Ensimmäinen kilpailu Monzan autodroomilla päättyi keskeytykseen heti alkuvaiheissa, mutta karavaanin siirryttyä Ranskan Roueniin oli Levoska maalissa hienosti toinen. Ensimmäinen voitto tuli kolme kuukautta myöhemmin Eläintarhanradalta. Niin Moukaripörssi kuin Kuolemankurvakin olivat Antille suosiollisia, ja näin tuli sekin tili avattua.

Kaudet ja liigat vaihtuivat toiseen tiuhaan tahtiin, ja laajakaistayhteyksien yleistyttyä oli kilpaileminen muuttunut mielekkäämmäksi. Autot vaihtuivat tiuhaan, ja uusia ratoja tuli kalenteriin. Säätämistä opeteltiin, niksit käytiin läpi yksitellen. Valmiita oppaita oli vähemmän, olemassaolevaa tietoa samoin.

Ja juuri tuona etsikkoaikana, kun GPL vaihtui rFactoriin, saavutti hän suurimmat voittonsa. Pelkästään kalenterivuonna 2006 ajoi Levoska 29 kilpailua, joista voittoja kertyi 12 kappaletta ja palkintokorokesijoituksia peräti 23. Vuoden aikana ajettiin neljä eri kautta, ja niistä saldona oli yksi mestaruus ja kolme kakkossijaa. Se kertoo omaa kieltään miehen tasosta, ja siitä vauhdista mitä hän piti. 

Onkin sääli, että noilta ajoilta ei ole jäljellä juurikaan materiaalia jälkipolville kerrottavaksi, eikä kansallinen mestaruus ollut vielä käsite muuta kuin korkeintaan haavekuvissa. Tämä aika oli pitkälti liigapainoitteista; verkkosivuja, jonne kuljettajat rekisteröityivät ja joita etsittiin hakukoneilla tai löydettiin joko kaverien kautta tai muuten vain serverilistaa selaamalla. Silti jo pelkästään osallistujaluetteloa katsomalla ja herrojen myöhempiä tuloksia vertaamalla käy selväksi, ettei kyse ollut pelkästään kaveriporukan keskinäisistä väännöistä. Taso oli oikeasti kova, ja kilpailu sen mukaista.

Vielä 2007 otti Antti 20 ajetusta kilpailusta yhdeksän voittoa ja 15 podiumia, mutta sen jälkeen tahti kuitenkin hiipui huomattavasti. Kahden seuraavan vuoden aikana ajoi Antti vain 18 kilpailua, ja vaikka voittoja kertyikin viisi kappaletta, ei samanlaista dominanssia enää nähty.

Seuraava tulosmerkintä onkin kesältä 2012 - kolmossija. Ja taas, kolme vuotta tyhjää, kunnes Assetto Corsa kutsui - mutta vain neljän kilpailun ajaksi. Podiumeja ei tullut, mutta kovassa seurassa sijoitukset olivat kuitenkin kohtuullisia - seitsemäs, kahdesti viides, ja kerran neljäs. Silloin teki mies myös lyhyen paluun iRacingin pariin - vuoden 2009 jälkeen hän ei ollut Trellekilpailuihin siellä osallistunutkaan. Edelleen osanotto oli kuitenkin kovin ailahtelevaa - täysiä kausia ja aikasemman kaltaista mestaruuskamppailua ei nähty.

Syitä taukoon voidaan spekuloida loputtomiin, ja ehkä emme sitä saa koskaan tietää. Joka tapauksessa yli 10 vuotta enemmän tai vähemmän radalta sivussa ollut kuljettaja teki paluunsa viimein, ja teki sen formulan ratissa. Kausi oli Trellet Formula Series, ja numeroltaan 18. Kyllä, se sama missä Teemu Toikka otti ensimmäisen voittonsa.

Ja siinä kohtaa sai moni uudempi kasvo hieraista silmiään.

14 starttia, viisi podiumia, ja vain kerran jäi Antti kärkikymmenikön ulkopuolelle. Tasainen sarja toi myös jälleen yhden hopean palkintokaappiin - vain Riku Alatalo oli loppupisteissä edellä.

Paluu voittokantaan tuli puolestaan seuraavalla kaudella, jolloin Radical SR8 osoittautui monelle liian oikukkaaksi. Levoska ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, ja nappasi ykköstilan heti kauden toisessa startissa. Pieleen menneen Daytonan jälkeen kausi jäi kesken, mutta varsinkin vanhemmat parrat elättelivät pelonsekaisiakin toiveita miehen paluusta kilparadoille. Olihan kyseessä kuitenkin paitsi ex-mestari, niin myös Trellehistorian kuudenneksi voitokkain kuljettaja.

Ja viimein uskaltautui hän myös eSM-sarjan lähtöruudukkoon. Avauskilpailu Nürburgringillä sujui yhdeksännen sijan arvoisesti, ja vaikka podiumit jäivätkin uupumaan, oli sarja kaikin puolin tasaisen vahva. Joka kilpailussa maaliin, parhaan sijoituksen ollessa seitsemäs mutta koska heikoinkin oli 15., riitti lopullinen pistesaldo helposti kymmenen parhaan joukkoon. Ottaen huomioon pitkän tauon, tallipaikan puutteen, ja verrattain vähäisen kokemuksen tämän tason autoista, voidaan suoritusta pitää vähintäänkin hyvänä.

Entäs sitten elokuussa? No, rehellisesti sanottuna vaikea sanoa. Levoska ei ole koskaan laajemmin valokeilassa viihtynyt tai juurikaan muiden kuskien keskuudessa pyörinyt. Hän onkin eräänlainen mysteeri monille - mies, joka tulee jostain, ajaa todella kovaa, ja sen jälkeen lähtee jonnekin. Suorittaminen on kuitenkin sekä vauhdin että varmuuden puolesta sellaisella tasolla, johon vain harva yltää, eikä kilpailuälyn puutteestakaan voi häntä syyttää. Kyseessä onkin yksi sarjamme rehdeimmistä ja luotettavimmista rattimiehistä, josta harvalla jos kellään on pahaa sanottavaa.

Viimeaikaisten näyttöjen perusteella on kuitenkin pakko hieman jarruttaa odotuksia.

Jos Levoska olisi sijoittunut kärkiviisikkoon tai podiumille edes kerran kauden aikana, olisi helppo sanoa että säädöt ovat kunnossa ja mies kovassa vireessä. Niin ei kuitenkaan ole. Toki karsintasarjan tuloksia ei pidä lukea kuin piru raamattua. Moni ottaa kilpailut varman päälle, vain selvittääkseen tiensä finaaliin jossa jaetaan ne isoimmat palkinnot. Ja Levoska on aikaisemminkin osoittanut olevansa mestarismies, eikä taidot mihinkään vuosien aikana häviä - korkeintaan ruostuvat. Niinpä häntä voidaankin pitää potentiaalisena yllättäjänä, joka voi hyvänä päivänä pistää kovillekin äijille luun kurkkuun.

Sanoisinkin, että tähänastisten näyttöjen perusteella Levoska tulee olemaan sijoilla 6-10., mutta hänessä on ainesta korkeammallekin. Nimi ehdottomasti korvan taakse.

#95 Jarno Sippola

• Kuskiesittely
• eSM 2019