Suomen edustajat tämän vuoden Nordic Esports Championshipiin (NEC) ovat selvillä. Lauantaina ajetuissa karsintakilpailuissa F4-luokan karsinnan selvittivät Lassi Juurinen sekä puolustava suomenmestari Teemu Myllykangas, GT3-luokassa etevimmin suoriutuivat puolestaan Oskari Rinne ja Atte Kauppinen. Nämä neljä muodostavat Suomen maajoukkueen Islannin Reykjavikissa 26. huhtikuuta ajettaviin finaaleihin.
Viime vuonna ensi kertaa järjestetty Nordic Esports Championship eli digitaalisen rata-autoilun Pohjoismaiden mestaruuskilpailu saa siis jatkoa. Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK vastasi tänäkin vuonna Suomen joukkueesta, järjestäen karsintakilpailut yhteistyössä Finnish Sim Racing Association ry:n (FiSRA) kanssa. Lyhyestä varoitusajasta ja eSM-karsintojen läheisyydestä huolimatta kilpailu herätti varsinkin maamme huippukuljettajien mielenkiinnon. Karsinnasta tulisi kova; tarjolla oli vain kaksi paikkaa kustakin luokasta, eikä harjoituksiin jäänyt juurikaan ylimääräistä aikaa. Kun vielä lisätään muutenkin kiireinen kilpailuaikataulu sekä jo horisontissa häämöttävä eSM-karsintasarja, oli selvää ettei kukaan lähtisi mukaan vain kokemusta kerryttämään. Niinpä yrittäjien joukossa vallitseva teema oli määrän sijasta laatu.
Nelosten puolella oli ilo huomata, että viime vuoden eSM-kärkikolmikko oli kokonaisuudessaan paikalla. Mestari Teemu Myllykangas (WSR Esports) ja pronssimitalisti Lassi Juurinen (Grid-and-Go.com eSports) saivat seurakseen hopealle yltäneen, samaa tallia Juurisen kanssa edustavan Jesse Telkkälän. Williams Esportsin junioritallia edusti myös kova kaksikko Santeri Martikainen - Eetu Eskelinen, HAVU-tallin lippua puolestaan kantoivat Teemu Korhonen sekä Henry Salmén. Joukon täydensivät hyviä esityksiä tulokkaana näyttänyt Aake Korte (SimPUNK! Tehdastiimi) sekä Alastaro Esportsin Jani Kivioja ja Mika Liljeqvist.
Kilpailut ajettiin varsin kapealla, ja vaativalla Snettertonin radalla. Noin 4,8 kilometrin mittainen baana on kovin kaksijakoinen: 2011 se sai verrattain syheröisen sisälenkin, joka yhdistyi takaisin vanhaan rataan juuri ennen takasuoraa. Loppulenkki koostui nopeista, toinen toistaan haastavimmista mutkista, kulminoituen ikuisesti kirraavaan oikeaan jota seurasi vasen ysikymppi takaisin pääsuoralle.
Aika-ajoissa nopeimmaksi osoittautui Myllykangas ennen Juurista ja Telkkälää. Tämä kolmikko mahtui seitsemän sekunnin sadasosan sisään. Seuraaviksi nopeimmin radan kiersivät Santeri Martikainen sekä Teemu Korhonen.
Ennen lähtöä spekuloitiin, lähtisikö kärkikolmikko mahdollisesti ajamaan "pääjoukolta" karkuun ja ratkaisisi keskinäisen järjestyksensä lopussa, vai ruvettaisiinko kahisemaan alusta asti. Tähän saatiin vastaus pikapuoliin: taistelemaan oli tultu. Ensimmäinen lähtö tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun, mutta Lassi Juuriselle ei kukaan voinut mitään. Järvenpään mies ajoi kuin tuli hännän alla, siirtyen kärkeen kierroksella viisi eikä sen jälkeen siitä luopunut. Jesse Telkkälä nosti itsensä toiseksi loppuvaiheilla mutta Myllykangas nappasi sijan takaisin puolustavan mestarin elkein juuri ennen ruutulippua. Neljänneksi nousi alussa siipeensä saanut Santeri Martikainen, joka teki varsin komean nousun takaisin lähtöpaikalleen.
Toiseen starttiin lähdettiin tuossa järjestyksessä lyhyen lämmittelyn jälkeen. Kuskit tiesivät olosuhteet nyt hyvin, eikä yllätyksiä kelin suhteen ollut luvassa. Myllykangas nappasi kärkipaikan heti avauskierroksella. Juurinen iskeytyi imuun, saaden jos nyt ei kaverikseen niin ainakin seuraksi Telkkälän sekä Martikaisen. Pisteiden valossa Juuriselle riitti kolmossija, kävi miten kävi. Sitä ei hänen ajamisestaan juuri huomannut. Taistelu oli hurjaa, ja vain kärkipaikka kelpasi. Takana Myllykangas ja Telkkälä väänsivät kakkossijasta; se kumpi tämän nokkapokan veisi olisi myös edustuspaikassa kiinni. Kumpikin tiesi tilanteen. Kaksintaisteluksi se ei kuitenkaan jäänyt, sillä poikien tarpeeksi reuhattua otti takaa Santeri Martikainen tilaisuudesta kaiken irti! Santeri nousi ensin kolmanneksi, sitten jopa toiseksi.
Nyt jännättiin: mikäli hän onnistuisi vielä Juurisen kuittaamisessa, olisi jatkopaikka hänen. Lassille riitti tosiaan kakkossijakin. Martikainen äityi hurjaan takaa-ajoon. Se ei kuitenkaan Juurisen vauhtiin aivan riittänyt, ja Telkkälä halusi puolestaan kakkossijansa takaisin; vaikka hän olisikin Myllykankaan edellä kolmas, se ei jatkoon riittäisi. Niinpä Santeri ja Jesse aloittivat oman välienselvittelynsä, joka jatkui aina viimeiseen kierrokseen asti. Martikainen oli edellä ja puolusti vimmatusti, Telkkälä puolestaan yritti väkkyrän lailla ohitse vasemmalta ja oikealta. Lopulta nelosmutkaan tullessa hurjan rohkea viime hetken vaihto sisälle päätyi ohitukseen keskeltä, linjan valitettavasti kuitenkin kulkien Martikaisen takasiiven kautta. Viimemainittu pyörähti rytäkässä pihalle, ja ratkaisu jäisi tuomariston kontolle.
Voittajasta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä. Lassi Juurinen hallitsi päivää. Ilmaiseksi hän ei voittojaan saanut, mutta yhdistelmä raakaa nopeutta ja erinomaisesta tilanteenlukutaitoa siivitti miehen selvään pistevoittoon. Telkkälä oli toinen, mutta todettiin syypääksi viimeisen kierroksen tapahtumiin. Siitä seurasi viiden sekunnin aikarangaistus, joka tiputti hänet lähdön seitsemänneksi ja täten ulos jatkosijoilta. Toisen edustuspaikan sai täten Teemu Myllykangas, kahden kakkossijan turvin.
Oli aika suunnata Zolderiin. Jos oli F4:ssä kova taso, ei GT-autojenkaan puolella tarvinnut vauhdinpuutteesta kärsiä. Ennakkosuosikeiksi oli merkattu Atte Kauppinen (Drago Racing), jonka tilastot sekä vahva kansainvälinen menestys povasivat muille vaikeaa iltapuhdetta. Myös BS+ Competitionin suomalaisduo Oskari Rinne - Elias Raikaa olivat monien papereissa korkeilla, varsinkin jos Kauppinen sortuisi hänelle harvinaiseen virheeseen tai jäisi kolarin uhriksi. Taustalla vaani sitten joukko nälkäisia ja nopeita kuskeja valmiina ottamaan isommista mittaa ihan kunnolla.
Aika-ajoissa paalun vei hiukan yllättäen Raikaa ennen Kauppista ja Rinnettä. HAVUa edustava Christer Andersson polki neljänneksi, X-R'cerin Eino Vahvanen viidenneksi, ja kutospaikalle asettui puolestaan Anderssonin tallikaveri Ilari Lamminsivu. Topi Korteniemi (Glacier Racing), Roope Kurkipää (Valkyrie Competition), ja Mikko Suoknuuti (Nipa Racing) täydensivät yhdeksän kuljettajan kokoisen porukan. Heistä kahdeksan ensimmäistä mahtuivat sekunnin sisään.
Lähtösijoituksen merkitys tiedettiin. Zolder muodosti suoranaisen ohittajan painajaisen, varsinkin isoilla GT3-autoilla. Shikaanit tiedettiin ennakkoon konstikkaiksi, tilaa ei juuri ollut, eikä radalta löytynyt myöskään yhtään pitkää suoraa jolla voisi peesata rinnalle. Mikä tahansa yritys vaatisikin toiselta virhettä, varsinkin kun kilpailuita oli vain yksi, pituudeltaan 45 minuuttia.
Raikaa piti startissa kärkipaikan, hänen takaansa startannut Rinne puolestan kuittasi Kauppisen. Kärjen kanssa samasta jonosta lähteminen on turva-auton takaa kiihdyttäessä merkittävä kilpailuetu, jota turkulainen käytti asiaankuuluvasti edukseen. Takan rähistiin huolella, ja hetken aikaa tilanne oli jopa neljä rinnan! Vain ihmeen kaupalla pahemmalta vältyttiin, tosin Lamminsivu sai tilanteessa siipeensä.
Viidennen kierroksen ensimmäisessä shikaanissa kolahti sitten ensimmäisellä kärkikuskeista. Paalumies Raikaa leikkasi toista kanttaria liian ahnaasti, ja auton keula kolahti rajusti oikaisuesteeseen. Hetken keulittuaan mies sai vain vaivoin pidettyä nokan poissa seinästä, mutta samalla pääsi Rinne kuittaaamaan. Nyt nähtäisiin, mikä tiukasti alussa Eliasta haastaneen miehen todellinen vauhti olisi.
Parin kierroksen jälkeen paljastui, ettei Raikaan auto ollut onneksi sen pahemmin osumasta hajalla. Hän sai pidettyä Kauppisen takanaan, joskin Rinne edessä veti itselleen hetkeksi jo kahteen sekuntiin venyneen kaulan. Nyt jännitettiin sitä, kenellä olisi lyhyin varikkostoppi: se todennäköisesti ratkaisisi kakkossijan kohtalon. Takana Christer Andersson paineli Eino Vahvasesta ohi, ja näytti jo hetken saavuttavan kärkeä. Hänen menonsa kuitenkin alkoi hyytymään ennen kilpailun puoliväliä.
Varikolle tultiin noin puolen tunnin ajamisen jälkeen. Rinne porhalsi pilttuuseen kierrosta ennen takanatulevaa kaksikkoa, mutta nappasi heidän tankattua piikkipaikan uudelleen nimiinsä. Kauppisen stoppi oli lähes kaksi sekuntia nopeampi kuin Raikaan, ja näin toinen jatkopaikka vaihtoi omistajaa! Elias ei voinut muuta kuin katsella kilpakumppaninsa perävaloja varikolta poistuessa. Jäi vain yksi vaihtoehto: Ottaa sijoitus takaisin ajamalla. Se, kuten jo tiedettiin, ei tulisi missään nimessä olemaan helppo tehtävä. Ei varsinkaan, kun vastassa oli Atte Kauppinen.
Yritys oli kuitenkin hurjaa. Ero kasvoi avauskierroksella hieman, mutta sen jälkeen saikin Atte katsella peilihin. Raikaa paahtoi suoranaista matalalentoa ympäri Zolderin nelikilometristä rataa, ottaen riskin toisensa jälkeen. Mahdoton näytti jo mahdolliselta, varsinkin kun hurjasti nelistävä kaksikko alkoi jo ottamaan Rinnettäkin kiinni! Ero kärkeen kutistui alle sekuntiin, kunnes Raikaan hurja vauhti kostautui. Ratarajarikkomus toisessa shikaanissa johti automaattiseen simulaatipelin langettamaan hidastusrangaistukseen, ja täten peli oli selvä.
Oskari Rinne voitti lopulta alle sekunnin erolla ennen Atte Kauppista, ja näin tämä kaksikko leimasi PM-kisalippunsa. Elias Raikaan kohtaloksi jäi kultaisen ananaksen pokkaaminen. Seuraavana maaliviivan ylittivät Christer Andersson ja Roope Kurkipää, 15 ja 20 sekuntia kärjelle hävinneinä. Tasoerot olivatkin lopulta selviä, vaikka tuo kaksikko menettikin alun kahinoissa hieman aikaa.
Finaalit ajetaan siis 26. huhtikuuta Islannin Reykjavikissä. Tarkemmat aikataulut sekä lisätietoja julkaistaan lähempänä tapahtumaa, mutta yksi asia on selvää: vain mestaruus on tavoitteena!