Esittelyssä puolustava suomenmestari Matti Kaidesoja
30.7.2019 klo 18.00 - Ossian Puhakka
On ratkaiseva päivä. Areena on valmis, haastajat paikalla. Enää yhtä odotetaan. Hän on se, johon kaikki silmäparit terävöittävät katseensa, ja yleisö kiinnittää jakamattoman huomionsa. Saapuessaan kohti näyttämöä on hänellä niskassaan paineista kovimmat, hallussa puolestaan titteli, jota tavoittelevat kansakuntamme kovimmat virtuaalikuljettajat. Heitä jokaista vastaan joutuu tämä mies jälleen kerran käymään taistoon, aseinaan vain omat kädet, jalat, ja partaveitsenterävä pääkoppa. Niiden avulla Matti Kaidesojasta tuli hallitseva, puolustava, ja kiistämätön Sim Racingin suomenmestari.
#1 Matti Kaidesoja
Vendaval Simracing
2018 Sim Racing eSM-voittaja
Palataan ensin vuoden takaisiin tunnelmiin. On paahtavan kuuma elokuinen lauantai, eikä helpotusta lämpöön löydy ainakaan meidän pisteeltämme. Jo kaukaa erottuu katsojajoukko tuijottamassa valkokankaalle, jossa kirjavat autot ja kaiuttimista kuuluva omituinen mölinä kiinnittävät ohikulkijan huomion. Ja vaikkei hän olekaan mikään formulafani tai rallientusiasti, on näkymässä jotain sangen mielenkiintoista. Eikä ihme, sillä kuten tuon mekastuksen keskeltä erottuvat sanat kertovat, niin tässä ajetaan suomenmestaruudesta.
Ruudulla on myös nimiä, samoja nimiä jotka erottuvat myös kuuleviin korviin. Riku Alatalo mainitaan; hän johtaa kilpailua. Spekulaation kohteena tuntuu kuitenkin olevan eräs toinen, myös kovin supisuomalainen nimi: Matti Kaidesoja. Hän - ja hänen kierrosaikansa - ansaitsevat jakamattoman huomion joka kerta, kun autot saapuvat varikon reunustamalle lyhyelle suoralle. Siis noin seitsemän kilometrin, tai kahden minuutin ja kahdentoista sekunnin välein.
Autoista ensimmäinen on muita vielä tässä vaiheessa selkeästi edellä, muttä välimatka pienenee vääjäämättä. Joka kerta, kun ruudun yläreunassa näkyvä kierroslaskuri napsahtaa yhden pykälän eteenpäin, kutistuu ero kymmenyksellä tai parilla. Ei siis paljoa - maallikolle. Tiukassa kilpailussa kymmenys merkitsee kuitenkin eroa voiton ja tappion välillä - sekunti on jo ikuisuus. Kaidesoja, toisin kuin johtaja, ei ole kuitenkaan yksin - hänellä on kilpakumppani tiukasti vanavedessä.
Tuo kilpakumppani on nimeltään Kim Eriksson ja hänelle ei Matin vauhti kelpaa. Ohi olisi päästävä, ja mielellään pian.
Ammattilaisen elkein Kaidesoja kuitenkin ottaa turkulaiselta tilan pois, antaen pienen kylkipusun samalla muistutuksena nokkimisjärjestyksestä. On kuin hän sanoisi Kimille; "Ajetaan tuo Riku kiinni ensin, ja ratkaistaan keskinäinen paremmuutemme sitten. Mutta taistelun me käymme mestaruudesta, emme hopeasta!" Sanoja ei tähän viestiin kuitenkaan tarvittu, teot riittivät. Seuraavalla kierroksella ei Eriksson enää rinnalle noussut.
Tuo pieni, ohikiitävä hetki oli myös osoitus siitä, millainen voitontahto tuon Vendaval Simracingin sinivalkoisia värejä kantavan auton ohjaamoon on pakattu. Matti ei epäroinut hetkeäkään, missään liikkeissään. Ei tarvitse olla asiantuntija pystyäkseen näkemään, ettei tuo mies ollut tullut Helsinkiin asti häviämään.
Eikä niin käynyt.
Kaidesoja ajoi Alatalon kiinni, painoi ulkokautta ohitse ja loi samalla yhden lajihistorian ikimuistoisimmista hetkistä. Hän käytti ensimmäisen mahdollisuutensa, puolusti johtopaikkaansa sitkeästi, ja sen jälkeen ratsasti rautahevosellaan auringonlaskuun - yhtä mestaruutta ja 500 euroa rikkaampana.
Palkintojenjaossa nähtiin syystäkin onnellinen mies.
Takaisin nykyhetkeen. Taas kerran on elokuu lähestymässä vinhaa vauhtia, eikä säätäkään voi viileäksi kehua. Messukeskus on kuitenkin vaihtunut Jyväskylän Paviljonkiin, ja ympäristökin on hieman autourheiluhenkisempi. Kilpailun henki on kuitenkin sama: Puolustava mestari, ja 19 karsintasarjasta selvinnyttä haastajaa.
Koskaan ei ole tuo valtikka pysynyt samoissa käsissä. Entä nyt?
Rehellisesti sanottuna on vaikea esittää tarkkaa arviota Kaidesojan mahdollisuuksista. Kuten aikaisemmatkin mestarit, jätti myös hän karsintasarjan väliin. Lisäksi miestä ei olla hirveästi virallisissa harjoituksissa nähty, mutta yksityisissä treeneissä luultavasti sitäkin enemmän. Huhut kertovat Matin ajaneen paalupaikka-aikoja karsintakilpailuja vastaavissa olosuhteissa...
Oli miten oli, ei menestys liene ainakaan työnteosta kiinni. Matti on voittaja, ollut sitä jo ennen iRacingiin siirtymistään ja eSM-debyyttiään. Tulosten valossa on myös helppo sanoa, ettei häntä voida pitää ainakaan laiskana kuljettana. Siitä kertoo paitsi yksilösaavutukset, myös Vendavalin menestys erityisesti GT-autojen parissa, Kaidesojan ollessa yksi avainkomponenteista sen saavuttamisessa. Hänet tunnetaan muutenkin piinkovana endurance-miehenä, GT-spesialistina joka ei juurikaan lestistään luovu.
Ja siinä piileekin suurin kysymysmerkki.
Hyvä kuljettaja on nopea millä tahansa autolla. Vanha totuus, joka pätee edelleen. "Nopea" on kuitenkin kovin suhteellinen käsite - se mitä tavallinen kaduntallaaja luonnehtisi vähintään vakuuttavaksi on harjaantuneelle kuljettajalle lähinnä läpsyttelyä. Nyt liikutaan kuitenkin kansallisella kärkitasolla, joka kestää aivan hyvin myös kansainvälisen vertailun. Siellä tarvitaan erikoistumista, mikäli mielii pärjätä.
On totta, että moni kuski kyllä pystyy tekemään kovia suorituksia useissa eri sarjoissa, ovathan kilpa-autoilun perustotuudet samat, mutta siitä huolimatta löytyy jokaiselta kuljettajalta se oma mukavuusalue. Lempiauto, ja tottakai myös nippu lempiratoja. Ensimmäistä kysyttäessä osuisi Kaidesojan vastaus tähänastisen uran perusteella GTE-puolelle - siitäkin huolimatta että mies tunnetaan myös lempinimellä F1-Masa. Formulapuolelta merkittävät näytöt kuitenkin puuttuvat, eikä kilpailukokemustakaan näillä laitteilla vyöltä juuri löydy.
Tilanne ei kuitenkaan ole ehkä niin vaikea kuin miltä se näyttää. Ensinnäkin, kuten sanoin, perustotuudet pysyvät melko vakaina autosta riippumatta. Toisekseen on Matilla ollut julkaisun jälkeen lähes puoli vuotta aikaa tutustua Formula Renault 3.5:n saloihin - enemmän kuin tarpeeksi tämän tasoisesta kuljettajasta puhuttaessa. Kilpailuäly hänellä on kohdallaan, ja mies on muutenkin varsin terävä. Sopeutumisvaikeuksia tuskin ilmenee.
Sitten on myös mainittava ässä hihassa - Valtteri Alander. Karsintasarjan voittaja, ja entinen Glacier Racingin kuljettaja joka nyt värvättiin Kaidesojan kaveriksi Vendavalille. On selvää, että porilaisen saapuminen samaan talliin on pelkästään positiivinen asia Matin kannalta. Hän saa nyt ehdottoman nopean ja tunnetusti motivoituneen harjoitustoverin, johon verrata vauhtia ja jonka kanssa hioa säädöt kohdilleen. Samalla miehet voivat myös harjoitella itse kilpailuita, auton käyttäytymistä toisen takana, DRS:n käyttöä, ja muita tuikitärkeitä seikkoja finaalia ajatellen. Ne voivat olla kultaakin kalliimpia.
Kaikesta tästä huolimatta on sanottava, etten uskalla nostaa Mattia täysin ennakkosuosikin asemaan. Kyllä, hän on taitava, nopea, ja ennen kaikkea kilpailija. Tapa millä hän sysäsi sekä Alatalon että Erikssonin syrjään ja selvisi voittajan tuosta piinkovasta taistelukolmikosta oli mestarin tunnusmerkit täyttävä esitys.
Mutta... mutta.
Hänellä ei ole laittaa peliin samaa vuosikausien kokemusta formuloista mitä Alatalolla on etunaan, eikä hän myöskään omaa ainakaan lähimenneisyydestä merkittävää kilpailukokemusta juuri näistä autoista. Ja vaikka hän pystyykin harjoittelemaan Alanderin kanssa, on se silti eri asia kuin joukko nälkäisiä ja kaikkensa peliin laittavia kuskeja, kun panoksena on suomenmestaruus ja finaali on kerrasta poikki. Harjoitusradoille ei saa mitenkään samanlaista intensiteettiä, eikä myöskään samanlaisia paineita.
Yksi asia on kuitenkin selvää: Voitontahdosta ei mestaruuden uusiminen jää kiinni.