Viisi kilpailua, joista kolme voittoa. Tilasto, joka ei hirveästi jätä arvailulle sijaa. Tässä on mies, jonka nousu kuumimpaan kärkeen on ollut todella nopeaa, ja josta kuullaan varmasti vielä paljon. Mutta, mitä paljastuu alta nimen ja kuvan, kun kurkistetaan tilastojen taakse?

#110 Valtteri Alander

13. toukokuuta 2018. Valtteri Alander ajaa sijalle 10 eSM-karsintasarjan kolmannessa osakilpailussa. Suoritus oli kova, ja saikin tuoreeltaan lisänimen "Monzan ihme." Eikä syyttä, sillä ennakkoarvioissa tämän nuorukaisen kuljettajakortin kohdalla luki kylmästi "KARSIUTUU."

Olin väärässä.

Paljon on sopuleita hypännyt rotkoon sitten noiden aikojen. Kuten tiedämme, oli Alander paitsi mukana, niin myös hyvässä vauhdissa viime vuoden finaalitapahtumassa. Ja vaikka sijoitus vaisuksi jäikin, ei yrityksen puutteesta voitu miestä syyttää - porilaisuus velvoittaa, vai miten se meni?

No, oli miten oli, ei Glacier Racing suotta tähän mieheen laittanut luottamustaan. Perinteikäs suomalaistalli on perinteisesti napannut kotimaisista lahjakkuuksista parhaat päältä, eikä Valtteri ole missään nimessä poikkeus sääntöön - päinvastoin. Jälkikäteen ajateltuna hän on yksi heidän parhaista värväyksistään, vaikka aika kokoonpanossa jäikin odotettua lyhyemmäksi. Vaihto Vendaval Simracingiin on silti askel eteenpäin, varsinkin kun tiimistä löytyy myös eräs Matti Kaidesoja. Tämä onkin ensimmäinen kerta eSM-historiassa, kun karsintasarjan voittaja sekä puolustava suomenmestari ajavat samassa tallissa.

Samalla se avaa myös miehelle kokonaan uusia ovia.

Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että Glacier ei missään nimessä ole huono tai B-luokan talli. Suuruuden päivät ovat enemmänkin tauolla kuin ohi, ja joukosta löytyy edelleen kivenkovia rattimiehiä.

On kuitenkin selvää, että tällä hetkellä Vendaval Simracing on nokkimisjärjestyksessä edellä. Kovat tulokset kansainvälisistä kilpailuista sekä kolme autokuntaa (Glacierin yhtä vastaan) VRS GT iRacing World Championship -sarjassa kertovat omaa kieltään siitä, millä tasolla siellä operoidaan. Alander toki olisikin meriittiensä puolesta kelvannut varmasti monelle muullekin. Luulen kuitenkin, että tallin vahvalla suomalaisedustuksella (Kaidesoja, Santeri Kekkonen, Antti Ahola, sekä Juha-Pekka "JPlays" Lammi) oli varmasti oma osuutensa päätökseen. Tämä on kuitenkin vain spekulointia - totuuden saa vain ja ainoastaan kysymällä sitä mieheltä itseltään. Se onkin oikeastaan ainoa asia, mihin hän ei ole vielä vastannut.

Karsintasarjan avauskilpailu Nürburgringillä oli kovin kuvaava miehen kautta ajatellen. Hän ajeli kolmantena, kaikessa rauhassa ja virheitä vältellen. Kärjessä paineli Joni Heikkinen, ja Valtterin vielä silloinen tiimikaveri Riku Alatalo seurasi perässä sen minkä pystyi.

Loput tiedämmekin.

Se ei kuitenkaan ole koko tarina, ainoastaan osa sitä. Moni olisi karsintasarjan osakilpailuvoiton ja varman jatkopaikan jälkeen laittanut pillit pussiin ja lähtenyt kesänviettoon, keskittyen finaaleihin kilpailukutsun kolahtaessa shäköiseen postilaatikkoon. Näin teki mm. Aleksi Elomaa voitettuaan Watkins Glenissä ajetun toisen kilpailun, ja näin teki myös Riku avattuaan tilinsä Road Atlantassa.

Entäs Valtteri? No, hän voitti karsintasarjan. Se kertoo tarpeeksi. Vielä enemmän kertoo kuitenkin miehen toteamus avauskilpailun jälkimainingeissa, ja sen jälkeenkin tapahtumista kyseltäessä:

"En mä voittanut. Olin maalissa P2."

Linja myös pysyi. Vasta Motegissa Alander oli mielestään voittaja, mutta päätti hoidella kauden viimeisenkin kilpailun nimiinsä, noin niinkuin muodon vuoksi. Hyvänä harjoituksena, näet. Ja harjoittelua hän kyllä harrastaa muutenkin melko aktiivisesti - ehkä enemmän kuin kukaan muu jos toimitukseen kantautuviin tiedonmurusiin on uskominen.

Se on myös kantanut hedelmää, paljon muullakin tapaa kuin pelkästään kasvaneena nopeutena ja uusina mahdollisuuksina. Kilpailuäly on parantunut viime vuodesta, eikä Valtteri liiemmin ole virheisiin enää sortunut. Ainoastaan Watkins Glen meni hänen osaltaan mönkään, mutta siitä myös opittiin nopeasti. Ei siinä, kotiläksythän mies on tehnyt huolella aina Gran Turismo -ajoistaan lähtien, ja silloin panoksena ei ollut muuta kuin laihanlaisesti mainetta sekä hieman kunniaa kaveriksi.

Mies on myös menestyksestään huolimatta pysynyt ihailtavan nöyränä. Jalat ovat visusti maassa kiinni, eikä työnteon merkitys ole voittojen myötä päässyt unohtumaan. Mitään meteliä hän ei myöskään itsestään pidä, vaikka tervettä itseluottamusta omaan tekemiseen onkin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän laittaa kuulokkeet päähän ja terävöittää katseensa kohti seuraavaa mutkaa. Sinne kiitää auto numero 110, hirvittävää vauhtia, ja silti niin vaivattoman näköisesti. Linja mitä katselet näyttää helpolta, mutta on satojen ja taas satojen harjoituskierrosten tulosta, vuosien paineessa ja patasydämen lämmössä syntynyt timantti. Se on myös tarkka kuin Laasosen nuoli.

Finaaleihin hän lähtee myös yhtenä ennakkosuosikeista. Alanderin nimen liittäminen lukuisten suurten porilaisten urheilusankarien joukkoon on vielä kauaskantoinen haave, mutta mestarismies hänestä voidaan hyvinkin leipoa. Se ei tule kuitenkaan olemaan karsintasarjan kaltainen rupeama, sillä jokainen kuljettaja lähtee finaaliin täydellä panostuksella ja vain yksi tavoite mielessään. Siellä tarvitaankin nopeuden ja tarkkuuden lisäksi myös äärimmäisen hyvää kilpailuälyä, varsinkin DRS:n käytön suhteen, sekä kykyä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paalulta voittoonkin voi toki ajaa, mutta en usko että kukaan selviää näin kovassa seurassa taisteluitta.

Siinä piileekin Valtterin pahin vihollinen - kokemattomuus.

Kyllä, hän on parantanut kilpailuissa huomattavasti viime vuodesta, ja vaikka onkin tuore nimi meidän sarjoissamme, on hänellä nuoresta iästä huolimatta takanaan lukuisia kovia sarjoja. Hän myös tietää miten voitetaan, ja ajoi läpi karsintasarjan sortumatta laiskotteluun.

Silti... finaali on aina oma juttunsa. Se nähtiin viime vuonna, kun karsintasarjan voittaja Kimmo Suominen oli Messukeskuksessa vain varjo itsestään. Toki hänellä oli myös laiteongelmia, mutta silti. Se ollaan nähty aikaisemminkin, kun sarjamuotoisessa mestaruuskamppailussa hyvin pärjänneet nimet ovat sortuneet kaikki tai ei mitään -formaatin tuodessa omat muuttujansa peliin. Nopea kuljettaja on nopea kuljettaja, mutta kamerat, yleisö, ja Jyväskylän Paviljonki tuovat varmasti jokaiselle paineita.

En sano, etteikö Alander kykenisi näistä selviämään.

En sano, etteikö Alander olisi ollut finaaleissa mukana aikasemminkin.

Hän on kuitenkin ollut siellä vain kerran, ja silloin tulokkaana, jolla ei ollut mitään hävittävää. Nyt hänen nimensä on nostettu isoin kirjasimin omaksi, jakamattomaksi otsikokseen. Valtterin pitääkin todistaa pystyvänsä kukistamaan kilpakumppaninsa silloinkin, kun myös he ovat varmasti pistäneet kaikkensa likoon yhtä päivää varten. Ei mikään helppo nakki, eikä mikään kadehdittava osa.

Pystyykö hän siihen? Aika näyttää. Sisuvoimasta se ei kuitenkaan jää kiinni.