säädöistä sekä henkisestä tuesta."

Hänen taistelutoverinsa pahin pelko kävi toteen aivan viime hetkillä: Kim Eriksson lähestulkoon valui pitkin maalisuoraa kun menovesi oli päässyt loppumaan! Bensalaskut olivat sittenkin menneet turhan tiukille, ja näin ollen sai turkulainen niellä karvasta kalkkia. Ensin hänestä paahtoi ohi Jere Vikki, sen jälkeen Teemu Valkeejärvi ja vielä viimeisenä Simo Holm, kunnes ruutulippu armahti Erikssonin ja hän saapui maaliin niukasti kärkikymmenikön ulkopuolella jääden sijalle 11.

 

 

Eero Vuorenmaa oli kuvien ulkopuolella kuitannut 7. sijan itselleen jo aikaisemmin ja vaikka vauhti ei ollutkaan täysin aika-ajojen mukaista, niin suoritusta voidaan pitää melkoisen hyvänä. Myös Jere Jänis ajoi vahvan kilpailun päätyen sijalle 14 startattuaan kaukaa takaa, lähtöruudusta 33: "Pääkisassa meni ensimmäiset pari kierrosta hirveällä tuurilla kolareita kierrellessä, joka nosti mut sijalta 33. sijan 17. paikkeille. Loppu kisan sainkin ajella ilman ruuhkaa aikalailla niin kovaa kuin vauhtia riitti. Maalissa sijoitus oli 14., joka minimaalisen treenin ja RUF-kokemuksen huomioiden oli ihan jees."

Kisan juhlittu sankari oli kuitenkin Foracer Coanda Simsportin Klaus Kivekäs, joka pääsi ruiskuttelemaan virtuaalishamppanjaa korkeimmalle korokkeelle. Hän piti hermonsa kakkossijalla yhtä jarruvirhettä lukuunottamatta, tarkkaillen ja vaanien kunnes paikka aukesi aivan viime hetkillä. Kivekäs tulee olemaan vaikea pidäteltävä loppukauden ajan, niin kovalla itseluottamuksella on mies liikkeellä. Täytyy myös samaan hengenvetoon muistaa, että monen huippukuljettajan matka päättyi heti alkuunsa, joten he ovat varmasti vielä entistä nälkäisempiä.

Myös Hahka osoitti, ettei todellakaan aio jäädä sivustakatsojan rooliin tässä sarjassa, vaan aikoo taistella kynsin ja hampain mestaruudesta loppuun asti: "Kisassa lähtö onnistui täydellisesti ja pääsin letkan kärkeen. Kun T2:ssa vielä mayhemit loivat vähän hajurakoa Takaseen, kisasta tuli minun ja Kivekkään välinen vääntö. Varikkokäynti onnistui hyvin ja pysyin kärjessä sen jälkeen. Lopussa renkaat alkoivat lipsua sen verran, että Klaus pääsi viimeisessä mutkassa ohi. Kakkossija ja johtopaikalla ajaminen suurimman osan kisasta oli kyllä valtava yllätys."

Joni Takanen on myös varteenotettava kilpailija, todella kovan työmoraalin omaava kuljettaja ja tarvittaessa tuulennopea: "Itse finaaliin lähdin kuudennelta paikalta ja meinasin ettei tämä vielä kovin paha ole. T2 onnistuin suurimmat kontaktit väistelemään ulkolinjalla joka maksoi itselleni tuon kolmannen sijan ja siinä tulikin ajeltua loppuun asti. Aavistus lisää täytyy saada vauhtia enemmän ensi kisaan jotta pysyy kärkipakan mukana." 

Sarjasta on siis tulossa todellinen titaanien taistelu. Jo ensimmäinen kilpailu tarjosi katsojille ja kuljettajille draamaa ja kovia kamppailuita alusta loppuun, radalta miltä sitä ennakkoon vähiten odotettiin. Menon jatkuessa tämän kaltaisena joutuvat sekä kuljettajat että katsojat ostamaan kausikortin manikyyriin ja muutamat nitrot kaupan päälle. 

 

Lopputulokset: 

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport	33 kierrosta
2.	Tommi Hahka		+1.132
3.	Joni Takanen	Glacier Racing	+3.517
4.	Miika Haapanen	Nitor Velox	+11.393
5.	Joni Hagner	Glacier Racing	+20.958
6.	Teemu Toikka	Raven Simracing	+32.093
7.	Eero Vuorenmaa	Lone Wolf	+43.339
8.	Jere Vikki		+45.711
9.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	+46.037
10.	Simo Holm	Raven Simracing	+47.024

 

SM-sarjan pistetilanne - 1/6 osakilpailua ajettu:

 

1.	Klaus Kivekäs	Foracer Coanda Simsport	80
2.	Tommi Hahka		70
3.	Joni Takanen	Glacier Racing	62
4.	Miika Haapanen	Nitor Velox	56
5.	Joni Hagner	Glacier Racing	52
6.	Teemu Toikka	Raven Simracing	49
7.	Eero Vuorenmaa	Lone Wolf	46
8.	Jere Vikki		43
9.	Teemu Valkeejärvi	Glacier Racing	40
10.	Simo Holm	Raven Simracing	38

 

Missasitko lähetyksen? Haluatko kokea tunnelmia uudelleen? Ei hätää, sillä kilpailu löytyy koko komeudessaan suoraan alapuolelta napsauttamalla!

 

---