Terveisiä Joensuusta! Täällä on jo SM-viikko täydessä käynnissä, ja näyttämö auki heille, jotka haluavat julistaa lajinsa ilosanomaa koko kansakunnalle.
On hyvä muistuttaa, ettemme ole täällä missään nimessä yksin, eikä areena ole varattu pelkästään meille. Se on varattu ihan kaikille, jotka täällä ovat. Oli lajisi sitten jousiammunta, taekwondo, crosskart, tai vaikkapa monille jo entuudestaan tuttu biljardi, on hienoa nähdä näin paljon urheilua ja kilpailua saman viikonlopun aikana. Iso kiitos siitä kuuluu kaikille vapaaehtoisille, järjestäjille, sekä tietenkin Yleisradiolle tapahtuman televisioinnista ja Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK ry:lle siitä että meillä on mahdollisuus olla mukana. Jokainen mestari ansaitsee hetkensä.
Ja mestareista pääsemmekin artikkelin varsinaiseen aiheeseen: Kenestä leivotaan kautta aikain ensimmäinen Digitaalisen Rallicrossin Suomen mestari? Kuka on taitavin, nopein, ja viekkain? Kilpailu tulee varmasti olemaan tasainen, sille tuskin kukaan 12 finalististamme on lähtenyt Joensuuhun asti häviämään. Kilpa-ajaja on kilpa-ajaja; jokaiseen kilpailuun startataan voitto mielessä ja he tulevat varmasti tekemään kaikkensa sen eteen. Ihan jokainen. Mutta, kuten tiedämme, vain yksi voi olla mestari.
Olemme kuluneen viikon aikana esitelleet teille kahdeksan kansallisen karsintasarjan kovinta kuljettajaa. Joukossa on niin altavastaajia kuin ennakkoon jopa mitalitaisteluun povattuja nimiä. Nyt on kuitenkin aika tuoda esille he, joiden joukosta todennäköisesti kruunataan uusi mestarimme. Nämä ovat nuoria, nälkäisiä, nopeita, ja äärimmäisen taitavia ammattilaisia. Heistä jokainen kuuluu maailman kymmenen parhaan joukkoon. He eivät edusta pelkästään MM-sarjan tasoa; he edustavat MM-sarjan kärkeä.
Kaikki neljä heistä ovat seisoneet palkintokorokkeella kuluneen kauden aikana. Kolme heistä ovat MM-sarjan osakilpailuvoittajia. Kaksi heistä pokkasivat kauden päätyttyä mitalit kaulaan. Yksi heistä sai ansioluetteloonsa merkinnän 'Maailmanmestari.' Se kertoo jotain siitä tasosta, mitä näemme lauantai-iltana kello 20:15 Yle TV2:lla - parhaaseen katseluaikaan. Mikään vähäisempi ei kilpailun arvolle sopisikaan, sen uskallan jo nyt luvata.
Keitä nämä huippuluokan kilpakuljettajat sitten ovat? No, eiköhän lähdetä tutustumaan!
#87 Tommi Hallman
SET Esports
Ikä: 19 Vuotta
Kotipaikka: Kuopio
iRating: 5789
MM-sarjan 10.
Väkisinkin varjossa? No, niinkin voidaan sanoa. Tommi Hallman ajoi kuitenkin kaikesta huolimatta hienon tulokaskauden MM-sarjassa.
Jo heti avauskilpailussa Atlantassa tuli selväksi, ettei Hallman ole tullut paikalle vain ajelemaan terveisiä - SET Esports ei turhia jätkiä kiinnitä. Kolmossija finaalissa oli erinomainen suoritus; varsinkin kun edelle kerkesivät ainoastaan hallitseva maailmanmestari ja tuleva maailmanmestari. Päivä kuului kuitenkin Sami-Matti Trogenille; tallikaverille ja toiselle tulokkaalle. Voitonhuumassa Hallman jäi eittämättä vähemmälle huomiolle, joka on sääli mutta myös ymmärrettävää.
Sen jälkeen miesten käyrät osoittivat kuitenkin eri suuntaan. Trogenin tarinan jo tiedämmekin, ja siitä on lisää luvassa myöhemmin. Mutta entäs Tommi Hallman, tämä hieman hiljainen ja jopa ujon oloinen savolainen, joka jo aiemmin on tehnyt nimensä tutuksi paitsi crossissa, myös rallipoluilla?
No, aika-ajoissa mies teki hyviä suorituksia läpi koko kauden. Ei ehkä aivan muiden suomalaisten veroisia, mutta ajat olivat kuitenkin varsin vertailukelpoisia. Hänellä vain oli epäonni jäädä usein joko ruuhkaan tai kolareihin, ja täten olla juuri se joka lopulta tippui finaalin ulkopuolelle. Silloin kun Hallman sinne tiensä raivasi, oli vauhti kuitenkin kohdallaan. Palkintokoroke jäi kuitenkin haaveeksi, ja kärkiviisikkoonkin Tommi ylsi vain kertaalleen avauksen jälkeen.
Täytyy kuitenkin myös muistaa se, ettei Hallmanin suoritus missään nimessä ollut huono. Kausi oli ensimmäinen paitsi MM-sarjassa, myös yleisesti sim racingin parissa. Siihen nähden jo pelkkä sarjaan pääsy on häkellyttävän kova saavutus, johon ei varmasti moni muu yltäisi. Lisäksi monelta voidaan odottaa avauskaudella pieniä vaikeuksia ja opettelua. Siihen nähden kymmenen kärkeen yltäminen ja palkintokorokepaikka ovat vallan mainio sulka hattuun.
Tulevaisuus on lupaava, se on aivan selvää. Varsinkin, kun ajamiset eivät rajoitu pelkästään virtuaaliautoihin - Tommi on paitsi ajanut, myös menestynyt vallan mainiosti perinteisenkin moottoriurhelun puolella. Hän oli vuonna 2018 ralliautoilun nuorten SM-hopeamitalisti, ja hypättyään jääradan kautta rallicrossiin saavutti mies seuraavalla kaudella hopeasijan myös kivikovassa RX Academyssä - samassa sarjassa missä myös Joni Heikkinen sekä Jonne Ollikainen kilpailivat.
Lisäksi Tommi on ehdottoman sitoutunut kuljettaja. Vaikka kausi ei mennytkään täysin putkeen, asettivat muiden suomalaisten suoritukset niin kovan riman, ettei siihen vertailu ole ehkä kohtuullista. Jokainen ei voi voittaa, ja rallicrossissa finaalipaikka on jo itsessään kova saavutus - täytyy muistaa että jokaiseen kilpailuun starttaa 25 maailman parasta lajin taitajaa, joista vain 10 voi selvitä päivän päälähtöön. Karsinta on usein raakaa, eikä osumiltakaan vältytä.
Joensuuhun lähtiessä olisikin helppo sysätä Hallman sivuun, ja jakaa mitalit jo valmiiksi MM-sarjan osakilpailuvoittajille. Se ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Tässä on nimittäin mies, joka on ottanut kovia päänahkoja aikaisemminkin, ja tulee niitä ottamaan myös jatkossa. Lisäkokemus tulee hänen kohdallaan olemaan erittäin arvokasta, ja ehkä mestaruudesta puhuminen on kuitenkin vielä toistaiseksi hieman ennenaikaista. Siitä huolimatta ei kannata Hallmanin nimeä ruksata yli, sillä kärjessä erot ovat häviävän pieniä.
#99 Otto Taskinen
UI1-Positive Simracing
Ikä: 26 Vuotta
Kotipaikka: Kuopio
iRating: 6517
MM-sarjan 5.
Nelosketjun laituri. Tämän liikanimen sai Otto Taskinen kotoisissa lähetyksissämme kuluneen rallicross-kauden aikana, eikä syyttä - mies nimittäin ulkonäöltään sopii täydellisesti rouhijan rooliin. Ja kun ajotyylikään ei ole aivan sieltä pehmeimmästä päästä, nousi vertaus elämään jatkossakin.
Kauden edetessä tuli kuitenkin selväksi, että miehen paikka on jossain muualla, sillä suorituksen alkoivat lähennellä jo tähtikentällistä. Avauskilpailu oli hienoinen pettymys, sillä siellä ei vielä kuopiolaisen lento finaaliin asti kantanut. Kausi jatkui viikkoa myöhemmin Daytonassa, ja siellä tulos oli parempi - neljäs. Palkintokoroke jäi vajaan sekunnin päähän. Suunta oli oikea. Sonomassa saavutti Otto jälleen kerran finaalipaikan, mutta silloin matka katkesi ennenaikaisesti. Kolarointi tuli tutuksi monelle muullekin tuona rikkonaisena kautena. Tilanne ei missään nimessä ollut miehen syytä, mutta tulokset eivät hirveästi syyllisiä kysele. Ei muuta kuin leuka ylös ja kohti uusia taistoja - niin toimii roolipelaaja, ja niin toimii myös Taskisen periksiantamattomuudella varustettu kilpa-autoilija.
Tuskin kukaan osasi kuitenkaan odottaa sitä, mitä viikon päästä Lucas Oilissa oikein tapahtui.
Se oli päivä, kun Otto Taskinen lunasti kilpailunumeronsa, ja ehdottomasti suoritus joka ansaitsee vähintään kunniamaininnan. Ensimmäinen voitto uran neljännessä MM-osakilpailussa? Se ei ollut historiaa paitsi miehelle itselleen, myös tallille. UI1-Positive Simracing liittyi siihen harvalukuiseen listaan, jonka kuljettajat ovat onnistuneet MM-osakilpailun voittamaan. Samalla he myös viimeistään lunastivat paikkansa digitaalisen rallicrossin ehdottomassa eliitissä, vaikka kokonaisuutena talli ei vielä SET Esportsin tai VRS Coanda Simsportin tasolla operoinutkaan. Taskisen ja Daniel Mitrani Fenollosan yhteistyö tuntui kuitenkin sujuvan mainiosti, ja näin kausi eteni huomattavasti kirkkaammissa tunnelmissa.
Loppukaudesta radalla olikin rohkeampi Otto Taskinen. Hänen otteissa näkyi se itsevarmuus, jonka uran avausvoitto tuo tullessaan. Siinä näkyi sellaista sopivaa raisuutta, jota ilman ei crossissa pärjää, ja varmasti myös jokkistausta on osaltaan tuonut tullessaan. Hän ei ollut mikään hento kukka, joka tuotti huippunopeita kierrosaikoja vain heittääkseen lelut nurkkaan ensimmäisen osuman jälkeen. Ei, hänessä oli sitä jotain, mitä yleisö rakastaa ja kanssakilpailijat oppivat kunnioittamaan.
Munaa.
Mihinkään yltiöpäiseen kolarointiin ei Taskinen kuitenkaan sortunut, ainoastaan teki selväksi että häntä ei niin vain radalta torpattaisi. Kuten sanottu, kausi oli rikkonainen, ja MM-tasolla menestykseen vaaditaan muutakin kuin absoluuttista nopeutta. Aina voi toki ajaa kärkeen ja karkuun, mutta sinne ei useita mahdu, ja keskipakassa tilaa annettiin vielä vähemmän. Meno muuttui välillä jopa naurettavaksi, ja usein juuri suomalaiskuljettajat olivat tilanteissa kärsivänä osapuolena. Tiukat lähdöt mittasivat paitsi sopeutumiskykyä ja tilanneälyä niin myös henkistä kanttia. Ja juuri se paljastuikin tämän kuopiolaisen vahvuudeksi.
Se on myös ominaisuus, joka varmasti tulee viemään myös SM-finaalissa pitkälle.
Joensuussa ei ole kuitenkaan luvassa samanlaista romurallia, mitä osassa MM-kilpailuista näimme. Suomessa osataan ajaa, ja osataan myös kunnioittaa kanssakilpailijaa. Toki kyseessä on laji, jossa kontakteja tapahtuu helposti, ja tarina tuskin on eri kun jätkät laitetaan taistelemaan 3000 eurosta suoraan TV-lähetykseen. On sanomattakin selvää, että lataus ja tunnetasot ovat varmasti korkealla. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä tilanteita, joissa kokemus kovista paikoista ja oikea asenne nousevat arvoon arvaamattomaan. Mitä kovempi kilpailu, sitä suuremmat ovat Taskisen mahdollisuudet.
Hän on nostanut itsensä osaksi lajin eliittiä ympäri maailman, eikä olisikaan mikään yllätys nähdä hänet korkealla myös kansallisella tasolla. Ja vaikka vastaan asettuukin maailmanmestari, kaksinkertainen MM-mitalisti, ja kova nippu muita kuljettajia, on Taskinen ennakkoon ajateltuna todella vahva ehdokas mitaleille.
Entäs sitten mestaruuteen?
Se on erittäin hyvä kysymys, ja riippuu täysin kilpailun luonteesta sekä kuljettajien vireestä. Jos ajettaisiin pelkästään kelloa vastaan, olisi vastaus selvä - onhan Trogen sentään maailmanmestari. Hän on myös nuoresta iästään huolimatta äärimmäisen kokenut. Taskinen on kuitenkin voittanut "Sampan" aikaisemminkin. Onnistuuko hän siinä uudestaan lauantaina? No, se olisi yllätys. Muttei missään nimessä mahdotonta. Ja niin kauan kuin jokin asia on mahdollista, niin voitte lyödä pelimerkkinne likoon sen puolesta, että Otto Taskinen tekee kaikkensa sen saavuttamiseksi.
#3 Joni Heikkinen
.png)
-
Ikä: 21 Vuotta
Kotipaikka: Ii
iRating: 5507
MM-pronssimitalisti
Viimeksi kun kansallisessa televiossa näytettiin sim racingiä, jäi monille juuri tämä nimi mieleen. Eikä syyttä.
Joni Heikkinen - tai "Hokkanen", kuten eräs radion aamuohjelma totesi - ajoi vuonna 2017 kertaheitolla itsensä koko kansan tietoisuuteen. Viimestään tuona polttavan kuumana elokuun päivänä Helsingin Ilmalassa tuli selväksi, että nyt olemme nähneet jotain suurta. Haastattelussa ei paljoa irronnut, mutta eipä tuollaiset suoritukset hirveästi myöskään sanoja kaipaa.
Heikkinen on aina ollut nimenomaan tekojen mies. Ja eivät suurteot tuohon myöskään jääneet, vaikka mestaruuspystejä ei kaappiin lisää ole toistaiseksi tullutkaan.
Siihen syy löytyy kuitenkin muualta.
Moni spekuloi tuon suoranaisen dominanssin jälkeen, minne tämän miehen lento vielä riittäisikään. "Heikkisen ylivoima vie maun kilpailusta", totesivat eräät vääräleuat. Kyseessä oli vielä silloin alle 20-vuotias nuori lahjakkuus, joka virtuaaliradoilla pesi paitsi kansalliset, myös kansainväliset kilpakumppanit. Virallisella Porsche-sarjalle ei tuolloin ollut vielä MM-arvoa, eikä täten kilpailukaan ollut aivan niin kovaa kuin nykyisin, mutta keväinen mestaruus ja sitä seurannut Nordic Challengen voitto nostivat nuorukaisen osakkeita entisestään. Assembly Summereilla ajettu eSM-finaali ja sen voitto olivat enemmänkin piste Iin päälle - taidot olivat lajia seuraavien keskuudessa hyvin tiedossa.
Seuraavana vuonna tahti ei ollut kuitenkaan aivan yhtä kovaa. Aika-ajoissa meno vielä maittoi, mutta esifinaalissa laitettiin puolustava mestari tylysti seinälle. Kyseessä oli kilpailutilanne, mutta sitä ei missään nimessä voinut Heikkisen syyksi pistää. Finaaliin hän lähtikin takaa, poikkeuksellisenkin perältä. Silti moni uumoili, että noinko sieltä vielä Joni nousisi, pidettiinhän häntä kuitenkin maamme nopeimpana kuljettajana.
Ei noussut.
Matka katkesi ruuhkakolariin ennen kuin kilpailu ehti kunnolla alkaakaan. Se oli karvas pettymys kenelle tahansa, mutta pettymys näkyi Jonin lasittuneesta katseesta ja vakavasta ilmeestä. Siitä oli riemu kaukana, ja huhujen mukaan hän ei ole vielä tähänkään päivään saakka kyennyt tuota surullisenkuuluisaa esifinaalia katsomaan. Voi vain miettiä, kuinka upea tuo vuoden 2018 mestaruuskamppailu olisikaan ollut, jos taustalta rynnistänyt Joni Heikkinen olisi vielä ilmoittanut nimensä mukaan...
No, se on historiaa. Joka tapauksessa piakkoin eSM-finaalien jälkeen vaihtui Heikkisellä laji, ja se vaihtui myös verrattain nopeasti. Hän oli nimittäin matkustanut viikkoa ennen finaaleita Jyväskylään. Ja vaikka mies onkin aktiivinen rallin seuraaja, ei hän lähtenyt paikalle nauttimaan pelkästään vauhdin huumasta. Ei, hän oli siellä kilpailemassa, ja taistelemassa jostain hyvin mielenkiintoisesta.
Rallitestit sujuivatkin varsin vauhdikkaasti. Jopa niin vauhdikkaasti, että moni hieraisi silmiään kerran jos toisenkin siitä, millaista haipakkaa tämä nuorukainen paineleekaan. Varsinkin kun ottaa huomioon miehen taustan perinteisen kilpa-autoilun puolelta - tai nimenomaan sen puuttumisen.
Ovi oli auki. Tai ainakin raollaan.
Seurasi liuta testejä, joihin lukeutui mukaan myös rallicross-ajot Hyvinkäällä. Sieltä puolestaan poimi SET Promotionsin Jussi Pinomäki Heikkisen tarkempaan seurantaan, ja koko simukansa seurasi henkeään haukkoen tapahtumien kulkua. Tässä oli nyt tapahtumassa jotain historiallista.
Samaan aikaan virtuaaliradoilla vaihtoi Heikkinen panostuksensa radalta crossiin. Kiinnostusta oli toki jo aiemminkin, mutta MM-karsintasarjan läpäistyään vaihtui uran pääpaino nyt täysin näihin nelivetotykkeihin. Panostus oli melkoinen, ja taso oli ennakolta kova. Todella kova.
Mukana olisivat mm. X-Gamesin voittaja Mitchell deJong, Volkswagen Beetlen kehitystyössä aktiivisesti mukana ollut entinen F1-kuljettaja Scott Speed, sekä vino pino maailmanluokan virtuaalikuskeja. Heillä oli tukenaan isot organisaatiot, resurssit, ja tallikavereita joiden kanssa testata.
Joni ajoi sarjassa käytännössä yksityiskuljettajana. Autossa komeilivat Simgearin mainokset, mutta puuttuvia treenikavereita ja säätöapua ne eivät korvanneet.
Lisäksi sarja oli luotu Yhdysvaltain markkinat kiikarissa. Autot seurasivat sittemmin kuopatun Global Rallycrossin sääntöjä. Kilpailut olivat Suomen aikaan varhain aamuyöllä, joka tarkoitti isoja uhrauksia paitsi sosiaalisen elämän, myös ihan yleisen unirytmin puolelta.
Kanssakilpailijat, yksinäisyys, ja aikaero eivät kuitenkaan olleet hänen ainoat vastustajansa.
Heikkinen kärsi sisäilmaongelmien aiheuttamista terveysmurheista, jotka puolestaan juonsivat juurensa juuri sinne, missä niin moni muukin nuori mies (ja nainen) sairastuu. Oireet olivat selviä ja vaikuttivat paitsi terveyteen, myös keskittymiseen. Ne jatkuivat pitkään ja hartaasti, ja voi vain kuvitella millaista tahtojen taistoa tämä nuorukainen on käynyt. Hänen pitäisi olla vahva, nuori, ja täynnä energiaa, mutta sen sijaan olo oli jatkuvasti tukala ja sairas. Eikä hän siitä valittanut tai tehnyt siitä tekosyytä; se oli asia mikä pidettiin visusti sisäpiirissä. Nyt sen voinee jo kuitenkin paljastaa, sillä se liittyy vahvasti myös tarinan jatkoon.
Heikkinen nimittäin taisteli mestaruudesta viimeiseen kilpailuun saakka. Lopulta hän joutui taipumaan hopealle Mitchell deJongin viedessä kultaa, mutta ansaitsi samalla paitsi katsojien niin myös kanssakilpailijoiden kunnioituksen.
Se oli suoritus, josta mies itse ei hirveästi huutele, sillä hänelle kaikki paitsi voitto on pettymys. Lajia seuraaville se oli kuitenkin taas yksi osoitus Joni Heikkisen tasosta ja periksiantamattomuudesta. Tuolloin hänet tunnettiinkin paitsi äärimmäisen nopeana, myös todella tunnollisena harjoittelijana.
Mutta takaisin perinteisille radoille.
Simukuskien ajotaidot olivat toki tiedossa jo aiemmilta kokeiluilta. Riku Alatalo kävi jo vuonna 2013 Malesiassa kepittämässä erään F3-mestarin testeissä Formula BMW-autolla, taustallaan 0 metriä kokemusta. Maailmalla oli jo esimerkkejä siitä, kuinka kovaa esim. Nissan GT Academyn kuljettajat painelivat.
Suomessa ei kuitenkaan ollut vielä yhtään tapausta, jossa kuljettaja puhtaasti simulaattoritaustalta olisi lähtenyt tavoittelemaan mestaruuksia.
Valitettavasti Heikkisen kohdalla RX Academy osoittautui pettymykseksi. Kuudes sija ei ole häpeällinen, mutta enemmän odotettiin - toki tason kovuus oli ennalta tiedossa. Talous ei antanut myötä osallistua elintärkeille harjoitusleireille, joten kilpailuihin mies lähti lähes kylmiltään. Lisäksi simulaattoritaustalta tuttu tilan jättäminen oli jopa liian anteliasta, varsinkin sarjan alussa jossa kovuus ei aivan riittänyt haastamaan sijoituksista. Vauhti oli kärjen tasolla, mutta muut asiat kaipasivat paljon enemmän aikaa. Ja resursseja.
Samalla kuitenkin kävi selväksi, että mies itse ei ehkä ollut vielä valmis niihin haasteisiin, mitä perinteisillä kilparadoilla oli tarjota. Hän oli kuitenkin, taidoistaan huolimatta, peura ajovaloissa. Ja kun vastassa on kokeneita ratojen konkareita, jotka voivat keskittyä sarjaan täysipainoisesti ja omaavat vakaamman taloudellisen pohjan, eivät lähtökohdat olleet ikinä menestykselle suopeita.
Virtuaalipuolella meno oli kuitenkin edelleen vakuuttavaa. Jyväskylässä pokkasi Joni edellisvuoden pettymyksen jälkeen SM-hopeaa. Matti Kaidesoja osoittautui liian nopeaksi, mutta Joni pesi kuitenkin kaikki muut vahvalla ja tasapainoisella esityksellä. Se ei kuitenkaan antanut hänelle juhlan aihetta; lähinnä yhden pettymyksen lisää.
On selvää, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja huipputason urheilijan arkeen kuuluu itsensä piiskaaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Jonin kohdalla se on kuitenkin johtanut - ulkoapäin tarkastellessa - pettymyksien kierteeseen, ja jopa tietynlaiseen flegmaattisuuteen. Ajamisesta on mennyt maku, sanoisivat jotkut. Motivaatio hukassa, toteaisivat toiset, eivätkä välttämättä täysin väärässä olisikaan.
Ei pidä ottaa tätä väärin; mies on edelleen kivenkova kuljettaja. Hän ajoi MM-pronssille osana SET Esportsin tallia, ja näin sai jälleen kerran yhden mitalin lisää kaappiinsa. Sonomassa tullut kauden avausvoitto jäi ehkäpä ainoaksi, mutta se oli myös varmasti iso taakka pois nuorukaisen harteilta. Hän osoitti siellä olevansa edelleen tarpeeksi nopea, ja edelleen kykeneväinen huipputason menestykseen. Varsinkin vaikean alkukauden jälkeen oli ilo nähdä Heikkisen nimi jälleen kerran tulosliuskan huipulla - siellä, minne se monien mielestä kuuluukin.
Joensuuhun hän ei kuitenkaan lähde ennakkosuosikin viitta harteillaan. Into ja rakkaus lajiin on edelleen olemassa, mutta se viimeinen puristus ja ennen kaikke harjoitteluinto tuntuu loistavan poissaolollaan. Joni on viime aikoina keskittynyt muihin tehtäviin, ja näin ajaminen on jäänyt ehkä enemmän velvollisuudeksi kuin asiaksi, jonka hän tekee täysin omasta tahdostaan ja halustaan. On vaikea kuvitella, että noista lähtökohdista voisi ponnistaa Suomen mestaruuteen. Mikään mahdottomuus se ei silti ole, sillä Heikkisen perustaso on erittäin kova. Hän on ajanut rallicrossia MM-tasolla kaksi vuotta, ja tietää varmasti jokaisen radan mutkat ja metkut. Säädötkin ovat olemassa jo valmiiksi, joten sinänsä ajamisen ei luulisi tuottavan ongelmia. Siltikin...
Kärjessä menevät kovaa kaikki. Siellä ei heikkouksiin ole varaa. Toki puheet puutteellisesta valmistautumisesta voivat olla myös silmälumetta; tahallista kilpakumppanin harhaanjohtamista. Henkimaailman pelejä, jolla Joni pyrkii ehkäpä hieman ottamaan odotuksia pois harteiltaan ja siirtämään niitä jollekulle muulle. Siihen en kuitenkaan usko, sillä mies on aiemmin ollut jopa armottoman rehellinen mielipiteissään - silloin kun suunsa suostuu viimeinkin avaamaan. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä Jonin vire SM-finaaleissa, sillä tällä hetkellä se suuri voitto tekisi hänelle todella hyvää. Se ei kuitenkaan ole helppoa, enkä näe sitä kovin todennäköisenä skenaariona. En ainakaan, jos huhut motivaatiokuopasta pitävät paikkansa.
#22 Sami-Matti Trogen
Williams Esports
Ikä: 17 Vuotta
Kotipaikka: Lohja
iRating: 5295
Maailmanmestari
Ässä.
Pelikortti, jonka arvo on samalla kaikkein korkein, mutta edustaa myös joissain peleissä ykköstä. Kilpa-autoilussa nuo kaksi ovat täysin sama asia. Sitä käytetään myös sodankäynnissä puhuttaessa viisi ilmavoittoa saavuttaneista lentäjistä. Yleisesti puolestaan englanninkielen termi "The Ace" viittaa yleensä sankariin, joka on muiden yläpuolella. Hän voi olla jalkapallotähti lailla Lionel Messin, tai Floyd "Money" Mayweatherin kaltainen timantinkova nyrkkeilijä. Merkitys on kuitenkin selvä, ja se tulee myös katsojalle selväksi heti, kun tämä sankari astuu areenalle.
Sami-Matti Trogen on kuljettaja, jonka kohdalla kyseisen termin käyttö ei ole ainakaan kaukana. Tämä nuorukainen on kulkenut urallaan voitosta toiseen, yleensä säväyttäen jo heti avauskaudellaan. On sanomattakin selvää että monessa lajissa juuri kokemus on valttia, ja juuri siksi tulokkaille jaetaan omat palkintonsa.
Trogenin tapauksessa se vain tietää lisää täytettä palkintokaappiin.
Miehen tähänastista uraa lienee turha tässä kerrata, sillä sitä on käyty läpi paitsi
hänen omilla verkkosivuillaan, niin myös Ylen toimittajavelho
Jaakko Palvailan syväluotaavassa artikkelissa. Keskitymmekin tässä tekstissä lähinnä Digitaaliseen Rallicrossiin, ja nimenomaan kuluneeseen kauteen sekä Trogenin mahdollisuuksiin Joensuun SM-finaaleissa. Juonenpaljastus: Ne ovat hyvät.
Sami-Matti Trogen on ajanut simulaattoreilla kilpaa nuoresta saakka, ja tähän apu on löytynyt laajalti
Matti Alamäen sekä hänen
X-R'cer yrityksensä puolelta. On kuitenkin selvää, että simulaattorilla ajaminen ja siellä kilpaileminen ovat kaksi eri asiaa, ja nimenomaan kilpaileminen vaatii muutakin kuin nopeutta. Täytyy tuntea käytettävä ohjelmisto (
iRacing), sen erityispiirteet, sekä myös ne seikat, missä simulaattori vielä eroaa perinteisestä autourheilusta. Suurin ero löytyy törmäyksistä; virtuaalinen pelti ei jousta yhtä paljon kuin oikean maailman vastine, ja täten harmittomalla töytäisyllä voi olla yllättävän vakavat seuraukset.
Nämä olivatkin niitä haasteita, joita Trogen kohtasi siirtyessään ihan tosissaan kilpailemaan myös virtuaalipuolella. Toki hänet oli aikaisemminkin nähty mm. Rengas Turku 24h -tapahtumassa (2. sija Pro-luokassa Inertia Simracingin joukkueessa 2018) sekä erinäisissä talvisarjoissa, mutta nyt ohjelmaan tuli myös Digitaalisen Autourheilun SM-karsintasarja. Tai ainakin osa sitä; mies nimittäin oli varsin kiireinen RX2-sarjan tiimoilta ja täten kerkesi vain kahteen kilpailuun mukaan. Vrheisiin ei siis olisi varaa, ja kovaa täytyisi mennä, olivathan vastassa Suomen parhaat virtuaalikuljettajat.
Ja kovaa mentiinkin. Sijoitukset olivat toinen ja kolmas, joten finaalipaikka oli taskussa. Ympäri maailmaa matkustava rallicross-kuljettaja ei kuitenkaan kerennyt hirveästi harjoittelemaan, täten menestysmahdollisuudet olivat ohuet. Siihen nähden oli viides sija SM-finaaleista erittäin kova saavutus, jota ei missään nimessä sovi aliarvioida. Rata on kuitenkin F4-kokeiluista huolimatta Trogenille se vieraampi alusta.
Syksyllä saatiin myös tieto siitä että iRacing on myöntänyt Trogenille villin kortin samana syksynä ajettavaan rallicrossin MM-sarjaansa. Ulkomailla hieraistiin varmasti silmiä, ja moni joutuikin setä Hakukoneelle esittämään kysymyksen nimen muodossa.
Atlantassa ajetun kauden avauksen jälkeen ei hakukoneita enää tarvittu, silmätippoja sen sijaan sitäkin enemmän. Siinä oli varmasti niin kilpailijoilla kuin myös useilla seuraajilla silmät pyöreänä ja punaisena seuratessaan tämän nuoren hurjan menoa. Meillä moni tiesi odottaa Trogenilta hyviä suorituksia, mutta avauskilpailun voittoa löytyi tuskin edes optimistisimpien kannattajien kupongista. Maailmanmestaruutta sitäkin vähemmän, ja jopa avauskilpailun jälkeen se tuntui vielä korkeintaan kaukaiselta haaveelta.
Kausi eteni, ja Trogen teki tasaista työtä. Hän selvisi finaaliin jokaisessa ajamassaan kilpailussa, ja useasti oli mies myös palkintokorokkeella. Hänen terveisensä kuultiin asiallisesti kilpailu toisensa jälkeen, ja asenne oli jatkuvasti ammattimainen. Se osoittautui viimeistään silloin, kun kilpailumatka vei miehen aina Etelä-Afrikkaan asti - kauas ajolaitteista ja kotioloista.
Siinä missä Mitchell deJongilla jäi kaksi osakilpailua toisen sarjan vuoksi välistä, hitsasivat Trogenin taustajoukot viikonlopun aikana miehelle kasaan ajolaitteiston. Kilpailuita hän ei jättäisi välistä, ja yhtään pistettä ei vastustajille annettaisi.
Se on osoitus paitsi siitä tahdosta mikä miehellä itsellään on, niin myös niistä taustajoukoista, mitä menestys tarvitsee. Ilman tukijoita ja apujoukkoja jää moni lupaava kuljettaja armotta lähtötelineisiin. Ja nämä taustajoukot ansaitseva myös kiitoksensa - jotka Sami-Matti on myös aulaasti antanut. Heidän ansiosta hän pystyy keskittymään täysipainoisesti omaan tekemiseensä, ja rakentamaan uraansa eteenpäin. Maailmanmestariksi asti, kohti uusia voittoja ja aina vain kirkkaampia valoja.
Trogen avasi vuoden 2020 jälleen uusien haasteiden merkeissä. Rallin SM-sarja on kova paikka kenelle tahansa, ja lähes nollakokemuksella nelivetotykistä etuvetoisen ralliauton rattiin hyppääminen ei ole missään nimessä helppoa. Rallicross-rypistys ja pikataivalajo ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, puhumattakaan muista seikoista kuten nuotituksesta ja nuottien mukaan ajamisesta. Siihen nähden SM3-luokan neljäs sija kauden avauksessa, legendaarisessa Arctic Lapland Rallyssä, oli vähintäänkin lupaava saavutus. Rallipolut ovat kautta aikain kiinnostaneet suomalaisia, sillä meidän sydän sykkii pikataipaleilla. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata Trogenin uraa ja sitä, kuinka korkealle nuorukaisen siivet vielä kantavatkaan.
Sitä ennen matka kulkee kuitenkin Joensuuhun. Lauantaina kello 20:15 hän ei lähde pikataipaleelle, eikä aja Etelä-Afrikasta käsin MM-pisteistä. Sen sijaan hän on Joensuu Areenalla, seuranaan 11 Suomen kovinta Digitaalisen Rallicrossin taitajaa, ja panoksena Suomen mestaruus. Hän saapuu areenalla kovien odotusten saattelemana - kaikki haluavat nähdä, kuinka hyvä tämä maailmanmestari oikeasti on. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei Trogen tule suorituksillaan pettämään. Ei, vaikka ennakkosuosikin asema onkin hänelle verrattain uusi.
Jos hän lähti MM-sarjaan villin kortin kuljettajana, korkeintaan mustana hevosena, on hän nyt kaikkea muuta. Nyt hän on se, johon rima asetetaan ja kuljettaja, jonka kaikki muut pyrkivät ensisijaisesti päihittämään. Hän on maailmanmestari, jonka voittaminen on kenelle tahansa saavutus. Trogen ei ole kuitenkaan hermoilevaa sorttia, ja uskon että hän pystyy käsittelemään paineet. Tappio finaaleissa ei kuitenkaan tule olemaan pelkästään henkimaailman juttu, sillä - kuten jo kyllästymiseen asti on toitotettu - tulee loppukilpailusta äärimmäisen tasainen. Kaiken täytyy onnistua aika-ajoista alkaen nappiin, eikä laiterikkoihin tai muihin murheisiin ole varaa.
Sami-Matti Trogenin nimen nostaminen tässä vaiheessa vahvimmaksi tuskin on kenellekään yllätys. Se ei myöskään ole yllätys, mikäli hän pokkaa itselleen kultaa lauantaina parhaaseen katseluaikaan. Hän on nyt kohonnut tasolle, jossa ei vertailua enää käydä muihin - muut vertaavat nyt itseään häneen.
Hän on ässä.
