Sunnuntaina se sitten alkaa - kauan kaivattu, kauan odot- äh, kliseet sikseen. Eiköhän suurin osa tätäkin lukevista tiedä jo, mistä on kyse. Digital Racing eSM on vuosien varrella muuttunut simusarjasta käsitteeksi. Se on speksiodottelua, julkaisuhypeä, sääntöpyörittelyä, spekulointia, ankaraa meemuilua, sekä loppuviimein myös erinomaista kilpa-ajoa. Se on, Gösta Sundqvistia mukaillakseni, unelmia ja simuhommia. Osalle vuoden päätavoite, toisille astinlauta kohti kansainvälistä menestystä, ehkäpä uraa rakkaan harrastuksen parissa. Tavoitteet eroaa runsaastikin, mutta ainakin lähtökohdat ovat samat kaikille. Joka ikinen talli, joka ikinen auto, ja joka ikinen kuljettaja ovat samalla lähtöviivalla. Yhtään pistettä ei ole vielä jaettu.

Ylläolevassa kuvassa komeilevat viime vuoden Digital Racing eSM-finalistit. Kaikkiaan 20 kuljettajaa, joista kuusi oli mukana ensimmäistä kertaa. Kaudelle mahtui niin yllätyksiä kuin pettymyksiäkin, mutta yksi asia yhdisti jokaista finaaliin päässyttä: Kova työ. Karsintasarjan alussa tuleekin muistaa, ettei sinne finaaliin vain "mennä". Vuosien varrelta löytyy lukuisia tarinoita kuljettajista, jotka ovat lähteneet sarjaan takki auki, tai ainakin kevyellä harjoittelulla. Se on saattanut vuosia sitten tuottaa tulostakin, mutta nykyisellään sarjan taso on, varsinkin kärjen tuntumassa, äärimmäisen kova. Laji on mennyt eteenpäin niin kansallisella kuin ennen kaikkea kansainvälisellä tasolla.

Tuohon joukkoon pääseminen tulee vaatimaan työn ja harjoittelun lisäksi myös muita ominaisuuksia. Osalle ne vaativat sinnikästä opettelua, toisille ehkäpä enemmän vanhan kertaamista ja tiedon päivittämistä. Sopeutuminen on myös tärkeässä osassa, varsinkin heille joilla vauhtia piisaa, mutta iRacingin maailma on vielä uusi.

Uutta verta

Kuten joka vuosi, on tälläkin kaudella mukana mittava joukko uusia nimiä. Tässä keskitytään niihin kuljettajiin, jotka ovat jo simukansalle tuttuja toisten pelien tai sarjojen parista - tulokkaiden vauhdista kun on vaikea tehdä arvioita ennen ensimmäistä osakilpailua, vaikka mukana onkin muun muassa lukuisia karting-kuskeja, joilla ainakin kykyjä piisaa.

Itse odotan innolla, miten esim. F1 Esportsista tuttu Tino Naukkarinen ja saman sarjan valintatilaisuuteen asti yltänyt Pietari Poikela pärjäävät. Heistä varsinkin Poikela on jo vauhtinsa LMP2-autolla näyttänyt, ja ehkäpä hänen kohdallaan finaalipaikan saamisessa onkin kyse enemmän odotusten lunastamisesta kuin niiden ylittämisestä. Toisaalta, kuten Otto Hyttinen on näyttänyt, ei vauhti vielä välttämättä tarkoita automaattista finaalipaikkaa. F1-pelit eivät toki ole iRacing, mutta siitä huolimatta viralliseen F1 Esports -sarjaan pääseminen, vieläpä Red Bullin riveihin, on saavutus jota ei voi vain sivuuttaa. Naukkarinen tuleekin olemaan varmasti yksi sarjan tarkimmin seuratuista kuljettajista, mutta tuskinpa nämä valot ovat vielä Tinolle liian kirkkaita.

Toinen kaksikko jolta voidaan odottaa paljon on FiSRA GT Challengen parissa säväyttänyt duo Joonas Savolainen - Jesse Kauppinen. Griphax Engineeringin pojat tekivät enemmän tai vähemmän selvää jälekä Assetto Corsa Competizionen puolella, ja Savolainen toki on tuttu nimi Rainbow Six Siegen puolelta. Siellä "jNSzki" tekikin mittavan uran aivan kansainvälisellä huipulla, eikä sim racingkään tunnu huonosti mieheltä sujuvan. Viisi osakilpailua ja viisi voittoa avauskaudellaan ilahduttavan suosion keränneestä sarjasta on melkoinen merkintä ansioluetteloon, mutta eSM-karsinnassa taso on vielä pykälää tai kahta kovempi. Hommaa ei myöskään helpota kaluston vaihtuminen tutuista GT3-autoista LMP2-luokan protoihin. Kauppinen puolestaan säesti Savolaista loistavasti, mutta mies ei varmasti halua jäädä soittamaan toista viulua. Se nähtii (ja kuultiin) jo GT Challengen puolella. Alustan vaihtuminen tarjoaakin Jesselle oivan mahdollisuuden osoittaa kykynsä ottamalla niskalenkin tiimikaveristaan heti kättelyssä. Kumpikin kaveri on ehdottomasti finaalikamaa, vaikka sopeutumisvaikeudet saattavatkin värittää kauden alkua.

Joonas Savolaiselle tämä oli tuttua hommaa FiSRA GT Challengen parissa. Jatkuuko sama meno myös eSM-karsintasarjassa? Kuva: Iku Merikalla/Ikuva

Nostaisin myös tässä vaiheessa esille kaverin nimeltä Jesse Hiiliaho. Kaveri on ajanut Team Shazoon riveissä kestävyyskilpailuita, myös iRacing-puolella, ja kokemusta nimenomaan LMP2-luokasta löytyy jo valmiiksi. Aikaisemmin hän ei ole eSM-karsintoihin osallistunut, mutta 17-vuotias keuruulainen on ehdottomasti hienon potentiaalin omaava kuljettaja. Siitä kertoo myös se, että hän oli Lassi Juurisen ohella KOVA Esportsin kuljettajaviisikossa iRacing Daytona 24h-kilpailussa. Kärkisplitin 7. sija ei ollut mikään heikko suoritus se, kun vastassa olivat maailman parhaat simutiimit. Matkaan varmasti tarttui myös melkoisen hyvät säädöt ainakin avauskilpailuun. Niinpä Hiiliaho voidaankin laskea potentiaaliseksi yllättäjäksi sarjapaikasta puhuttaessa, samoin kuten hänen Coffin Dancers -tallikaverinsa Ville Haatainen, joka on jo vauhtinsa näyttänyt mm. KARS Simucube Endurance Seriesin puolella. Avausosakilpailun voitto kertoo siitä, ettei tätä kaveria missään nimessä tule sivuuttaa. Villehän oli toki mukana jo viime vuoden eSM-karsinnoissa. Hän ajoi sarjan läpi, mutta 29. sija loppupisteissä tuskin kertoo totuutta tämän vuoden vauhdista.

Joku saattaa tässä kohtaa älähtää ja huudahtaa esille sen toisen puolikkaan arkkutanssijoiden voitokkaasta parivaljakosta. Hän edustaa tässä sarjassa, kuten kansainvälisestikin, Williams Esportsia, on ajanut ennen kaikkea kestävyyskilpailuita, ja protokokemustakin löytyy - siitä viimeisimpänä osoituksena hurjasta epäonnesta huolimatta saavutettu viides sija jo edellä mainitussa Daytonan 24 tunnin kilpailussa. iRating-lukema on 8000 paremmalla puolella, ja ikääkin vasta 17 vuotta. Onkin yllätys, mikäli vuoden 2022 finalistilistassa ei komeile nimi Atte Kauppinen. Digital Racing eSM ei ole kansainvälinen sarja, mutta sieltä löytyy lukuisia kansainvälisen tason kuljettajia. Siitä huolimatta laitan Kauppisen nimen jo nyt omaan veikkaukseeni ei pelkästään finalisteista, vaan myös karsintasarjan osakilpailuvoittajista. Jos - ja se on kenen tahansa kohdalla jos - ajankäyttö, panostus, sekä keskittyminen kohtaavat potentiaalin, on tässä mies, jolla on kaikki mahdollisuudet syrjäyttää jopa itse Tuomas Tähtelä valtaistuimeltaan. Se ei välttämättä tapahdu vielä tänä vuonna, mutta nimi kannattaa ehdottomasti laittaa korvan taakse.

Uutta tulemista

Finaalipaikasta lähtee toki taistelemaan muitakin kuin pelkkiä tulokkaita. Vaikka yllä käsitelty ryhmä onkin ehkä se mielenkiintoisin, ei sovi myöskään sivuuttaa niitä kuljettajia, jotka ovat jo osaamisensa osoittaneet - mutta eivät esimerkiksi viime vuonna lunastaneet pääsylippuaan Jyväskylään.

Ensimmäisenä tästä porukasta nostaisin esille vuoden 2017 eSM-hopeamitalistin. Miika Haapanen on edelleen täysiverinen mitalistikandidaatti, mutta opiskelu ja muut kiireet ovat ymmärrettävästi syöneet nokialaiselta parhaan terän. Black Star Racing on tallina kuitenkin pysynyt kansallisella huipulla vuodesta toiseen, joten ajaminen tuskin ainakaan säädöistä jää kiinni. Haapanen on myös väläytellyt vauhtiaan PRCF Esports -sarjassa, joten täysin ruosteessa hän tuskin tulee olemaan. Eri asia on sitten se, onko tarkoituksena ajaa täysi kausi täydellä panoksella, vai vain muutamia yksittäisiä kilpailuita kuten Miikalla on viime vuosina ollut tapana. Mikäli vastaus on jälkimmäinen, se tuskin finaaliin riittää. Täysi kausi sen sijaan voi tuoda tullessaan vaikka ja mitä - ehkä jopa sen uran toisen mitalin.

Miika Haapanen matkalla kohti eSM-hopeamitalia. Keskittyminen ilmeestä päätellen melko tiukka, ja sitä tarvitaan myös tänä vuonna. Kuva: Antti Tuominen/FiSRA

Samaan porukkaan lukeutuu myös viime aikoina ennen kaikkea ovaalipuolella säväyttänyt Teemu Toikka. Yleisön kestosuosikki ei ole huippuvauhdiltaan Haapasen veroinen, mutta ajaa sinnikkäästi sekä uskollisesti kaudet päätyyn asti. Viime vuonna hän ihastutti sekä katsojat että lajia seuraavat hurjilla suorituksillaan, ja varsinkin Doningtonin nousu on jäänyt monille mieleen. LMP2 on autona kovin erilainen kuin kaksi tonnia painava NASCAR-peto, mutta Teemu on saavuttanut aikoinaan tulosta myös siipiautoilla. Siksipä juuri tänä vuonna voisikin olla oiva mahdollisuus tuoda finaalipaikka Kuusaalle.

Aikaisemmista finalisteista on myös nostettava esiin Jonne Heikkinen. Hän oli Toikan ohella taistelemassa finaalipaikasta aivan Long Beachiin asti, ja huolimatta huimista ohituksista jäi tuo saavutus ainoastaan haaveeksi. Ei se Jonnella vauhdista ole edelleenkään kiinni, enemmänkin tasaisuudesta. Suomenmestarin pikkuveli onkin tunnettu ailahtelevana kuljettajana, joka parhaimmillaan pistää kampoihin aivan maamme parhaille, mutta pitkät ajotauot syövät parhaan terän keneltä tahansa. Jonnen kohdalla kysytäänkin ennen kaikkea sinnikästä työtä. Jos olet kerran ollut huipulla tai sen tuntumassa, on vaikea hyväksyä taantumista keskikastiin. Sieltä nouseminen voi ollakin vaikeaa, mutta ei hänen kohdallaan missään nimessä mahdotonta. Ei olisi mikään yllätys nähdä nuorukainen taas kerran taistelemassa finaalipaikasta, eikä myöskään yllätys nähdä hänet itse finaalissa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että parin viime vuoden jälkeen se olisi myös melkoinen saavutus.

Toinen vuonna 2018 esille noussut kuljettaja on Antti Terho. Karsintasarjaan on Antti ilmoittautunut jälleen kerran, mutta mies itsekin myöntää ajavansa nykyään enemmän huvin ja harrastuksen vuoksi kuin tavoitteellisesti. Se on lajin kannalta sääli, sillä Terho on parhaimmillaan väläytellyt kansainvälisenkin tason vauhtia. Kuka tietää, ehkäpä panostus kasvaa jos huomaa olevansa vielä taistelussa mukana. Ei sovi unohtaa, että huvin vuoksikin mukana oleva Terho on kuitenkin keskitasoa parempi kuljettaja, joka kyllä osaa paitsi ajaa nopeasti, myös selvitä tiukista taisteluista paitsi ehjänä, myös edellä.

Entisistä finalisteista mainitaan myös muun muassa Jarno Sippola sekä Ari Härö. Sippolan vauhtia ei ikä ole juuri tylsistänyt, ja päästessään jälleen kerran siipiauton rattiin voi vaasalainen olla korkeallakin. Taso on toki noussut kautta linjan, eikä Sippola ikinä ole aivan sinne huipulle onnistunut murtautumaan, mutta kaiken mennessä putkeen on finaalipaikka muutakin kuin haave. Se varmastikin on hänellä edelleen tavoitteena, ja tuskinpa Härökään sarjaan läpsyttelemään lähtee, vaikka rovaniemeläinen onkin viime vuonna nähtykin finaaleissa lähinnä järjestäjän kamppeet päällään. Myös vuonna 2016 finaaliin kurvaillut Mikko Lindström tekee paluun radalle, joka onkin vuosien hiljaiselon jälkeen varsin iloinen yllätys. Saa nähdä, miten nopeasti espoolainen saa putsattua hämähäkinseitit ajokamoista ja ruosteen ranteistaan - säädöistä se tuskin ainakaan jää kiinni, sillä Mikko on edelleenkin Inertia SimRacingin kokoonpanossa mukana...

Uutta potkua

Entäpä sitten he, jotka ovat jo osallistuneet lukuisiin karsintoihin, mutta finaalipaikka on toistaiseksi jäänyt haaveeksi? Tuo porukka on eittämättä sellaista, jonka monet sivuuttavat helposti. Finaalipaikanhan pitää tunnetusti irrota ensimmäisellä yrittämällä, muuten olet auttamatta muiden silmissä lähinnä nimi muiden joukossa. "Also ran", kuten jenkkilässä sanotaan. Harvoin kilpakuski kuitenkaan tuota mielipidettä itsestään jakaa, ja harvoin lajia läheltäkään seuraavat tietävät, mitä kulissien aikana tapahtuu. Laitepäivitykset voivat nostaa tasoa paljonkin, samoin oikeaan ympäristöön pääsy ja muiden kiireiden karsiminen. Tuohon vaikuttaa varsinkin moottoriurheilupuolelta simuihin päätyneiden kuskien osalta kauden aikaisempi ajankohtakin - talvella kun harvemmin ratasarjoja näillä leveysasteilla ajetaan.

Karting-kuskien lisäksi autourheilijoita löytyy myös muista sarjoista, kuten esimerkiksi rallicrossista. Tässä vaiheessa onkin sopivaa nostaa esiin Rasmus Tuominen. Mies on ajellut jo pari kautta iRacingin Rallicrossin MM-sarjaa (iRX), mutta kokeillut innokkaasti myös ratapuolta. Finaalipaikkaa ei ole vielä irronnut, mutta ajankohta voi nyt olla huomattavasti parempi, ja näin eivät mukana ole sotkemassa tosielämän kiireet tai muut sarjat; ainakaan meidän tietojemme mukaan. Tuskinpa kahden viikon takainen liittyminen Blue Rose Teamin kokoonpanoon sattuman kauppaa myöskään on. Sieltä Tuomiselle varmasti löytyykin tukea sekä ajohommiin että auton säätämiseen liittyviin seikkoihin, ja näin saadaan mies myös asianmukaiseen vauhtiin ratapuolellakin!

Toinen samankaltaisessa asemassa oleva on puolestaan Pekka Seppänen. Hieman yli vuosi sitten sim racing -uransa aloittanut kaveri tunnetaan varsin värikkäänä kuskina, jonka tavasta taistella eivät aivan kaikki ole olleet samaa mieltä. Kaikkein terävimmät reunat on kuitenkin nyt hiottu, ja jäljelle jäi kovapintainen mutta pääasiassa rehti kuljettaja, jolta ei sisua eikä taistelutahtoa puutu. Vauhti on myös saatu laitepäivitysten puolesta kohdalleen, ja sen hän on osoittanut voittamalla paitsi FinRX-sarjan päätöskilpailun, myös osakilpailuita muutamissa pienemmissä sarjoissa. Moottoriurheilupuoleltahan palkintokaappiin on täytettä saatu enemmänkin, mies kun on voittanut mestaruuksia paitsi kartingissa, myös Legends-luokassa. Siellä Pekka on ollut mukana aina MM-kisoissa asti; ei siis mikään turha jätkä kyseessä. Tallinahan X-R'cer on pistänyt organisaatioonsa uusiksi, ja nyt ajetaankin ns. täysillä useitakin sarjoja. Laittaisinkin Pekan nimen varovaisesti jos nyt ei aivan finalistien joukkoon, niin ainakin lähelle pääsevien kuplaan. Loput riippuvatkin sitten siitä, miten ehjänä miehen auto pysyy...

Pekka Seppänen vauhdissa LCF Talvimestaruus -sarjan päätöskilpailussa Lime Rock Parkin radalla. Kuva: Iku Merikalla/FiSRA

Kuten useasti, voidaan tasonnostoa odottaa myös muilta. Ehkäpä se tulee sellaiselta taholta jota ei aivan osaa odottaa, tai sellaiselta, jota olisi pitänyt osata odottaa. Jos nimeäsi ei tältä listalta löydy, kannattaakin se ottaa haasteena. Tarpeeksi hyvillä suorituksilla löytyy palstatilaa aina, ja tuskinpa se menestyskään ihan hirveästi haittaa.

Uutta kautta

Viimeiseen joukkoon kuuluvat kuljettajat ovat niitä, joille kyseessä on yksinkertaisesti uusi kausi. He ovat jo osoittaneet kuuluvansa maamme eliittiin, ja nyt kyse onkin siitä, millaiseen menestykseen yltää. He eivät toki ole itsestäänselvyyksiä finaaliin, sillä paikkoja on jaettu tässä vaiheessa tasan yksi kappale. Tuomas Tähtelä puolustavan mestarina on mukana, kaikki muut sen sijaan joutuvat karsimaan.

Red Bull Ringillä ajetusta, televisioidusta eSM-finaalista jäikin mieleen paitsi Tähtelän voitto, myös ennen kaikkea hurjat taistelut akselilla Antti Ahola - Oskari Rinne. Kumpikin näytti vauhtinsa jo karsinnoissa, mutta finaalissa oli kultaakin tarjolla. Realistit sanovatkin, että se meni heidän osalta ennen kaikkea keskinäiseen taisteluun; hieman lisää rauhallisuutta, ja jompi kumpi heistä olisi hyvin voinut poistua Jyväskylästä kultaa kaulassa ja pokaali kainalossa. Se on kuitenkin mennyttä se; nyt on aika lähteä uuteen kauteen.

Kummaltakin heistä löytyy kokemusta LMP2-autojen parista, niin pitkistä kuin lyhyemmistäkin kilpailuista. Ja vaikka varsinkin Ahola on profiloitunut GT-kuljettajaksi, osoitti jo viime vuosi etteivät siipiautot ole mikään mahdoton opeteltava. Miehellä on itseluottamus syystäkin kohdallaan, samoin tavoitteellisuus. Nyt puolustavalla pronssimitalistilla onkin edessään enää toteutus. Hän lähtee kauteen yhtenä suosikeista, kuten myös tallikaverinsa Matti Sipilä ja Valtteri Alander. Tänä viikonloppuna saattaakin maatamme riepotella kaksi Valtteri-myräkkää.

CoRe SimRacingiä edustaa tänäkin vuonna tuon yllämainitun taistelun toinen osapuoli Oskari Rinne, jolle kansallinen läpimurto tapahtui yllättävänkin nopeasti. Nelossija saattaa jäädä kalvamaan, mutta se unohtuu nopeasti mikäli hän tänä vuonna Salossa onnistuu siinä, mikä viimeksi jäi niin auttamattoman lähelle.

Antti Ahola (n:o 882) vastaan Oskari Rinne (n:o 54), tekemässä sitä minkä parhaiten osaavat. Taustalla vaanii Matias Vitikainen (n:o 8). Kuva: Iku Merikalla/FiSRA

Kuten tavallista, lähtee sarjaan myös aimo liuta kettuja. Inertia SimRacing on jälleen kerran vahvalla panoksella mukana, vaikka kolme onkin joukosta poissa. Ilkka Kattilakoski sijoittui uransa viimeisessä eSM-finaalissa kuudenneksi; hieno saavutus kuljettajalta, joka on tunnettu tasaisista suorituksistaan. Christer Andersson puolestaan jää ainakin karsintojen alkuvaiheesta pois muiden kiireiden vuoksi, samoin Eero Tuominen. Keihään kärkinä tallilla on edelleen kaksinkertainen suomenmestari Matti Kaidesoja, jolla on jäänyt hampaankoloon Valmetin kokoinen pala parista viime finaalista. "Simpeleen Schumacher" Matias Vitikainen saavutti viime vuonna sen jo kauan odotetun ensimmäisen eSM-mitalinsa, ja nyt tavoitteena lieneekin hopean kirkastaminen - vaihtoehtojahan tuosta ei enää hirveästi jää. Lisäksi mukana on viime vuoden finalisteista myös yllättävänkin hyvin ratapuolelle sisään päässyt Henry Salmén sekä hänen paikkansa ovaalilla ottanut mutta myös ratapuolen osaamista omaava Dani Korpi.

Black Star Racing jäi vaihteeksi ilman mitaleita viime vuoden karkeloista, mutta rintama on edelleen vahva. Haapanen mainittiinkin jo, mutta hänen lisäkseen tallista löytyy edelleen maamme kärkikuljettajiin lukeutuva Kim Eriksson, ja nopeasti tuohon joukkoon noussut Tomi Katila. Jyväskylän Jesse Telkkälä haluaa varmasti deletoida huonot muistot muutamalta viime vuodelta. Vuoden 2020 eSM-finalistin luulisikin välivuoden jälkeen mahtuvan taas joukkoon, mutta mikään itsestäänselvyys se ei missään nimessä ole. Toni Lähteenmäki sen sijaan on parhaimmillaan hieman erilaisen kaluston parissa, muttei akaalaista monilahjakkuutta missään nimessä pidä sivuuttaa taisteluista pois. Se olisi virhe, ja joka tapauksessa viime vuonna Kuskien Kuski -palkinnon voittanut Lähteenmäki tulee taas kerran olemaan yksi sarjan suosituimmista kilpailijoista. Viime vuoden finalisteista Black Star Racingiltä puuttuu Mika Vähämäki.

Takavuosien suurtallin Glacier Racingin ainoana edustajan viime vuoden finaalissa oli Teemu Korhonen. Hän osoitti kuitenkin paitsi nopeutensa, myös ennen kaikkea kilpailuhermonsa ajaen hienosti viidenneksi. Tulitukea tämän vuoden sarjaan tarjoavat Jukka Eskelinen, Timo Kuha, Sami Ristolainen, ja uusimpana jäsenenä Miro-Tommi Tuutijärvi.

Williams Esportsille sarjassa ajaa tulokas-Kauppisen lisäksi myös vuoden 2017 suomenmestari Joni Heikkinen. Lento ei menneenä vuonna ollut aivan aikasemman kaltaista, ja mies onkin kiireinen sekä KARS-projektinsa että myös muiden tehtävien kanssa, mutta tuskinpa hän tänäkään vuonna jää leikeistä pihalle. Menestys riippuu siitä, kuinka paljon veljensä lailla ailahtelevan motivaation omaava Joni pystyy sarjaan paneutumaan.

Yksinäisenä sutena tänäkin vuonna sarjaan lähtevä Aleksi Elomaa on myös finaalikamaa. Hän pystyy pääsemään karkeloihin mukaan vuosi toisensa jälkeen, vaikka 2020 putoaminen kävikin jo lähellä. Aleksi edustaa kansainvälisesti ineX Racingiä, mutta tallista ei ole muita suomalaisia sarjassa mukana - siksi siis alun monikkeri. Vuoden 2016 suomenmestari on myös Kim Erikssonin ohella ainut kuljettaja, joka on selvinnyt jokaiseen lajin kuudesta aikaisemmasta eSM-finaalista.

Raccoon Racingillä läpimurron tehnyt Timo Karjalainen löytyy osallistujalistasta nytkin. Tallinsa kärkikuljettajana hän haluaa varmasti uusia saavutuksen, mutta helppoa se ei tässä seurassa tule olemaan. Timon ominaisuudet - varma suorittaminen sekä hyvä pelisilmä - sopivat kuitenkin tiukkaan karsintasarjaan loistavasti, ja kun rinnalla on peräti kuusi tallikaveria, ei testiavustakaan varmasti ole puutetta.

Uutta rataa

Kausi alkaa siis, kuten jo mainittu, Daytonasta. Rataa ei ole aikaisemmin kansallisen tason ratasarjoissa nähty, mutta se toki on kuljettajille ainakin vuosittaisesta 24 tunnin ajosta tuttu. Ei mikään ihme, että tuossa kilpailussa oli melkoisen monta suomalaista mukana juuri LMP2-luokan kalustolla.

Millainen se sitten on luonteeltaan? No, avainadjektiiveina lienee "nopea", "salakavala", ja "tiivis". Nopea siksi, koska lähes kuuden kilometrin kierros taittuu nopeilta kavereilta sinne 90 sekunnin pintaan. Salakavaluutta edustaa puolestaan ensimmäisen mutkan sekä kallistukseltaan että ajolinjaltaan taittuva jarrutus, ja tiiviydestä pitää huolta kahden kilometrin mittainen kaasu pohjassa ajettava osuus shikaanista maaliviivalle. Niin sanottuja "imutuspakkoja" varmasti syntyykin, joten tunnin mittaisen kilpailun ensimmäinen osa lupaileekin enemmän taktista kuin täysivauhtista kilpailua. Toki se ei poista sitä mahdollisuutta, että joku kavereista näkee sopivan mahdollisuuden ja tekee iivoniskaset radan teknisellä sisälenkillä, kaasuttaen muulta pakalta karkuun. Se voi parhaimmillan tuoda voiton ja finaalipaikan, mutta taktiikassa on myös omat riskinsä - suurempi kulutus tarkoittaa aikaisempaa ja täten pidempää varikkostoppia, eikä irtiotto välttämättä onnistu mikäli takana seuraava joukko tekee yhteistyötä ottaakseen karkulaisen kiinni.

Vaaran paikkojakin radalta löytyy. Jo mainitun ykkösmutkan lisäksi varikon ulostuloa reunustavaan kivetyksiin ei parane osua, tai auton herkkä pohjalevy sekä aerodynamiikka ottaa nopeasti nokkiinsa. Myös bussipysäkki on perinteisesti ollut näyttämönä useille kovavauhtisille spinneille, eikä niiltä tulla nytkään välttymään. Ei, vaikka paljon keskustelua 24 tunnin kilpailussa herättänyt "makkarakanttari" revittiinkin viimeisimmässä päivityksessä veke, kun sen oikea vastine sai kokea saman kohtalon.

Kaiken kaikkiaan luvassa onkin jännittävä rupeama, joka on varsinkin fiksuille kuljettajille mahdollisuus suorittaa reilustikin yli oman tasonsa. Tarjolla on aimo liuta pisteitä, suora finaalipaikka, sekä tietenkin muita palkintoja!

Kilpailua voi seurata Yle Areenasta sekä Yle e-urheilun Twitch-kanavalta sunnuntaina kello 19:00 alkaen. Selostuksesta vastaa allekirjoittaneen lisäksi kommentaattorin roolissa loistava Kalle Parviainen ja ajamisen ohella asiantuntijana ansioitunut Joni Takanen. Tervetuloa seuraamaan!

Otsikkokuva: Iku Merikalla/FiSRA