Esittelyssä eSM-finalistit: Tuomas Tähtelä ja Joni Heikkinen
27.7.2019 klo 18.22 - Ossian Puhakka
Kolme ja kaksi. Viimeinen kaksikko. Kaksikko, joka tunnetaan parhaiten samasta autosta. Kaksikko, joka on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut yllin kyllin menestystä. Kaksikko, joista kummankaan nimi tämän vuoden mestaruuspokaalissa ei olisi suurikaan yllätys. Ja kaksikko, joista tullaan toivottavasti vielä puhumaan osana kultaista sukupolveamme. Nämä kaverit ovat kumpikin MM-tason kuljettajia, tosin eri sarjoissa. Niin, ja kummallakin on menestyksekäs historia Black Star Racingin väreissä, vaikka toinen onkin sittemmin vaihtanut tallia. Entäs sitten yksilöt vertailun takana? No, lähdetään tutustumaan kumpaankin hieman tarkemmin.
#6 Tuomas Tähtelä
Black Star Racing
Karsintasarjan 3.
Nuori lupaus. Seuraava alien. Tuomas Tähtelä saapui iRacingin pariin melkoiset odotukset niskassaan. Heti alkuun ilmoitti Black Star Racing värvänneensä joensuulaisen riveihinsä, eikä mennyt kauaakaan kunnes hänet nähtiin ensimmäistä kertaa tositoimissa myös meidän sarjoissamme. Sitä ennen oli mies toki väläytellyt nopeuttaan esim. Trellet.netin Artisti Maksaa -sarjassa, mutta suurimmat saavutukset olivat edelleen Assetto Corsan puolelta.
Tähän saatiin muutos kuitenkin vuoden vieriessä eteenpäin. Karsintasarjassa mies paransi kuin sika juoksuaan, ja vaikka aivan kirkkaimmat sijoitukset jäivätkin saavuttamatta, oli esitys siitä huolimatta varsin mallikelpoinen. Kaikkein vakuuttavinta oli kuitenkin sarjan tasaisuus; kolmessa viimeisessä kilpailussa tuli Tuomas kaikissa maaliin sijalla 9. Se myös toi paitsi finaalipaikan, myös kuudennen sijan loppupisteissä. Ottaen huomioon miehen kiireet myös muiden sarjojen parissa, oli se oikeastaan odotusten mukainen tulos.
Finaalissa kehityskaari jatkui nousujohteisena. Yhdeksäs ruutu aika-ajoissa, esifinaalissa yksi sija takkiin ja näin lähti mies matkaan kymmentenä itse finaaliin. Varma ja tasainen ajo toi myös hyvän tuloksen - kuudes. Mikään jättipotti hänen suoritus ei missään nimessä ollut, mutta varsin hyvä alku kuitenkin. Lisäksi Tuomas onnistui ainakin toisessa tavoitteistaan, kun hänet vuoden päätyttyä kruunattiin erään toisen kansallisen autopelisarjan viimeiseksi mestariksi.
Uusi vuosi, uudet haasteet. Oppirahat oli maksettu, ja nyt oli aika lunastaa niitä odotuksia, jota hänelle on asetettu.
Ensimmäinen askel olikin varsin positiivinen. Rengas Turku 24h Simracessä sijoittui Black Star Racing Pro-luokan kolmanneksi, ja Tähtelä osoitti viimeistään olevansa lajin ehdotonta kermaa. Miehen paalukierros oli suorastaan taianomainen, eikä vauhdissa ollut kilpailussakaan moittimisen varaa.
Isompi ja tärkeämpi harppaus otettiin kuitenkin kansainvälisissä ympyröissä. Vuodenvaihteen kohutuin muutos oli iRacingin MM-sarjan muuttuminen Porsche Esports Supercupiksi, auton vaihduttua samalla formulasta GT-luokan kilpuriin. Uutinen otettiin vastaan ristiriitaisissa tunnelmissa, mutta Tähtelälle tämä sopi vallan mainiosti. Luottavaisin mielin hän osallistui avoimeen karsintasarjaan, joka osoittautui kuitenkin äärimmäisen kovaksi. Niinpä vasta kiivaan pisteiden ynnäilyn jälkeen tie aukesi joensuulaisen tie taistelemaan maailmanmestaruudesta. Hän olikin ainoa suomalainen, joka tuon karsintavaiheen onnistui läpäisemään. Yrittäjiä oli toki useita.
Eikä tarina jäänyt siihen. Hienoisesta epäonnesta ja tiukan keskipakan haasteista huolimatta on Tuomas ajanut tulokkaaksi erittäin hyvän kauden. Hän on seitsemän ajetun osakilpailun jälkeen pisteissä sijalla 18., jossa ei maailman kovimpien virtuaalikuljettajien seassa ole mitään hävettävää. Sarjan neljästä suomalaiskuljettajasta Tähtelän edellä onkin vain itse Greger Huttu.
Entäs sitten kotimainen sarjamme?
No, kuten tarkkasilmäiset saattoivatkin jo havaita, meni karsintasarja varsin mukavasti. Viimevuotiseen tapaan tahti kiristyi loppua kohti, ja kauden päätöskilpailussa tulikin Tähtelä maaliin peräti toisena, häviten ainoastaan kymmenyksiä kaikkivoipa Valtteri Alanderille. Se puolestaan lupaa hyvää finaalia ajatellen, varsinkin jos miehen vire jatkuu samankaltaisena.
Ja miksei jatkuisi, onhan kehitys ollut paitsi nopeaa, myös jatkuvaa. Eikä loppua ole näköpiirissä.
Pelkästään tämän vuoden aikana on Tähtelän ajamiseen tullut alati kasvavan nopeuden lisäksi myös huomattavasti lisää pelisilmää. Sitä myös vaaditaan, sillä MM-sarjassa sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista, eikä Porscheilla keskipakassa selviäminen ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Lisäksi kokemus kansainvälisistä ympyröistä antaa myös ainutlaatuisen tuntuman siihen, mitä on maailman kärkitaso, ja millainen matka sinne vielä on. Se puolestaan estää tuudittautumisen tyytyväisyyteen, tuohon salakavalaan tunteeseen joka vaanii kulman takana jokaista voittajaa.
Kahden sarjan samanaikaisessa ajamisessa piilee kuitenkin omat vaaransa. MM-sarja on kuitenkin sen verran tiukka ja kovatasoinen, ettei varaa huiliviikkoihin juuri ole. Se puolestaan vie tuiki tärkeää aikaa pois eSM-finaalilta, ja näin odotukset täytyykin asettaa sen mukaan. Saattaa vaikuttaa pessimistiseltä, mutta täytyy muistaa että finaalitapahtumassa ajetaan yhteensä kolmella eri radalla, ja näin monipuolisen sekä kattavan harjoittelun merkitys nouseekin entistä suurempaan asemaan.
Siitäkin huolimatta Tähtelä on ehdottomasti jo nyt varteenotettava ehdokas suomenmestariksi. Hän osoitti varsinkin karsintasarjan loppuvaiheissa olevansa jo osa ehdotonta kansallista kärkeä, eikä vauhti liene hirveästi hiipunut. Ennakkosuosikin viittaa hänelle ei kuitenkaan uskalla asettaa.
Vielä.
#33 Joni Heikkinen
.jpg)
Karsintasarjan 2.
Enkelinkasvoinen paholainen. Nimitys, jota käytettiin seitsenkertaisesta Suurajo-voittajasta sekä vuoden 1983 ralliautoilun maailmanmestarista Hannu Mikkolasta.
Se voisi kuitenkin yhtä hyvin päteä Joni Heikkiseen.
Kiltin ja hiljaisen, eittämättä jopa ujon olemuksen taakse nimittäin kätkeytyy yksi nopeimmista virtuaalikuljettajista, mitä maamme on kuunaan tuottanut. Ja kun tuo nopeus yhdistetään sinnikkääseen harjoitteluun ja raudanlujaan tahtoon, on Heikkinen yksi voittajasuosikeista aina, kun hänen nimensä osallistujaluetteloon ilmestyy. Ja useasti hän on myös nuo odotukset täyttänyt, viskaten vastustajat yksi toisensa jälkeen tatamiin kuin punaisen vyön judoka konsanaan.
Meriittilista onkin varsin vaikuttava, varsinkin kun ottaa huomioon hänen nuoren ikänsä.
Vuonna 2016 hän debytoi eSM-sarjassa ja ylsi vaikeiden karsintojen jälkeen finaalissa kuudenneksi, johtaen jopa toista lähtöä hetken aikaa. Sitä ennen hänet tunnettiin Tähtelän lailla lähinnä Assetto Corsasta, jossa mies oli kyllä osoittautunut lahjakkaaksi, mutta todellinen nopeus oli vielä tässä vaiheessa kysymysmerkki.
Seuraava vuosi toi tulleessaan sekä Jonille että hänen edustamalleen tallille voiton toisensa jälkeen. Oli kyseessä sitten iRacingin oma Porsche-sarja, pohjoismainen Nordic Challenge, tai kotimaiset kilpailut, oli selvää että Black Star Racing oli tullut huipulle jäädäkseen. Läpimurto oli tosiasia viimeistään elokuussa Helsingin Messukeskuksessa, kun mustapaitaiset miehet ottivat palkintokorokkeen haltuunsa, eivätkä jättäneet toisille edes muruja lautaselta.
Se oli jotain se.
Ja kirkkaimpana tähtenä tämän kolmikon keskellä seisoi Joni Heikkinen. Lähes 100 000 silmäparia katsoi televisiosta, kun ruutuihin ilmestyi pyöreät kasvot tuon nimen takana. Aina yhtä eleikäs (!) iiläinen ei juuri tunteitaan näyttänyt, mutta teki selväksi että hän on nyt se rima, joka muiden olisi ylitettävä. Valittavasti kilpakumppaneiden kannalta tuo rima oli asetettu kovin korkealle.
Mutta mitä olisikaan kilpailu ilman haasteita?
Kuten aina aikaisemminkin, kohtasi mestari voittajansa. Karsintasarjan skippaaminen oli ehkä virhe, samoin BSR:n menestyksekkään organisaation jättäminen taakse. Silti nähtiin finaalissa edelleen välähdyksiä siitä samasta nopeudesta, joka oli valloittanut koko pohjoisen maailmankolkan. Siitä kuitenkin puuttui se kaikkein kirkkain terä, se ylivoima joka vuosi sitten masensi kanssakilpailijat toisensa jälkeen. Toki epäonnellakin oli osuutta asiaan; varsinkin esikilpailun tapahtumat muistetaan vielä pitkään. Se puolestaan johti finaalissa miehen joutumiseksi keskelle joukkokolaria, ja täten haaveiden karisemiseen - ainakin kansallisella tasolla.
Vuoden loppuosa oli kuitenkin näkevä jälleen kerran uusien mahdollisuuksien, ja ne mahdollisuudet löytyivät kun iRacing lanseerasi Rallicrossin MM-sarjan. Tuli nopeasti selväksi, että Heikkinen taitaa myös liukkaampien pinnoitteiden salat, ja mestaruustaistelu kääntyikin nopeasti hänen ja X-Games -voittaja Mitchell deJongin väliseksi kaksinkamppailuksi.
Ja kuten tiedämme, Mitchell voitti.
Tappio oli karvasta kalkkia, mutta myös täysin ymmärrettävä. Vastassa oli sentään kokenut ja nopeaksi tunnustettu MM-tason kuljettaja, sekä VRS Coanda Simportin ammattimainen ja asiantunteva organisaatio. Nenille hyppivä parikymppinen suomalaisnuorukainen oli tätä taustaa vasten jopa yllättävän sitkeä vastustaja.
Pääpalkinnon mentyä sivu suun ei Joni jäänyt kuitenkaan makaamaan lehtereilleen. Hänellä oli muita suunnitelmia, ja kulissien takana käytiin keskusteluja josta tiesivät vain harvat ja valitut. Lopulta alkoi salaisuuden verho rakoilemaan, ja yksi toisensa jälkeen seurasivat harrastajat jännittyneenä kun yksi heidän omistaan oli tekemässä harppausta eteenpäin.
RX-Academy. Mahdollisuus ei pelkästään miehelle itselleen, vaan koko lajille.
Jo pelkästään oikean kilpa-auton ajaminen on useimmille meistä asia, joka ei tule koskaan toteutumaan. Me saamme nautintomme virtuaalisesta maailmasta; ruutu on ikkunamme nuoruuden unelmiin, ja täällä me toteutamme haaveitamme suuruudesta. Se on kasvanut suureksi ja mielenkiintoiseksi harrastukseksi, mutta... se ei kuitenkaan vedä vertoja sille tunteelle, minkä ihminen saa istuessaan täysiverisen kilpurin rattiin. Varsinkin, jos kyseinen kilpuri on varustettu omalla nimellä ja siniristilipulla.
Ja juuri näitä haaveita pääsi Heikkinen jahtaamaan.
Kyllä, hän on oma itsensä ja edustaa omaa itseään, mutta mielenkiinto edesottamuksia kohtaan on kuitenkin laajempi.
Jo vuosien ajan on mietitty, mitä tapahtuisi jos virtuaalikuljettaja laitettaisiin kilpa-auton rattiin. Siitä on saatu maailmalta esimerkkejä, ja kotimaisista kuskeistamme mm. Riku Alatalo on testannut Formula BMW -autoa Malesiassa, tulosten ollessa vähintäänkin vakuuttavia. Ammattimaisen kilpa-ajajan uraa ei ole kotimaassa virtuaalikuljettajat onnistuneet kuitenkaan luomaan.
Olisiko hän ensimmäinen? No, aika näyttää. Ensimmäinen vuosi on väistämättä opettelua, mutta vauhti on ollut hyvää. Lisäksi saa Joni erinomaista valmennusta paitsi ajamisen, niin myös eittämättä tarpeellisten PR-taitojen suhteen. Loput ovat kiinni hänestä itsestään.
Edelleen kuuluu silti myös sim racing ehdottomana osana Heikkisen arkea, ja yhdessä RX2-kuljettaja Sami-Matti Trogenin kanssa hän muodostaa SET Esportsin kivikovan kaksikon. Kauden avauskilpailussa näyttikin pitkään siltä, ettei RX-velvoitteet ole ainakaan hidastaneet Jonia, vaan mies oli matkalla kohti vakuuttavaa voittoa. Kaikki muuttu kuitenkin viimeisellä kierroksella, kun kierroksella jäämässä ollut kuljettaja ei antanut miehelle suosiolla tilaa, ja näin pääsi Alatalo pujahtamaan edelle.
Loppu lieneekin kertausta. Heikkinen yrittää radan keskivaiheilla epätoivoisesti rinnalle, autot osuvat yhteen, Alatalo keskeyttää ja Joni tippuu aikarangaistuksen myötä toiseksi. Se olikin osoitus paitsi miehen periksiantamattomuudesta, myös asiasta jonka nostin esille Alatalosta kertovassa artikkelissa.
Joni Heikkisen kilpailuälyssä on paljon kehittämisen varaa.
Ei, se ei tarkoita että mies olisi tyhmä tai yksinkertainen. Kerta toisensa jälkeen olemme kuitenkin nähneet, että häneltä puuttuu tietty pelisilmä, varsinkin kun kyseessä on kova kaksinkamppailutilanne. Hänen voitontahtonsa on kova, ja mies on ajoittain suorastaan yliluonnollisen nopea. Mutta oli kyse sitten taistelusta Rikua vastaan karsintasarjassa tai kovat väännöt joissain muissa kilpailuissa, on miehen päätöksenteko ollut laajalti kyseenalaista.
Hän ei ole likainen kuljettaja, eikä kyse ole niinkään epäurheilijamaisuudesta kuin turhista riskeistä. Kovissa paikoissa mies on kyllä esiintynyt enimmäkseen edukseen, mutta fakta on se että Heikkisellä on vain yksi vaihde: Täysillä. Kyllä, yhdistettynä lähes ainutlaatuiseen vauhtinerouteen on yhdistelmä voittava, mutta siinä piilee myös omat riskinsä. Joskus onkin parempi hellätä kaasua, vaikka tuntisikin piston sydämessään.
Ja juuri tuolla osa-alueella häviää hän vertailun esim. Alataloa tai Aleksi Elomaata vastaan.
Siitä huolimatta tulee Joni olemaan jälleen kerran yksi kovimmista nimistä eSM-finaalin lähestyessä, ja ehdottomasti nimi joka kannattaa muutenkin painaa mieleen. Lisäksi mies on - kuten sanottu - nuori, ja osoittanut olevansa varsin oppimiskykyinen. Onkin mielenkiintoista nähdä, tuleeko tämän vuoden finaalista oppiläksy vai meriitti...