Simumakasiinin esittelyssä eSM-finalistit: Eero Tuominen, Tuomas Tähtelä, ja Riku Alatalo

28.7.2018 klo 20.47 - Simumakasiini

Onnekas seitsemän? Ehkä. Vaivainen viikko enää siihen hetkeen, kun 20 armoitettua virtuaakilpa-ajajaa taistelee eSM-kullasta. Suomen mestaruus on sellainen asia, joka kertoo kaiken tarvittavan. Suurin osa kilpailijoista on jo esitelty, mutta nyt aletaan pääsemään siihen porukkaan, josta seuraava mestari tulee todennäköisesti löytymään. Ensimmäinen kolmikko sisältää kaksi finaalin ensikertalaista sekä yhden, jota ei koskaan voi sivuuttaa ennakkoveikkauksista. Lähdetään katsomaan kavereita hieman tarkemmin.

 

 

#14 Eero Tuominen

 

 

Syntynyt 26.10.1992
Kotipaikka: Tampere
Aloittanut: 2014
iRating (10.7.): 5076
Karsintasarjan 7.
 
Kettuklaanin kovin. Eero Tuomisen suoritus karsintasarjassa ei jättänyt paljoakaan kyseenalaistettavaa, niin tasaista oli jälki. Tamperelainen onnistui välttämään "nollakisat", keskittyen jokaisessa lähdössä omaan suoritukseensa ja maksimoimaan pistesaldon. Se riitti loppupisteissä aina sijalle 7 asti, suoritus johon ei voi olla pettynyt.
 
Olisiko mahdollisuuksia ollut parempaankin? No, ehkä. Aivan virheetön ei Eeron sarja ollut. Phillip Islandissa tuli kymmenisen sijaa takkiin lähtöpaikasta, ja Monzan kolmosruutu vaihtui kuudenteen sijaan maalissa. Se lopullinen läpimurto ja todellinen osoitus huippuvauhdista jäi vielä odottamaan itseään. Mutta tuloskäyrän kehitys oli ehdottoman positiivinen, etenkin jos jättää Sebringin pois laskuista. Siihen mennessähän finaalipaikka oli jo varmistunut.
 
Tuominen on kuljettajana sellainen, joka jää helposti sivuun ennakkoveikkailuista. Moni hurmaa katsojat räväkällä ajotyylillä, meteorimaisilla aika-ajokierroksilla, tai henkeäsalpaavilla ohituksilla. Eero yksinkertaisesti tekee oman suorituksensa niin hyvin kuin pystyy. Mutta se ei missään nimessä tee hänestä huonoa kuljettajaa. Ei eSM-finaaliin mahdu huonoja kuljettajia. Päinvastoin, Eero on verrattain vähäisestä huipputason kokemuksestaan huolimatta osoittanut huomattavaa harkitsemiskykyä sekä erinomaista tilannetajua. Omaa kieltään siitä kertoo pistesaldo, varsinkin kun katsoo Inertia-kuljettajan lähtösijoituksia. Mitään romurallia täällä ei ajeta, mutta jos jossain liikutaan vaarallisilla vesillä niin se on juuri kärkikymmenikön takana. Sieltä selviäminen ja sijoitusten kohentaminen kerta toisensa jälkeen ei ole mikään helppo tehtävä.
 
Mitä sitten voidaan tällaiselta kuljettajalta finaalissa odottaa? No, tuskin merkittäviä yllätyksiä. Huippuvauhtia Tuomisella ei Monzan kolmosruudusta ja jatkuvista parannuksista huolimatta vielä ole. Ei ainakaan sellaista, joka riittäisi Suomisen, Kekkosen, ja Kaidesojan kaltaisille ulkoavaruuden vierailijoille. Mutta finaaliformaatti on kuitenkin sellainen, jonka luulisi sopivan hänelle. Aika-ajossa ei aivan loputtomasti ole yrityksiä, ja Montrealin rata kysyy tarkkuutta ja virheettömyyttä myös karsintakilpailussa. Eli ihan vielä ei kannata Eero Tuomisen nimeä viivata yli...
 
 
 

#100 Tuomas Tähtelä

 

 

 

Syntynyt 21.03.1997
Kotipaikka: Joensuu
Aloittanut: 2017
iRating (10.7.): 4720
Karsintasarjan 6.
 
Seuraava Heikkinen? Tätä kysymystä on heitelty ilmoille jo ennen Tuomas Tähtelän ensimmäistä eSM-karsintalähtöä. Nuori joensuulainen on tehnyt melko selvää jälkeä Assetto Corsassa, joten iRacing oli hänelle luonnollinen seuraava askel. Jotain miehen lahjakkuudesta kertoo sekin, että silloin Heikkisen tähdittämä Black Star Racing nappasi Tuomaksen riveihinsä saman tien. Siis ennen kuin hän oli ollut mukana yhdessäkään liiga- tai eSM-lähdössä.
 
No, vertailut sikseen. Kuljettajat rakastavat lokeroimista yhtä paljon kuin jääkarhut hellettä. Joten katsotaanpa sen sijaan hieman Tähtelän suorituksia kuluneen vuoden ajalta. Kansallinen debyytti tapahtui Trellet.netin Artisti Maksaa -sarjassa, johon hän saapui suurin odotuksin. Niin katsojat kuin kanssakuljettajat odottivat innolla näkevänsä tämän superlahjakkuuden tositoimissa. Paljon oli toki kuultu jo ennalta siitä, kuinka Tuomas Tähtelä on kulkenut voitosta voittoon aiemmin urallaan. Mutta nyt edessä oli oikeastaan uusi haaste, ja vastassa nimekkäitä kuljettajia joiden kova taso oli selkeästi tiedossa. Eikä hän pettänytkään odotuksia.
 

Alkuun raisut otteet herättivät kiinnostusta ja muutamia kohahduksiakin. Ajaminen oli yritteliästä, perin nopeaa, mutta myös ajoittain hieman turhankin räiskyvää. Sama tahti jatkui myös karsintasarjan puolella, mutta nyt oli kulmia jo selkeästi hiottu. Se näkyi paitsi pistesaldosta, niin myös tulossarjasta. 15. tila Interlagosista oli mukiinmenevä alku, mutta sitten alkoikin tapahtua. Road Americassa 10., ja sen jälkeen loppukauden kolmessa kilpailussa oli Tähtelä kaikissa yhdeksäs! Siitä ei hirveästi tasaisemmaksi enää pääse. Loppupisteissä tuo riitti kuudenneksi, ja se on tulokkaalle varsin maittava suoritus. Sellainen, johon ei varmasti kovin moni olisi pettynyt - paitsi ehkä mies itse.

 
Finaaleihin lähdettäessä hän onkin yksi potentiaalisista yllättäjistä. Miehen lahjakkuus on täysin ilmiselvää, ja se on rakennettu terveelle, vahvalle perustalle. Sellaiselle, jonka päälle voidaan rakentaa vaikka ja mitä. Mutta, sitä ei rakenneta päivässä. Tänä vuonna ei Tähtelällä ole kovista ennakko-odotuksista huolimatta mitään hävittävää. Ensimmäiset livefinaalit, vastassa kansallinen kärki, ja alla vajaa vuosi iRacing-kokemusta. Paineita varmasti on, mutta Tuomas ei vaikuta sellaiselta kuljettajalta joka antaisi niiden näkyä suorituksessa. Ja jos hän pystyy ottamaan askeleen eteenpäin karsintasarjasta, treenaa ahkerasti, ja pystyy tekemään oman suorituksensa... No, silloin voivat otsikot olla vaikka kuinka isot. Vielä ei voida kuitenkaan puhua ennakkosuosikista. Korkeintaan nuoresta haastajasta, joka on valmis ottamaan rinta rottingilla mittaa mestareista.
 
 
 

#8 Riku Alatalo

 

 

 

Syntynyt 23.02.1995
Kotipaikka: Tampere
Aloittanut: 2011
iRating (10.7.): 6666
Karsintasarjan 5.
 
Uusi tuleminen? Riku Alatalon kohdalla se kysymysmerkki alkaa jo kuulua asiaan. Koskaan ei oikeastaan tiedä, mitä häneltä on lupa odottaa. Toki eSM-tasolla on Riku pystynyt vuosi toisensa jälkeen hyviin suorituksiin. 2015 FSRC:n nimellä kulkeneessa sarjassa ylsi Alatalo sijalle 9, ajettuaan vain neljä osakilpailua kuudesta. Seuraavan vuoden eSM-finaaleissa näytti siltä että Rikun lento riittäisi jopa mestaruuteen asti, mutta neiti Fortuna ei ollut nuorukaisen puolella ja lopputuloksena viides sija. Viime vuonna oli Alatalo seitsemäs.
 
Jo ennen ensimmäistä FSRC-starttiaan oli Riku yksi kansallisista kärkinimistä. Ja jo silloin oli hänellä supernopean, mutta laiskahkon kuljettajan maine. Hänessä onkin hyvin paljon samaa Aleksi Elomaan kanssa. Kumpikin ovat kokeneita ja luontaisesti erittäin lahjakkaita kuljettajia, jotka ovat saavuttaneet paljon mutta olisivat voineet saavuttaa vielä enemmän. Runsaasti enemmän. Toki Elomaan meriittilista on huomattavasti pidempi.
 
Onkin jotenkin kuvaavaa, että Alatalon uran komein saavutus lienee MM-sarjan paalupaikka Road Atlantasta vuonna 2012. Se oli suorastaan meteorimainen kierros, joka jätti maailman eliitin Greger Hutusta alkaen nuolemaan näppejään. Voittoon asti se ei riittänyt, mutta saavutus on jäänyt elämään. 
 
Sen jälkeen ei Rikulle ole formulapuolella hirveästi menestystä suotu. MM-tasolle panostaminen on ollut ailahtelevaa, ajoittain olematonta. Nykyisin Alatalo nähdään enemmän GT-autojen ratissa endurance-kilpailuissa kuin taistelemassa formulamestaruuksista. Se ei ole areena, johon refleksiherkän ja aika-ajoissa tuulennopean kuljettajan luulisi parhaiten soveltuvan, mutta niin vain on plakkariin kertynyt niin hyviä tuloksia kuin mukaansatempaavia suorituksiakin. 
 
Viime aikoina on otteissa ollut kuitenkin jotain erilaista. Glacier-kuljettaja on alkanut ajaa kilpailuita suuremmalla panostuksella, ja selkeästi vakavoitunut yleisesti. Sama vanha poikamainen pilke löytyy silmäkulmasta toki edelleen, ja yleensä mikkeliläistyneen tamperelaisen juttuja kannattaakin lähestyä pienellä varauksella. Mutta, suoranainen halveksunta harjoituksia kohti on jos nyt ei kadonnut, niin ainakin silminnähden heikentynyt. Ja se on alkanut tuottaa myös tulosta. Enää ei lähde Riku kilpailuihin tulos tai ulos -mentaliteetilla, vaan nykyään kelpaa miehelle kakkossijakin. Pitkin hampain, mutta kuitenkin. Ehkä hänkin on viimein tunnustanut, ettei luontaisella lahjakkuudella ja vankalla perustasollakaan pärjää ilman määrätietoista ja sinnikästä "präkkyä." Se puolestaan on huono uutinen kaikille muille.
 
Finaalissa voidaan odottaa jotain hyvää ja kaunista. Alatalo on jo vuosia ajanut maailman kärkikuljettajia vastaan, aseinaan luottamus omiin kykyihin ja koppava inho ylimääräistä vaivaa kohtaan. Siitä huolimatta ovat hänen suorituksensa olleet mieleenpainuvia, joskaan ei välttämättä voittoisia. Esiripun takana on kuitenkin aina ollut puhdasverinen kilpa-ajaja, jonka kilpailukokemus hakee kansallisella tasolla vertaistaan. Riku onkin ennen kaikkea kilpailija, vaikka hänet helposti leimataankin yhden kierroksen ihmeeksi. Ei olisi suurikaan yllätys löytää auto numero 8 ja nimi Riku Alatalo korkealta tulosluettelosta savun hälvettyä. Ja mikäli harjoitusradalla on vietetty kauemmin kuin vartti, saattaa Helsingistä tarttua mukaan muutakin kuin matkalippu.