AKK-Motorsport Digital Racing eSM 2022 polkaistiin käyntiin vajaat kaksi viikkoa sitten. Unkarin esikarsinnat ovat jo täydessä käynnissä, ja kilpailuennakkokin on vielä luvassa. Käydään kuitenkin sitä ennen virkistämässä muistia!

Kun Iku Merikalla nappasi ylläolevan kuvan, oli kauden avauskilpailusta ajettu 400 metriä. Nopein ihminen tuolla matkalla on Etelä-Afrikan Wayde van Niekerk, jonka maailmanennätys kirjataan lukemiin 43,03. Voin paljastaa, ettei Matti Sipilällä mennyt yhtä kauaa saavuttaa samaa pistettä, mutta Wayden puolustukseksi sanottakoon, että hänellä ei ollut puolellaan 600 hevosvoimaa, ja lähtökin tapahtui telineistä.

39 kierrosta ja 223 kilometriä myöhemmin oli valokeilassa edelleen sama mies. Matti Sipilä, kuten kaikki jo tässä vaiheessa tietävät, ajoi kauden avauskilpailun voittoon, vieläpä näytöstyyliin. Näiden kuvien väliin mahtui kuitenkin paitsi hurjaa vauhtia, myös jännittäviä taisteluita, lukuisia tarinoita, ja tietenkin erikoismaustetta nimeltä draama.

Ensimmäiset yllätykset nähtiin jo esikarsinnassa. Yli sata kuljettajaa taistelemassa 40 paikasta on reseptinä omiaan tuomaan harmaita hiuksia. Joku joutuisi pettymään, se oli selviö. Harva kuitenkaan osasi odottaa, että sellaisille nimille kuten Joonas Savolainen, Otto Hyttinen, ja Aatu Hakalehto jäisi luu käteen. Karuin oli kuitenkin Antti Levoskan kohtalo: Mies jätti kierroksensa aivan karsinnan loppuun, ja oli tekemässä jatkoon oikeuttavaa aikaa kunnes ruutulippu keskeytti kierroksen! Antti oli ilmeisesti siinä uskossa, että jo aloitetun kierroksen saisi ajaa loppuun, mutta näinhän ei suljetussa aika-ajossa ole. Hämmentävä virhe näinkin kokeneelta kuljettajalta; virhe, joka voi nousta ratkaisevaksi loppupisteitä ynnäillessä.

Karsintarajaksi jäi lopulta Teemu Myllykankaan 1:32.533, ja sen paremmalta puolelta löytyvien kuljettajien osalta on hyvä poimia ainakin muutama onnistuminen. Vili Hakala latasi esikarsinnan sijalle 17, eivätkä Villet Haatainen & Iivanainen myöskään huonosti ajaneet - 25. ja 26. Mikko Kytö selvitti tiensä kilpailuun, ja samoin teki Jussi Pohjola. Yleisön suosikki Teemu Toikka sai jännittää aivan loppuun asti, mutta nappasi lopulta toiseksi viimeisen jatkoon oikeuttavan paikan.

Kolmantena porukkana voidaan vielä mainita ne, joilta osattiin jatkopaikkaa odottaa, mutta itse sijoitus oli positiivinen yllätys. Sami Ristolainen on nostanut tasoaan viime kaudesta selvästi, ja latasi esikarsinnan 7. nopeimman noteerauksen. Hänen perässään seurasi muuten kolme kuskia, joille kirjattiin täsmälleen sama aika - 1:32.145. Tuohon noteeraukseen pääsivät Oskari Rinne, eSM-hopeamitalisti Matias Vitikainen, sekä uutta potkua löytänyt Jonne Heikkinen. Todettakoon vielä, että sekä Lassi Juurinen (12.) että Dan Puha (13.) näyttivät, että harjoitus todellakin kannattaa. Varsinkin Puhan työrupeamasta liikkui villejä kuvakaappauksia kilpailuviikonloppuna; 60 tuntia treeniä yhteen skabaan! Taso todellakin on ottanut aimo harppauksen eteenpäin.

Entäpä sitten esikarsinnan parhaat? Valtteri Alander ja Matti Kaidesoja mahtuivat yhden sadasosan sisään, eikä Pietari Poikelakaan kaukana ollut. Matti Sipilä oli vielä tässä vaiheessa neljäs, mutta mehän tiedämme kuinka siinä kävi...

Vili Hakala oli yksi esikarsinnan yllättäjistä, mutta itse kilpailussa meno oli vaisumpaa. Nimi kannattaa kuitenkin laittaa muistiin...

Esikarsinta oli nyt siis selvitetty, ja seuraavana päivänä päästiin seuraamaan itse kilpailua. Sitä edelsi kuitenkin aika-ajo, jossa aikaa onnistua oli vain kaksi kierrosta. Tuo kostautui monille, muun muassa yllä mainitulle Vili Hakalalle. 35. lähtöruutu tuskin oli sitä, mitä hän halusi. Pieni ailahtelevuus on kuitenkin ihan odotettua, kun puhutaan vielä kohtuullisen tuoreesta kasvosta kansallisella tasolla. Vaikeampaa oli kuitenkin uskoa listan häntäpäätä: Sijalta 40 löytyi kokenut ratakettu Antti Terho, ja hänen viereltään, 39. ruudusta, kolminkertainen eSM-mitalisti Kim Eriksson! Tuskinpa kukaan osasi odottaa näiden kahden miehittävän takarivin. Myös Jonne Heikkisen aika-ajo meni plörinäksi, ja näin hän joutui kirmaamaan matkaan 38. paikalta.

Kahden aika-ajokierroksen formaattihan on todella raaka, joten pettymään joutuivat yllä mainittujen lisäksi moni muukin. Toisaalta, se myös nosti esiin ne kuljettajat, jotka loistavat kovissa paikoissa. Matti Sipilä otti paalun, ja sai vierelleen Atte Kauppisen. Williams-kuskiltahan odotettiin kaudelle lähtiessä paljon, eikä kukaan toistaiseksi ole joutunut pettymään. Samaa voidaan sanoa myös Pietari Poikelasta; kolmas ruutu. Alander tippui neljänneksi ja Kaidesoja viidenneksi, mutta se tiedettiin, että kilpailu on pitkä.

Tästä pääsemmekin sitten jutun alkuun: Kärjessä Sipilä, perässä Kauppinen, Poikela, sekä Alander. Daytonan kallistukselta vasemmalle taitettaessa rata kapenee merkittävästi, ja paikka tiedettiinkin etukäteen varsin vaikeaksi. Sisäreuna oli kaikki kaikessa oman turvallisuuden kannalta, ja sen tiesi myös Henry Salmén. Valitettavasti hän oli vielä aavistuksen lomittain Lassi Juurisen kanssa, joten osuma oli tosiasia. Samaan rytäkkään jäi myös Jesse Hiiliaho. Tiedä sitten menivätkö Juuriselta pasmat sekaisin osuman seurauksena vai oliko autossa odotettua suurempia vaurioita, mutta joka hänen jarrumerkkinsä kansainväliseen hevosenkenkään (kyllä, mutkan nimi on International Horseshoe) oli auttamattomasti myöhässä. Tuosta kärsijän rooliin jäi Joni Heikkinen, joka sai kuitenkin sijansa takaisin verrattain nopeasti. Myös Oskari Rinne otti hieman siipeensä yritettyään tunkea nokkansa hieman liian pieneen rakoon.

Kärjen osalta alku oli odotetun rauhallinen. Kuuden-seitsemän kuskin joukko erottui nopeasti muista, eikä siellä juurikaan taisteltu. Nyt katseet osoitettiinkin kulutusmittareihin; kovaa piti mennä, mutta mahdollisimman pienellä määrällä polttoainetta. Kaikki tiesivät, ettei varikolla auttais menettää ylimääräistä aikaa.

Toki radalla taisteltiin silti. Varsinkin aika-ajoissa epäonnistuneet kuljettajat olivat kovin kiireisiä, eivätkä juuri peesailemaan jääneet. Kim Eriksson napsi kuskeja toisensa jälkeen, ja samoin teki Antti Terho. Eroa kärkeen tuli toki koko ajan lisää, mutta kierrosajat olivat hyviä. Kun vielä Ville Iivanainen ja Teemu Toikkakin pystyivät luovimaan tiensä läpi pakan, oli tarjolla melko monta hyvää ajosuoritusta, joista kaikkia ei valitettavasti kuviin asti saatu.

Varikolle tullessa oli kärkipakka kohtuullisen hyvin kasassa; nyt kaikki oli laskuista kiinni. Matti Sipilän stoppi oli yllättävän pitkä muihin verrattuna, kun taas "tulokas"kaksikko Kauppinen - Poikela onnistuivat loistavasti. Huonoiten kävi puolestaan Matti Kaidesojalle; kaksinkertainen suomenmestari teki "tapanikansat" varikon ulostulossa, ja tuomio oli julma: Läpiajorangaistus. Lapualaisen hyvin alkanut kilpailu valui sen myötä hiekkaan.

Kauppinen siis johti, ja Poikela peesasi häntä. Taustalta saapui kuitenkin kirjaimellisesti KOVA kaksikko: Matti Sipilä & Valtteri Alander. Varsinkin Sipilän lento oli ilmiömäistä; siinä missä kärkikaksikko vaikutti hyytyvän, heitti Matti selkä suorana lisää löylyä. Kuljettajakamerasta nähtiin, ettei miehellä ollut edes hiki! Kohta olikin ero ajettu kiinni, ja ohitus oli tosiasia. Daytonan luonne kuitenkin antaisi loistavan mahdollisuuden peesailla, joten mahdollisuudet tiukkaan kärkitaisteluun olivat olemassa. Sitä odotettiinkin vesi kielellä...

...Ja odotettiin...

...Ja myös jäätiin odottamaan. Sipilä ajoi vaivattoman näköisesti tovereiltaan karkuun, eikä juuri taakseen vilkaillut. Näin hän oli ruutulipulla ensimmäisenä, ja taustalla tulitukea tarjosi hänen hyvä ystävänsä, vanha kilpakumppani Valtteri Alander. Kaksikko, joka vuonna 2018 saapui kansallisiin ympyröihin seisoivat nyt vuoren huipulla, eivätkä maisemat sieltä olleet varmastikaan huonot! Sipilälle kyseessä oli myös henkilökohtainen triumfi, sillä hän on yleensä ollut hieman Alanderia heikompi. Ei paljoa; miehet ovat todella tasaisia, mutta hieman kuitenkin. Kun vielä muistetaan Sipilän selviäminen TAG Heuer Porsche Esports Supercupiin eli lajin MM-sarjaan täksi kaudeksi, on voitto erityisen tärkeä: Nyt hän voi panostaa täysillä kansainvälisiin kilpailuihin, ja palata Dallaran rattiin lähempänä heinäkuuta.

Entäpä sitten muut? No, Kauppinen joutui hiljentämään runsaasti stoppien jälkeen, samoin Poikela. Lopullisesti he hyytyivät jäähdyttelykierrokselle. Tällä kaudellahan autot täytyy ajaa takaisin varikolle omin voimin, ja kummaltakaan tuo ei onnistunut. Tuomaristo muisti heitä tästä hyvästä 10 sekunnin aikarangaistuksella. Kalliisiin hinauspalveluihin joutuivat turvautumaan myös Joni Heikkinen, Teemu Korhonen, sekä Elias Raikaa. Heidän rangaistustensa myötä Daytonan kunnialuettelo muodostui seuraavanlaiseksi:

1. karsintakilpailun tulokset

*Aikarangaistus

Avauskilpailusta päällimmäisenä mieleen jäi paitsi bensanlaskuvaikeudet, myös yllättävänkin suuriksi kasvaneet erot. Toki rangaistukset vaikuttivat tuloksiin, mutta kilpailusta odotettiin kaikesta huolimatta enemmän loppukirikamppailua kuin vauhdinpitoa. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on myös aika-ajon raakuus. Yhdeksänneksi tullut Ville Haatainen nousi 18 paikkaa! Myös Jesse Kauppinen ja etunimikaima Telkkälä esiintyivät edukseen; Kauppinen nousi 12 pykälää matkalla 11. sijalle, ja Telkkälä seurasi häntä maaliin peräti 17 päänahkaa kainalossaan. Kun mukaan vielä otetaan jo alussa mainitut Toikka, Iivanainen, ja Antti Terho sekä heidän päätymisensä 20. sijan ympärille, on siinä lista kuljettajia joille Floridasta jäi tuomisiksi vähintäänkin puolustusvoitto.

Kausi jatkuu sunnuntaina 13. helmikuuta, silloin vuorossa on Hungaroringin karsintakilpailu. Se nähdään tuttuun tapaan Yle Areenan sekä Yle e-urheilun Twitch-kanavan välityksellä kello 19:00 alkaen. Tervetuloa mukaan!